Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmat ovat rähjähtämässä käsiin Suomessa
13.04.2023 |
Asiantuntija: Suomessa on mielenterveyskriisi, joka maksaa meille miljardeja "Kestämätön tilanne"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/asiantuntija-suomessa-on-mielenterv…
"Yhä nuoremmat painivat vakavien mielenterveysongelmien kanssa, kun maailma kolmoiskriiseineen ahdistaa näin paljon itsetuhoisuus työllistää Suomen poliisia"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yha-nuoremmat-painivat-vakavien-mie…
Kokoomus tietenkin ehdottaa lääkkeeksi leikkauksia terveydenhoitoon, palveluihin, palkkoihin jne. Näillä Suomen kansa terveeksi.
Kommentit (294)
Vaikuttaa vahvasti siltä että terveysalan ego ja taloudellinen etu ajaa kansanterveyden edelle. Muutos joudutaan tekemään ei niin mukavin keinoin, jos neuvottelut tuottaa kovasti vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen hallitus olisi pitänyt haastaa oikeuteen koska suomessa korona rajoitukset oli täysin yliliioiteltuja. Nyt maksetaan siitä hintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tilastojen kärjessä kirkkaasti. Ja kohta joku tulee selittämään, mutku miehet hakee vaan harvemmin ongelmiinsa apuaa yhyy. Niin, miehet kykenee itse selvittämään pään sisäiset ongelmansa, naisille pitää jonkun "ammattiauttajan" lässyttää ja syödä lääkkeitä, että pystyvät pitämään nuppinsa kasassa, eikä sekään usein onnistu.
Joo tosin hyvin miehet pystyy handlaamaan ne ongelmansa viinan kanssa läträämällä. Ehkä kannattais mieluummin lässyttää siellä terapeutilla eikä alkoholisoitua. Se vasta tuleekin kalliiksi yhteiskunnalle, työkyky menee (jos sitä on ollutkaan) jne.
Kyllä viina miehen tiellä pitää, pulinat pois.
Muutama huumaisaineeksi luokiteltava lääke tekisi saman, eli pitäisi "miehen tiellä", mutta tuhoaisi terveyttä ja työkykyä huomattavasti vähemmän.
Ja turruttais tunteet täysin, että olis kuin kävelevä zombi joka käy töissä eikä tunne mitään. Edes seksistä ei saa enää iloa. Vähän kuin lobotomiapotilas.
Minä tein näin ympäristön odotuksia täyttääkseni. Lähdin opiskelemaan ja työelämään, vahvasti lääkittynä. Siinä vierähti yli 15 vuotta elämästäni niin, etten niinä vuosina tuntenut iloa, en onnea. Kertaakaan en itkenyt niinä vuosina. Olin työssäkäyvä robotti, vailla mitään elämäniloa. Sitten päädyin työttömäksi ja lopetin lääkkeet, oli erikoista jälleen kokea miltä tuntuu elää ja tuntea, olla ihminen. Nyt pitäisi mahdollisesti palata takaisin työelämään, ilman lääkkeitä se ei tule valitettavasti onnistumaan omalla kohdallani. Tuntuu kyllä kurjalta ajatella, että näinkö sitä taas täytyy palata tuohon hiljaiseen itsetuhoon, tuhoamaan ihmisyytensä, täyttääkseen yhteiskunnan vaatimukset. Entä kuinka pitkään sitä tulee enää kestämään.
Mikä tai kuka saa sinut uskomaan, ettet pärjää työelämässä ilman lääkkeitä? Mistä tiedät, että se on totta?
Joko lääkkeet tai laittomat huumeet ja alkoholi.
Ei kovin moni jaksa tehdä töitä iloisesti hypähdellen myyden omaa vapaa-aikaansa pilkkahintaan, että joku rikastuisi ja ylläpidettäisi valheellista hyvinvointiyhteiskuntaa.
Selvinpäin ei järjellä jaksa tehdä duunia ja hakea siihen päälle asumistukea että pärjäisi.
Kun palkat ei riitä kannustavaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun pelkästään syytetään ihmisiä. Kyllä mielestäni
myös yhteiskunnan arvomaailmaa voi miettiä, ei vain yksilöä. Ehkä tapa jolla elämme ei oikeasti tuota monelle hyvinvointia. sitten kun sulla on vaikka pitkä aukko cv.ssä olet hylkiö esim. työmarkkinoilla. Kilpailu on kovaa. Joku sanoikin että mt-kriisi on maksu kilpailuyhteiskunnasta ja voi olla oikeilla jäljillä.Voi olla että ihmiset on jotenkin erkaantuneet kärsimyksestä ja sen kohtaamisesta siinä missä entisaikaan ehkä kärsimyksen äärellä oltiin enemmän. Esimerkiksi uskonnot on yrittäneet antaa tavallaan ihmisille oppeja kärsimyksestä ja siihen suhtautumisesta mikä puuttuu nykyään aika paljon. Nykyään kärsimyksestä mennään herkästi lääkärille.. Ihmiset myös täysin vähättelee omaa kapasiteettia ja resilienssiään selvitä kärsimyksestä ja muuttaa esim haitallisia tapojaan. Ihmiset uskoo lääkkeeseen joka ratkaisee asiat.
Minusta on todella epäreilua syyttää ja syyllistää vain nuoria tästä tilanteesta, kun he suoraan kärsivät aikuisten tekemien päätösten seurauksena. Oli sitten kyseessä kilpailuyhteiskunta ja sen armoton ilmapiiri sekä kohtuuttomat edellytykset yksilöä kohtaan, somen narsismi, tunne-elämän medikalisaatio, koulujen sekä katujen turvallisuus, ilmastokriisi jne.
Nuoret eivät ole luoneet tätä maailmaa, jossa he joutuvat nyt elämään. Teknologian kehityksen ansioista ja tuotannon kehitysmaihin siirtämisen takia meillä on massatyöttömyys 640 000 ihmistä joko työttömänä, alityöllistettynä ja kokonaan yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolella. 30k avointa työpaikkaa. Tämä ongelma tulee vain kärjistymään tulevaisuudessa keinoälyn kehityksen myötä. Jo nyt avoimiin työpaikkoihin on satoja hakijoita. Nuoret joutuvat kilpailemaan asioista, jotka on aiemmille sukupolville olleet itsestäänselvyyksiä. Heikommillakin lahjoilla on töihin aina päässyt ja siksi saadaan lukea juttuja siitä, että työttömien pitäisi vain mennä töihin. Nykypäivänä se vaan ei mene niin eikä mikään media uskalla haastaa Kokoomuksen narratiivia, jonka motiivi on halpatyövoiman tuonti, jotta rikkaat rikastuisivat enemmän ja köyhiltä vietäisiin kaikki. Hyvästit hyvinvointivaltiolle ja rahat veroparatiiseihin ulkomaille.
Maailma on muuttunut ja muuttuu ennätysnopeaa tahtia ja se luo paljon epävarmuutta. Sen lisäksi koulut ja oppilaitokset on ajettu kaaokseen avoimilla tiloilla, inkluusiolla, digitalisaatiolla ja opettajien auktoriteetin musertamisella. On nuoria, jotka eivät ikinä koe turvallista rajojen asettamista ja joilla ei ole yhtään turvallista aikuista elämässään.
Ei kukaan ole luonut sitä maailmaa jossa elää. Kaikki käyvät läpi samat asiat. Ette te ole mikään erikoistapaus. Ei mitään uutta auringon alla.
"Te"? Minä en suinkaan enää ole nuori, vaan koen empatiaa heitä kohtaan. Kyllä maailma on muuttunut aivan valtavasti ihan omana elinaikanani ja tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa.
Monia töitä on esimerkiksi ihan kokonaan kadonnut ja koulumaailman muutokset ajoivat itseni pois siltä uralta. Virossa taitaa yhä olla ihan perinteinen koulusysteemi, luokkahuoneet, ei älylaitteita, opettajilla auktoriteetti, kirjoista luetaan ja ruutuvihkoon kirjoitellaan. Kuinkas ollakaan, Viro on mennyt Suomen ohi PISA -tuloksissa ja Suomen tulokset tippuu vuosi vuodelta. Myös oppilaiden lukutaidossa on Suomen ja Viron välillä eroavaisuuksia. Minusta Suomen koulujärjestelmän uudistukset ovat epäonnistuneet. Tutkija, joka teki samoja havaintoja kiusattiin ulos akateemisesta yhteisöstä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut niin helppo elämä, että korona-aika tai ulkomailla käytävä sota tuntuu suunnattomalta kriisiltä, silloin ei tarvitse eikä ansaitse minkäänlaista mielenterveyshoitoa. Vain oikeasti traumaattisia asioita kokeneet tai psykoosiin joutuneet tarvitsevat hoitoa. Syy siihen, että mielenterveyspalvelut eivät riitä niitä tarvitseville, ovat juuri tyhjästä marisevat itsekkäät pa'skiaiset, jotka menevät psykiatrille ilman mitään syytä.
Joo samaa mieltä koronasta ja sodasta, mutta muuten typerää ajatella, että vain joku psykoosi riittää aiheeksi avunhakuun.
Esimerkiksi pitkä työttömyys/potkut/konkurssi ja sen mukana tuleva talouden romuttuminen omine seurauksineen on hyvin traumatisoivaa, vaikkakin hyvin tavallista eikä ollenkaan samassa luokassa kuin joku väkivalta.
Tämän näkee jo siitä, että moni raavas mies on tehnyt itsemrhn ihan kyseisistä asioista johtuen. Ei pidä vähätellä toisten henk. koht. kokemusten aiheuttamia traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on paljon hoitamattomia mielenterveysongelmia, esim se psykiatri.
Sitäkin voi miettiä, millaista vahinkoa tehdään, kun osa lääkäreistä, psykiatreista, dosenteista ja erityisasiantuntijoista, jotka tekevät potilastyötä, tai kouluttavat sekä ohjaavat muita potilastyössä ovat mieleltään sairaita, luonnehäiriöisiä, tai päihdeongelmaisia esim. lääkekoukussa.
Minä väitän, että ei ole ihan niin harvinaista edes.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa näkyy miten suomalaisessa yhteiskunnassa vähätellään mielenterveysongelmia ja koitetaan mutuilla niitä mustavalkoisemmiksi ja yksinkertaisemmiksi kuin mitä ne todella ovat. Varsinkin nuorten ongelmiin suhtaudutaan ylimielisesti ja väheksyvästi.
Olen alle kolmekymppinen ja joutunut kahden vakavasti mieleltään sairaan kasvatettavaksi ennen huostaanottoa. Heistä molemmat vähättelivät eivätkä hoitaneet mielenterveysongelmiaan kuntoon. Kyseessä on kuitenkin kaksi korkeasti koulutettua ihmistä, eivätkä hekään pysty myöntämään psyykkisten ongelmien todellisuutta.
Jouduin kokemaan lapsuudessani fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, nälässä pitämistä ja kokonaisvaltaista kaltoinkohtelua. Kotona ryypättiin, riideltiin ja me lapset yritimme vain pysyä poissa tieltä, näkymättömissä. Meitä ei ollut oikeastaan olemassa ollenkaan. Tietokone ja netti olivat ainoita asioita mitkä toivat turvaa, lohtua ja iloa elämään.
Pahinta oli kuitenkin se, kun sai huomata, että kodin ulkopuolellakaan ei ole tervetullut tai hyväksytty. Kiusaaminen ja syrjintä teki koulunkäynnistä vastenmielistä, joka on ainakin omalla kohdallani aiheuttanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja eristäytymistä muista ihmisistä.
Rankka lapsuus on jättänyt jälkensä myös sisaruksiini, joista yksi on lähtenyt oman käden kautta. Itse olen meistä jäljellä olevista ainoa, joka käy töissä ja on opiskellut lukiota pidemmälle.
Jatkuvasti saa lukea täältä miten meille milleniaaleille on annettu kaikki helpolla. Olisi mielenkiintoista tietää millaista on oikeasti vaikea elämä Suomessa, kun omani on ollut palstan keski-ikäisten mielestä liian helppoa.
Voin kertoa, että varsinkin tänä keväänä elämäni lopettaminen on käynyt mielessäni toistuvasti näiden parin kuukauden aikana. Tilannetta ei myöskään helpota se, että siirryin työtehtäviin, joissa joudun tekemisiin ilkeisiin, elämäänsä kyllästyneisiin ihmisiin, jotka purkavat pahaa oloaan minuun. Itken monesti ennen työpäivän alkua. Elämäni on 80 % pelkkää kärsimystä, vaikka olen tehnyt kaiken ns. oikein, hankkinut hyvän koulutuksen, olen velaton, päihteetön ja fyysisesti huippukunnossa. Elän erakkoelämää, jos työssäkäyntiä ja opiskelua ei lasketa. Ei ole varaa edes omaan asuntoon, kun palkka jää alle 3 000 euron, eikä näin vähän tienaavalle sinkulle myönnetä asuntolainaa.
Elämä on pelkkää sinnittelyä, kestämistä ja jaksamista vuodesta toiseen. Ei tässä ole mitään järkeä. En tiedä kuinka kauan jaksan enää. Tuntuu että minulla ei ole odotettavissa tulevaisuudessa muuta kuin pelkkää raatamista, vastenmielisiä ihmiskohtaamisia, stressiä, yksinäisyyttä ja huono-osaisuutta. Olen taistellut turhaan läpi p*skan elämäni tähän pisteeseen.
Palstalla ei puhuta sinusta eikä muista kaltaisistasi ääriolosuhteista selviytyjistä. Olen pahoillani, että olet joutunut elämään kärsimyksessä. Toivottavasti ymmärrät kuitenkin olevasi keskustelun ulkopuolinen silloin, kun puhutaan kuinka vanhemmat passaavat ja siloittavat tietä, vaikka puhutaankin ikäluokasta mihin kuulut.
Kaikille olisi yleensäkin hyvä taito olla ottamatta henkilökohtaisesti asioita, joista puhutaan, jos ne eivät koske itseä. Yleistäminen ja stereotypiat helposti kuuluu keskusteluissa, vaikkei ne mitään faktoja olekaan tyyliin "kaikki miehet/naiset aina..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on paljon hoitamattomia mielenterveysongelmia, esim se psykiatri.
Sitäkin voi miettiä, millaista vahinkoa tehdään, kun osa lääkäreistä, psykiatreista, dosenteista ja erityisasiantuntijoista, jotka tekevät potilastyötä, tai kouluttavat sekä ohjaavat muita potilastyössä ovat mieleltään sairaita, luonnehäiriöisiä, tai päihdeongelmaisia esim. lääkekoukussa.
Minä väitän, että ei ole ihan niin harvinaista edes.
Vanha sanonta: "Kaikki psykiatrit on hulluja ja psykologit neuroottisia."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näkyyhän se jo siinä että persut tulivat vaaleissa toiseksi. Selvä merkki siitä että yhteiskunta on sairas.
Sehän on selvä merkki siitä, että asiat halutaan laittaa kuntoon eikä vihervassarit siihen suurista puheistaan huolimatta edes yrittäneet. Työllisyys, terveydenhuolto, päivähoito, koulut kaikki retuperällä eikä puhettakaan, että edes yritettäisi. Puhumattakaan ikuisista murheenkryyneistä vanhukset ja mielenterveys- ne ajettiin alas jo 90-luvulla.
No ei tuo kaikki neljän vuoden SDP:n kauden vika ole. Höpsis juuret on syvemmällä. Esim terveydenhuollossa lääkäreille ei enää edes kelpaa julkinen puoli. Kalliilla yritetään houkutella heitä julkiselle jonne harva haluaa. kukakohan sitä yksityistämistä on ajanut? Hmm... Isäni sanoi että 80-luvulla pikkupaikkakunnallakin pääsi helposti lääkäriin.
Miksei enää pääse edes ambulanssilla sairaalaan? Onko kokoomus leikannut vassarihallituksen aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun pelkästään syytetään ihmisiä. Kyllä mielestäni
myös yhteiskunnan arvomaailmaa voi miettiä, ei vain yksilöä. Ehkä tapa jolla elämme ei oikeasti tuota monelle hyvinvointia. sitten kun sulla on vaikka pitkä aukko cv.ssä olet hylkiö esim. työmarkkinoilla. Kilpailu on kovaa. Joku sanoikin että mt-kriisi on maksu kilpailuyhteiskunnasta ja voi olla oikeilla jäljillä.Voi olla että ihmiset on jotenkin erkaantuneet kärsimyksestä ja sen kohtaamisesta siinä missä entisaikaan ehkä kärsimyksen äärellä oltiin enemmän. Esimerkiksi uskonnot on yrittäneet antaa tavallaan ihmisille oppeja kärsimyksestä ja siihen suhtautumisesta mikä puuttuu nykyään aika paljon. Nykyään kärsimyksestä mennään herkästi lääkärille.. Ihmiset myös täysin vähättelee omaa kapasiteettia ja resilienssiään selvitä kärsimyksestä ja muuttaa esim haitallisia tapojaan. Ihmiset uskoo lääkkeeseen joka ratkaisee asiat.
Minusta on todella epäreilua syyttää ja syyllistää vain nuoria tästä tilanteesta, kun he suoraan kärsivät aikuisten tekemien päätösten seurauksena. Oli sitten kyseessä kilpailuyhteiskunta ja sen armoton ilmapiiri sekä kohtuuttomat edellytykset yksilöä kohtaan, somen narsismi, tunne-elämän medikalisaatio, koulujen sekä katujen turvallisuus, ilmastokriisi jne.
Nuoret eivät ole luoneet tätä maailmaa, jossa he joutuvat nyt elämään. Teknologian kehityksen ansioista ja tuotannon kehitysmaihin siirtämisen takia meillä on massatyöttömyys 640 000 ihmistä joko työttömänä, alityöllistettynä ja kokonaan yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolella. 30k avointa työpaikkaa. Tämä ongelma tulee vain kärjistymään tulevaisuudessa keinoälyn kehityksen myötä. Jo nyt avoimiin työpaikkoihin on satoja hakijoita. Nuoret joutuvat kilpailemaan asioista, jotka on aiemmille sukupolville olleet itsestäänselvyyksiä. Heikommillakin lahjoilla on töihin aina päässyt ja siksi saadaan lukea juttuja siitä, että työttömien pitäisi vain mennä töihin. Nykypäivänä se vaan ei mene niin eikä mikään media uskalla haastaa Kokoomuksen narratiivia, jonka motiivi on halpatyövoiman tuonti, jotta rikkaat rikastuisivat enemmän ja köyhiltä vietäisiin kaikki. Hyvästit hyvinvointivaltiolle ja rahat veroparatiiseihin ulkomaille.
Maailma on muuttunut ja muuttuu ennätysnopeaa tahtia ja se luo paljon epävarmuutta. Sen lisäksi koulut ja oppilaitokset on ajettu kaaokseen avoimilla tiloilla, inkluusiolla, digitalisaatiolla ja opettajien auktoriteetin musertamisella. On nuoria, jotka eivät ikinä koe turvallista rajojen asettamista ja joilla ei ole yhtään turvallista aikuista elämässään.
Ei kukaan ole luonut sitä maailmaa jossa elää. Kaikki käyvät läpi samat asiat. Ette te ole mikään erikoistapaus. Ei mitään uutta auringon alla.
"Te"? Minä en suinkaan enää ole nuori, vaan koen empatiaa heitä kohtaan. Kyllä maailma on muuttunut aivan valtavasti ihan omana elinaikanani ja tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa.
Monia töitä on esimerkiksi ihan kokonaan kadonnut ja koulumaailman muutokset ajoivat itseni pois siltä uralta. Virossa taitaa yhä olla ihan perinteinen koulusysteemi, luokkahuoneet, ei älylaitteita, opettajilla auktoriteetti, kirjoista luetaan ja ruutuvihkoon kirjoitellaan. Kuinkas ollakaan, Viro on mennyt Suomen ohi PISA -tuloksissa ja Suomen tulokset tippuu vuosi vuodelta. Myös oppilaiden lukutaidossa on Suomen ja Viron välillä eroavaisuuksia. Minusta Suomen koulujärjestelmän uudistukset ovat epäonnistuneet. Tutkija, joka teki samoja havaintoja kiusattiin ulos akateemisesta yhteisöstä Suomessa.
Minusta mentiin pahasti metsään avokonttorimaisissa kouluissa, itseohjautuvuuden liikakorostamisessa (todellisuus että monilla on ongelmia perustaidoissa), inkluusiossa jossa lisäämättä rahaa odotetaan että opettaja auttaa erityislasta suoriutumaan ison luokkansa kanssa, jatkuvissa kehittämisprojekteissa joissa näperrellään byrokratian ynnä muun kanssa. Moni oppilas kaipaa turvallista aikuista, turvallisuutta, ennakoivuutta ja rauhaa. Ei kannata ihmetellä kun mielenterveys pettää.
Joissain asioissa ei kannata keksiä asioita uudelleen. Vaan mennä sillä mikä toimii ja on hyvä. Toki itseohjautuvuutta voidaan lisätä, mutta mielestäni oppilaille pitäisi antaa myös henkistä lepoa jatkuvassa informaatiotulvassa. Meditaatiotaidot (osata tyhjentää pää ja rentouttaa itsensä), itsehuoltotaidot, tunne-elämäntaidot ja ihan käytännön elämässä pärjäämisen taidot pitäisi olla tärkeässä roolissa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen tutkimuksen mukaan naiset syö stressiin ja miehet vetää viinaa. Eli kansanterveys romahtaa stressin vuoksi ja lihavuus tuhoaa kohta kaikki.
Mutta säästetään toki lisää!
Sitä Kokoomuksen ja persujen äänestäjät halusivat. Sitä he saavat. Säästöt kohdistuvat aina kovimmin heikoimmassa asemassa oleviin.
Ihmetyttää todella, miten joku alle sata tonnia tienaava noita äänestää. Sama kuin löisi itseään vesurilla
Et vieläkään ymmärrä mitä tarkoittaa 2,6 miljardin korkomenot? Ne on maksettava koska muuten ei saa lisää lainaa. Marinin hallitus otti 40 miljardia lainaa. Kuinka paljon korot nousevat? Lisälainaa kasvattaa nopeasti korkomenoja kunnes pää tulee vetävän käteen. Sitten leikkaukset saneleekin IMF ja EUn troikka. Eikö se kannattaisi sopeuttaa menot tuloihin - priorisoimalla mikä on välttämätöntä ja tärkeää?
miksi terveyteen ja perustoimeentuloon ei satsata riittävästi vaan kaikkeen muuhun?
Tätä olen kysynyt viimeiset 20 vuotta itsekin. Miksei verovaroilla tuotettuja palveluita, tukia, hankkeita jne. pisteytetä ja käytetä varat prioriteetin mukaisesti eli tärkeimmät ensin. Sitten jos jää varoja yli niin voi tuhlata toissijaisiin kohteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa näkyy miten suomalaisessa yhteiskunnassa vähätellään mielenterveysongelmia ja koitetaan mutuilla niitä mustavalkoisemmiksi ja yksinkertaisemmiksi kuin mitä ne todella ovat. Varsinkin nuorten ongelmiin suhtaudutaan ylimielisesti ja väheksyvästi.
Olen alle kolmekymppinen ja joutunut kahden vakavasti mieleltään sairaan kasvatettavaksi ennen huostaanottoa. Heistä molemmat vähättelivät eivätkä hoitaneet mielenterveysongelmiaan kuntoon. Kyseessä on kuitenkin kaksi korkeasti koulutettua ihmistä, eivätkä hekään pysty myöntämään psyykkisten ongelmien todellisuutta.
Jouduin kokemaan lapsuudessani fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, nälässä pitämistä ja kokonaisvaltaista kaltoinkohtelua. Kotona ryypättiin, riideltiin ja me lapset yritimme vain pysyä poissa tieltä, näkymättömissä. Meitä ei ollut oikeastaan olemassa ollenkaan. Tietokone ja netti olivat ainoita asioita mitkä toivat turvaa, lohtua ja iloa elämään.
Pahinta oli kuitenkin se, kun sai huomata, että kodin ulkopuolellakaan ei ole tervetullut tai hyväksytty. Kiusaaminen ja syrjintä teki koulunkäynnistä vastenmielistä, joka on ainakin omalla kohdallani aiheuttanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja eristäytymistä muista ihmisistä.
Rankka lapsuus on jättänyt jälkensä myös sisaruksiini, joista yksi on lähtenyt oman käden kautta. Itse olen meistä jäljellä olevista ainoa, joka käy töissä ja on opiskellut lukiota pidemmälle.
Jatkuvasti saa lukea täältä miten meille milleniaaleille on annettu kaikki helpolla. Olisi mielenkiintoista tietää millaista on oikeasti vaikea elämä Suomessa, kun omani on ollut palstan keski-ikäisten mielestä liian helppoa.
Voin kertoa, että varsinkin tänä keväänä elämäni lopettaminen on käynyt mielessäni toistuvasti näiden parin kuukauden aikana. Tilannetta ei myöskään helpota se, että siirryin työtehtäviin, joissa joudun tekemisiin ilkeisiin, elämäänsä kyllästyneisiin ihmisiin, jotka purkavat pahaa oloaan minuun. Itken monesti ennen työpäivän alkua. Elämäni on 80 % pelkkää kärsimystä, vaikka olen tehnyt kaiken ns. oikein, hankkinut hyvän koulutuksen, olen velaton, päihteetön ja fyysisesti huippukunnossa. Elän erakkoelämää, jos työssäkäyntiä ja opiskelua ei lasketa. Ei ole varaa edes omaan asuntoon, kun palkka jää alle 3 000 euron, eikä näin vähän tienaavalle sinkulle myönnetä asuntolainaa.
Elämä on pelkkää sinnittelyä, kestämistä ja jaksamista vuodesta toiseen. Ei tässä ole mitään järkeä. En tiedä kuinka kauan jaksan enää. Tuntuu että minulla ei ole odotettavissa tulevaisuudessa muuta kuin pelkkää raatamista, vastenmielisiä ihmiskohtaamisia, stressiä, yksinäisyyttä ja huono-osaisuutta. Olen taistellut turhaan läpi p*skan elämäni tähän pisteeseen.
Palstalla ei puhuta sinusta eikä muista kaltaisistasi ääriolosuhteista selviytyjistä. Olen pahoillani, että olet joutunut elämään kärsimyksessä. Toivottavasti ymmärrät kuitenkin olevasi keskustelun ulkopuolinen silloin, kun puhutaan kuinka vanhemmat passaavat ja siloittavat tietä, vaikka puhutaankin ikäluokasta mihin kuulut.
Kaikille olisi yleensäkin hyvä taito olla ottamatta henkilökohtaisesti asioita, joista puhutaan, jos ne eivät koske itseä. Yleistäminen ja stereotypiat helposti kuuluu keskusteluissa, vaikkei ne mitään faktoja olekaan tyyliin "kaikki miehet/naiset aina..."
Minusta olisi hyvä nimenomaan puhua hänen kaltaisistaan selviytyjistä sen sijaan että annetaan loputtomasti huomiota ja sääliä koulukiusaajille, rikollisille ja muille päihdeongelmaisille "selviytyjille" jotka on pilanneet itse oman elämänsä, tuhonneet lukuisia ja sitten nostetaan julkisuuteen sankareina ja selviytyjinä. Mitä kuuluu niille joita kukaan ei auta koska ne ei kivitä koiraansa, tee luokkatoveristaan syrjäytynyttä mielenterveysongelmaista tai polta äitinsä taloa jonka jälkeen manipuloi itseään julkisuuteen pyhimyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun pelkästään syytetään ihmisiä. Kyllä mielestäni myös yhteiskunnan arvomaailmaa voi miettiä, ei vain yksilöä. Ehkä tapa jolla elämme ei oikeasti tuota monelle hyvinvointia. sitten kun sulla on vaikka pitkä aukko cv.ssä olet hylkiö esim. työmarkkinoilla. Kilpailu on kovaa. Joku sanoikin että mt-kriisi on maksu kilpailuyhteiskunnasta ja voi olla oikeilla jäljillä.
Voi olla että ihmiset on jotenkin erkaantuneet kärsimyksestä ja sen kohtaamisesta siinä missä entisaikaan ehkä kärsimyksen äärellä oltiin enemmän. Esimerkiksi uskonnot on yrittäneet antaa tavallaan ihmisille oppeja kärsimyksestä ja siihen suhtautumisesta mikä puuttuu nykyään aika paljon. Nykyään kärsimyksestä mennään herkästi lääkärille.. Ihmiset myös täysin vähättelee omaa kapasiteettia ja resilienssiään selvitä kärsimyksestä ja muuttaa esim haitallisia tapojaan. Ihmiset uskoo lääkkeeseen joka ratkaisee asiat.
Minusta on todella epäreilua syyttää ja syyllistää vain nuoria tästä tilanteesta, kun he suoraan kärsivät aikuisten tekemien päätösten seurauksena. Oli sitten kyseessä kilpailuyhteiskunta ja sen armoton ilmapiiri sekä kohtuuttomat edellytykset yksilöä kohtaan, somen narsismi, tunne-elämän medikalisaatio, koulujen sekä katujen turvallisuus, ilmastokriisi jne.
Nuoret eivät ole luoneet tätä maailmaa, jossa he joutuvat nyt elämään. Teknologian kehityksen ansioista ja tuotannon kehitysmaihin siirtämisen takia meillä on massatyöttömyys 640 000 ihmistä joko työttömänä, alityöllistettynä ja kokonaan yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolella. 30k avointa työpaikkaa. Tämä ongelma tulee vain kärjistymään tulevaisuudessa keinoälyn kehityksen myötä. Jo nyt avoimiin työpaikkoihin on satoja hakijoita. Nuoret joutuvat kilpailemaan asioista, jotka on aiemmille sukupolville olleet itsestäänselvyyksiä. Heikommillakin lahjoilla on töihin aina päässyt ja siksi saadaan lukea juttuja siitä, että työttömien pitäisi vain mennä töihin. Nykypäivänä se vaan ei mene niin eikä mikään media uskalla haastaa Kokoomuksen narratiivia, jonka motiivi on halpatyövoiman tuonti, jotta rikkaat rikastuisivat enemmän ja köyhiltä vietäisiin kaikki. Hyvästit hyvinvointivaltiolle ja rahat veroparatiiseihin ulkomaille.
Maailma on muuttunut ja muuttuu ennätysnopeaa tahtia ja se luo paljon epävarmuutta. Sen lisäksi koulut ja oppilaitokset on ajettu kaaokseen avoimilla tiloilla, inkluusiolla, digitalisaatiolla ja opettajien auktoriteetin musertamisella. On nuoria, jotka eivät ikinä koe turvallista rajojen asettamista ja joilla ei ole yhtään turvallista aikuista elämässään.
Nuoret eivät tosiaan ole vastuussa monesta nykyilmiöstä, mutta se vastuu heillä silti on etteivät lähtisi mukaan tukemaan heille suunnattuja ilmiselviä valheita, aloittamaan ideologisesti motivoituja kostosotia milloin mitäkin tahoa vastaan. Tietenkin nuoret ovat AINA olleet se helpoin kohderyhmä helppoheikeille, myös houkuttelemalla kapitalismin kulutuskiimaan ja vertailukulttuuriin. Suurin osa on kuitenkin aiemmissa sukupolvissa kyennyt suodattamaan agitointihuttua paremmin, nyt vasemmiston woke tuntuu olevan täysin pitelemätön yllyttäessään nuoria loputtomaan sodankäyntiin väitettyä (ja pitkälti keksittyä) normivankilaa kohtaan. Näen tuonkaltaisen älyllisen laiskistuttamisen uhkaavana, jos nuoret siihen antautuvat suurempana joukkona. Sekä uusliberalistinen luon itse itseni- valhe että hyvinkin silmillekäyvä vasemman laidan kaikki on vain yhteiskunnan rakenteiden sortoa, misogyniaa, loputonta valtasotaa jne. pyörryttävät vanhempiakin ihmisiä karkeudellaan ja asioita yksinkertaistavalla typeryydellään. Silti näihin yhä useampi tarttuu. Meidänhän piti olla sivistynyt maa, tässä infopommituksessako se nyt testataan kansallisesti?
Pelkään yhä enemmän, että koulutussysteemi alkaa indoktrinoida nuoria yhä enemmän kohti yhtenlaista maailmankuvaa ja syöttää heille vastauksia valmiiksi. Kehitys tapahtuu kuitenkin aina sekä menneisyyttä arvostamalla (sitä oikein ymmärtämällä tahallisen vääristelyn sijaan) ja nykyhetken erityispiirteitä/haasteita tunnustamalla. Luovuus ei ole sama asia kuin kaiken entisen vastustaminen ja/tai purku. Sillä tiellä voi tulla luu nopeasti käteen. Mielenterveys ei voi koskaan rakentua valheiden varaan kuten ei mikään muukaan arvokas yksilössä ja yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokoomuksittain ajattelevien mielestä tarvii vain käydä mielisairaalassa karjaisemassa "nyt niskasta kiinni" ja kaikki tervehtyvät samantien.
Itse mielenterveydellisiä ongelmia poteneena voin sanoa, että on tiloja jolloin ei kykene mihinkään. Minulla on ollut ajanjakso elämässä, jolloin en pystynyt miettimään mitään muuta kuin itsemurhaa. Minulla oli tunne, kuin olisin dementoitunut, koska oli niin pahoja kognitiivisia ongelmia. Kroppa kävi ylikierroksilla öisin ja en saanut nukuttua. Unettomuus oli kuin kidutusta. Siinä tilassa en pystynyt mihinkään vaikka olisin yrittänyt. En tiedä mikä osa kammottavassa olossani oli lääkkeiden vieroitusoireita joita kävin lävitse jota lääkäri oli lääkinnyt ja sitten vielä vieroittauduin niistäkin lääkkeistä, kun niihin ei niin suotuisa reaktio tullutkaan.
Sitten taas toisaalta koen, että kuntoutumisessa tärkeää on se tieto, että itsestä löytyy vahvuutta ja pienin askelin voi päästä kohti parempaa. Mielestäni monet oikeasti liikaakin -luvan kanssa- passivoituvat, koska heillä nyt vain on vaikkapa masennussairaus. Olen itse tehnyt merkittävästi asioiden eteen työtä, että olo on parantunut. Käynyt siellä hemmetin kävelylenkillä, vaikka aina ei huvita, yrittänyt pitää päivärytmiä, saada ravintoaineita. Olo paranee vasta, kun ottaa omasta hyvinvoinnistaan vastuuta jaksamisensa rajoissa. Sitten pikkuhiljaa voi lisätä aktiivisuutta lisää ja kokeilla haastaa itseään enemmän. Jos ajattelee vain että voi voi minulla on tämä sairaus, olen olosuhteiden uhri niin valitettavasti oma kokemus ei ole, että asiat paranevat.
Toki osa ihmisistä voi olla jo sellaisesta luovuttamispisteessä, että heillä ei enää kapasiteetti riitä eikä lukuisten pettymysten jälkeen motivaatio enää edes yrittää. Mieliala voi olla tasoa "kunpa vain kuolisin pois".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen tutkimuksen mukaan naiset syö stressiin ja miehet vetää viinaa. Eli kansanterveys romahtaa stressin vuoksi ja lihavuus tuhoaa kohta kaikki.
Mutta säästetään toki lisää!
Sitä Kokoomuksen ja persujen äänestäjät halusivat. Sitä he saavat. Säästöt kohdistuvat aina kovimmin heikoimmassa asemassa oleviin.
Ihmetyttää todella, miten joku alle sata tonnia tienaava noita äänestää. Sama kuin löisi itseään vesurilla
Et vieläkään ymmärrä mitä tarkoittaa 2,6 miljardin korkomenot? Ne on maksettava koska muuten ei saa lisää lainaa. Marinin hallitus otti 40 miljardia lainaa. Kuinka paljon korot nousevat? Lisälainaa kasvattaa nopeasti korkomenoja kunnes pää tulee vetävän käteen. Sitten leikkaukset saneleekin IMF ja EUn troikka. Eikö se kannattaisi sopeuttaa menot tuloihin - priorisoimalla mikä on välttämätöntä ja tärkeää?
miksi terveyteen ja perustoimeentuloon ei satsata riittävästi vaan kaikkeen muuhun?
Tätä olen kysynyt viimeiset 20 vuotta itsekin. Miksei verovaroilla tuotettuja palveluita, tukia, hankkeita jne. pisteytetä ja käytetä varat prioriteetin mukaisesti eli tärkeimmät ensin. Sitten jos jää varoja yli niin voi tuhlata toissijaisiin kohteisiin.
Tämä. Suomen hallituksesta tulee mieleen kuin ihminen, joka ostelee kaikenlaista kotiinsa ja kaikenlaisia palveluita. Kotona käy kaikenlaista siivoojaa, hän käy kynsihoidoissa, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen isoja summia ulkomaisiin keräyksiin. Toisaalta omaan hyvinvointiinsa hän ei kunnolla sijoita, eikä rahaa jää edes ruokaan kunnolla. Sitten hän sairaana kituuttelee. Koulutuksestakin hän skippaa eikä osta tarvittavia välineitä. Hän voi kroonisesti huonosti.
Lapsestani ei tullut kirurgi-insinööriä vaikka itse olen duunari, eli hänellä on pakko olla diagnosoimaton kongnitiivinen parasetamoni eli päästä pipi. Hakeutuisi ressukka hoitoon jos ei osaa muuta kuin olla duunari :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi 95% ehdokkaista olisi eutanasia myönteisiä jossain kyselyssä. Virallisissa vaaliväittelyissä asiasta ei toki mainittu sanallakaan.
Poliitikot saavat jäädä tänne keskenään ihmettelemään "mitäs nyt" kun kaikki muut menee eutanasiaan todeten "meille riitti"
Eutanasiajonotkaan eivät varmaan vedä riittävän nopeasti.
Ensin jonotat tarpeen arviointiin..joo ei toimis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on paljon hoitamattomia mielenterveysongelmia, esim se psykiatri.
Miehet tekevät enemmän törkeää väkivaltaa. Nainen reagoi tunteella.
Miehet reagoivat enemmän tunteella kuin naiset.
Sen huomaa kyllä liikkuessa missä tahansa.
Mikä tai kuka saa sinut uskomaan, ettet pärjää työelämässä ilman lääkkeitä? Mistä tiedät, että se on totta?