Mikä on vaikeinta ulkomaalaisen työkaverin kanssa puhumisessa? - Kokemuksia!
Meille on tullut töihin uusia ulkomaalaisia työkavereita. Ovat opiskelleet suomea jonkin verran ennen tuloaan jossain verkkokurssilla. Mutta minkälaista kieltä! Ihan kuin jostain lähiöslummista karanneet, ei yhtään ammatillisuutta.
Viime viikolla yksi niistä ei ymmärtänyt, kun juoksutti yhdelle seurueelle yksitellen kuppeja pöytään, ja me sanottiin ystävällisesti, että vietkö kaksi kuppia kerralla. Toisteli vaan että kaksi kuppia, kaksi kuppia, ja pyöritteli päätään, ma e ummara. Sitten yksi meidän esimiehistä onneksi tiesi että niille pitää puhua itähelsinkiä, ja sanoi että vietsä kaks kuppii, niin sen se ymmärsi. Tämä esimerkki oli ihan lievimmästä päästä.
Nyt me ollaan yritetty itsekin puhua jonkinlaista nuorisoslangia, mitä ollaan jossain elokuvissa kuultu, niin on mennyt vähän paremmin, mutta tuntuu todella älyttömältä, kun ei voi puhua sellaista normaalia työkieltä, ja meidän asiakkaat on kauhuissaan. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy miten surkea suomenkielen koulutus meillä on tarjottavana ihmisille, jotka tulevat tänne töihin. Työkkärinkin kurssit ovat lähinnä päivähoitoa. Ihmisten pitäisi päästä sujuvasti ja mahdollisimman nopeasti työelämään. Mitä tulee siihen sote -alan kirjaamiseen, niin ei ne kummoisia ole kirjaukset kantiksillakaan, kun lukee vaikkapa sosiaaliohjaajien kirjauksia.
Yksi meidän ulkkarihoitaja kirjasi Kanta-tekstiin että lattialla oli kusta.
No onhan tuo aika epäammatillista. Mutta eikö niitä tekstejä pysty korjaamaan, jos huomaa?
Sinäkös sen menet korjaamaan?Kyllä siellä jokaisen pitää hoitaa omat asiansa eikä toisten joutua korjailemaan niitä.Typerä ajatuskin.
On kokemusta, aikaisemmilta vuosilta ja ihan tuoreitakin kokemuksia.
Joskus aikaisemmin ulkomaalaiset puhui tönkköä kirjakieltä. Ei ollut kovin hyvä tilanne mutta selkosuomi toimi heidän kanssa aika hyvin.
Nykyään tuntuu, että heille opetetaan alaluokan kieltä, puuttuu kokonaan kirjakielen ymmärtäminen. Eivät tosiaan ymmärrä selkosuomeakaan. Olen muutamankin kerran ajatellut, että näinkö meille ollaan Suomeen luomassa uutta alaluokkaa. Vielä pahempi näin!
Työkieli itsellä pääosin englanti, joten sitä käytetään. Toki voidaan vaihtaa kielestä toiseen (kuten ystävienkin kanssa), mikäli toinen niin toivoo.
Kriittiset asiat puhutaan ammattikielellä (englanniksi) niin, ettei väärinymmärryksiä voi tulla, kahvihuoneessa sitten niin (ja niillä kielillä), kun hyvältä tuntuu.
Vaikeinta varmaan se ettei se toinen ymmärrä! Suomeen pääsee sote-alalle töihin huonommalla kielitaidolla kuin moneen muuhun maahan. Ärsyttää. Vois vaatia parempaa.
Aikoinaan yhdessä ravintolossa oli paljon Turkkilaisia työntekiöitä joilla oli kielitaito heikko, joten paljon piti näyttää elekielellä ja myös kädestä pitäen mutta se oli minusta ihan ok. Muistan itsekkin että Ruotsiin muuttaessani oli vaikeaa kun en ymmärtänyt kieltä ja oli tosi hienoa että jotkut ravintolassa jossa olin silloin töissä näyttivät kädestä pitäen mitä tehdä kun en ymmärtänyt mitä he sanoivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Eräs kollegani on ulkomaalaistaustainen sairaanhoitaja. En usein ymmärrä, mitä hän sanoo ja joudun kysymään ja varmistamaan useita kertoja, mistä on kyse.
Myös hänen potilastietoihin kirjaamansa asiat voi tulkita monella tavalla. Voin vain kuvitella, miten vaikeaa potilaiden on saada selvää hänen puheestaan, kun se ei ole helppoa työntekijöillekään.
Tuurillaan ne laivatkin seilaavat, tulee monesti mieleen. Turvallisissa käsissä ollaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Minkä halavatun takia joku opettaa ulkomaalaisille slangia? Eikö sen ajan voisi käyttää hyödyllisemmin ja opetella heti alusta lähtien kunnon suomea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
Meidän työpaikalla ulkomaalaisten työtovereiden kanssa juttu sujuu oikein hyvin. Moni osaa hyvin suomea, joidenkin kanssa puhumme englantia.
Muutenkin tullaan hyvin toimeen, ei mitään ongelmia.
Kielitaidosta tehdään usein isompi ongelma kuin se onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
No ei tosiaan tarvi osata slangia. Suomea olisi hyvä osata.
Kenellä on vaikeuksia jos puhutaan englantia? No varmaan niillä jotka eivät osaa kunnolla suomeakaan. On vuosi 2023 joten odotukset kielitaidolle ovat hieman erilaiset kuin 1950? Suomenkieli ei ole mikään maailmankieli vaan päin vastoin outoa mongerrusta jostain maailman laidalta. Meillä ei ole juurikaan lihaksia vaatia tämän kielen osaamista jos tänne yritetään houkutella lahjakkaita ihmisiä töihin muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikalla ulkomaalaisten työtovereiden kanssa juttu sujuu oikein hyvin. Moni osaa hyvin suomea, joidenkin kanssa puhumme englantia.
Muutenkin tullaan hyvin toimeen, ei mitään ongelmia.Kielitaidosta tehdään usein isompi ongelma kuin se onkaan.
Olen huomannut että uudet työntekijät puhuu nykyään huonommin suomea kuin aikaisemmin. Sote-alalla olen. Suurin osa meidän henkilökunnasta ei osaa englantia, eikä asiakkaat varsinkaan osaa. Aikaisemin vielä 2-5 vuotta sitten, tulivat paremmalla kielitaidolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma.
Kaupassa pärjää kyllä ilman slangiakin, ihan yleispuhekielellä. Vanhankodissa ei myöskään voi käyttää slangia. Missä he sitä tarvitsee?
Kukaan ei opi suomea, jos ei pääse sitä kenenkään kanssa harjoittelemaan, aidoissa arkipäivän tilanteissa.
Teoriassa moni voi osata vaikka mitä, mutta kielen tuominen käytännön tasolle vie aikaa.
Itselläni on sellainen kokemus, että olin päättänyt lähteä seuraavana vuonna muutamaksi kuukaudeksi Espanjaan.
Pänttäsin kieltä yhden syksyn ja talven nenä kiinni kirjassa, äänitteitä kuunnellen ja toistaen, kielioppia miettien. Kun pääsin Espanjaan, en osannutkaan oikeasti puhua espanjaa. Meni jonkun aikaa ennen kuin aloin saada kunnollisia lauseita tulemaan.
Sitten siellä paikan päällä harjoitellen kieli alkoi sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikalla ulkomaalaisten työtovereiden kanssa juttu sujuu oikein hyvin. Moni osaa hyvin suomea, joidenkin kanssa puhumme englantia.
Muutenkin tullaan hyvin toimeen, ei mitään ongelmia.Kielitaidosta tehdään usein isompi ongelma kuin se onkaan.
Olen huomannut että uudet työntekijät puhuu nykyään huonommin suomea kuin aikaisemmin. Sote-alalla olen. Suurin osa meidän henkilökunnasta ei osaa englantia, eikä asiakkaat varsinkaan osaa. Aikaisemin vielä 2-5 vuotta sitten, tulivat paremmalla kielitaidolla.
Sote aloilla on huutava työvoimapula, tietenkin sinne otetaan nyt erilaista tyyppiä kuin silloin kun päästään valitsemaan. Itseäni ei ole potilaana koskaan haitannut yhtään lääkärin tai hoitajan kielitaito. Kunhan joku hoitaa. Nykyisin myös soten asiakkaissa ja potilaissa alkaa olla diversiteettiä ainakin näin Helsingissä.
Kun noita alkoi tulla alalle, rupesin tähyilemään muihin hommiin. Tiesin näes että lopun ajat olivat tulossa.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.