Oletteko ikinä seurustelleet ihmisen kanssa jota ette rakastaneet

Olen, pariinkin otteeseen. Kivoja tyyppejä olivat molemmat, mutta ei sen enempää. Muutaman kuukauden pituisia olivat nämä suhteet.

Juu, olen ja vielä 2x saman tyypin kanssa 90 luvulla. Hävettää edes myöntää.

Mun suuri nuoruuden rakkauteni oli pettänyt ja jättänyt minut hetki sitten pitkästä suhteesta. Kun selvisin siitä shokista edes vähän henkiini päätin, että nyt nimittäin saa exäni maistaa omaa lääkettään et mähän nain kaikki sen kaverit.

Erään baari-illan jälkeen tähän tarjoutui tilaisuus ja pokasin siis exäni pelikaverin (tutun). Evvk missään vaiheessa, mut hengailin tyypin kans kk verran, jätin hänet.

Lähdin opiskelemaan ja kun palasin, olin niin yksinäinen ja läheisyyden kaipuinen et aloin hengailla hänen kans uudelleen vaikken tuntenut häntä kohtaan oikeastaan yhtään mitään muuta kuin että oli kiva kun ei tarvinnu olla yksin viikonloppuja, olihan hän ihan hauska seuraa ainaki joskus. Hänestä oli muutenkin minulle hyötyä enemmän kuin haittaa.

Seurusteltiin varmaan vuosi, vaikken koskan näyttänyt hänelle mitään erityisen helliä tunteita saati sanonut mitään hempeää. Ei hänkään kyllä, ehkä sekin lamaannutti ja tympäännytti minut koska hän oli myös melko etäinen, itsekeskeinen ja ajattelematon. Suhteen lopussa ei varmaan n kuukauteen edes koskenut juuri minuun. Ei nuorena halua olla sellaisessa platoonisessa suhteessa jossa ei edes makkarassa mitään tapahdu, sati muuta kosketusta.

Jätin taas hänet... En voi olla kenenkään kanssa jos en tunne mitään vetovoimaa ja ole edes vähän ihastunut ja ajattele että suhteella olisi joitain jatkumoa.

Ilman rakastumista ja rakastamista parisuhde ei vain yksinkertaisesti toimi. Pelkkää kummankin ajan tuhlaamista, josta puuttuu myös seksuaalinen vetovoima. 

Kyllä. Tavallaan se jopa toimi aika hyvin, koska pidin hänestä paljon kaverina. En vain pitänyt hänestä niin paljon, että voisin sanoa olleeni rakastunut. Meillä oli kuitenkin sikahauskaa yhdessä.