Lastenkirjojen huonosta kielestä!
Meidän vajaa 3-vuotias poika on jo kauan ollut lastenkirjallisuuden suurkuluttaja, hänelle luetaan tosi paljon. Olen ehtinyt ärsyyntyä perinpohjin siihen, miten paljon on kieleltään todella huonotasoisia lastenkirjoja. Esim. Tammen kultaiset kirjat -sarjan käännökset ovat aivan mitä sattuu, samoin monet pikkulasten Disney-kirjat ja jopa ne pienimmille tarkoitetut Muumi-kirjat (joissa ei muutenkaan taida olla enää paljon alkuperäistä mukana). Epäsuomalaisia lauserakenteita, tökeröitä sanavalintoja ja suoranaisia kielioppivirheitä. Tämä kuulostaa nyt varmaan monesta joltakin nutturapää-äikänopen tyhjältä marmatukselta, mutta minä tykkään tästä äidinkielestäni niin paljon, etten halua lukea lapsilleni kirjoja huonolla kielellä. Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota samaan? Onko huonoa kieltä mielestänne nimeomaan käännöskirjallisuudessa vai myös suomalaisessa? Vinkkejä, mitä kirjoja/kirjasarjoja kannattaa välttää ja mistä puolestaan löytyisi rikasta ja sujuvaa kieltä?
Kommentit (70)
kirjoista tykätään meilläkin, myös Mikko Kettunen ja Ahmatti on ihana :)
tuli liityttyä Pojun vauva-aikana, mutta pistin tulikivenkatkuista viestiä Vau' lle kielestä JA mallin antamisesta Bing-kirjojen jälkeen.
Bing! Nyt maistellaan -kirjan avauslauseena oli " Kulman takana lähellä aivan leluja maistaa Bing koko päivän." ??? Ja kirjan " juonena" oli se, että Bing-pupua yritetään houkutella maistamaan tomaattia. Bing ei halua maistaa, vaan heittää tomaatin seinään/lattialle ja joutuu hetkeksi jäähylle. Seuraavalla sivulla kaveri siivoaa tomaatin jämiä ja toteaa " ei se mitään, ette tykkää tomaatista. Miten olisi porkkana?" ja kaikki on taas hyvin. Eikä Bingin tarvinnut sitä tomaattia koskaan maistaakaan.
Tupunoita inhosin itse lapsena, siksi en ole niitä nytkään lukenut. Milnen NallePuh ja Tapahtui Tiitiäisen maassa ovat vakiopaikalla hyllyssä.
...Mikäli oikein muistan, Pupu Tupunat on alkujaan kirjoitettu ja tarkoitettu selkokielikirjoiksi, mutta yllättäin ne saavuttivatkin suuren suosion kaikenlaisten lapsosten ja ihmisten keskuudessa. Tämä saattaa selittää jossain määrin ainakin sitä " kielen värittömyyttä" .
Olenkohan täällä ihan yksin, kun mielestäni Miinoissa ja Manuissa suomen kieli on hyvää ja jopa rikasta. Olen kiinnittänyt huomiota lauseenvastikkeiden runsauteen, mutta ei se minusta huono asia ole. Kieli on ehkä vähän puhekielenomaista ja jutustelevaa, muttei sitä huonoksi voi sanoa.
Manun taas olen ajatellut olevan jonkinlainen adhd-tyypin kuvaus.
on suomen parhaat lastenkirjat. Kirjat on kasvatuksellisesta näkökulmasta tehty, suurelta osin ulkomaalaisia mutta hyvät kääntäjät. Sisältö hyvä. Myös vanhemmille tarkoitettuja kasvatuskirjoja, leikki-ja pelimaterialia jne. Näitä kirjoja käyttävät paljon lapsityön ihmiset esim. päiväkodeissa, seurakuntien lastenkerhoissa jne. Uskonnollisiakin kirjoja löytyy omasta osastosta, mutta peruskirjat ei ole mitenkään uskonnollisia. Löytyy kuolemaa, masennusta, surua jne. käsitteleviä kirjoja myös.Läytyy joulukirjoja, hyviä lorukirjoja jne. TÄMÄ ON MAINOS;-)))) sillä meillä näitä löytyy tosi paljon, olen itse niin ihastunut varmaan laatuun ja kyllästynyt mainitsemaasi heikkoon kieli ja sisältötasoon monissa kirjoissa.
Voi ostaa netistä mutta näitä voi bongata myös kirjakaupoista, alekijoja myös esim. kirjatorilla oli juuri parhaillaan hintaan 5e/kpl. Ja kirjastoista toki saa.
..kun meillä vanhempi lapsi on alle 2v, joten kovin laajaa lastenkirjakokemusta meillä ei vielä ole. Voin sanoa olevani myös erittäin tarkka oikeakielisyyden suhteen.. esim. mainoksissa ja sanomalehdissä kirjoitusvirheet saavat minut näkemään punaista. Mielenkiinnolla myös kuulisin lastenkirjoista joissa tähän _niin_ ärsyttävään ilmiöön ei tarvitsisi törmätä!!
t.Helmi, nutturapää(?) myös
Meilläkin luetaan päivittäin ja juuri samat asiat harmittavat. Tällä hetkellä lasten suosikki on kirja Ison tekstin liikennetarinoita. Siinä kerrataan sadun jälkeen vielä vaikeimpia sanoja, joten sopii juuri lukemaan oppineelle. Useassa tarinassa on alkanut harmittaa tapa laittaa mutta-sana lauseen alkuun ja pilkku perään. Esim. " Mutta, Pete onneton laittoi ne Tiinan autoon!
Btj kirjastopalvelu Oy on kustantanut lasten selkokirjoja. Heli ja Heikki Ilaskarin Hessu-sedän eläintarha ja Hessu-sedän eläintarhassa tapahtuu ovat kertakaikkisen ihania riimiteltyjä kuvakirjoja. Valokuvat ovat korkealaatuisia ja teksti herkullista. Tässä näyte:
" Taitaa jumpan
sekä humpan
nalle tämä,
ei oo rämä,
kun on kunnon kunto,
liikunnasta tunto.
Sisään massu,
nousee tassu,
keinuu peppu,
koko heppu
nallehumpan hytkeessä,
rytmijumpan jytkeessä."
mutta löytyy niitä onneksi hyviäkin, kuten juuri lastenkeskuksen kirjat. Käännöskirjallisuudessa teksti on usein huomattavasti huonompaa, joten kannattaa suosia suomalaisia kirjailijoita. Pienelle lukiessaan voi myös itse korjata virheitä. Meillä seitsemänvuotias välillä kommentoi jostain kirjoista, että oli hassusti sanottu tai paljon virheitä...eli kyllä sen äkkiä lapsikin oppii huomaamaan. Tammen kultaisista kirjoista olen joskus oikein lähettänyt Tammelle palautetta kun on ihan selkeitä kielioppivirheitä.
Mainokset on muuten ainakin mulle se heikoin lenkii. Välillä voisin vaikka tuntemattomille alkaa kadulla marmattamaan kun ärsyttää esim tavuviivan puuttumiset tai muuten tosi huono kieli mainoksissa.
t:yks nutturapää lisää :)
Kertakaikkisen tyrmäävää on Vau' kirjasarjan taso. Pahaa aavistamattomana liityin siihen tytön ollessa vasta muutaman kuukauden -ilmaisten lahjusten houkuttamana siis. Käännökset ovat aivan kamalia, niin surkeita että ärsyttää jo ennenkuin kirjan avaa. Lapsemme on vasta alta puolentoista vuoden, mutta meillä luetaan paljon. Suuri osa kirjoista on vielä katselukirjoja, joihin tämän nipottaja-äidin on helppo keksiä omia " parempia" juttuja, muuten meillä satsataankin tuttuihin ja turvallisiin (rikkaan kielen kannalta siis), eli Kunnaksiin, Jansoniin, Parkkiseen jne.
Vinkejäkin otetaan vastaan!
Joulunalkuja, K
KOTIMAISIA lastenkirjoja laadukkailta kustantamoilta. Etenkin uudet kotimaiset lastenkirjat ovat ilo myös vanhemmille.
Joku pettyi Tammen kultaisiin kirjoihin;
Monet Tammen kultaiset kirjat on suomennettu 60-70-luvuilla, sen ajan kielen mukaan. Joistain on tosin tehty uusia suomennoksia. Suomennosten kieli vanhenee, se pitää vain hyväksyä. Mutta Tammen (kustantamon siis) suomentajat ovat ehdottomasti hyviä ja koulutettuja. 70-luvun kieli vain on 70-luvun kieltä. Silloin myös suomentaminen käsitettiin eri tavoin kuin nykyään - silloin suomennettiin enemmän " sanasta sanaan" , nykyään suomentajilla suurempi vapaus muokata tekstiä paremmaksi, jos tarve vaatii.
Huonoimmat kirjat (kieleltään) tulevat erilaisista kirjakerhoista, jotka teettävät suomennosket kenellä sattuu. Kannattaa katsoa, että kirjalla on kustantaja, oikea. Esim. Vau-kirjojen kustantaja on Vau. No vau-vau, mutta olen moneen kirjaan pettynyt (saatu lahjaksi). Samoin pienten muumi-kirjat on pelkkää rahastusta, en suosittele!
Ostakaa oikeiden kirjailijoiden kirjoja! Tästä voisi tehdä kunnon vetoomuksen :) Näin myös tuemme kotimaisia lastenkirjailijoita +++
olen huomannut aivan saman mainitsemistasi kirjoista/sarjoista. Huomaan korjaavani lukiessani jatkuvasti sitä mitä on oikeasti kirjoitettu. Joitakin kirjoja ko. syystä en viitsi edes enää lukea. Valitettavaa, että näin on näppylät.
Joskus tosiaan on ärsyttänyt lastenkirjojen surkea kieli. Meillä on pannassa esim. Miina ja Manu -kirjat, samoin Pupu Tupunat. Tarinat ovat ällöttäviä ja kieli surkeaa. Myös monet pienemmille lapsille tarkoitetut käännöskirjat voivat olla aivan kammottavia kieleltään.
Kivoja luettavia on esim. Timo Parvelan, Markus Majaluoman, Noposten siskosten jne. suomalaiset kirjat. Poika 6 v (osaa itse lukea) tykkää kovasti myös Mauri Kunnaksen kirjoista, joissa piirroksetkin ovat mahtavia. Myös ruotsalainen lastenkirjallisuus on meillä lyönyt itsensä läpi: Viiru ja Pesonen, Mimmi-lehmä, Ville-kirjat, Lindgrenin tuotanto jne. Meille on ostettu paljon kirjoja kirjastojen poistomyynneistä (lastenkirjat 20 senttiä / kpl) ja vähemmän uutena kaupasta. Lahjaksi on aina mukava antaa ja saada kirjoja (vink vink, Joulupukki).
terv. Kolli (joka tunnustautuu myös nutturapääksi mitä suomen kieleen tulee... miehen antama hellittelynimi onkin kielipoliisi...)
Hei, ei suomen kielioppi sentään parissakymmenessä vuodessa vanhene!!! Totta, paljon on huonosti kirjoitettua suomea. Palstailussa tuolla ei liene suurtaakaan väliä, mutta kyllä mielestäni on TÄRKEÄÄ, ETTÄ LASTENKIRJAT OVAT OIKEAA SUOMEA.
Sanasta sanaan käännös ei todellakaan tarkoita, että käännös on suomen kieliopin vastainen. Kyllä käännöksen on oltava oikeaa suomea. (Eihän suomen kielessä ole edes futuuria (sama kuin preesens) ja ei saksasta litaniaa verbejä voida kääntää peräkkäin...)
Assam-tee:
KOTIMAISIA lastenkirjoja laadukkailta kustantamoilta. Etenkin uudet kotimaiset lastenkirjat ovat ilo myös vanhemmille.Joku pettyi Tammen kultaisiin kirjoihin;
Monet Tammen kultaiset kirjat on suomennettu 60-70-luvuilla, sen ajan kielen mukaan. Joistain on tosin tehty uusia suomennoksia. Suomennosten kieli vanhenee, se pitää vain hyväksyä. Mutta Tammen (kustantamon siis) suomentajat ovat ehdottomasti hyviä ja koulutettuja. 70-luvun kieli vain on 70-luvun kieltä. Silloin myös suomentaminen käsitettiin eri tavoin kuin nykyään - silloin suomennettiin enemmän " sanasta sanaan" , nykyään suomentajilla suurempi vapaus muokata tekstiä paremmaksi, jos tarve vaatii.Huonoimmat kirjat (kieleltään) tulevat erilaisista kirjakerhoista, jotka teettävät suomennosket kenellä sattuu. Kannattaa katsoa, että kirjalla on kustantaja, oikea. Esim. Vau-kirjojen kustantaja on Vau. No vau-vau, mutta olen moneen kirjaan pettynyt (saatu lahjaksi). Samoin pienten muumi-kirjat on pelkkää rahastusta, en suosittele!
Ostakaa oikeiden kirjailijoiden kirjoja! Tästä voisi tehdä kunnon vetoomuksen :) Näin myös tuemme kotimaisia lastenkirjailijoita +++
Siis kielioppivirheet ja täysin väärät sanavalinnat ovat tietysti asia erikseen, mutta muuten olen lasten kanssa huomannut, että heitä kiehtoo aivan erilainen teksti kun esimerkiksi minua (siis tarkoitan kielellisesti, en sisällöllisesti). Siksi olisin kiinnostunut tietämään, mikä on huonoa.
Joku sanoi laittaneensa pannaan Miinat ja Manut ja Pupu Tupunat. Mikä niissä on huonoa? Meidän lapset esimerkiksi tykkäävät kovasti juuri noista. Miinaa ja Manua on käytetty Suomi-koulussakin täällä.
Lapsen ajatusmaailma on niin kovin erilainen, että joskus minua oikein ihmetyttää miten omat lapseni voivat pitää jostain tietystä kirjasta. Pari vuotta sitten anoppini osti lapsille sellaisen hassun ruotsinkielisen " Putte dammsuger" -kirjan. Sen luettuaan anoppi kauhistui mitä oli tullut tehtyä. Mutta lapset edelleen rakastavan kirjaa ja osaavat sen ulkoa.
Oon ite kielten ope ni kyllä huomaa miten huonoja ne osittain ovat. Ja jo pelkästään se mitä kuvia kirjoihin on valittu kuvastaa sitä et ne ei oo meijän kulttuurille tyypillisiä juttuja. Ei nyt kauttaaltaan huonojakaan mut pistää monesti silmään ja korvaan särähtää!
Miina ja Manu -kirjoissa kielenhuolto on kyllä unohdettu. Tulee sellainen olo, että onko tämä muka yhdentekevä asia, kun kohteena on lapset.
Tyttäreni tosin tykkää Manusta ja Miinasta, joten luen niitä kyllä hänelle -kielivirheistä huolimatta. En usko, että häntä vielä tämä asia häiritsee, äitiä kylläkin. : ) Toisaalta, lapsihan (onneksi) tulee kuulemaan elämänsä aikana varsin erityyppistä puheenpartta.
Vaikka tämä Vau' kirjojen kielen kehnous taitaa olla yleinen mielipide, käytän sitä esimerkkinä, kotoa kun ei onneksi muita näin kaameita löydy.
Pätkä kirjasta " Hymyilevä Gogo"
" Gogo kikattaa.
Hei, ei mitään näy lain?
Joku kutittaa häntä.
Katso! Se kissa on vain!"
Siis miksi, oi miksi, pitää välttämättä rimmata? Runomuodossa voi kirjoittaa rimmaamattakin jollei saa riimeistä toimivia. Tuo pätkä on kankeaa, väkisin keksityn oloista tekstiä. Ei solju, eikä totisesti ole mitenkään leikkisä, jota lastenkirjan runoilta voisi odottaa.
Hassua kun mainitsit tuon Pupu Tupunan. Muistan lukeneeni sitä pikkusiskolleni sadat kerrat -sisko on minua 8 vuotta nuorempi ja rakasti P.Tupunaa joskus siinä nelivuotiaana. Minä taasen jo silloin kahdentoista vanhana pidin Tupunoita sietämättöminä, siis nimenomaan tekstin suomenkielen tasoa. Luin vain koska sisar kärtti...
K
Lapsilla on sekä Pupu Tupunaa että Miinaa ja Manua, vaikka kummassakin on kummallisia lauserakenteita ja muutenkin outoa kieltä. Pupu Tupuna on mielestäni vielä huonompi kuin Miina ja Manu. Itse lapsena tykkäsin Pupu Tupunasta kovasti, mutta nykyään tökkii. Vaikka olenkin äikänope, en yleensä välitä surkeasta kirjoittamisen tasosta, mutta lapsille saisi olla rikasta kieltä.
kaikki tuntemani lapset nimittäni rakastavat riimejä. Se mainitsemani Putte-kirjakin on yhtä riimiä. Lapset pyytää nimenomaan aina lukemaan ns. runoja, enkä ole pitänyt sitä yhtään pahana, vaikka ne minusta olisikin kankeita ja keinotekosia.
Nostanpa tämän ketjun, kun keskustelu lähti vähän rönsyilemään ohi varsinaisen kysymyksen (mielenkiintoisesti toki).
Eli hyviä luettavia kirjoja alle kouluikäisille?
Paljon on jo mainittu, mutta suurin osa meille tuttuja (Mikko Mallikas, Viiru ja Pesonen, Beskow, Lindgren, Jansson, Kunnas ym).
Linkkejä kirjastojen ym. sivuille on annettu, mutta kaipaisin omakohtaisia vinkkejä lukemista kestävistä kirjoista, tulevista klassikoista. Esikoiselle kun monet mainitut kirjat on luettu moneen kertaan ja niinpä hyvätkin tutut kirjat alkavat jo kyllästyttää kun ovat nyt uudella kierroksella pienempien kanssa.
Yksi ennen mainitsematon tuli mieleen: Petra Heikkilä (Mikko Kettusen pupupöksyt, Sukkahukka). Sanaleikit eivät aina välttämättä aukea pienimmille, mutta hyvät kirjat usein toimivatkin monella tasolla.