8-vuotias tyttö kiukuttelee tosi paljon

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi syö yhteisten ruoka-aikojen ulkopuolella? Ja mikä kiire sulla on, jos et ehdi olemaan eron läpi käyneen lapsen tukena.

No tuskin hän on ainoa lapsi joka tulee koulusta kotiin ja ottaa välipalaa.

Ongelma on siinä että hän tosiaan uhmaa sääntöjä ja voi ottaa esim viilin ja muroja omaan huoneeseen ja tehdä niistä jonkun sekoituksen. Tai ottaa omenan ja jättää puolet syömättä ja se löytyy jostain sängyn nurkasta illalla.

Minkä tässä koet ongelmaksi? Että lapsi syö missä haluaa kun et ole paikalla? Että lapsi vie ruokaa huoneeseensa? Vai että lapsi ei syömisen lopetettuaan palauta jämiä ja astioita keittiöön?

Että hän ei syö sovittuja välipaloja sovitussa paikassa (keittiössä). Lisäksi meillä on sovittu että se syödään mitä otetaan eikä tuhlata ruokaa.

En tiedä oletko joku trolli, mutta en enää jaksa vastailla itsestäänselvyyksiin.

Meillä on kotona säännöt, joista on lasten kanssa puhuttu ja sovittu. Ne on hyvin tavanomaisia; sellaisia mitä on varmasti muissakin perheissä. Koen että yhden lapsen kanssa joudutaan paljon vääntämään säännöistä, lisäksi hänen tunne-elämä on muutoinkin ailahtelevaa. Halusin vain kuulla, millaisia muiden tytöt on tässä iässä, jotta saan vähän vertailupohjaa asiaan. Piste. Kiitos.

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat tekemään muutoksia niihin asioihin, jotka koet häiritseväksi. Ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä, mieluiten yhdessä. Ja sama koskee sinuakin. Ei ruokaa sohvalle tms.

Keskustelu käytöstavoista ja siitä että huutamalla ja kiukkuumalla asioita ei saa läpi.

Ja muille asioille sama juttu.

Todennäköisesti kiukkuaa kyllä isälleenkin, mutta isä lopettaa sen taipumalla lapsen tahtoon tai mielistelee välttääkseen rajojen asettamisen.

Teidän kodissa on teidän kodin säännöt.

Meillä nimenomaan on nuo säännöt ja lapsi ei toimi niiden mukaan. Joko tekee vastoin kun en näe (on yksin kotona) tai sit käydään niistä isoja taisteluita.

Keskusteluja käydään joka päivä ja ei saa mitään huudolla ja kiukulla täällä läpi.

Kuulostaa todella ahdistavalta ilmapiiriltä kotona. Ja keskusteluyhteys vaikuttaa huonolta. Mitäs jos sopisitte yhdessä teidän kodin säännöt niin että siellä olisi kaikilla mukava olla. Eikä niin, että yksi diktaattori sanelee säännöt ja muiden pitää noudattaa niitä.

Ahdistavaa kun on ruoka-ajat, sääntö että syödään ruokapöydässä, että illalla pestään hampaat, että vaatteet viedään pyykkikoriin, että pitää siivota oma huone?

Kahdeksan vuotiaan näkökulmasta todella epämääräiset ohjeet. Tuo ruokapöydässä syöminen ruoka-aikaan on ihan hyvä. Ja oletan että näin tehdään kun olet kotona. Se missä lapsi syö sun ollessa poissa on sellainen asia mistä kannattaisi päästää irti ja sopia että vie astiat keittiöön kun on lopettanut. Et pysty vahtimaan ja sanelemaan kaikkea.

Teillä on varmaan selkeät iltatoimirutiinit. Koska pestään hampaat? Syödään yhteinen iltapala, seuraavan päivän tarvikkeet valmiiksi, iltapesut, pyjama, sänkyyn. Vaatteet voi laittaa pyykkikoriin kun menee pesulle. Jos jotain jää lojumaan, niin ihan maailmanrauhan vuoksi kerää itse.

Koska siivotaan oma huone? Kerran viikossa? Siistiminen milloin, jos joka päivä?

Tarkemmat ohjeet ja vain muutama ohje kerrallaan opeteltavaksi. Positiivisen kautta. Esim. palkintotarroja kun onnistuu jossakin asiassa.

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi syö yhteisten ruoka-aikojen ulkopuolella? Ja mikä kiire sulla on, jos et ehdi olemaan eron läpi käyneen lapsen tukena.

No tuskin hän on ainoa lapsi joka tulee koulusta kotiin ja ottaa välipalaa.

Ongelma on siinä että hän tosiaan uhmaa sääntöjä ja voi ottaa esim viilin ja muroja omaan huoneeseen ja tehdä niistä jonkun sekoituksen. Tai ottaa omenan ja jättää puolet syömättä ja se löytyy jostain sängyn nurkasta illalla.

Minkä tässä koet ongelmaksi? Että lapsi syö missä haluaa kun et ole paikalla? Että lapsi vie ruokaa huoneeseensa? Vai että lapsi ei syömisen lopetettuaan palauta jämiä ja astioita keittiöön?

Että hän ei syö sovittuja välipaloja sovitussa paikassa (keittiössä). Lisäksi meillä on sovittu että se syödään mitä otetaan eikä tuhlata ruokaa.

En tiedä oletko joku trolli, mutta en enää jaksa vastailla itsestäänselvyyksiin.

Meillä on kotona säännöt, joista on lasten kanssa puhuttu ja sovittu. Ne on hyvin tavanomaisia; sellaisia mitä on varmasti muissakin perheissä. Koen että yhden lapsen kanssa joudutaan paljon vääntämään säännöistä, lisäksi hänen tunne-elämä on muutoinkin ailahtelevaa. Halusin vain kuulla, millaisia muiden tytöt on tässä iässä, jotta saan vähän vertailupohjaa asiaan. Piste. Kiitos.

Lapset on erilaisia. Ja vanhemman tehtävä on löytää kunkin lapsen kanssa sopiva tapa toimia. Ja mielellään niin, että lapsi voi elää hyvää elämää.

Kahdeksan vuotias ei vielä osaa arvioida jaksaako syödä jonkin annoksen kokonaan. Moni aikuinenkaan ei osaa. Ja järkevämpää on opettaa että lopettaa syömisen kun maha on täynnä, eikä pakota syömään loppuun. Ei ole tätä päivää enää se.

Hän tarvitsee vanhemmaltaan ilmeisesti enemmän tukea tunteidensa käsittelyyn ja hallitsemiseen kuin joku toinen lapsi. On sinun tehtäväsi hankkia tietoa ja löytää sopivat tavat tämän lapsen tukemiseksi. Tiukat säännöt ja riitely ei taida toimia kummallekaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat tekemään muutoksia niihin asioihin, jotka koet häiritseväksi. Ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä, mieluiten yhdessä. Ja sama koskee sinuakin. Ei ruokaa sohvalle tms.

Keskustelu käytöstavoista ja siitä että huutamalla ja kiukkuumalla asioita ei saa läpi.

Ja muille asioille sama juttu.

Todennäköisesti kiukkuaa kyllä isälleenkin, mutta isä lopettaa sen taipumalla lapsen tahtoon tai mielistelee välttääkseen rajojen asettamisen.

Teidän kodissa on teidän kodin säännöt.

Meillä nimenomaan on nuo säännöt ja lapsi ei toimi niiden mukaan. Joko tekee vastoin kun en näe (on yksin kotona) tai sit käydään niistä isoja taisteluita.

Keskusteluja käydään joka päivä ja ei saa mitään huudolla ja kiukulla täällä läpi.

Kuulostaa todella ahdistavalta ilmapiiriltä kotona. Ja keskusteluyhteys vaikuttaa huonolta. Mitäs jos sopisitte yhdessä teidän kodin säännöt niin että siellä olisi kaikilla mukava olla. Eikä niin, että yksi diktaattori sanelee säännöt ja muiden pitää noudattaa niitä.

Kyseessä on 8-vuotias lapsi. Jostain voi sopia, mutta ei niin pienten kanssa tarvitse vielä sopia yhdessä isommista säännöistä. Jos ruokaa ei saa viedä huoneeseen, koska se unohtuu sinne tai jotain, niin ei siitä tarvitse keskustella.

Aika paljon meilläkin on kiukuttelua. Ehkä väsymystä koulusta joka purkautuu kotona. Koulussa käyttäytyy hyvin ja oppiaineissa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat tekemään muutoksia niihin asioihin, jotka koet häiritseväksi. Ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä, mieluiten yhdessä. Ja sama koskee sinuakin. Ei ruokaa sohvalle tms.

Keskustelu käytöstavoista ja siitä että huutamalla ja kiukkuumalla asioita ei saa läpi.

Ja muille asioille sama juttu.

Todennäköisesti kiukkuaa kyllä isälleenkin, mutta isä lopettaa sen taipumalla lapsen tahtoon tai mielistelee välttääkseen rajojen asettamisen.

Teidän kodissa on teidän kodin säännöt.

Meillä nimenomaan on nuo säännöt ja lapsi ei toimi niiden mukaan. Joko tekee vastoin kun en näe (on yksin kotona) tai sit käydään niistä isoja taisteluita.

Keskusteluja käydään joka päivä ja ei saa mitään huudolla ja kiukulla täällä läpi.

Kuulostaa todella ahdistavalta ilmapiiriltä kotona. Ja keskusteluyhteys vaikuttaa huonolta. Mitäs jos sopisitte yhdessä teidän kodin säännöt niin että siellä olisi kaikilla mukava olla. Eikä niin, että yksi diktaattori sanelee säännöt ja muiden pitää noudattaa niitä.

Kyseessä on 8-vuotias lapsi. Jostain voi sopia, mutta ei niin pienten kanssa tarvitse vielä sopia yhdessä isommista säännöistä. Jos ruokaa ei saa viedä huoneeseen, koska se unohtuu sinne tai jotain, niin ei siitä tarvitse keskustella.

Lue tämä uudestaan. Ja mieti mikä sun ongelma oli. Lapsi ei ole tässä ongelma, vaan sun pitää nyt ottaa vähän joustavampi asenne ja löytää uusia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Tällä asenteella tämä tilanne tulee teillä vaan jatkumaan.

Haluatko olla oikeassa vai haluatko auttaa lastasi selviämään tunteiden kanssa ja kotiinne paremman ilmapiirin?

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon meilläkin on kiukuttelua. Ehkä väsymystä koulusta joka purkautuu kotona. Koulussa käyttäytyy hyvin ja oppiaineissa pärjää.

Koulussa menee omallakin tytöllä hyvin. Huomaa kyllä että koulupäiväkin monesti väsyttää, etenkin jos on ollut vielä ipessä ja sit on sellaista väsymys-kiukuttelua kun päästään kotiin.

Halusit vertailupohjaa. Minun 7-vuotias tyttöni ei useimmiten kiukkua ja kaikki toimii hienosti. Mutta jos on väsynyt tai kuormittunut, niin vetää kunnon raivarit kyllä.

Pienihän 8 vuotias vielä on.

Voi pelätä yksin kotona. Ehkä ruoka tuo lohtua.

Sinuna kokeilisin antaa vähän löysää joissain asioissa, ei toki kaikissa. Jos vaikka saisi viedä ruokaa omaan huoneeseen kun sit siivoaa. Vaikka niin, että sinä muistutat, että hei toi lautanen on jäänyt tänne, vieppä tiskiin.

Kokeile ihan testiksi. Helpottaako tilannetta vai pahentaako? Kerro tytölle, että nyt on testiviikko, ja kokeillaan uudenlaisia sääntöjä.

Lopputulos voi olla, että tilanne rauhoittuu. Tai sit se voi olla, että homma leviää kärsii, ja silloin ainakin voi perustellusti sanoa tytölle että näetkö nyt, koti ei toimi ilman sääntöjä.