8-vuotias tyttö kiukuttelee tosi paljon
Tekee vastoin ihan tavallisiakin ohjeita/sääntöjä, esim leikkii toistuvasti ruualla tai ottaa ruokaa omaan huoneeseen/ usein jättää sen vielä syömättä.
En aina huomaa koska en koko ajan ehdi vahtia + on jo esim koulun jälkeen joskus yksin kotona.
Ollaan erottu isän kanssa ja isän luona kuulemma menee paremmin. Mutta tänne kun tulee niin huutoa, itkua ja kiukkua riittää. Ja minä olen maailman huonoin äiti (vaikka oltais juuri tehty jotain kivaa yhdessä, esim käyty leffassa tai pyörälenkillä).
Onko teidän tämänikäiset tytöt minkälaisia?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista, että isän luona menee paremmin.
Todistaa vaan sen tosiasian (feministien raivoksi), että äiti on alempi auktoriteetti, isä ylempi.
Todistaa vaan sen, että äiti on ainoa, jolla on munaa pitää rajoja ja isä menee siitä mistä aita on matalin.
Isän luona ei varmaan ole minkäänlaista järjestystä tai rutiinia
Alat tekemään muutoksia niihin asioihin, jotka koet häiritseväksi. Ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä, mieluiten yhdessä. Ja sama koskee sinuakin. Ei ruokaa sohvalle tms.
Keskustelu käytöstavoista ja siitä että huutamalla ja kiukkuumalla asioita ei saa läpi.
Ja muille asioille sama juttu.
Todennäköisesti kiukkuaa kyllä isälleenkin, mutta isä lopettaa sen taipumalla lapsen tahtoon tai mielistelee välttääkseen rajojen asettamisen.
Teidän kodissa on teidän kodin säännöt.
Lapsi reagoi eroon tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Isän luona ei varmaan ole minkäänlaista järjestystä tai rutiinia
Tai sitten siellä nimenomaan on rajat ja ap:n luona tanssitaan lapsen pillin mukaan ja lopputulos on tuo.
Erositte ja traumatisoitte tytön ja nyt syytät häntä. Melko paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Alat tekemään muutoksia niihin asioihin, jotka koet häiritseväksi. Ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä, mieluiten yhdessä. Ja sama koskee sinuakin. Ei ruokaa sohvalle tms.
Keskustelu käytöstavoista ja siitä että huutamalla ja kiukkuumalla asioita ei saa läpi.
Ja muille asioille sama juttu.
Todennäköisesti kiukkuaa kyllä isälleenkin, mutta isä lopettaa sen taipumalla lapsen tahtoon tai mielistelee välttääkseen rajojen asettamisen.
Teidän kodissa on teidän kodin säännöt.
Meillä nimenomaan on nuo säännöt ja lapsi ei toimi niiden mukaan. Joko tekee vastoin kun en näe (on yksin kotona) tai sit käydään niistä isoja taisteluita.
Keskusteluja käydään joka päivä ja ei saa mitään huudolla ja kiukulla täällä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi reagoi eroon tuolla tavalla.
Sitä mietin että kuinka paljon liittyy eroon ja mikä on normaalia kehitysvaihetta. Lapsi oireilee edelleen eroa (ikävöi ja on sen vuoksi herkistynyt usein), mutta erosta on jo viisi vuotta että ihan tuoreesta kuviosta ei enää ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Taitavat kuukautiset kohta jo alkaa, esimurrosiän oireita. Varo, ettei mikään profeetanuskoinen asu lähellä, muuten alkaa rauhan ja rakkauden soturi jo katsella uutta lapsivaimoa tytöstä, toki tahdosta riippumattoman rakkaudenaktin myötä. Niinhän teki suuri esikuvaprofeettakin, korkkasi morsionsa kun tämä oli yhdeksänvuotias. Malttoi sentään odottaa pari vuotta.
En tiedä profeetoista, mutta itselläni alkoivat kuukautiset 9v iässä, joten voi teoria kuukautisista pitää hyvin paikkansa, niitä ennen eli esimurrosiässä mielialat vaihtelevat.
N19
Miksi lapsi syö yhteisten ruoka-aikojen ulkopuolella? Ja mikä kiire sulla on, jos et ehdi olemaan eron läpi käyneen lapsen tukena.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi reagoi eroon tuolla tavalla.
Sitä mietin että kuinka paljon liittyy eroon ja mikä on normaalia kehitysvaihetta. Lapsi oireilee edelleen eroa (ikävöi ja on sen vuoksi herkistynyt usein), mutta erosta on jo viisi vuotta että ihan tuoreesta kuviosta ei enää ole kyse.
Ei ole normaalia kehitysvaihetta se, että syö ruoka-aikojen ulkopuolella ja vielä omassa huoneessaan. Taitaa olla teillä perheen tapojen tarkastelun paikka. Ja keskustelua olisi syytä saada positiivisemmaksi. Kiukun takana on tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitavat kuukautiset kohta jo alkaa, esimurrosiän oireita. Varo, ettei mikään profeetanuskoinen asu lähellä, muuten alkaa rauhan ja rakkauden soturi jo katsella uutta lapsivaimoa tytöstä, toki tahdosta riippumattoman rakkaudenaktin myötä. Niinhän teki suuri esikuvaprofeettakin, korkkasi morsionsa kun tämä oli yhdeksänvuotias. Malttoi sentään odottaa pari vuotta.
En tiedä profeetoista, mutta itselläni alkoivat kuukautiset 9v iässä, joten voi teoria kuukautisista pitää hyvin paikkansa, niitä ennen eli esimurrosiässä mielialat vaihtelevat.
N19
Minulla on alkanut 12-vuotiaana ja kai aika usein tyttärillä alkaa suht samassa iässä kuin äidillä, eli en usko että omalla on vielä ihan sellaisesta kyse
Lue kirja Hyvän vanhemman salaisuus. Luulen, että siitä voisi olla apua sinulle ja saisit vähän eri näkökulmaa asiaan ja lapsen käytökseen. Tuota kirjaa suosittelen muutenkin kaikille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista, että isän luona menee paremmin.
Todistaa vaan sen tosiasian (feministien raivoksi), että äiti on alempi auktoriteetti, isä ylempi.
Todistaa vaan sen, että äiti on ainoa, jolla on munaa pitää rajoja ja isä menee siitä mistä aita on matalin.
Tuohan on se helpoin selitys kun on itse hoitanut asiat päin persettä. Isän vika tietysti. Vai olisiko mahdollista että siellä isän luona on oikeasti viihtyisämpää ja haluaisi olla siellä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi syö yhteisten ruoka-aikojen ulkopuolella? Ja mikä kiire sulla on, jos et ehdi olemaan eron läpi käyneen lapsen tukena.
No tuskin hän on ainoa lapsi joka tulee koulusta kotiin ja ottaa välipalaa.
Ongelma on siinä että hän tosiaan uhmaa sääntöjä ja voi ottaa esim viilin ja muroja omaan huoneeseen ja tehdä niistä jonkun sekoituksen. Tai ottaa omenan ja jättää puolet syömättä ja se löytyy jostain sängyn nurkasta illalla.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat tekemään muutoksia niihin asioihin, jotka koet häiritseväksi. Ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä, mieluiten yhdessä. Ja sama koskee sinuakin. Ei ruokaa sohvalle tms.
Keskustelu käytöstavoista ja siitä että huutamalla ja kiukkuumalla asioita ei saa läpi.
Ja muille asioille sama juttu.
Todennäköisesti kiukkuaa kyllä isälleenkin, mutta isä lopettaa sen taipumalla lapsen tahtoon tai mielistelee välttääkseen rajojen asettamisen.
Teidän kodissa on teidän kodin säännöt.
Meillä nimenomaan on nuo säännöt ja lapsi ei toimi niiden mukaan. Joko tekee vastoin kun en näe (on yksin kotona) tai sit käydään niistä isoja taisteluita.
Keskusteluja käydään joka päivä ja ei saa mitään huudolla ja kiukulla täällä läpi.
Kuulostaa todella ahdistavalta ilmapiiriltä kotona. Ja keskusteluyhteys vaikuttaa huonolta. Mitäs jos sopisitte yhdessä teidän kodin säännöt niin että siellä olisi kaikilla mukava olla. Eikä niin, että yksi diktaattori sanelee säännöt ja muiden pitää noudattaa niitä.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi syö yhteisten ruoka-aikojen ulkopuolella? Ja mikä kiire sulla on, jos et ehdi olemaan eron läpi käyneen lapsen tukena.
No tuskin hän on ainoa lapsi joka tulee koulusta kotiin ja ottaa välipalaa.
Ongelma on siinä että hän tosiaan uhmaa sääntöjä ja voi ottaa esim viilin ja muroja omaan huoneeseen ja tehdä niistä jonkun sekoituksen. Tai ottaa omenan ja jättää puolet syömättä ja se löytyy jostain sängyn nurkasta illalla.
Minkä tässä koet ongelmaksi? Että lapsi syö missä haluaa kun et ole paikalla? Että lapsi vie ruokaa huoneeseensa? Vai että lapsi ei syömisen lopetettuaan palauta jämiä ja astioita keittiöön?
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat tekemään muutoksia niihin asioihin, jotka koet häiritseväksi. Ruoka syödään keittiössä pöydän ääressä, mieluiten yhdessä. Ja sama koskee sinuakin. Ei ruokaa sohvalle tms.
Keskustelu käytöstavoista ja siitä että huutamalla ja kiukkuumalla asioita ei saa läpi.
Ja muille asioille sama juttu.
Todennäköisesti kiukkuaa kyllä isälleenkin, mutta isä lopettaa sen taipumalla lapsen tahtoon tai mielistelee välttääkseen rajojen asettamisen.
Teidän kodissa on teidän kodin säännöt.
Meillä nimenomaan on nuo säännöt ja lapsi ei toimi niiden mukaan. Joko tekee vastoin kun en näe (on yksin kotona) tai sit käydään niistä isoja taisteluita.
Keskusteluja käydään joka päivä ja ei saa mitään huudolla ja kiukulla täällä läpi.
Kuulostaa todella ahdistavalta ilmapiiriltä kotona. Ja keskusteluyhteys vaikuttaa huonolta. Mitäs jos sopisitte yhdessä teidän kodin säännöt niin että siellä olisi kaikilla mukava olla. Eikä niin, että yksi diktaattori sanelee säännöt ja muiden pitää noudattaa niitä.
Ahdistavaa kun on ruoka-ajat, sääntö että syödään ruokapöydässä, että illalla pestään hampaat, että vaatteet viedään pyykkikoriin, että pitää siivota oma huone?
Lisään vielä että kivatkin jutut menee usein piloille tytön kiukuttelun myötä. Esim nyt ollaan järjestämässä hänelle syntymäpäiviä ja hän on ehtinyt kiukkuamaan jo niin vieraista, tarjottavista, koristeista jne.
Usein ollaan päädytty lopulta siihen että kiva asia on peruttu, mutta ei tee muutosta käytökseen.