Onko autistit ja aspergerit tyypillisesti tuollaisia kuin tuossa Kirjolla -sarjassa?

Tunnettuja suomalaisia asperger henkilöitä on mm Juice Leskinen, Miina Äkkijyrkkä ja elokuvaohjaaja Markku Pölönen. Kaikilla on oikeasti myös diagnoosi eikä ole keittiöpsykologien päätelmä.

Joten heistäkin näkee " kirjon".

Eli missä on todisteet siitä että autistilla on empatiakykyä?

Vierailija kirjoitti:

Eli missä on todisteet siitä että autistilla on empatiakykyä?

Eihän se ole joko-tai ominaisuus, jokaisella on niitä samoja piirteitä, ainakin jossakin elämänvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, kun se poikkeavuus on sen sarjan juttu, niin siihen kiinnittyy huomio. Jos kohtaat as-ihmisen jossain muualla, kuten asiakkaana hänen työpaikallaan, huomiosi voi olla muualla. Etkä tietäisi sen työntekijän muusta elämästä mitään.

T. Asperger, joka ei ole mitenkään kovin poikkeava

Minustakin esim. Julius ja Markus vaikuttavat vain ihmisiltä, jotka punnitsevat sanojaan ennen kuin puhuvat. Topin puhetapa on erikoinen, mutta hänetkin voisi äkkikohtaamisella tulkita vain eksentriseksi, ehkä taiteelliseksi persoonaksi. Ja Kiristä ei huomaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kirjolla tarkoittaa, että sijoittuvat johonkin pitkällä janalla.

Tämä on vähän liian yksinkertaistavaa. Monilla on sellainen käsitys, että autismin voisi määritellä "lieväksi tai vaikeaksi".

Todellisuudessa autismi on yhtä yksilöllinen kuin henkilö jolla se on. Ei siis ole olemassa tyypillistä autistia, koska eri henkilöillä eri piirteet korostuvat.

Kenen mielestä Kirjolla -sarjan henkilöt olivat keskenään täysin samanlaisia? Ei kyllä minusta :D

Mitä ton Juliuksen vanhemmat tekee työkseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, kun se poikkeavuus on sen sarjan juttu, niin siihen kiinnittyy huomio. Jos kohtaat as-ihmisen jossain muualla, kuten asiakkaana hänen työpaikallaan, huomiosi voi olla muualla. Etkä tietäisi sen työntekijän muusta elämästä mitään.

T. Asperger, joka ei ole mitenkään kovin poikkeava

Minustakin esim. Julius ja Markus vaikuttavat vain ihmisiltä, jotka punnitsevat sanojaan ennen kuin puhuvat. Topin puhetapa on erikoinen, mutta hänetkin voisi äkkikohtaamisella tulkita vain eksentriseksi, ehkä taiteelliseksi persoonaksi. Ja Kiristä ei huomaisi mitään.

Topin sisko myös puhui kirjakieltä, joten huoliteltu kielenkäyttö saattaa olla koko perheen tapa eikä vain autismin ilmenemää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, kun se poikkeavuus on sen sarjan juttu, niin siihen kiinnittyy huomio. Jos kohtaat as-ihmisen jossain muualla, kuten asiakkaana hänen työpaikallaan, huomiosi voi olla muualla. Etkä tietäisi sen työntekijän muusta elämästä mitään.

T. Asperger, joka ei ole mitenkään kovin poikkeava

Minustakin esim. Julius ja Markus vaikuttavat vain ihmisiltä, jotka punnitsevat sanojaan ennen kuin puhuvat. Topin puhetapa on erikoinen, mutta hänetkin voisi äkkikohtaamisella tulkita vain eksentriseksi, ehkä taiteelliseksi persoonaksi. Ja Kiristä ei huomaisi mitään.

Topin sisko myös puhui kirjakieltä, joten huoliteltu kielenkäyttö saattaa olla koko perheen tapa eikä vain autismin ilmenemää.

Minusta kirjakielellä puhumisessa ei ole mitään erikoista, se on omassa tuttavapiirissäni aivan tavanomaista. Se puhesyntetisaattorimainen lausuminen kiinnittää huomion.

Aivan käsittämättömän typerä ajatus, etteivät autistit voisi tuntea empatiaa. Saattavat tuntea jopa ns. neurotyypillistä enemmän ja esimerkiksi suhde eläimiin voi olla "inhimillisempi" kuin suurimalla osalla ihmisistä. Tiedän monta autismin kirjolla olevaa taiteilijaa, joiden taide on syvällistä ja myötäelävää. Toki autismin kirjolla voi olla myös ihmisiä, joille empatian osoittaminen on haasteellista, koska ovat niin vaikeasti autistisia, että eivät kykene kommunikoimaan toisten kanssa. Se ei silti vielä tarkoita etteivätkö he voisi tuntea empatiaa.

Minulla ei ole koskaan ollut lähipiirissä vammaisia ihmisiä, siksi oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava sarja tämä :)

Vierailija kirjoitti:

Mun assi puhuu ihan normaalisti, mutta pukeutuu aina samanlaisiin vaatteisiin, ei katso silmiin, syö vaan mössöruokia, mitään ei saa.muuttaa missään, on tarkat säännöt kaikelle, on hyvin älykäs, hyvin epäsosiaalinen...

Miten tämä korkea älykkyys näkyy, jos muuten on tommonen "putkiaivo"?

Tuo samoihin vaatteisiin pukeutuminen pätee ainakin minulla, varmaan 20v vanhat ryysyt jo kun uudet ja erilaiset vaatteet tuntuu niin vastenmielisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun assi puhuu ihan normaalisti, mutta pukeutuu aina samanlaisiin vaatteisiin, ei katso silmiin, syö vaan mössöruokia, mitään ei saa.muuttaa missään, on tarkat säännöt kaikelle, on hyvin älykäs, hyvin epäsosiaalinen...

Miten tämä korkea älykkyys näkyy, jos muuten on tommonen "putkiaivo"?

Varmaan samalla tavalla kuin cp vammaisilla näkyy korkea menestys fyysisissä lajeissa, kuten voimistelussa

Vierailija kirjoitti:

Olen pätkiä nähnyt missä puhuu Soinnun veli oliko Toni? Mä en jaksaisi pitkään kuunnella sellaista puhetta.

Mä taas en millään jaksaisi kuunnella ns. normaalien puhetta, enkä ole edes autisti. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämättömän typerä ajatus, etteivät autistit voisi tuntea empatiaa. Saattavat tuntea jopa ns. neurotyypillistä enemmän ja esimerkiksi suhde eläimiin voi olla "inhimillisempi" kuin suurimalla osalla ihmisistä. Tiedän monta autismin kirjolla olevaa taiteilijaa, joiden taide on syvällistä ja myötäelävää. Toki autismin kirjolla voi olla myös ihmisiä, joille empatian osoittaminen on haasteellista, koska ovat niin vaikeasti autistisia, että eivät kykene kommunikoimaan toisten kanssa. Se ei silti vielä tarkoita etteivätkö he voisi tuntea empatiaa.

Olisiko niin, että jotkut autistiset ihmiset eivät tunne tarvetta esittää empatiaa, mikäli asia ei heitä todella henkilökohtaisesti ja aidosti kosketa? Esimerkiksi: joutuu polille mutta koettaa olla reipas ja tekstaa että on OK. Autistinen henkilö ei kysy vointia tai osoita asialle mitään mielenkiintoa, koska sanoihan sairastuja olevansa kunnossa. Tai läheisen hautajaiset joiden jälkeen kaipaisi seuraa mutta autistia kiinnostaa vain oma harrastumeno.

Kyllä ja ei. Autisteja löytyy kaikenlaisia. Toisessa ääripäässä on vakavasti kehitysvammaisia, eivät puhu, eikä heihin ei saa oikein mitään kontaktia. Toisessa ääripäässä taas autistit joista ei meinaa edes huomata koko asiaa, ovat luultavasti jääneet diagnosoimatta, eivätkä ehkä itsekään tiedä, mutta elämässä on tiettyjä selittämättömiä ongelmia jotka näyttäytyy vaikkapa jatkuvana uupumisena.

LÄSKI kirjoitti:

Serkullani on autismi ja hän on non-verbaali. Kommunikoi GoTalkNown avulla. Itse olen myös autisti, mutta sain diagnoosin vasta aikuisena. En tiedä olenko sellainen kuin tuossa sarjassa. Sosiaalisesti olen suhteellisen taitava, mutta se on täysin opeteltua ja tilanteissa joissa taitoa vaaditaan väsyn herkästi.

Minä olin nuorena sosiaalisesti aivan täysi tunari ja ystävät olivat sen takia harvassa. Tokaisin usein asioita, jotka olivat kyllä ihan täyttä totta (ainakin omasta mielestäni), mutta täysin tilanteeseen sopimattomia tai ärsyttivät jo valmiiksi tunteellisessa tilassa olevaa ihmistä. Enhän minä sitä ymmärtänyt ollenkaan kun juttu meni toisella tunteisiin, ihmettelin vaan kuinka joku voi reagoida noinkin epäloogisesti sanomaani.

Teini-iän loppupuolella tähän turhautuneena aloin ihan tietoisesti opetella ns. normaalia sosiaalista toimintaa seuraamalla tarkkaan, kuinka toiset ihmiset käyttäytyvät muiden kanssa. Vuosien homma joka jatkuu yhä, mutta se on selvästi tuottanut tulosta. Silti tuntuu yhä siltä etten oikeasti ymmärrä toisia ihmisiä tai osaa huomata heidän tunteitaan luonnollisesti, ainakaan läheskään yhtä paljon kuin neurotyypilliset ihmiset. Kunhan tulkitsen näkemiäni ja kuulemiani vihjeitä, joita olen ajan saatossa oppinut etsimään.

Etenkin tuntemattomien kanssa ja virallisemmissa tilanteissa tuntuu siltä, että kaikki mitä sanon, on vain pään sisäisten flowcharttien seuraamista ja normaalin keskustelun kulun mukailemista. Vertailen päässäni erilaisia vastausvaihtoehtoja ja pohdin, miten vastapuoli saattaa jatkaa keskustelua. Siksi en välitä yhtään esim. sukujuhlista, työhaastatteluista ja vastaavista tilaisuuksista, joissa lähes kaikki kommunikaatio on juurikin tätä showta. Ei sillä, etten olisi myös persoonallinen ja rehellinen, mutta joudun näyttämään persoonaani tarkkaan harkitulla ja punnitulla tavalla, etten aiheuta itselleni ongelmia. Ystävien kanssa voin olla enemmän oma itseni, mutta silloinkin joudun käyttämään paljon oppimaani, jotta voin ilmaista itseni tavalla, joka on tilanteeseen sopiva.

Aspatöissä olen saanut useastikin kehuja vaikeiden asiakkaiden hoitamisesta, koska pysyn rauhallisena ja asiallisena tiukassakin tilanteessa. Minussa kiukkuava asiakas ei herätä mitään suuria tunteita. Olen oppinut että joskus/jotkut ihmiset vaan raivoavat, vaikken voisi heitä auttaa tai olisi mitenkään heidän ongelmiensa takana, ja vaikka mitä tekisin. Sitten vaan seuraan kommunikointisääntöjäni, pahoittelen ja mukamas sympatisoin samalla kun ohjaan keskustelua ja yritän ratkaista tilanteen opetetulla tavalla. Ei se silti mitään herkkua ole, mutta palkka juoksee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistinen ihminen voi olla hyvin empaattinen, mutta ei välttämättä osaa käyttäytyä sen mukaisesti.

Vitsailetko?! Eli kuka tahansa narsistikin voisi siis väittää olevansa empaattinen mutta kyvytön näyttämään empatiaa😂

Empatia ilmaistaan usein enemmän tai vähemmän standardisoiduilla tavoilla sosiaalisessa kanssakäymisessä, ja autismi tyypillisesti haittaa näiden tapojen ymmärtämistä sekä toisten kommunikoinnin oikeaa tulkintaa. Siksi autisti saattaa välittää aidosti, mutta ilmaista itseään ja käyttäytyä tavoilla, joiden hän ei ymmärrä olevan epäempaattisia.

Esimerkiksi surullisia uutisia kertovalle ystävälle autisti saattaa yrittää ilmaista sympatisoivansa kertomalla omista vastaavista tilanteistaan tavalla, joka ohjaa keskustelun autistiin itseensä, etenkin jos ystävä reagoi tähän neurotyypillisellä tavalla ja ilmaisee tukensa ja sympatiansa taitavammin ja aktiivisemmin. Tai autisti saattaa kuulostaa välinpitämättömältä, mutta olettaa ystävän pyytävän henkistä tukea ja apua sitä tarvitsiessaan koska näin hän itse tekisi, eikä hän ymmärrä suru-uutisen olevan itsessään tuen pyytämistä.

Nimimerkillä kokemusta on.

Onko olemassa lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa aspergeria? Missä menee aspergerin ja neurotyypillisen ero? Autismikirjo sama asia kuin asperger?

Autismi eri asia kuin kehitysvamma?