Lue keskustelun säännöt.
Ohimenevä vaihe vai aika erota?
10.04.2023 |
Ollaan oltu yhdessä 30 vuotta ja lapset nyt nuoria aikuisia, toinen vielä ehkä vuoden kotona. Lähes joka päivä mierin eroa ja mies ärsyttää pelkällä läsnäolollaan. Ei tehdä enää mitään yhdessä, telkkarin katsominenkin on loppunut kun ei vaan siedetä mitä toinen haluaa katsoa. Ruokamaku on erilainen, siivoustaso ja kotityöt hiertää edelleen ja aina. Mies ei kertakaikkiaan halua siivota ja elää kaaoksessa. Ei ole yhteisiä harrastuksia eikä taida enää olla yhteisiä kaveripiirejä, minä menen ja teen omia juttujani ja mies makaa vapaa-ajan sohvalla tai pilkkoo puita mökillä. Olen niin kypsä ja haluan olla yksin. Taloudellisesti ero - jos ei ositeta sopuratkaisulla- olisi mulle tappio, olen saanut perintöä ja mies ei. Eli menetän siinä tapauksessa, avioehtoa ei ole.
Meneekö tämä ohi ja aikansa kipuilun jälkeen alkaa taas paremmat ajat? Vai hukkaanko aikaani tyytymättömänä? Mies ei muutu, sen tiedän ja ymmärrän, mutta löydänkö minä avaimet onnellisuuteen? Kanattaako pysyä yhdessä vaikka ei enää halua? Ei ole väkivaltaa eikä päihteitä kuvioissa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisin saako parisuhdetta enää toimimaan. Jos ei niin eropäätös riippuisi varmaan siitä minkäverran sitä perintöä on.
Yhteistä varallisuutta on talo ja mökki, mulla on tällä hetkellä vain omissa nimissäni lisäksi noin 200k€. Välillä tekisi mieli laittaa ranttaliksi ja käyttää nyt omaa varallisuutta suht surutta kaikkeen kivaan harrastamiseen ja palveluihin; silloin siitä olisi iloa itselle. Säästeliäästi eläminen alkaa tympiä kun aika iso todennäköisyys on, että puolet menee miehelle. (Jolla itselläänkin on jotain säästöjä muttei yhtä paljon kuin minulla) ap
Jos teillä on velatonta omaisuutta 400000€ ja sulla lisäksi 200000€, hänellä mitä? 50000€? Eihän tuota tarvitse jakaa niin että hän saa puolet sun säästöistä. Isompi osuus kämpästä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siirrä käteinen ym omaisuus kullaksi, sen olemassaolo ei näy missään. Lokki-nolla-mies ei pääse niihin rahoihin käsiksi. Avioeroista pitäisi poistaa tasinko, kohtuutonta antaa Lokkipojalle/tytölle itsehankittua omaisuutta.
Täydellisessä maailmassa noi erot olis niin helppoja raha-asioiden suhteen, sama perinnöissä, mutta se on vaan jännä juttu miten ihmisistä tulee aina niin helvetin ahneita, sellaisistakin joista ei ikinä uskoisi. Jos joku on perinyt jotain niin se ei kuulu pätkääkään sille toiselle, samoin kun jos toisella on omaisuutta kun mennään naimisiin, niin sekään ei kuulu sille toiselle kun erotaan, sitten jos sitä omaisuutta on sen naimisiin menon jälkeen kasvatettu jollain tavalla yhdessä tai toinen hoitanut kotia ja lapsia kun toinen kasvattaa sitä omaisuutta, niin ne kuuluu ilman muuta jakaa ja jos se omaisuus ei ole muutenkin ihan levoton, niin silloin pitää ottaa huomioon sen kotona olleen varallisuuskato minkä olisi voinut tehdä töissä ja jonka on menettänyt tulevan eläkkeen muodossa. Tosin jos toinen on hoitamassa kotia ja lapsia niin se pitää silloin myös tehdä, ja päätöksen olla yhteinen siitä kuinka kauan ollaan menemättä töihin jne. Myös jos toinen on kotona päivät pitkät hoitamassa kotia ja lapsia niin kun se toinen tulee töistä kotiin, niin siitä eteenpäin loppupäivän sitä kotia ja lapsia hoidetaan yhdessä, eikä niin, että nyt on sen toisen vuoro kun on ollut töissä lepäämässä koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala huolehtimaan omasta onnellisuudestasi (esim. henk.koht. terapia), ja opettele asettamaan rajoja sen suhteen miten kotityöt yms. jaetaan. Sitten pariterapiaan - anna jutulle mahis toimia ja löytää uusi kipinä, jostain syystähän olette alkaneet olla yhdessä. Jos ei toimi, niin vapaus on rahallisen menetyksen väärti. Jos avioehtoa ei ole, niin näin se vaan menee.
Jos kotitöitä ei ole jaettu 30 vuoteen mun mieleisellä tavalla niin eipä se rähjäämällä/tiukemmalla rajojen vedolla muuksi muutu. Jos haluan elää siistissä asunnossa tässä parisuhteessa niin joudun siivoamaan itse. Toinen ei halua siivota, ei koe sotkua ongelmaksi eikä halua miellyttää minua, joten pelimerkit ja pelissäännöt on jaettu jo aikaa sitten. Mies on/oli tosi hyvä isä lapsille mutta nyt se argumentti ei enää riitä minulle. Ap
30 vuotta ei ole ohimenevä vaihe, joten eiköhän se ole vihdoin eron aika.
naiset eroavat 30-40 vuotiaina kyllästyttyään mieheen. yleisin eron syy.
Ihminen elää vain kerran. Miksi olla onneton sen vähän aikaa kun täällä taivaltaa. Joku sanoi joskus ihan viisaasti tavallaan että ihmisellä on kolme rakkautta. Ensirakkaus. Se rakkaus jonka kanssa tehdään lapset. Viimeisenä se loppuelämän rakkaus joka kantaa loppuun asti. Joskus mutta harvoin nämä kaikki kolme osuvat samaan ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahtomista. Miettikää mitä vannoitte silloin 30 vuotta sitten. Ei pelkkä alkuhuuma kanna pitkälle, vaan kysytään sitä tahtoa. Teillä on uusi aika koittamassa, kun lapset ovat aikuistuneet. Selvisitte jopa pikkulapsiajasta yhdessä. Ei kaikista samoista asioista tarvitse tykätä, jokaisella on omat mielenkiinnon kohteet niin ruoan kuin harrastusten suhteen. Ehkä voisitte mennä yhdessä mökille, tee sinä mieluista juttua ja mies voi pilkkoa puita sillä välin? Käykää yhdessä saunassa, grillatkaa ja keskustelkaa. Miettikää mitä kaikkea hienoa olette kokeneet.
Ei kannata luovuttaa.
Mutta mitäs, jos toinen osapuoli ei halua tehdä asioita yhdessä? Ja mitä merkitystä jollain 30 vuoden takaisella "vannomisella" on - onko parisuhde siis joku velvollisuus, joka on pakko vetää kivirekenä perässä vain siksi, että 30 vuotta sitten meni hyvin ja silloin sanottiin alttarilla joku muiden valmiiksi kirjoittama seremoniallinen lause? Sori vaan, mutta kuulostaa todella lapselliselta.
Mitä se tahtominen edes tarkoittaa? Rakkaus on toki halua olla yhdessä, mutta se on myös yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteen hiileen puhaltamista, toisesta välittämistä, jne. Mitä, jos nämä puuttuvat? Riittääkö pelkkä periaate, että erota ei saa?
Eri
Vierailija kirjoitti:
naiset eroavat 30-40 vuotiaina kyllästyttyään mieheen. yleisin eron syy.
Mitäpä lottoat onko ap 30-40-vuotias?
Hänellä on viidenkympin villitys. Voihan sitä heittäytyä hulvattomaksi puumaksi niin, mutta aika lyhyt tie se sekin on ja lapsia se usein hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahtomista. Miettikää mitä vannoitte silloin 30 vuotta sitten. Ei pelkkä alkuhuuma kanna pitkälle, vaan kysytään sitä tahtoa. Teillä on uusi aika koittamassa, kun lapset ovat aikuistuneet. Selvisitte jopa pikkulapsiajasta yhdessä. Ei kaikista samoista asioista tarvitse tykätä, jokaisella on omat mielenkiinnon kohteet niin ruoan kuin harrastusten suhteen. Ehkä voisitte mennä yhdessä mökille, tee sinä mieluista juttua ja mies voi pilkkoa puita sillä välin? Käykää yhdessä saunassa, grillatkaa ja keskustelkaa. Miettikää mitä kaikkea hienoa olette kokeneet.
Ei kannata luovuttaa.
Mutta mitäs, jos toinen osapuoli ei halua tehdä asioita yhdessä? Ja mitä merkitystä jollain 30 vuoden takaisella "vannomisella" on - onko parisuhde siis joku velvollisuus, joka on pakko vetää kivirekenä perässä vain siksi, että 30 vuotta sitten meni hyvin ja silloin sanottiin alttarilla joku muiden valmiiksi kirjoittama seremoniallinen lause? Sori vaan, mutta kuulostaa todella lapselliselta.
Mitä se tahtominen edes tarkoittaa? Rakkaus on toki halua olla yhdessä, mutta se on myös yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteen hiileen puhaltamista, toisesta välittämistä, jne. Mitä, jos nämä puuttuvat? Riittääkö pelkkä periaate, että erota ei saa?
Eri
No jos se avioliitto plisibollut kivireki, olisi se jätetty jo aikoja sitten. Nyt sit ap ei osaakaan elää kun lapset ei enää tarvitse häntä ja suuntaus on sit pois, kun se voisi oikein hyvin olla suhteeseen päin.
Vanha äijä joka on lisäksi köyhä? Ap,etsi nuorempi mies jolla on itselläänkin rahaa.
Minut ja lapsen jätti mies kun olen vanhempi kuin hän ja vain hoitaja ilman perintöä. Sanoi että olen hyödytön vanha ja köyhä aika ja etsii nuoremman jolla enemmän rahaa.Toivon että myös naiset alkaisivat tekemään näin kuten miehet ovat tehneet vuosisatoja.
Miettikää että joskus 200 vuotta sitten mies pystyi käytännössä ostamaan nuoren vaimon jos oma vanha alkoi kyllästyttää ja vanha viskattiin sivuun. Nyt naisilla on sama valta ja oma tahto joten miksi ihmeessä sitkutatte possujen kanssa huonossa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahtomista. Miettikää mitä vannoitte silloin 30 vuotta sitten. Ei pelkkä alkuhuuma kanna pitkälle, vaan kysytään sitä tahtoa. Teillä on uusi aika koittamassa, kun lapset ovat aikuistuneet. Selvisitte jopa pikkulapsiajasta yhdessä. Ei kaikista samoista asioista tarvitse tykätä, jokaisella on omat mielenkiinnon kohteet niin ruoan kuin harrastusten suhteen. Ehkä voisitte mennä yhdessä mökille, tee sinä mieluista juttua ja mies voi pilkkoa puita sillä välin? Käykää yhdessä saunassa, grillatkaa ja keskustelkaa. Miettikää mitä kaikkea hienoa olette kokeneet.
Ei kannata luovuttaa.
Niin, eikä sekään kivaa ole, jos puoliso on aina vahtimassa joka askelta. On aika luonnollista, että vuosien kuluessa eriydytään myös omiin menoihin ja harrastuksiin.
No onko teistä enemmän hyötyä vai haittaa toisillenne? Siitähän loppupeleissä on kyse. Mutta kysy tätä myös mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun tuntuu sille, ettei mikään voi sinua enää pidellä, on aika lähteä. Ei ennen sitä. Ja sen on oltava oma päätöksesi, älä tee niin kuin muut tekevät tai sanovat.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tuntuu sille, ettei mikään voi sinua enää pidellä, on aika lähteä. Ei ennen sitä. Ja sen on oltava oma päätöksesi, älä tee niin kuin muut tekevät tai sanovat.
Silloin kun on perhe, ei sitä voi vaan itsekkäästi tehdä päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi hommatkaa siivooja ettei sun tarvi kaikkee tehdä. Ei oo kauheen kallista ja saa kotitalousvähennyksen.
Vierailija kirjoitti:
No onko teistä enemmän hyötyä vai haittaa toisillenne? Siitähän loppupeleissä on kyse. Mutta kysy tätä myös mieheltä.
Niinpä. En osaa enää sanoa mitä hyötyä suhteesta on -tavalliset, tutut puitteet ainakin. Riittääkö se tästä eteenpäin? Olisiko ero hetken energiapuuska, jossa menee uuden etsimiseen aikansa ja sitten tyhjyys/ yksinäisyys iskee uudestaan. Tällä hetkellä ärsyttää aivan kaikki miehessä: tavat, suku, maneerit, harrastukset, kiinnostuksen kohteet -joita on tasan yksi harrastus eikä mitään muuta- En enää saa kiinni edes mitä joskus ennen lapsia oli. Ap
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahtomista. Miettikää mitä vannoitte silloin 30 vuotta sitten. Ei pelkkä alkuhuuma kanna pitkälle, vaan kysytään sitä tahtoa. Teillä on uusi aika koittamassa, kun lapset ovat aikuistuneet. Selvisitte jopa pikkulapsiajasta yhdessä. Ei kaikista samoista asioista tarvitse tykätä, jokaisella on omat mielenkiinnon kohteet niin ruoan kuin harrastusten suhteen. Ehkä voisitte mennä yhdessä mökille, tee sinä mieluista juttua ja mies voi pilkkoa puita sillä välin? Käykää yhdessä saunassa, grillatkaa ja keskustelkaa. Miettikää mitä kaikkea hienoa olette kokeneet.
Ei kannata luovuttaa.
Se on totta, että alkuhuuma ei kanna pitkälle, mutta yhteiset harrastukset, mielenkiinnon kohteet, huumori ja muut jutut kantaa. Jos on parikymppisenä mennyt yhteen vaan ensimmäisen vastaantulijan kanssa, niin hyvin todennäköisesti se tyyppi ei ole sinulle kovin sopiva, kunhan vaan on totuttu olemaan yhdessä.
En sano, että kannattaa luovuttaa mutta en myöskään sano, että ei kannata luovuttaa. Kannattaa miettiä, olisitko onnellisempi toisenlaisen ihmisen kanssa tai yksin, sillä varmaahan se ei ole, että löytää haluamansalaisen ihmisen. Ainakaan täysin.
Kysyisin asianajajalta neuvoa raha-asioihin, saattaisin esim lahjoittaa ylimenevän rahani lapsille, antaisin mieluummin heille kuin miehelle.
Kysy siis juristilta.
Ja lapsille voi lahjoittaa vaikka kuinka paljon, kunhan selvittää ennakkoon lahjaveron määrän ja mitoittaa lahjoitukset niin, että siitä lahjoitetusta rahasta jää riittävästi verojen maksuun.
Aikuistuvalle lapselle tämä on onnenpotku, saa hankittua tuolla rahalla halvan ensiasunnonkin, juuri nyt on töydellinen aika ensiasunnon ostamiseen, kun hinnat ovat alhaalla, eikä tarvitse epätoivoisesti myydä nykyistäasuntoa.
Itse varmaan lahjottaisin lapsille sen mitä voi. 5000 voi muistaakseni antaa 3v välein ilman veroja. Lisäksi voit ostaa lapsille mitä he tarvitsevat. Mieluummin rahat menisi lapsille kuin ukolle. Toki sitä ennen nautit niistä itsekin, harrastat, matkustat jne. Nostat käteisenä sen mitä voit ja et hiisku mitään kenellekään.