Lue keskustelun säännöt.
Voi saakeli soikoon tätä lihomista... Sis. valitusta, älä lue jos aihe ärsyttää
10.04.2023 |
Olen taistellut painoni kanssa liki 30 vuotta. Jojoillut ylös, alas. Normaalipaino mulle olis max 68 kg, nyt olen huippulukemissa, vaaka näytti äsken 83,8 kg.
Tiedän ihan kaiken siitä miten kuuluisi syödä. Elämäntaparemontteja olen yrittänyt viimeiset 20 vuotta. Olen lukenut hyllymetreittäin aiheesta, käynyt ravitsemusterapeutilla, ahmimishäiriötä hoitavalla nettikurssilla yms.
Vuodenvaihteessa aloitin taas "järkevän elämäntapamuutoksen", aloitin pitkästä aikaa liikunnan (2-4 x vkossa kävelylenkkejä) ja ryhdyin syömään kunnon ateriat, ennen ruokarytmini oli mitä sattui.
Ensin lähtikin muutama kilo, mutta sitten lipsuin, palasin ruotuun, lipsuin taas, palasin ruotuun, lipsuin taas, yritän taas tänään päästä ruotuun... Liikuntaa olen jatkanut koko ajan.
Kävin aamulla vaa'alla, ja painoni on nyt ennätyslukemissa. Olen lihonut vuodenvaihteesta liki 2 kg ja painan siis enemmän kuin koskaan.
Turhauttaa. Todella turhauttaa.
Ps. Ketodieetit ja osapaastot voi jättää mainitsematta. Olen nekin kokeillut aikoinaan, eivät tuoneet kohdallani pysyviä ratkaisuja.
En edes kaipaa mitään neuvoja, painonhallinta ja elämäntaparemontti on vain niin pirun vaikeaa ja mieli on totaalisen maassa asian vuoksi. Asian purkaminen tässä oli se pointti.
Kommentit (97)
Ehkä ap ei kaipaa neuvoja, mutta joku muu saman asian kanssa painiva voi kaivata vinkkejä. Nämä ketjut luodaan kaikkia varten.. (huom; hoikkien ei tarvitse laihtua!)
Itselläni sama, että oli noin 20 kg ylimääräistä.
Jätin sokeriherkut pois, kävelen monta kertaa viikossa noin tunnin kerrallaan. En laske askeleita ja kilometrejä, kävelen sen verran kuin jaksan.
Minulle toimi parhaiten leivän pois jättäminen, siinä jäi samalla pois rasva ja leikkeleet.
Paino alkoi 'kuin itsestään' pudota, reilussa viikossa -5kg ja edelleen putoaa, mutta nyt hitaammalla tahdilla.
Vielä muutama kilo pois, niin mahtuu numeroa pienempi vaatekoko. Esim. takki tuntuu jo löysemmältä. En kerskaile tässä, vaan oikeasti se on mahdollista muillekin.
Syön aamuisin kaurapuuroa, en muita viljoja päivän aikana.
Syön kaksi lämmintä monipuolista ateriaa päivässä, klo 12 ja 17, mutta pieninä annoksina.
Ateriaan kuuluu salaatti + kanaa tai kalaa, tai sitten kala- tai vihanneskeitto ja kaurajuomaa.
Välipaloina teetä + yksi hedelmä, taateleita tai porkkanaa, tai vihreää salaattia.
En syö maitotuotteita, punaista lihaa, en kahviherkkuja muuta kuin juhlapäivinä tai kylässä.
Vain harvoin syön esim. pizzaa, joka nostaa äkkiä painoa. Yksikin pizza voi nostaa jopa noin puoli kiloa.
Iltapalan syön ennen klo 20 ja sekin jotain kevyttä, esim. salaattia.
Kahvia juon vain yhden kupillisen/pvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain armollisuutta itseä kohtaan.
Itselläkin kaatuu itsekurin, ei tiedon puutteeseen. Paino jojoilee siksi koska tässä suvussa on geneettistä taipumusta rasvan ja sokeriherkkujen mättämiseen.
En siis syytä painostani (113kg, 164cm) geenejäni, vaan kiroan sitä että aivot eivät anna hetken lepoa jos jättää herkut syömättä pariksi päiväksi. Vannetta kiristää niin paljon ettei mitään saa aikaan ja on äksy olo.
Jos olisi joku Ozempicin kaltainen lääke joka yksinkertaisesti poistaa herkkuhimon, kokeilisin sitä. Itsellä pätkäpaasto ei auttanut kuin hetkellisesti, pudotin 7kg mutta sitten tuli takaisin 10kg kun aloin taas syömään valtavia määriä jäätelöä, sipsejä, pizzaa.
Itse pysyn suht kunnossa vain muutamalla säännöllä:
- en syö leipää muuten kun aamiaisella
- yritän juoda riittävästi vettä. Aamulla puoli litraa heti kärkeen ja lisäksi ennen joka ateriaa täysi vesilasi
- klo 20 jälkeen en syö mitään
- aterioilla perunan tms. Hiilareiden määrä minimiin. Otan yleensä lounaspöydästä lihaa ja salaattia/kasviksia
- harrastaan liikuntaa vähintään 4krt/vko, useimmiten 6 krt.
Syön kaikkea muuten, makeaa menee ja ravintolaruokaa myös. Toki tuo luikunnan määrä on lienee aika ratkaisevaa tässä. Ilman sitä sais vetää ruokavaliota aika paljon tiukemmalle.
Itsekurista se on kiinni. Jonkinlainen ruokariippuvuus on kyseessä on, kun tietää ettei pidä syödä ja silti syö. Tiedän itsekin. Ketodieetti auttaa ainakin minua, mutta siinä on pysyttävä. Ei auta himoita niitä sipsejä ja syödä. Jatkuvaa taisteluhan tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkuhimo syntyy herkuttelemalla.
Jos on riittävän kauan mässäämättä, se katoaa. Enemmistöltä ei vain onnistu kun ei itsekuri riitä. Pointtini on ettei se ole elämänmittainen taistelu, kun siitä pääsee eroon.
Itsellä tupakanpolton ja herkuttelun lopettaminen olivat melko lailla samanlaiset prosessit.
Poistakaa herkkuhimoa aiheuttavat ruoka-aineet. Se voi olla vehnä ts. gluteiini. Kokeile muutama päivä karsien kaiken gluteiinin pois. Mutta täytyy pitää huoli että syö hyvin niin ettei näe nälkää jolloin sortuu huonoihin valintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekurista se on kiinni. Jonkinlainen ruokariippuvuus on kyseessä on, kun tietää ettei pidä syödä ja silti syö. Tiedän itsekin. Ketodieetti auttaa ainakin minua, mutta siinä on pysyttävä. Ei auta himoita niitä sipsejä ja syödä. Jatkuvaa taisteluhan tämä on.
Keto on auttanut minullakin, verensokeri ei heilahtele niin mieliteot pysyy aisoissa.
Toki kuten sanoit, jatkuvaa tappelua omaa mieltä vastaan se on. Ja kaupassa pitää aina muistuttaa itseään kävelemään niiden herkkuhyllyjen ja leivosten ohi sen sijaan että jää pällistelemään niitä ja lopulta mukaan on napattu 2000kcal vehnää, rasvaa ja sokeria.
Toki välillä herkuttelen, mutta en enää vedä övereitä. Teen esim. itse pienen 300g mustikkapiirakkapellin ja se saa riittää jälkkäriksi vaikka 5 päivälle jaettuna, palanen pari per päivä.
Vierailija kirjoitti:
Poistakaa herkkuhimoa aiheuttavat ruoka-aineet. Se voi olla vehnä ts. gluteiini. Kokeile muutama päivä karsien kaiken gluteiinin pois. Mutta täytyy pitää huoli että syö hyvin niin ettei näe nälkää jolloin sortuu huonoihin valintoihin.
Perunalastut ja vehnä. Nämä itsellä laukaisevat hillittömän ahmimisen. Paitsi että paino nousee, turvottavat kasvoja ja tekevät niistä punakat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia joku kiva harrastus. Monen kompastuskivi on se, että ajatukset liikkuu syömisessä, laihduttamisessa ja kaloreita jne. On hyvä tehdä tietoisesti hyviä ruokavalintoja, kuten sanoit, tiedät itsekin mitä ne ovat. Hanki joku mukava harrastus, liikunnallinen tai ei riippuen siitä saatko liikunnasta iloa ja tuleeko muuten tarvittava kuntoilu täyteen (=terve ja toimintakykyinen vartalo). Mä tykkään käydä salilla ja uimassa, mutta ihan yhtä hyvin joku voi maalata tai patikoida tai ostaa museokortin ja käydä taidenäyttelyissä.
Laihduttaminen ja painossa pysyminen on vaikeaa. Minullekin on. Saat sympatiani. Naisille yleensä käy vaikeammaksi iän myötä laihduttaa, jos on jojoilu-taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistakaa herkkuhimoa aiheuttavat ruoka-aineet. Se voi olla vehnä ts. gluteiini. Kokeile muutama päivä karsien kaiken gluteiinin pois. Mutta täytyy pitää huoli että syö hyvin niin ettei näe nälkää jolloin sortuu huonoihin valintoihin.
Perunalastut ja vehnä. Nämä itsellä laukaisevat hillittömän ahmimisen. Paitsi että paino nousee, turvottavat kasvoja ja tekevät niistä punakat.
Eli voisi sanoa että olet niille allerginen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain harvoin syön esim. pizzaa, joka nostaa äkkiä painoa. Yksikin pizza voi nostaa jopa noin puoli kiloa.
Ei nosta. Ruokamassan paino suolistossa ei tarkoita painonnousua, se tulee pois vessareissulla. Puolen kilon lihomiseen tarvitaan 3500 kcal - missään pizzassa ei ole niin paljon energiaa, saati sitten että jokaikinen muru imeytyisi elimistöön ja menisi suoraan varastoon.
Tällaiset omituiset käsitykset ruoasta vain edesauttavat lihomista.
Samoin.Eileen söin kalasopan ja illalla hieman karkkia. Tänään on kuin olisin juonut tynnyrillisen olutta.
Karkitko tekee vatsasta turvonneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vatsa turpoaa kannattaa lukea Mosley: Älykäs suolisto.
Aikoinaan laihdutin 30 kg. Siinä painossa on pysytty muutama vuosikymmen. Se on totta, kun totuttaa itsensä pois lihottavista herkuista, ei niitä tee enää mieli eikä edes huomaa niitä kaupassa.
Painon noustessa vain kilon laihdutan sen heti pois.
Aloitin laihduttamisen aterioiden välillä olevaan nälkään söin tomaatteja vatsan täydeltä. Aika pian tuo turha nälkä jäi pois. Illalla söin kokonaisia kurkkuja ja teetä ilman maitoa ja sokeria.
Tästä sai hyvin energiaa käydä joka päivä tunnin parin lenkillä. Yllätyin kuinka kevyesti töissä pystyi nousemaan portaita ja jalat tuntuivat kevyiltä. Tuo antoi lisää motivaatiota.
Töissä söin normaalin lounaan ja kotiin tultua kahvia ja pari ruisleipää kevyillä täytteillä. Voita leiville myös. Rasvaa ei saa kokonaan jättää pois.
Niin vielä, et punnitsen edelleen itseni aamulla ennen syömistä ja illalla ennen nukkumaan menoa. Iltapaino saattaa olla jopa kaksi kiloa enemmän kuin aamupaino!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain harvoin syön esim. pizzaa, joka nostaa äkkiä painoa. Yksikin pizza voi nostaa jopa noin puoli kiloa.
Ei nosta. Ruokamassan paino suolistossa ei tarkoita painonnousua, se tulee pois vessareissulla. Puolen kilon lihomiseen tarvitaan 3500 kcal - missään pizzassa ei ole niin paljon energiaa, saati sitten että jokaikinen muru imeytyisi elimistöön ja menisi suoraan varastoon.
Tällaiset omituiset käsitykset ruoasta vain edesauttavat lihomista.
Puhumattakaan siitä, että ihminen kuluttaa päivässä koosta, pituudesta ja sukupuolesta riippuen n. 1400-1900kcal ihan vain makaamalla sängyssä.
Jos tuosta otetaan nyt keskustelun vuoksi vaikka keskiarvona 1650kcal per päivä, niin edes sillä 3500kcal mammuttipitsalla ei lihoaisi päivässä puolta kiloa.
Puolessa kilossa kehon rasvaa (ei siis sama kuin joku öljypurkin rasva) on 7700kcal. Plussaa muodostuisi siis 1850kcal, eli painoa tulisi korkeintaan 0,2 kiloa lisää.
Tosin kuten sanoit, ei tuollaista pitsaa ole olemassakaan muualla kuin Guinnessin ennätyskirjoissa. Iso perhepizzakin sisältää korkeintaan 1500-2000kcal ja se on jo aika iso. Jos perusihminen syö sellaisen joka päivä muttei juuri mitään muuta, ei sillä juurikaan lihoa. Sen päälle pitäisi syödä aimo kasa muutakin ruokaa.
Mulla kaatuu jatkuvaan sairasteluun. Jo ei ole kulkutautia, niin sitetn on rasitusvamma jalassa, tai jokin mikä aiheuttaa kuumeilua ja jaksaminen on nollassa. Mitään eivät lääkärissä löydä, vaan vuosia on jo palloteltu polilta toiselle.
Syö vähemmän kuin kulutat. Ei voi olla niin vaikeata.
Kuin omasta päästäni nuo ap:n ajatukset. Kaikki voitava kokeiltu, mutta mikään ei auta.
Mulla pahinta on pitkät työputket, liian lyhyet vapaat palautumiseen, lyhyet yöunet, stressi. Vapailla teen terveellisiä ruokia valmiiksi, muttei siitä ole apua kuin muutamaksi päiväksi. Kun työputki saavuttaa puolivälin, olen ihan kypsä kaikkeen terveelliseen ja täytän pötsini sillä mikä ekana silmiin ja käteen osuu.
Viimeksi ennen lomaa oli kymmenen päivän työputki. Neljä päivää jaksoin syödä salaatteja, täysjyvää, youknow, mutta siitä edespäin kaikkea "paskaa" sillä ajatuksella, että kunhan nälkä siirtyy niin ok.
Onneksi työ on suorittavaa työtä, jossa liikutaan koko ajan ja istutaan hyvin vähän jos ollenkaan. Jos pitäisi koko työaika istua näytön ääressä ja liikuntaa pitäisi harrastaa vapailla erikseen, painaisin jo varmaan 200kg nykyisen noin 100kg sijaan.
Oletko kokeillut riittävän pieniä muutoksia? Esim. perunalastujen vaihtaminen linssisipseiksi, limsa kevytversioksi jne (en tiedä syötkö näitä mutta muiden ruokien kohdalla vastaava ajattelu). Näin et koe "luopuvasi" ja muutos on helpompaa - ja vaikka muutos on inkrementaalinen, vaikutus kertautuu kun toistetaan useisiin asioihin.
Onhan elämän muut osa-alueet kunnossa? Stressin vähentäminen ja riittävä uni - nuo pitää olla ensin kunnossa ennen kuin voi tuloksia odottaa.
Tsemppiä elämänmuutokseen!