Lue keskustelun säännöt.
Kun seksielämä päättyy puolison sairauteen
09.04.2023 |
Sairastumisesta (syöpä) on reilut kolme vuotta, ja niiden aikana seksiä on ollut kahdesti. Tuosta jälkimmäisestäkin on nyt jo noin kaksi vuotta. Puolisolla ei ole minkäänlaisia haluja ja hän kokee ajatuksen seksistä vain ahdistavana.
En tiedä mikä on suurin syy haluttomuudelle - järkytys sairastumisesta, hoidot vai tämänhetkinen hormonaalinen hoito (jonka tarkoitus jatkua vielä vuosia). Ehkä kaikki yhdessä. Lääkärin kanssa on asiasta puhuttu, mutta muilla vaihtoehtoisilla lääkkeillä on kuulemma ihan samanlaiset haitat koska kaikki toimivat samaan tapaan.
Olen miettinyt pari-/seksuaaliterapiaa, mutta voiko sellaisesta olla tässä tilanteessa mitään hyötyä?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kun naisen elimistössä ei ole estrogeenia, ei ole niitä halujakaan, ap.
Jos välittää toisesta, huolehtii myös hänen tarpeistaan. Vaimoni on menossa alapään operaatioon ja tulossa ainakin kuukauden paussi yhdyntöihin. Kerroin että kyllä nyt aina yhden kuukauden jaksaa odotella. Hän sanoi ottavansa suihin, ettei minun tarvitse olla puutteessa. Ja hän tässä on se potilas.
Ilmeisesti sinä huolehdit myös hänen tarpeistaan. Eihän tuo muuten tapahtuisi.
Tottakai huolehdin. Jos rakastaa, niin toisen tarpeista huolehtiminen on itsestään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä kerran kertoa, siis nainen olen ja kaikki etrogeenit ajettu alas, ja rinta poistettu ja osa toisestakin. Vaikeaa seksi on, mutt päätin että se jatkuu...ja hyvä niin, sillä se on jatkunutkin, minulle haastavampaa, mutta voi että, rakastan miestäni ja haluan sen jatkuvan.MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti, ja seksiä on melkein päivittäin. Ehkä olen libidoltani ylivilkas, mutta näin on. Miestäni ei minulla ole mitään vaikeutta tai harmia tyydytellä!
Kannattaa varmaan kokeilla vaikka ilman haluja, ei se nyt kyllä satu ainakaan, ja toisen kainalossa ja hyväilyssä aina hyvä olla.
Olet miehesi masturbaatioväline? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kun naisen elimistössä ei ole estrogeenia, ei ole niitä halujakaan, ap.
Jos välittää toisesta, huolehtii myös hänen tarpeistaan. Vaimoni on menossa alapään operaatioon ja tulossa ainakin kuukauden paussi yhdyntöihin. Kerroin että kyllä nyt aina yhden kuukauden jaksaa odotella. Hän sanoi ottavansa suihin, ettei minun tarvitse olla puutteessa. Ja hän tässä on se potilas.
Ilmeisesti sinä huolehdit myös hänen tarpeistaan. Eihän tuo muuten tapahtuisi.
Tottakai huolehdin. Jos rakastaa, niin toisen tarpeista huolehtiminen on itsestään selvää.
No ei niiden yäk-miesten tarpeista! He ovat sikoja!
Vierailija kirjoitti:
No niin, goodbye tämäkin ketju; hetken jo näyttikin, ettei incellit riehu, mutta ei sitten kuitenkaan.
Mä luulen, että siitoshullu on tuon incelin alter ego. Ne ovat liian synkronissa. Molemmat naisvihamielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä.
Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.
Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi harmi, että tämä keskustelu meni pilalle typerien ihmisten takia :( Varmasti olisi ollut monia, jotka aiheesta olisivat halunneet asiallisesti keskustella.
Mutsis pullu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä kerran kertoa, siis nainen olen ja kaikki etrogeenit ajettu alas, ja rinta poistettu ja osa toisestakin. Vaikeaa seksi on, mutt päätin että se jatkuu...ja hyvä niin, sillä se on jatkunutkin, minulle haastavampaa, mutta voi että, rakastan miestäni ja haluan sen jatkuvan.MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti, ja seksiä on melkein päivittäin. Ehkä olen libidoltani ylivilkas, mutta näin on. Miestäni ei minulla ole mitään vaikeutta tai harmia tyydytellä!
Kannattaa varmaan kokeilla vaikka ilman haluja, ei se nyt kyllä satu ainakaan, ja toisen kainalossa ja hyväilyssä aina hyvä olla.
Olet miehesi masturbaatioväline? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta?
Kommentoimastasi: "MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti"
Mikä tuossa kuulostaa sinusta siltä että hän on miehen masturbaatioväline? Halusit vain päästä lyömään, mutta huti tuli.
Itse olen varmaan siinä mielessä erikoisempi tapaus että en ole oikeastaan koskaan tuntenut spontaania halua. Se "panetus" josta te puhutte on minulle hepreaa. Ehkä siksi minulle sairauskaan ei ollut mikään este ylläpitää seksielämää. Ja jotta nyt ei syntyisi väärää käsitystä, olen hyvinkin orgastinen ja saan orgasmeja helposti monin eri tavoin.
Sitä vastoin mieheni sairaus on nyt hyvin pitkälti lopettanut seksielämän koska se on vienyt kyvyt, ja kun mieheni kyvyt menivät niin menivät halutkin hyvin pian. Ymmärrettävää.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä kerran kertoa, siis nainen olen ja kaikki etrogeenit ajettu alas, ja rinta poistettu ja osa toisestakin. Vaikeaa seksi on, mutt päätin että se jatkuu...ja hyvä niin, sillä se on jatkunutkin, minulle haastavampaa, mutta voi että, rakastan miestäni ja haluan sen jatkuvan.MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti, ja seksiä on melkein päivittäin. Ehkä olen libidoltani ylivilkas, mutta näin on. Miestäni ei minulla ole mitään vaikeutta tai harmia tyydytellä!
Kannattaa varmaan kokeilla vaikka ilman haluja, ei se nyt kyllä satu ainakaan, ja toisen kainalossa ja hyväilyssä aina hyvä olla.
Olet miehesi masturbaatioväline? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta?
Kommentoimastasi: "MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti"
Mikä tuossa kuulostaa sinusta siltä että hän on miehen masturbaatioväline? Halusit vain päästä lyömään, mutta huti tuli.
Itse olen varmaan siinä mielessä erikoisempi tapaus että en ole oikeastaan koskaan tuntenut spontaania halua. Se "panetus" josta te puhutte on minulle hepreaa. Ehkä siksi minulle sairauskaan ei ollut mikään este ylläpitää seksielämää. Ja jotta nyt ei syntyisi väärää käsitystä, olen hyvinkin orgastinen ja saan orgasmeja helposti monin eri tavoin.
Sitä vastoin mieheni sairaus on nyt hyvin pitkälti lopettanut seksielämän koska se on vienyt kyvyt, ja kun mieheni kyvyt menivät niin menivät halutkin hyvin pian. Ymmärrettävää.
T. Eri
Onko tilanne nyt hyvä, kun sinulla ei ole ollut muutoinkaan kova tarve seksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä kerran kertoa, siis nainen olen ja kaikki etrogeenit ajettu alas, ja rinta poistettu ja osa toisestakin. Vaikeaa seksi on, mutt päätin että se jatkuu...ja hyvä niin, sillä se on jatkunutkin, minulle haastavampaa, mutta voi että, rakastan miestäni ja haluan sen jatkuvan.MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti, ja seksiä on melkein päivittäin. Ehkä olen libidoltani ylivilkas, mutta näin on. Miestäni ei minulla ole mitään vaikeutta tai harmia tyydytellä!
Kannattaa varmaan kokeilla vaikka ilman haluja, ei se nyt kyllä satu ainakaan, ja toisen kainalossa ja hyväilyssä aina hyvä olla.
Olet miehesi masturbaatioväline? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta?
Kommentoimastasi: "MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti"
Mikä tuossa kuulostaa sinusta siltä että hän on miehen masturbaatioväline? Halusit vain päästä lyömään, mutta huti tuli.
Itse olen varmaan siinä mielessä erikoisempi tapaus että en ole oikeastaan koskaan tuntenut spontaania halua. Se "panetus" josta te puhutte on minulle hepreaa. Ehkä siksi minulle sairauskaan ei ollut mikään este ylläpitää seksielämää. Ja jotta nyt ei syntyisi väärää käsitystä, olen hyvinkin orgastinen ja saan orgasmeja helposti monin eri tavoin.
Sitä vastoin mieheni sairaus on nyt hyvin pitkälti lopettanut seksielämän koska se on vienyt kyvyt, ja kun mieheni kyvyt menivät niin menivät halutkin hyvin pian. Ymmärrettävää.
T. Eri
Onko tilanne nyt hyvä, kun sinulla ei ole ollut muutoinkaan kova tarve seksiin?
En käyttäisi sanaa hyvä kun taustalla on sairaus mutta minä en varmastikaan kärsi seksittömyydestä samalla tavalla kuin moni muu. Ja meillä on valtavasti kaikkea muuta läheisyyttä, mikä on molemmille ollut aina tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä kerran kertoa, siis nainen olen ja kaikki etrogeenit ajettu alas, ja rinta poistettu ja osa toisestakin. Vaikeaa seksi on, mutt päätin että se jatkuu...ja hyvä niin, sillä se on jatkunutkin, minulle haastavampaa, mutta voi että, rakastan miestäni ja haluan sen jatkuvan.MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti, ja seksiä on melkein päivittäin. Ehkä olen libidoltani ylivilkas, mutta näin on. Miestäni ei minulla ole mitään vaikeutta tai harmia tyydytellä!
Kannattaa varmaan kokeilla vaikka ilman haluja, ei se nyt kyllä satu ainakaan, ja toisen kainalossa ja hyväilyssä aina hyvä olla.
Olet miehesi masturbaatioväline? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta?
Kommentoimastasi: "MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti"
Mikä tuossa kuulostaa sinusta siltä että hän on miehen masturbaatioväline? Halusit vain päästä lyömään, mutta huti tuli.
Itse olen varmaan siinä mielessä erikoisempi tapaus että en ole oikeastaan koskaan tuntenut spontaania halua. Se "panetus" josta te puhutte on minulle hepreaa. Ehkä siksi minulle sairauskaan ei ollut mikään este ylläpitää seksielämää. Ja jotta nyt ei syntyisi väärää käsitystä, olen hyvinkin orgastinen ja saan orgasmeja helposti monin eri tavoin.
Sitä vastoin mieheni sairaus on nyt hyvin pitkälti lopettanut seksielämän koska se on vienyt kyvyt, ja kun mieheni kyvyt menivät niin menivät halutkin hyvin pian. Ymmärrettävää.
T. Eri
Onko tilanne nyt hyvä, kun sinulla ei ole ollut muutoinkaan kova tarve seksiin?
En käyttäisi sanaa hyvä kun taustalla on sairaus mutta minä en varmastikaan kärsi seksittömyydestä samalla tavalla kuin moni muu. Ja meillä on valtavasti kaikkea muuta läheisyyttä, mikä on molemmille ollut aina tärkeää.
Niin vähän karkeasti kysyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä.
Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.
Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.
Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Toiselle ihmiselle huomioiminen ja kuunteleleminen on merkityksellistä. Suhteessa alussa kaikki pelaa mutta sairauden, stressin tms. takia toinen osapuoli ei enää anna kumppanille huomiota.
Onko parisuhteen toinen osapuoli velvoitettu kumppanin huomioimiseen ja kuunteluun? Eikö aikuinen ihminen pysty elämään jatkuvaa kannaattelua?
Mielestäni tuota voi verrata seksin loppumiseen suhteessa. Asia joka on toiselle merkityksellinen ja toiselle muuttuu merkityksettömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, goodbye tämäkin ketju; hetken jo näyttikin, ettei incellit riehu, mutta ei sitten kuitenkaan.
Mä luulen, että siitoshullu on tuon incelin alter ego. Ne ovat liian synkronissa. Molemmat naisvihamielisiä.
Kyllä se siitoshullu enimmäkseen miesten kuohimisesta ja tappamisesta puhuu. Toki feministi tulkitsee tämänkin naisvihaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, goodbye tämäkin ketju; hetken jo näyttikin, ettei incellit riehu, mutta ei sitten kuitenkaan.
Mä luulen, että siitoshullu on tuon incelin alter ego. Ne ovat liian synkronissa. Molemmat naisvihamielisiä.
Kyllä se siitoshullu enimmäkseen miesten kuohimisesta ja tappamisesta puhuu. Toki feministi tulkitsee tämänkin naisvihaksi :)
Ei, vaan "siitoshullu" on incelin luoma karikatyyri miehiä vihaavasta naisesta. Se on tapa provosoida naisvihaa, kun esitetään naiset miehiä vihaavina raivohulluina. En usko hetkeäkään, että siitoshullu olisi nainen. Ei ketään naista kiinnosta "miehet" ryhmänä niin paljon. Eikä varsinkaan sellaista, jolla on huonoja kokemuksia miehistä.
Puutteessa eläviä miehiä sensijaan naiset kiinnostavat nimenomaan ryhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä.
Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.
Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.
Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Toiselle ihmiselle huomioiminen ja kuunteleleminen on merkityksellistä. Suhteessa alussa kaikki pelaa mutta sairauden, stressin tms. takia toinen osapuoli ei enää anna kumppanille huomiota.
Onko parisuhteen toinen osapuoli velvoitettu kumppanin huomioimiseen ja kuunteluun? Eikö aikuinen ihminen pysty elämään jatkuvaa kannaattelua?
Mielestäni tuota voi verrata seksin loppumiseen suhteessa. Asia joka on toiselle merkityksellinen ja toiselle muuttuu merkityksettömäksi.
Minusta tämä on todella hyvä vertaus!
Olen kyllä vähän ällistynyt siitä, että pidät sellaista tilannetta, jossa toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena. Minusta on täysin luonnollista, että parisuhteessa on olemassa ajanjaksoja, jolloin toinen saattaa olla niin kuormittunut, että ei jaksa kuunnella tai huomioda puolisoaan. Silloin puoliso tulee vastaan.
Sitähän se kumppanuus on. Puolin ja toisin. Ihminen ei ole mikään robotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä.
Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.
Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.
Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Toiselle ihmiselle huomioiminen ja kuunteleleminen on merkityksellistä. Suhteessa alussa kaikki pelaa mutta sairauden, stressin tms. takia toinen osapuoli ei enää anna kumppanille huomiota.
Onko parisuhteen toinen osapuoli velvoitettu kumppanin huomioimiseen ja kuunteluun? Eikö aikuinen ihminen pysty elämään jatkuvaa kannaattelua?
Mielestäni tuota voi verrata seksin loppumiseen suhteessa. Asia joka on toiselle merkityksellinen ja toiselle muuttuu merkityksettömäksi.
Minusta tämä on todella hyvä vertaus!
Olen kyllä vähän ällistynyt siitä, että pidät sellaista tilannetta, jossa toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena. Minusta on täysin luonnollista, että parisuhteessa on olemassa ajanjaksoja, jolloin toinen saattaa olla niin kuormittunut, että ei jaksa kuunnella tai huomioda puolisoaan. Silloin puoliso tulee vastaan.
Sitähän se kumppanuus on. Puolin ja toisin. Ihminen ei ole mikään robotti.
"toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena"
Omasta mielestäni en ole noin kirjoittanut.
Kommentoimastasi: "MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti"
Mikä tuossa kuulostaa sinusta siltä että hän on miehen masturbaatioväline? Halusit vain päästä lyömään, mutta huti tuli"
En tajunnut minäkään mikä tuossa viittais miehen masturbointiin. Tässähän nainen on onnellinen kun mies tyydyttää sairaan vaimonsa ihan loppun asti, mutta tämä ajatus onkin joillekin iljettävä. Ainaa ei vaan tajua.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä.
Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.
Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.
Et siis ymmärrä haluttomuutta? Olet tampio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä.
Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.
Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.
Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Toiselle ihmiselle huomioiminen ja kuunteleleminen on merkityksellistä. Suhteessa alussa kaikki pelaa mutta sairauden, stressin tms. takia toinen osapuoli ei enää anna kumppanille huomiota.
Onko parisuhteen toinen osapuoli velvoitettu kumppanin huomioimiseen ja kuunteluun? Eikö aikuinen ihminen pysty elämään jatkuvaa kannaattelua?
Mielestäni tuota voi verrata seksin loppumiseen suhteessa. Asia joka on toiselle merkityksellinen ja toiselle muuttuu merkityksettömäksi.
Minusta tämä on todella hyvä vertaus!
Olen kyllä vähän ällistynyt siitä, että pidät sellaista tilannetta, jossa toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena. Minusta on täysin luonnollista, että parisuhteessa on olemassa ajanjaksoja, jolloin toinen saattaa olla niin kuormittunut, että ei jaksa kuunnella tai huomioda puolisoaan. Silloin puoliso tulee vastaan.
Sitähän se kumppanuus on. Puolin ja toisin. Ihminen ei ole mikään robotti.
"toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena"
Omasta mielestäni en ole noin kirjoittanut.
Et kirjoittanutkaan. Mutta ymmärsin kirjoituksestasi, että rinnastit sairauden aiheuttaman seksuaalisen haluttomuuden/kyvyttömyyden ja sairauden tai stressin aiheuttaman kyvyttömyyden huomioda ja kuunnella toista.
Sairauden aiheuttamaa kyvyttömyyttä ja haluttomuutta pidetään tässä keskustelussa ongelmana, josta keskustellaan sivukaupalla. Siksi oletin, että sinäkin pidät. Oletinko väärin?
Vai yrititkö sanoa, että molemmat ilmiöt ovat ihan vain elämää, ja sellaisina jotenkin kestettävissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Hyvä kysymys. Luulen, että joillekin miehille se, että puoliso ei enää halua on niin valtava loukkaus, että sitä ei voi hyväksyä. Koska sehän on tahallista ilkeyttä, kun istuu kuitenkin koko ajan pimppansa päällä.
Sitten täytyy pohtia, että mitä se tarkoittaa, jos halut (ja kyvyt) menevätkin sairauden vuoksi. Onko sekin ilkeyttä. Ja sitten selitellään, että vaikka kuinka olisi huono olo, niin tottahan nainen voi pikkasen antaa kostuttaa munan päätä tai vähintään ottaa suihin.
Mutta, kuten sanot, haluttomuudessa on joka tapauksessa kyse samasta asiasta.
Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Toiselle ihmiselle huomioiminen ja kuunteleleminen on merkityksellistä. Suhteessa alussa kaikki pelaa mutta sairauden, stressin tms. takia toinen osapuoli ei enää anna kumppanille huomiota.
Onko parisuhteen toinen osapuoli velvoitettu kumppanin huomioimiseen ja kuunteluun? Eikö aikuinen ihminen pysty elämään jatkuvaa kannaattelua?
Mielestäni tuota voi verrata seksin loppumiseen suhteessa. Asia joka on toiselle merkityksellinen ja toiselle muuttuu merkityksettömäksi.
Minusta tämä on todella hyvä vertaus!
Olen kyllä vähän ällistynyt siitä, että pidät sellaista tilannetta, jossa toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena. Minusta on täysin luonnollista, että parisuhteessa on olemassa ajanjaksoja, jolloin toinen saattaa olla niin kuormittunut, että ei jaksa kuunnella tai huomioda puolisoaan. Silloin puoliso tulee vastaan.
Sitähän se kumppanuus on. Puolin ja toisin. Ihminen ei ole mikään robotti.
"toinen on sairas eikä jaksa kuunnella ja huomioda, jotenkin valtavan ongelmallisena"
Omasta mielestäni en ole noin kirjoittanut.
Et kirjoittanutkaan. Mutta ymmärsin kirjoituksestasi, että rinnastit sairauden aiheuttaman seksuaalisen haluttomuuden/kyvyttömyyden ja sairauden tai stressin aiheuttaman kyvyttömyyden huomioda ja kuunnella toista.
Sairauden aiheuttamaa kyvyttömyyttä ja haluttomuutta pidetään tässä keskustelussa ongelmana, josta keskustellaan sivukaupalla. Siksi oletin, että sinäkin pidät. Oletinko väärin?
Vai yrititkö sanoa, että molemmat ilmiöt ovat ihan vain elämää, ja sellaisina jotenkin kestettävissä?
Itse koen että molemmat ovat osa elämää ja hetkellisesti puolison pitää tulla vastaan. Hetkellinen voi tarkoittaa vaikka muutamaan vuotta tms. Molemmista koituu kuitenkin parisuhteen toiselle osapuolelle merkittävä ongelma, jos se koskee loppua elämää.
Yritän vielä kerran kertoa, siis nainen olen ja kaikki etrogeenit ajettu alas, ja rinta poistettu ja osa toisestakin. Vaikeaa seksi on, mutt päätin että se jatkuu...ja hyvä niin, sillä se on jatkunutkin, minulle haastavampaa, mutta voi että, rakastan miestäni ja haluan sen jatkuvan.MIes kyllä osaa minut tyydyttää, vaikka se kyllä nyt kestää. Mutta nautintoa tuo paljon..ihan siis orgasmiin asti, ja seksiä on melkein päivittäin. Ehkä olen libidoltani ylivilkas, mutta näin on. Miestäni ei minulla ole mitään vaikeutta tai harmia tyydytellä!
Kannattaa varmaan kokeilla vaikka ilman haluja, ei se nyt kyllä satu ainakaan, ja toisen kainalossa ja hyväilyssä aina hyvä olla.