Lue keskustelun säännöt.
Kun seksielämä päättyy puolison sairauteen
09.04.2023 |
Sairastumisesta (syöpä) on reilut kolme vuotta, ja niiden aikana seksiä on ollut kahdesti. Tuosta jälkimmäisestäkin on nyt jo noin kaksi vuotta. Puolisolla ei ole minkäänlaisia haluja ja hän kokee ajatuksen seksistä vain ahdistavana.
En tiedä mikä on suurin syy haluttomuudelle - järkytys sairastumisesta, hoidot vai tämänhetkinen hormonaalinen hoito (jonka tarkoitus jatkua vielä vuosia). Ehkä kaikki yhdessä. Lääkärin kanssa on asiasta puhuttu, mutta muilla vaihtoehtoisilla lääkkeillä on kuulemma ihan samanlaiset haitat koska kaikki toimivat samaan tapaan.
Olen miettinyt pari-/seksuaaliterapiaa, mutta voiko sellaisesta olla tässä tilanteessa mitään hyötyä?
Kommentit (147)
Ja siitoshullu lankaan. No sinä varmaan viihdyt täällä muiden frigidien kanssa. Voitte sitten keskenänne kloonata kissoja (luonnollinen lisääntyminenhän ja synnytys on mielestäsi raiskailua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkö ollaan jo frigidejä? Voi ei tätä palstaa..
Vierailija kirjoitti:
Nytkö ollaan jo frigidejä? Voi ei tätä palstaa..
Frigidi on r aiskaavan pallielukan nimitys häntä ylempänä olevalle naiselle, joka kieltäytyy myrkkysperman vastaanottamisesta ja jatkuvasta siitossimulaatiosta.
Olen frigidi ja ylpeä siitä. Vihaan miehiä ja heidän pallejaan!
Minä kyllä rakastaan miehiä, ja omaa miestä himoan, tai yritän yhä ainakin, syövästä huolimatta.
No niin, goodbye tämäkin ketju; hetken jo näyttikin, ettei incellit riehu, mutta ei sitten kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä rakastaan miehiä, ja omaa miestä himoan, tai yritän yhä ainakin, syövästä huolimatta.
Syövän olet varmaan saanutkin pallielukan r aiskailulle ja myrkkysiemenelle altistuessa. Tässä taas yksi esimerkki, miksi miehiä ei tulisi päästää suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
No niin, goodbye tämäkin ketju; hetken jo näyttikin, ettei incellit riehu, mutta ei sitten kuitenkaan.
Siitoshullu on kylläkin nainen. Ja ihan volcel
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauan yritti ilman tulosta?
Miten kauan yritti ilman tulosta?
Siis kuka ja mitä yritti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni sairastui syöpään uudestaan ja halusi muuttaa pois. En tiedä mitä hän päässään ajatteli, mutta todettuani tilanteen todeksi tajusin ettei ole paluuta. Muutaman kerran käytiin "kylässä" mutta sitten tajusin ettei näin voi jatkua. Nykyään olen onnellisesti parisuhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan samalla tavalla:
-Joustaminen parisuhteessa tapahtuu ainoastaan yhteen suuntaan eli haluttoman suuntaan
-Miehet ovat viettiensä orjia ja itsekkäitä sikoja, jotka ajattelevat ainoastaan penistään, puolison syövästä viis
-Seksi on paha asia ja pilaa suhteen
Ole hyvä, tuossa kolme olkiukkoa takaisin.
Mitä minä noilla teen?
Käytät kissojen kiipeilytelineinä, tai myyt tori.fi:ssa. Ihan sama.
Jos miehen seksuaalisuus on noin tuomittavaa, ja haluttoman kumppani saa korkeintaan vetää käteen salaa työpaikan vessassa, ei ole mitään mistä keskustella.
Olet täysin frigidi ja toivon, että pysyt miehistä kaukana. Joku 70+ seppo, jolla on vähemmän testosteronia kuin murrosikäisillä tytöllä ja eturauhanen poistettu on sallittu poikkeus.
No hyi ajattele joku mies runkkaamassa kotona kun vaimo on sairaana. Oksennus.
Mitäs vikaa siinä on? Parempi se on kuin runkata siihen pahoinvoivaan naiseen.
En kyllä siedä ajatusta siitä, että mies nylpyttää elintään jollekin pornolle edes kuin en ole sairaana. Joutaisi luiskaan koko ukko, jos saisin hänet moisesta kiinni.
Se, että mies runkkailee sen sijaan, että asettaa syöpäsairaan vaimonsa etusijalle on tuplasti oksettavampaa. Erityisesti kun sairaana ei voi välttämättä heivata miestä pihalle.
Totta, mikään ei ole oksettavampaa kuin runkkaava mies. Mies saa seksiä silloin kuin vaimo suvaitsee antaa (kun haluaa lapsen). Muuten vastuullinen suoraselkäinen mies kyllä osaa olla ilman.
Aah ihanan frigidi keskustelu taas.
Oikea pillujen Atacama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, tutulta kuulostaa. Vaimolla todettiin 3 vuotta sitten rintasyöpä, jonka vuoksi toinen rinta poistettiin, hän sai sytostaatteja, sädehoitoa ja hormonilääkkeen, jonka on tarkoitus jatkua 10 vuotta. Vuosi sitten hänellä todettiin masennus, johon hän sai lääkityksen.
Seksiä oli viimeksi ennen kuin syöpää alettiin epäillä, yli kolme vuotta sitten. Parisuhdetta oli siinä vaiheessa takana 10 vuotta. Läheisyyttä ja halailua on yhä, mutta mitään seksuaalissävytteistä kosketusta vaimo ei kestä. Erityisesti terve rinta ja poistetun rinnan alue ovat täysin kiellettyä aluetta.
Tiedän että hän on kovasti yrittänyt ja suree asiaa itsekin. Kävimme kerran seksuaaliterapeutin luona, mutta siitä ei ollut mainittavaa apua. Vaimoni sanoo tuntevansa, että seksuaalisuus on vain käännetty pois päältä, ettei hänellä ole enää mitään seksuaalisia ajatuksia ja että pelkkä ajatus seksistä ahdistaa. Itsetyydytysyrityksetkin sattuivat, eikä hän tietääkseni ole harrastanut itsetyydytystä enää moneen vuoteen.
Rakastan vaimoani eikä avioero tule kysymykseen. Ehdotus vieraissa käymisestä olisi hänelle todennäköisesti musertava, enkä totta puhuen haluaisikaan muita kuin häntä.
Onneksi seksittömyys on vähentänyt minunkin halujani, ja jäljellä olevat saan varsin hyvin tyydytettyä itse vaikka seksiä kaipaankin.
Tämä oli ihan uskottava, mutta tuo: "itsetyydytysyritykset sattuvat" kuulostaa niin oudolta, että pakko on olla satua.
Eihän itsetyydytykseen tarvita rintoja ollenkaan. Jos operoi tuolla klitoriksen alueella, niin voi ihan itse valita miten kevyesti itseään koskee, eikä tarvitse sattua yhtään.
Tuotantoon, hormonaalinen lääkitys, hermovauriot, syöpähoidot ja moni muu asia voi tehdä sellaista että tuntemukset sukuelinten alueella muuttuvat ihan kokonaan :/
Minulla ei rankimpien hoitojen aikana ollut mitään haluja ja kun kuitenkin muistin että seksi oli ollut yksi iso nautinnon lähde niin yritin sitten itseäni tyydyttää ja oikein virittäytyä tunnelmaan; sattui, kiihottuminen ei missään vaiheessa edes alkanut saati että orkku olisi ollut lähelläkään. Sisälle en voinut laittaa mitään, ahdisti ja sattui.
Ja normaalitilanteessa ennen ja jälkeen kyllä saan orgasmin helposti. Todella kurja tilanne etenkin sellainen missä hormonihoitoa on jatkettava vuosia varmuuden vuoksi, ei omakohtaista kokemusta siitä niin en tiedä voiko sitä millään auttaa.
Jos ei yksinkertaisesti ole haluja vaikka haluaisi haluta ja kaikki sattuu niin sitten se on niin. Ei siihen aina ole mitään ratkaisua.
Kauanko olit ilman purkkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, tutulta kuulostaa. Vaimolla todettiin 3 vuotta sitten rintasyöpä, jonka vuoksi toinen rinta poistettiin, hän sai sytostaatteja, sädehoitoa ja hormonilääkkeen, jonka on tarkoitus jatkua 10 vuotta. Vuosi sitten hänellä todettiin masennus, johon hän sai lääkityksen.
Seksiä oli viimeksi ennen kuin syöpää alettiin epäillä, yli kolme vuotta sitten. Parisuhdetta oli siinä vaiheessa takana 10 vuotta. Läheisyyttä ja halailua on yhä, mutta mitään seksuaalissävytteistä kosketusta vaimo ei kestä. Erityisesti terve rinta ja poistetun rinnan alue ovat täysin kiellettyä aluetta.
Tiedän että hän on kovasti yrittänyt ja suree asiaa itsekin. Kävimme kerran seksuaaliterapeutin luona, mutta siitä ei ollut mainittavaa apua. Vaimoni sanoo tuntevansa, että seksuaalisuus on vain käännetty pois päältä, ettei hänellä ole enää mitään seksuaalisia ajatuksia ja että pelkkä ajatus seksistä ahdistaa. Itsetyydytysyrityksetkin sattuivat, eikä hän tietääkseni ole harrastanut itsetyydytystä enää moneen vuoteen.
Rakastan vaimoani eikä avioero tule kysymykseen. Ehdotus vieraissa käymisestä olisi hänelle todennäköisesti musertava, enkä totta puhuen haluaisikaan muita kuin häntä.
Onneksi seksittömyys on vähentänyt minunkin halujani, ja jäljellä olevat saan varsin hyvin tyydytettyä itse vaikka seksiä kaipaankin.
Tämä oli ihan uskottava, mutta tuo: "itsetyydytysyritykset sattuvat" kuulostaa niin oudolta, että pakko on olla satua.
Eihän itsetyydytykseen tarvita rintoja ollenkaan. Jos operoi tuolla klitoriksen alueella, niin voi ihan itse valita miten kevyesti itseään koskee, eikä tarvitse sattua yhtään.
Tuotantoon, hormonaalinen lääkitys, hermovauriot, syöpähoidot ja moni muu asia voi tehdä sellaista että tuntemukset sukuelinten alueella muuttuvat ihan kokonaan :/
Minulla ei rankimpien hoitojen aikana ollut mitään haluja ja kun kuitenkin muistin että seksi oli ollut yksi iso nautinnon lähde niin yritin sitten itseäni tyydyttää ja oikein virittäytyä tunnelmaan; sattui, kiihottuminen ei missään vaiheessa edes alkanut saati että orkku olisi ollut lähelläkään. Sisälle en voinut laittaa mitään, ahdisti ja sattui.
Ja normaalitilanteessa ennen ja jälkeen kyllä saan orgasmin helposti. Todella kurja tilanne etenkin sellainen missä hormonihoitoa on jatkettava vuosia varmuuden vuoksi, ei omakohtaista kokemusta siitä niin en tiedä voiko sitä millään auttaa.
Jos ei yksinkertaisesti ole haluja vaikka haluaisi haluta ja kaikki sattuu niin sitten se on niin. Ei siihen aina ole mitään ratkaisua.
Kauanko olit ilman purkkia?
Orkkua? Ei meinaa millään hyväksyä samaa😅
Onko halujen menettäminen sairauden takia jotenkin erilainen asia kuin muuten halujen menettäminen? Lopulta ollaan kuitenkin tilanteessa missä toiselta on halut hävinneet ilman omaa päätöstä.
Tosi harmi, että tämä keskustelu meni pilalle typerien ihmisten takia :( Varmasti olisi ollut monia, jotka aiheesta olisivat halunneet asiallisesti keskustella.
No juuri näin. Joku muka "nainen" tuossa sanoi, että miesten seksuaalisuus on kiehtovaa. Se etovaa eikä kiehtovaa. Pallielukoiden irstailua