Lue keskustelun säännöt.
Kun seksielämä päättyy puolison sairauteen
09.04.2023 |
Sairastumisesta (syöpä) on reilut kolme vuotta, ja niiden aikana seksiä on ollut kahdesti. Tuosta jälkimmäisestäkin on nyt jo noin kaksi vuotta. Puolisolla ei ole minkäänlaisia haluja ja hän kokee ajatuksen seksistä vain ahdistavana.
En tiedä mikä on suurin syy haluttomuudelle - järkytys sairastumisesta, hoidot vai tämänhetkinen hormonaalinen hoito (jonka tarkoitus jatkua vielä vuosia). Ehkä kaikki yhdessä. Lääkärin kanssa on asiasta puhuttu, mutta muilla vaihtoehtoisilla lääkkeillä on kuulemma ihan samanlaiset haitat koska kaikki toimivat samaan tapaan.
Olen miettinyt pari-/seksuaaliterapiaa, mutta voiko sellaisesta olla tässä tilanteessa mitään hyötyä?
Kommentit (147)
Mulle olis ihan ok jos vaimo helpottaisi jonkun miehen paineita, mutta hän on sen verran kokeneempi kuin minä, et mun täytyy välillä tehdä jotain. Me ollaan terveitä onneksi molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta siemensyöksyt on hoidettava tai eturauhassyövän riski kasvaa!!!
Kaksi kättä ja lelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä asioista kannattaa puhua hyvissä ajoin etukäteen. Me olemme puolison kanssa puhuneet ja sopineet, että tällaisessa tilanteessa voi hakea seksiä muualta. Ettei toinen enää kertakaikkiaan pysty. Samoin olemme hyvissä ajoin sopineet, että kumpikaan ei ryhdy toisen omaishoitajaksi.
On kohtuuton vaatimus toiselle, että hän ei terveenä saisi enää harrastaa seksiä, jos toinen ei siihen enää kykene. Se on itsekästä sen puolelta, joka ei seksiin enää kykene.Näistä on tosiaan hyvä puhua etukäteen.
Meillä kumpi tahansa alkaisi kykyjensä mukaan toisen omaishoitajaksi, eikä hakisi seksiä muualta. Minullehan olisi ihan ok, että mies tietyssä tilanteessa hakisi, toisin päin se ei hänelle käy missään tilanteessa ellei hän ole jokin lopun aikojen dementiapotilas. Aiemmin dementikon viimeisinä kuukausina auttaneena en kuitenkaan uskoisi että osaisin tai jaksaisin siinä viritellä seksisuhdetta jos oma mies olisi potilaan paikalla. No, toivottavasti näitä ei pidä miettiä.
Mies tahollaan omaishoitanut iäkkään isovanhemman kunnes oli laitoksen aika. Sinkkuna ja seksittä oli ne ajat, eikä siinä olisi romanssille jäänytkään aikaa. Eli uskon kun hän sanoo, että hoitaisi mielellään minua saati ettäkö hylkäisi tai kriisiytyisi jos on jokin vähemmän invalidisoiva sairaus.
Ihmisiä on erilaisia ja moni ei tunnu näitä miettivän. Minulle se on jännä jos vannotaan ikuista rakkautta ja uskollisuutta, mutta se loppuukin elintason laskuun tai rintasyöpään. Voihan sitä sitten erota.
Miksi joku antaa seksielämänsä loppua rintasyöpään? Eihän sitä seksiä tisseillä harrasteta.
Olen itsekin nainen enkä ymmärrä miten naiset ovat niin hysteerisiä tissiensä kanssa. Välillä myös tuntuu että se rintasyöpä on ensimmäinen vastoinkäyminen elämässä eikä ole mitään yritystäkään päästä yli siitä. Ja kuitenkin käytännössä kukaan ei nykyään kuole rintasyöpään.
Tule kommentoimaan uudelleen sitten kun olet sen sairastanut. Minulla tässä ei ole mitään tekemistä tissien kanssa, ne on tallella edelleen. Voisin kuvitella että monen muunkin rintasyöpäpotilaan murheet on muualla mutta tuskin ne sinulle niitä kertoo jos asenne on tuollainen. Esimerkiksi puolen vuoden sytostaatit tekee ihmiselle aika kauheita asioita, ihan pysyvästi. Ja vaikka suurin osa selviää, eikä syöpä uusiudu, joka vuosi kuolee silti satoja naisia tähän viheliäiseen tautiin. Moni elossa oleva ei koskaan enää parane ja käyttää vahvoja lääkkeitä hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siemensyöksyt on hoidettava tai eturauhassyövän riski kasvaa!!!
Kaksi kättä ja lelut.
Runkkailu on oikeaan seksiin verrattuna usein melko ankeaa. Erityisesti jos on pornovastainen puoliso.
Jos ei itse pysty/halua seksiä, on kohtuutonta vaatia selibaattia muilta. Monogamian vaatimus on eri asia.
Jos käteenveto olisi yhtä mukavaa kuin seksi kumppanin kanssa, pojathan tekisivät pelkästään sitä, eivätkä edes yrittäisi pariutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä asioista kannattaa puhua hyvissä ajoin etukäteen. Me olemme puolison kanssa puhuneet ja sopineet, että tällaisessa tilanteessa voi hakea seksiä muualta. Ettei toinen enää kertakaikkiaan pysty. Samoin olemme hyvissä ajoin sopineet, että kumpikaan ei ryhdy toisen omaishoitajaksi.
On kohtuuton vaatimus toiselle, että hän ei terveenä saisi enää harrastaa seksiä, jos toinen ei siihen enää kykene. Se on itsekästä sen puolelta, joka ei seksiin enää kykene.Tämä. Me olemme myös keskustelleet asiat selviksi. Ensin kokeillaan sitä, pystyisikö rakkaudesta kuitenkin tyydyttämään toisen, vaikkei seksi enää itseä kiinnostaisikaan. Tämä onnistuu erinomaisesti jos läheisyys tuntuu edelleen hyvältä. Jos ei muuten niin siten että aktiivinen osapuoli masturboi ja toinen on vaan vieressä tuomassa läheisyyttä.
Jos tuokin on poissuljettua, rakkaus on loppunut ja päätökset tehdään sen mukaan.
Meillä on kummallakin mahtunut tähän yhteiseloon kaikenlaista vaivaa, itse olen ollut nyt 16 vuotta täysin työkyvytön ja menopaussi vei halut hetkellisesti täysin. Silti olen kyllä osallistunut mieheni seksielämään, koska rakastan sitä ja tiedän miten tärkeää seksi on sekä terveydelle, että parisuhteelle. Tein näin jopa vakavasti masentuneena, ei todellakaan haluttanut mutta sain siitä läheisyyttä, jonkinlaist lohtuakin. Ja sen tunteen että voin antaa rakastamalleni ihmiselle edes jotain.
Uskokaa miehet kun sanon, että seksielämän täydellinen loppuminen on merkki rakkauden loppumisesta. Koska tapoja auttaa sitä toista on lukemattomia.
Viimeinen asia mitä olisin rankkojen suöpähoitojen aikana halunnut olisi ollut, että mies vetää vieressä käteen kun kaipaan lohtua ja läheisyyttä...
Ja ei, rakkaus ei loppunut.
Jos olisi vaikka parantumaton syöpä, yrittäisin vielä jotenkin rakastella kun voi. Olisi varmaan melko intensiivistä hyvästien jättämistä, riippumatta siitä, kummalla syöpä on. Jos ei esim. hoitojen takia seisoisi, keksisin kyllä tavan osoittaa rakkauttani ja haluani naista kohtaan.
Jos sairaus kroonistuisi ja seksuaalinen kyvyttömyys pitkittyisi, soisin hänelle muita kumppaneita.
Seksivastaiset selibaatin vaatijat ovat alhaisinta kastia, mitä puolisoihin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi vaikka parantumaton syöpä, yrittäisin vielä jotenkin rakastella kun voi. Olisi varmaan melko intensiivistä hyvästien jättämistä, riippumatta siitä, kummalla syöpä on. Jos ei esim. hoitojen takia seisoisi, keksisin kyllä tavan osoittaa rakkauttani ja haluani naista kohtaan.
Jos sairaus kroonistuisi ja seksuaalinen kyvyttömyys pitkittyisi, soisin hänelle muita kumppaneita.
Seksivastaiset selibaatin vaatijat ovat alhaisinta kastia, mitä puolisoihin tulee.
Ei, kyllä ne ovat pettäjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä asioista kannattaa puhua hyvissä ajoin etukäteen. Me olemme puolison kanssa puhuneet ja sopineet, että tällaisessa tilanteessa voi hakea seksiä muualta. Ettei toinen enää kertakaikkiaan pysty. Samoin olemme hyvissä ajoin sopineet, että kumpikaan ei ryhdy toisen omaishoitajaksi.
On kohtuuton vaatimus toiselle, että hän ei terveenä saisi enää harrastaa seksiä, jos toinen ei siihen enää kykene. Se on itsekästä sen puolelta, joka ei seksiin enää kykene.Näistä on tosiaan hyvä puhua etukäteen.
Meillä kumpi tahansa alkaisi kykyjensä mukaan toisen omaishoitajaksi, eikä hakisi seksiä muualta. Minullehan olisi ihan ok, että mies tietyssä tilanteessa hakisi, toisin päin se ei hänelle käy missään tilanteessa ellei hän ole jokin lopun aikojen dementiapotilas. Aiemmin dementikon viimeisinä kuukausina auttaneena en kuitenkaan uskoisi että osaisin tai jaksaisin siinä viritellä seksisuhdetta jos oma mies olisi potilaan paikalla. No, toivottavasti näitä ei pidä miettiä.
Mies tahollaan omaishoitanut iäkkään isovanhemman kunnes oli laitoksen aika. Sinkkuna ja seksittä oli ne ajat, eikä siinä olisi romanssille jäänytkään aikaa. Eli uskon kun hän sanoo, että hoitaisi mielellään minua saati ettäkö hylkäisi tai kriisiytyisi jos on jokin vähemmän invalidisoiva sairaus.
Ihmisiä on erilaisia ja moni ei tunnu näitä miettivän. Minulle se on jännä jos vannotaan ikuista rakkautta ja uskollisuutta, mutta se loppuukin elintason laskuun tai rintasyöpään. Voihan sitä sitten erota.
Miksi joku antaa seksielämänsä loppua rintasyöpään? Eihän sitä seksiä tisseillä harrasteta.
Olen itsekin nainen enkä ymmärrä miten naiset ovat niin hysteerisiä tissiensä kanssa. Välillä myös tuntuu että se rintasyöpä on ensimmäinen vastoinkäyminen elämässä eikä ole mitään yritystäkään päästä yli siitä. Ja kuitenkin käytännössä kukaan ei nykyään kuole rintasyöpään.
Onko hieman törkeää sanoa ettei kukaan kuole? Noin 3 naista tai miestä kuolee Suomessa joka päivä rintasyöpään. Hieman alle tuhat vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käteenveto olisi yhtä mukavaa kuin seksi kumppanin kanssa, pojathan tekisivät pelkästään sitä, eivätkä edes yrittäisi pariutua.
Tottakai. Tärkeintähän on se, että miehellä on mukavaa. Vaimon syövästä viis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä asioista kannattaa puhua hyvissä ajoin etukäteen. Me olemme puolison kanssa puhuneet ja sopineet, että tällaisessa tilanteessa voi hakea seksiä muualta. Ettei toinen enää kertakaikkiaan pysty. Samoin olemme hyvissä ajoin sopineet, että kumpikaan ei ryhdy toisen omaishoitajaksi.
On kohtuuton vaatimus toiselle, että hän ei terveenä saisi enää harrastaa seksiä, jos toinen ei siihen enää kykene. Se on itsekästä sen puolelta, joka ei seksiin enää kykene.Näistä on tosiaan hyvä puhua etukäteen.
Meillä kumpi tahansa alkaisi kykyjensä mukaan toisen omaishoitajaksi, eikä hakisi seksiä muualta. Minullehan olisi ihan ok, että mies tietyssä tilanteessa hakisi, toisin päin se ei hänelle käy missään tilanteessa ellei hän ole jokin lopun aikojen dementiapotilas. Aiemmin dementikon viimeisinä kuukausina auttaneena en kuitenkaan uskoisi että osaisin tai jaksaisin siinä viritellä seksisuhdetta jos oma mies olisi potilaan paikalla. No, toivottavasti näitä ei pidä miettiä.
Mies tahollaan omaishoitanut iäkkään isovanhemman kunnes oli laitoksen aika. Sinkkuna ja seksittä oli ne ajat, eikä siinä olisi romanssille jäänytkään aikaa. Eli uskon kun hän sanoo, että hoitaisi mielellään minua saati ettäkö hylkäisi tai kriisiytyisi jos on jokin vähemmän invalidisoiva sairaus.
Ihmisiä on erilaisia ja moni ei tunnu näitä miettivän. Minulle se on jännä jos vannotaan ikuista rakkautta ja uskollisuutta, mutta se loppuukin elintason laskuun tai rintasyöpään. Voihan sitä sitten erota.
Miksi joku antaa seksielämänsä loppua rintasyöpään? Eihän sitä seksiä tisseillä harrasteta.
Olen itsekin nainen enkä ymmärrä miten naiset ovat niin hysteerisiä tissiensä kanssa. Välillä myös tuntuu että se rintasyöpä on ensimmäinen vastoinkäyminen elämässä eikä ole mitään yritystäkään päästä yli siitä. Ja kuitenkin käytännössä kukaan ei nykyään kuole rintasyöpään.
Olet väärässä. Kaksi sukulaista on menehtynyt juuri tuohon mainitsemaasi sairauteen. Onko muita ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä tuli selibaattia reilun vuoden eturauhassyövän leikkauksen jälkeen. Tuona aikana yritin auttaa rouvaa niillä avuilla mitkä toimi. Eihän se sama juttu ole jos molemmat eivät ole kykeneväisiä. Nyt edessä lienee uudet hoidot ja mietityttää vieläkö tästä tuon jälkeen kynnelle enää kykenee. Toivottavasti kun seksi parisuhteeseen kuuluu ja mielellään siten että molemmat siitä voivat nauttia.
Toisaalta jos on sairas niin silloin on vähän muut asiat mielessä kuin lauantain saunakalja tai makuuhuoneen touhut. Silloin priorisoi asioita vähän uuteen uskoon. Tämäkin on vain elämää. Toisaalta vanhaksi kun elää, niin kokemus tämäkin ja vanhoja voi aina muistella.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuli selibaattia reilun vuoden eturauhassyövän leikkauksen jälkeen. Tuona aikana yritin auttaa rouvaa niillä avuilla mitkä toimi. Eihän se sama juttu ole jos molemmat eivät ole kykeneväisiä. Nyt edessä lienee uudet hoidot ja mietityttää vieläkö tästä tuon jälkeen kynnelle enää kykenee. Toivottavasti kun seksi parisuhteeseen kuuluu ja mielellään siten että molemmat siitä voivat nauttia.
Toisaalta jos on sairas niin silloin on vähän muut asiat mielessä kuin lauantain saunakalja tai makuuhuoneen touhut. Silloin priorisoi asioita vähän uuteen uskoon. Tämäkin on vain elämää. Toisaalta vanhaksi kun elää, niin kokemus tämäkin ja vanhoja voi aina muistella.
Elän itse samaa vaihetta. Neljä kuukautta leikkauksesta ja sen aikaa myös heijari on osoittanut maan keskipisteeseen. Nouseeko koskaan? Taivas tietää.
Sanoin kumppanille että hän voi käydä vieraissa jos haluaa. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa. Ei, ei ainakaan vielä.
Toisaalta hän vaikuttaa olevan tyytyväinen antamaani suuhoitoon ja strap-onilla tapahtuvaan penetraatioon. Se on minustakin mukavaa ja kiihottavaa.
Omat halut on ihan tapissa.
Kun P.Parkkonen kysyy laulussa voiko ihminen kuolla kiimaan hän ei tiedä mistä laulaa. Kunpa pystyisi edes tumputtamaan..
jk.. Eka psa testi otettu. Tuloksia odotellaan.
Elämme jännittäviä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen itsekin nainen enkä ymmärrä miten naiset ovat niin hysteerisiä tissiensä kanssa. Välillä myös tuntuu että se rintasyöpä on ensimmäinen vastoinkäyminen elämässä eikä ole mitään yritystäkään päästä yli siitä. Ja kuitenkin käytännössä kukaan ei nykyään kuole rintasyöpään. "
Yllä melko järkyttävä mielipide. Itsellä on käynyt niin, että kauheat vaikeudet elämässä, mm se miehen pettäminen ihan harkitusti ja vain muutama vuosi häistä, (huom. seksiä oli niinpaljon kun jaksoi, olin hoikka ja todella hyvännäköinen ja fiksu) suisti minut lopulta itsemurhayritykseen, no teholla saivat hengen pitämään. Uskonkin, että juuri ne kamalat vastoinkäymiset lopulta laukasivat syövä. On tutkittua että em asiat ja kauhea stressi ovat syy yhteydessä syöpään.
En nyt näyttäydy miehelleni alasti kuin pakon eessä, sillä se arpi on kammottava, ensilti ole hysteerinen asian kanssa, mutta eihän sitä voi leikkiä että kaikki olis ok.
Seksiä on yhäkin paljon, se on ollut aina meillä tärkeää. Vaikka halut ovat melkein kokonaan poissa, pakotan itseni haluamaan, ja mies joka on kovin taitava seksissä, saa minut kuitenkin laukeamaan. Ja miehen nyt tietysti tyydytän miten haluaa.
Ja vielä, todellakin tähän kuolee naisia, ei ole läpihuutojuttu ollenkaan. Äitinikin tähän menehtyi. Kannattaa miettiä ennekuin kirjoittelee.
Minulle onkologi kehtasi valehdella, että "halut kyllä palaavat". Se olisikin ihme.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kun naisen elimistössä ei ole estrogeenia, ei ole niitä halujakaan, ap.
Jos välittää toisesta, huolehtii myös hänen tarpeistaan. Vaimoni on menossa alapään operaatioon ja tulossa ainakin kuukauden paussi yhdyntöihin. Kerroin että kyllä nyt aina yhden kuukauden jaksaa odotella. Hän sanoi ottavansa suihin, ettei minun tarvitse olla puutteessa. Ja hän tässä on se potilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kun naisen elimistössä ei ole estrogeenia, ei ole niitä halujakaan, ap.
Jos välittää toisesta, huolehtii myös hänen tarpeistaan. Vaimoni on menossa alapään operaatioon ja tulossa ainakin kuukauden paussi yhdyntöihin. Kerroin että kyllä nyt aina yhden kuukauden jaksaa odotella. Hän sanoi ottavansa suihin, ettei minun tarvitse olla puutteessa. Ja hän tässä on se potilas.
Ilmeisesti sinä huolehdit myös hänen tarpeistaan. Eihän tuo muuten tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle onkologi kehtasi valehdella, että "halut kyllä palaavat". Se olisikin ihme.
Aika iso vale.
riippuu kelle elää ja kumman tien valitsee
Tuotantoon, hormonaalinen lääkitys, hermovauriot, syöpähoidot ja moni muu asia voi tehdä sellaista että tuntemukset sukuelinten alueella muuttuvat ihan kokonaan :/
Minulla ei rankimpien hoitojen aikana ollut mitään haluja ja kun kuitenkin muistin että seksi oli ollut yksi iso nautinnon lähde niin yritin sitten itseäni tyydyttää ja oikein virittäytyä tunnelmaan; sattui, kiihottuminen ei missään vaiheessa edes alkanut saati että orkku olisi ollut lähelläkään. Sisälle en voinut laittaa mitään, ahdisti ja sattui.
Ja normaalitilanteessa ennen ja jälkeen kyllä saan orgasmin helposti. Todella kurja tilanne etenkin sellainen missä hormonihoitoa on jatkettava vuosia varmuuden vuoksi, ei omakohtaista kokemusta siitä niin en tiedä voiko sitä millään auttaa.
Jos ei yksinkertaisesti ole haluja vaikka haluaisi haluta ja kaikki sattuu niin sitten se on niin. Ei siihen aina ole mitään ratkaisua.