Lue keskustelun säännöt.
Osaisiko joku, vaikkapa ihan keittiöpsykologi, auttaa :D
09.04.2023 |
Ongelmana siis ihmissuhteissa tietty kaava, jota en saa itse ratkottua ja terapiaan pääsyä odotan.
Eli saan kohtuullisen harvoin tutustuttua kehenkään, ehkä kerran vuoteen, mutta kun näin tapahtuu niin x-ajan päästä välit AINA katkeaa. Yleensä syynä on joku ihan mitätön juttu esim. sanon vääränlaisen mielipiteen tyyliin väärä ehdokas vaaleissa tai että kaveri löytää mielenkiintoisemman tyypin kaveriksi ja minä unohdun heti. Siis olen ilmaa tuon jälkeen. Myös sitten jälkikäteen voin kuulla ihan keksittyjä paskapuheita, jos olen ystävällisesti esim. torjunut jonkun kiinnostuksen. Eli en enää jaksa ottaa kontaktia kehenkään näiden kokemusten jälkeen ja oikeastaan välttelen jo ihmisiä. Niin ja on lapsuuskodissa ollut silkkaa he lvet tiä enkä ole sukuni kanssa tekemisissä ja muutama pitkäaikainen ystävä/miesystävä on ollut. Eli kykenen terveisiin ihmissuhteisiin, mutta jotenkin tuntuu että tutustun vääränlaisiin ihmisiin, he kun eivät lopulta tunnu lainkaan edes pitävän minusta vaan lähinnä tunnen olevani monelle hyödyke ja hyödynnettävä jollain tapaa. En persoona.
Saisiko kukaan tästä kiinni?
Kommentit (51)
Kerro yksi esimerkki, mitä sanot ja miten mies reagoi. Loukkaannutko sinä hänen vastauksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielokukkii kirjoitti:
En ole asiantuntija ihmissuhdeasioissa, mutta yritän ymmärtää sinua ja antaa sinulle joitakin mahdollisia näkökulmia. En halua arvostella tai syyttää sinua mistään, vaan tukea sinua.
Voisiko olla niin, että olet alitajuisesti valinnut tutustua ihmisiin, jotka eivät arvosta sinua sellaisena kuin olet? Ehkä lapsuudenkokemuksesi ovat vaikuttaneet siihen, millaisia ihmisiä pidät kiinnostavina tai turvallisina. Jos olet tottunut siihen, että sinua kohdellaan huonosti tai ettei sinun mielipiteitäsi kuunnella, saatat hakeutua samankaltaisiin tilanteisiin aikuisenakin. Tämä ei ole sinun vikasi, vaan tapa yrittää ratkaista menneisyyden haavoja.
Toisaalta voisiko olla niin, että olet liian ankara itsellesi tai muille? Ehkä et anna itsellesi anteeksi virheitä tai epätäydellisyyksiä. Ehkä odotat liikaa muilta tai et osaa ilmaista tarpeitasi ja rajojasi selkeästi. Jos et tunne itsearvostusta tai luottamusta, saatat pelätä hylkäämistä tai torjuntaa ja siksi vältellä ihmisiä. Tämä voi johtaa siihen, että et huomaa niitä ihmisiä, jotka voisivat olla aidosti kiinnostuneita sinusta ja hyväksyisivät sinut.
Nämä ovat vain joitakin mahdollisia selityksiä sille, miksi koet ihmissuhteet vaikeiksi. En tiedä sinun elämääsi tai persoonallisuuttasi tarpeeksi hyvin antaakseni varmoja vastauksia. Mutta ehkä voisit pohtia näitä kysymyksiä ja miettiä, miten voisit muuttaa ajattelu- tai toimintatapojasi parempaan suuntaan.
Itseasiassa nämä molemmat on tosi hyviä pointteja, kiitos näistä! Tuo rajojen asettaminen on ollut vaikeaa ja sitä harjoittelen. Koska kun olen helposti rajaton niin oletan olevani hyvä "saalis" hyväksikäyttäjille. Mutta sitten pitäisi kuitenkin olla terveellä tavoin avoin uusille ihmisille. Onpa haastavaa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerro yksi esimerkki, mitä sanot ja miten mies reagoi. Loukkaannutko sinä hänen vastauksistaan.
Nyt ei ole miesystävää, mutta viimeksi kun oli niin kerran olin sairaana enkä jaksanut muutamaan päivään muuta kuin levätä. Taisi mennä viikko huonokuntoisena sängyn pohjalla ja tähän episodiin sitten mies katkaisi välit lopullisesti. Eli mitä olisin voinut tehdä toisin? Kun normaalisti ehkä sitä kumppania autetaan ja tuetaan tällaisessa tilanteessa, minut jätettiin.
Ap
Tuossa menee varmasti useampi asia huonosti ja osaan voit vaikuttaa itse.
En tiedä mistä kaverisi löydät, mutta ilmeisesti toistat aina samaa kaavaa ja valitset tyyppejä, joilla taustat ovat yhtä rikki kuin sinullakin ja keskustelutaidot miinuksella.
Taidatte myös olla kaikki aika jääräpäisiä tyyppejä, joten ette kykene normaaliin ja ystävälliseen keskusteluun. Ei kaverin kanssa tarvitse keskustella edes jostakin politiikasta kuin yleisellä tasolla, jos siitä kerran tulee rähinä. Ja ei monesta muustakaan asiasta kannata keskustella, jos mielipiteet ovat toisella/molemmilla niin kiveen kirjoitettu. Silloin pitää pysytellä mukavissa aiheissa ja antaa tuttavuuden syventyä ennen kuin lähtee vakavampiin aiheisiin ja ehkä niihin ei päästä koskaan, mutta sitten ei päästä ja sillä siisti. Se on siis puolin ja toisin tuo, eli sinun ei tarvitse kuunnella kenenkään paasaamista ja räksytystä, etkä sinä voi olla jääräpää, vaan ohjaat keskustelun muualle, jos se alkaa kuumottaa liiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro yksi esimerkki, mitä sanot ja miten mies reagoi. Loukkaannutko sinä hänen vastauksistaan.
Nyt ei ole miesystävää, mutta viimeksi kun oli niin kerran olin sairaana enkä jaksanut muutamaan päivään muuta kuin levätä. Taisi mennä viikko huonokuntoisena sängyn pohjalla ja tähän episodiin sitten mies katkaisi välit lopullisesti. Eli mitä olisin voinut tehdä toisin? Kun normaalisti ehkä sitä kumppania autetaan ja tuetaan tällaisessa tilanteessa, minut jätettiin.
Ap
Vähän riippuu miten toinen on sairas. Miten olisit halunnut, että sinua olisi autettu? Ruokaa saa tilattua kotiin rahalla ja lepäsit, ei siihen kenenkään kannata tulla itseään tartuttamaan. Ehkä mies olisi lähtenyt omille teilleen joka tapauksessa pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
On asioita, joita en todella hyvien ystävien kesken puhu.
Itse asiassa en tiedä, että mitä ystäväni äänestävät. Saatan arvata, mutta en tiedä.
Ystäviä on oltu yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika mahdoton sanoa tuon perusteella. Tietynlaiset ihmiset vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Onko ehkä niin että tuttuuden takia hakeudut esimerkiksi sen tyyliseen seuraan kuin lapsuudenperheesi, vaikka et ole väleissä heidän kanssaan ja heissä on jokin ongelma jota et pysty sietämään. Ja sitten toisaalta välität itse ympäristöösi sellaista energiaa, joka saa nuo ihmiset tulemaan seuraasi. Esim. Omalla kohdalla viestitän liikaa mukautuvuutta ja sellaista yleistä kiltteyttä, ja se saa vähän narsistiset (tai paljon) ihmiset pitämään seuraani itselleen sopivana. Luonnollisesti koska eivät varmasti itse tule toimeen muunlaisten ihmisten kanssa.
Ja mitä tulee tuohon möläyttelyyn, niin kovin jyrkkiä mielipiteitä ei kannata laukoa uusien tuttavuuksien seurassa. Ne saattaa saada liian suuren painoarvon. Vertaa esim. keskustelu av:lla jossa joku sanoo kannattavansa jotain puoluetta. Siitä seuraa automaattinen lokerointi tietynlaiseksi ihmiseksi, vaikka se ei todellisuudessa pitäisi paikkaansa.
Suosittelen oikeasti ap neuropsykiatrisia tutkimuksia kun ongelmasi on 100% sitä mitä neuronkirjolaisilla on. Rajattomuutesi voi johtua autismista ja kyvyttömyytesi suodattaa kontaktejasi siitä ettet ymmärrä sosiaalisia koodeja sen vertaa että erotat ikävin tarkoituksin liikkeellä olevat ihmiset niistä joilla on hyvät tarkoitukset. Siksi elämässäsi on ongelmia ihmissuhteissa. Älä mene siihen rumbaan, että sinulle aletaan antaa mt diagnooseja siitä, että olet ymmärtänyt vain asiat hieman väärin eikä kukaan ole neuvonut oikeaa suuntaa elämäsi aikana. Sen jälkeen et ole terveydenhuollossa enää ikinä vakavasti otettava henkilö jos jonkun tuulesta temmatun dg:n saat. Varsinkin naisia diagnosoidaan jatkuvasti mt ongelmista vaikka heidän ongelmiensa oikea syy on autisminkirjolaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro yksi esimerkki, mitä sanot ja miten mies reagoi. Loukkaannutko sinä hänen vastauksistaan.
Nyt ei ole miesystävää, mutta viimeksi kun oli niin kerran olin sairaana enkä jaksanut muutamaan päivään muuta kuin levätä. Taisi mennä viikko huonokuntoisena sängyn pohjalla ja tähän episodiin sitten mies katkaisi välit lopullisesti. Eli mitä olisin voinut tehdä toisin? Kun normaalisti ehkä sitä kumppania autetaan ja tuetaan tällaisessa tilanteessa, minut jätettiin.
Ap
Vähän riippuu miten toinen on sairas. Miten olisit halunnut, että sinua olisi autettu? Ruokaa saa tilattua kotiin rahalla ja lepäsit, ei siihen kenenkään kannata tulla itseään tartuttamaan. Ehkä mies olisi lähtenyt omille teilleen joka tapauksessa pian.
Varsinaisesti en odottanut mitään apua, mutta itse kumppanille käyn kyllä ruoat ja lääkkeitä hakemassa, jos on sairaana. Ja uskon itsekin, että tyyppi olisi lähtenyt ilman tuota sairasteluakin. Mutta tuohon ghostasi nyt kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdoton sanoa tuon perusteella. Tietynlaiset ihmiset vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Onko ehkä niin että tuttuuden takia hakeudut esimerkiksi sen tyyliseen seuraan kuin lapsuudenperheesi, vaikka et ole väleissä heidän kanssaan ja heissä on jokin ongelma jota et pysty sietämään. Ja sitten toisaalta välität itse ympäristöösi sellaista energiaa, joka saa nuo ihmiset tulemaan seuraasi. Esim. Omalla kohdalla viestitän liikaa mukautuvuutta ja sellaista yleistä kiltteyttä, ja se saa vähän narsistiset (tai paljon) ihmiset pitämään seuraani itselleen sopivana. Luonnollisesti koska eivät varmasti itse tule toimeen muunlaisten ihmisten kanssa.
Ja mitä tulee tuohon möläyttelyyn, niin kovin jyrkkiä mielipiteitä ei kannata laukoa uusien tuttavuuksien seurassa. Ne saattaa saada liian suuren painoarvon. Vertaa esim. keskustelu av:lla jossa joku sanoo kannattavansa jotain puoluetta. Siitä seuraa automaattinen lokerointi tietynlaiseksi ihmiseksi, vaikka se ei todellisuudessa pitäisi paikkaansa.
Möläyttely on autisminkirjolaisille tyypillinen piirre ja se ettei tajua missä ympäristössä voi sanoa mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdoton sanoa tuon perusteella. Tietynlaiset ihmiset vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Onko ehkä niin että tuttuuden takia hakeudut esimerkiksi sen tyyliseen seuraan kuin lapsuudenperheesi, vaikka et ole väleissä heidän kanssaan ja heissä on jokin ongelma jota et pysty sietämään. Ja sitten toisaalta välität itse ympäristöösi sellaista energiaa, joka saa nuo ihmiset tulemaan seuraasi. Esim. Omalla kohdalla viestitän liikaa mukautuvuutta ja sellaista yleistä kiltteyttä, ja se saa vähän narsistiset (tai paljon) ihmiset pitämään seuraani itselleen sopivana. Luonnollisesti koska eivät varmasti itse tule toimeen muunlaisten ihmisten kanssa.
Ja mitä tulee tuohon möläyttelyyn, niin kovin jyrkkiä mielipiteitä ei kannata laukoa uusien tuttavuuksien seurassa. Ne saattaa saada liian suuren painoarvon. Vertaa esim. keskustelu av:lla jossa joku sanoo kannattavansa jotain puoluetta. Siitä seuraa automaattinen lokerointi tietynlaiseksi ihmiseksi, vaikka se ei todellisuudessa pitäisi paikkaansa.
Möläyttely on autisminkirjolaisille tyypillinen piirre ja se ettei tajua missä ympäristössä voi sanoa mitäkin.
Osalle on, osa punnitsee sanomisensa paljon tarkemmin kuin ns. normaalit. Ja aika monet ns. normaalitkin möläyttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua sinuun ap, missä ikinä olenkaan, on olemassa tietyt ihmistyypit, jotka eivät voi sietää minua. Mutta onneksi vastapainoksi löytyy kuitenkin myös niitä, jotka pitävät minusta. Silti tuntuu tosi uuvuttavalta, että aina jollakin on jotain minua vastaan vaikka en kenenkään kimppuun ole hyökännyt tai tahtonut kenellekään pahaa.
En voi ymmärtää miksi mielipiteet jakautuvat niin radikaalisti. Kaikesta huolimatta olen äärimmäisen tylsä tyyppi. Tylsyyteni ilmeisesti saa ihmiset raivon valtaan ja se on käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Voisin ollakin autismin kirjolla, ( tehnyt nettitestejä joskus huippupisteillä) mutta iän myötä olen saanut elämäni järjestettyä itselleni sopivaksi. Paitsi että ihmisten kanssa ei nyt vaan suju millään tasolla ja tuntuu etten jaksa enää teeskennellä ettei tuo haittaa. Kun haittaahan se. Sen itsekin huomaan, että ajatteluni on erilaista kuin muilla, mutta välillä siitä on toki hyötyäkin. Eikä kaikkien minusta tarvitse pitää, ei tietenkään, mutta nämä läheisten ghostaukset ym kyllä saa voimaan pahoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ollakin autismin kirjolla, ( tehnyt nettitestejä joskus huippupisteillä) mutta iän myötä olen saanut elämäni järjestettyä itselleni sopivaksi. Paitsi että ihmisten kanssa ei nyt vaan suju millään tasolla ja tuntuu etten jaksa enää teeskennellä ettei tuo haittaa. Kun haittaahan se. Sen itsekin huomaan, että ajatteluni on erilaista kuin muilla, mutta välillä siitä on toki hyötyäkin. Eikä kaikkien minusta tarvitse pitää, ei tietenkään, mutta nämä läheisten ghostaukset ym kyllä saa voimaan pahoin.
Ap
Olisi kiva myös täällä tietää mitä asioille pitäisi tehdä kun en myöskään jaksa enää näytellä että pärjäisin näiden asioiden kanssa. Olen henkisesti aivan uupunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten pihalla olemisesta voi seurata kiusallisia hetkiä?
En ole asiantuntija ihmissuhdeasioissa, mutta yritän ymmärtää sinua ja antaa sinulle joitakin mahdollisia näkökulmia. En halua arvostella tai syyttää sinua mistään, vaan tukea sinua.
Voisiko olla niin, että olet alitajuisesti valinnut tutustua ihmisiin, jotka eivät arvosta sinua sellaisena kuin olet? Ehkä lapsuudenkokemuksesi ovat vaikuttaneet siihen, millaisia ihmisiä pidät kiinnostavina tai turvallisina. Jos olet tottunut siihen, että sinua kohdellaan huonosti tai ettei sinun mielipiteitäsi kuunnella, saatat hakeutua samankaltaisiin tilanteisiin aikuisenakin. Tämä ei ole sinun vikasi, vaan tapa yrittää ratkaista menneisyyden haavoja.
Toisaalta voisiko olla niin, että olet liian ankara itsellesi tai muille? Ehkä et anna itsellesi anteeksi virheitä tai epätäydellisyyksiä. Ehkä odotat liikaa muilta tai et osaa ilmaista tarpeitasi ja rajojasi selkeästi. Jos et tunne itsearvostusta tai luottamusta, saatat pelätä hylkäämistä tai torjuntaa ja siksi vältellä ihmisiä. Tämä voi johtaa siihen, että et huomaa niitä ihmisiä, jotka voisivat olla aidosti kiinnostuneita sinusta ja hyväksyisivät sinut.
Nämä ovat vain joitakin mahdollisia selityksiä sille, miksi koet ihmissuhteet vaikeiksi. En tiedä sinun elämääsi tai persoonallisuuttasi tarpeeksi hyvin antaakseni varmoja vastauksia. Mutta ehkä voisit pohtia näitä kysymyksiä ja miettiä, miten voisit muuttaa ajattelu- tai toimintatapojasi parempaan suuntaan.