Lue keskustelun säännöt.
Osaisiko joku, vaikkapa ihan keittiöpsykologi, auttaa :D
09.04.2023 |
Ongelmana siis ihmissuhteissa tietty kaava, jota en saa itse ratkottua ja terapiaan pääsyä odotan.
Eli saan kohtuullisen harvoin tutustuttua kehenkään, ehkä kerran vuoteen, mutta kun näin tapahtuu niin x-ajan päästä välit AINA katkeaa. Yleensä syynä on joku ihan mitätön juttu esim. sanon vääränlaisen mielipiteen tyyliin väärä ehdokas vaaleissa tai että kaveri löytää mielenkiintoisemman tyypin kaveriksi ja minä unohdun heti. Siis olen ilmaa tuon jälkeen. Myös sitten jälkikäteen voin kuulla ihan keksittyjä paskapuheita, jos olen ystävällisesti esim. torjunut jonkun kiinnostuksen. Eli en enää jaksa ottaa kontaktia kehenkään näiden kokemusten jälkeen ja oikeastaan välttelen jo ihmisiä. Niin ja on lapsuuskodissa ollut silkkaa he lvet tiä enkä ole sukuni kanssa tekemisissä ja muutama pitkäaikainen ystävä/miesystävä on ollut. Eli kykenen terveisiin ihmissuhteisiin, mutta jotenkin tuntuu että tutustun vääränlaisiin ihmisiin, he kun eivät lopulta tunnu lainkaan edes pitävän minusta vaan lähinnä tunnen olevani monelle hyödyke ja hyödynnettävä jollain tapaa. En persoona.
Saisiko kukaan tästä kiinni?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten kiusallisuus voi olla niin kamala asia? Luulin että tosi moni sosiaalisesti taitava ihminen on erityisen vahva, mutta peruustuuko tuo kaikki sittenkin vain yksinkertaiseen käytösmalliin ja jos joku poikkea siitä aiheutuu hälytystila, joka menee käsityskyvyn ulkopuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua sinuun ap, missä ikinä olenkaan, on olemassa tietyt ihmistyypit, jotka eivät voi sietää minua. Mutta onneksi vastapainoksi löytyy kuitenkin myös niitä, jotka pitävät minusta. Silti tuntuu tosi uuvuttavalta, että aina jollakin on jotain minua vastaan vaikka en kenenkään kimppuun ole hyökännyt tai tahtonut kenellekään pahaa.
En voi ymmärtää miksi mielipiteet jakautuvat niin radikaalisti. Kaikesta huolimatta olen äärimmäisen tylsä tyyppi. Tylsyyteni ilmeisesti saa ihmiset raivon valtaan ja se on käsittämätöntä.
Joku minussakin saa jotkut ihan raivon valtaan. Ilman että edes puhuisin mitään niin voidaan sanallisesti hyökätä haukkumaan tai olen kuin ilmaa... Mutta rehellisyyden nimissä esim. useassa työpaikassa, naapurustossa ja yhden pitkäaikaisen kumppanini kanssa olen ollut ihan pidetty. Ja silloin voin olla jopa joskus hauskakin. Yleensä olen lähinnä tylsä ja kiinnostunut erit. vanhoista rakennuksista ja kivistä :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten kiusallisuus voi olla niin kamala asia? Luulin että tosi moni sosiaalisesti taitava ihminen on erityisen vahva, mutta peruustuuko tuo kaikki sittenkin vain yksinkertaiseen käytösmalliin ja jos joku poikkea siitä aiheutuu hälytystila, joka menee käsityskyvyn ulkopuolelle?
No kyllähän ihmisillä on luontainen tarve sellaiseen että keskustelu soljuu helposti. Sitten kun se tökkää johonkin kiusalliseen tilanteeseen niin koko tilanteen luonne muuttuu vähän hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten pihalla olemisesta voi seurata kiusallisia hetkiä?
No esimerkkinä. Olin töissä torstaina. Kahvipöydässä tulin kysyneeksi että oliko tässä kuussa joku päivä jolloin suurin osa oli vapaalla? Minua katsottiin pitkään. Vastaus: joo, tänään. Jonka jälkeen itseltäni kesti hetki tajuta, että töissä ei tosiaan ollut muita kuin minä ja pari tyyppiä. Noin 50 ihmistä oli vapaalla. En vain ollut kiinnittänyt mitään huomiota, koska olin omissa ajatuksissa. Tällaisia tilanteita on itselläni joka päivä ja nämä tuntuu toisista kiusallisilta.
Minä taas uskon, että ihan kaikki puhuvat tuollaisia välillä. Ainut poikkeavuus vain on se, miten siihen reagoidaan sen jälkeen. Ns. normaalit ihmiset taitavat vetästä jonkun ihme show:n ja nauravat tai puhelevat että olipas hölmö kysymys tai muuta vastaavaa. Kun taas muita kiusaannuttava reaktio olisi kai olla reagoimatta mitenkään. Tämä on oma havaintoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten kiusallisuus voi olla niin kamala asia? Luulin että tosi moni sosiaalisesti taitava ihminen on erityisen vahva, mutta peruustuuko tuo kaikki sittenkin vain yksinkertaiseen käytösmalliin ja jos joku poikkea siitä aiheutuu hälytystila, joka menee käsityskyvyn ulkopuolelle?
No kyllähän ihmisillä on luontainen tarve sellaiseen että keskustelu soljuu helposti. Sitten kun se tökkää johonkin kiusalliseen tilanteeseen niin koko tilanteen luonne muuttuu vähän hankalaksi.
Mun on vaikea käsittää tätä ihmisissä, että pitäisi olla tietyllä tavalla avoin, mutta samaan aikaan kaikesta mahdollisesta ei saa puhua. Esim. tuossakin, jos tilanne muuttuu hankalaksi, miksi siitä ei kukaan halua puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten pihalla olemisesta voi seurata kiusallisia hetkiä?
No esimerkkinä. Olin töissä torstaina. Kahvipöydässä tulin kysyneeksi että oliko tässä kuussa joku päivä jolloin suurin osa oli vapaalla? Minua katsottiin pitkään. Vastaus: joo, tänään. Jonka jälkeen itseltäni kesti hetki tajuta, että töissä ei tosiaan ollut muita kuin minä ja pari tyyppiä. Noin 50 ihmistä oli vapaalla. En vain ollut kiinnittänyt mitään huomiota, koska olin omissa ajatuksissa. Tällaisia tilanteita on itselläni joka päivä ja nämä tuntuu toisista kiusallisilta.
Minä taas uskon, että ihan kaikki puhuvat tuollaisia välillä. Ainut poikkeavuus vain on se, miten siihen reagoidaan sen jälkeen. Ns. normaalit ihmiset taitavat vetästä jonkun ihme show:n ja nauravat tai puhelevat että olipas hölmö kysymys tai muuta vastaavaa. Kun taas muita kiusaannuttava reaktio olisi kai olla reagoimatta mitenkään. Tämä on oma havaintoni.
Niin no ehkä työkaverini ovat sitten omituisia, enkä minä? 😁 koska yritin kyllä keventää tunnelmaa jollain heitolla tuon jälkeen, mutta he tuijottivat mitään puhumatta kahvikuppejaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Mitä paskaa tämä oli??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sait jo muutaman, minun mielestäni, hyvän vastauksen ja olen samoilla linjoilla vastaajien kanssa, että ihmissuhteesi noudattavat jo lapsuudestasi asti opittua tietynlaista käytöskaavaa.
IHmissuhteissa on hyvin vaikea katsoa niitä ulkopuolisen silmin ja arvioida omaa käytöstään, mutta veikkaisin että eläessäsi tietyn ihmissuhdekaavan mukaisesti "testaat" puheillasi ja käytökselläsi toista ihmistä. Jos koet toisen loukkaantuvan tai etääntyvän sinusta saat pysyä edelleenkin tutussa kurjuuden tunteessasi "hylättynä"kuin tutkisitkin olisiko tilanne ihan normaalia loukkaantumista/epävarmuutta/hetken irtiottoa ihmissuhteesta/elämän muita kiireitä yms.
Se, ettet koe osaavasi pitää kiinni omisa rajoistasi, on myös yksi oire nälästä saada toisen hyväksyntää. Ennen kuin merkkaat rajasi vaatii se myös itsesi rakastamista ja hyväksymistä.
Sinuna kysyisin noilta pitkäaikaisilta ystäviltä asiasta. Aikuisena on vaikeaa muodostaa ystävyyssuhteita. Monella on jo se tiivis kaveriporukka ja muut ovat sitten niitä kivoja tyyppejä, joita nähdään silloin tällöin ja joskus ne hiipuvat ilman sen suurempaa syytä.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos haluaa pitkiä tuttavuuksia, niin kannattaa unohtaa tunteita kuumentavat keskustelunaiheet ja kärkkäät mielipiteet. Esimerkiksi politiikka ja uskonto voivat olla monelle todella tärkeitä ja henkilökohtaisia aiheita, joten niistä ei kannata puhua ainakaan kovin kärkkäästi. Raha on myös tällainen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ollakin autismin kirjolla, ( tehnyt nettitestejä joskus huippupisteillä) mutta iän myötä olen saanut elämäni järjestettyä itselleni sopivaksi. Paitsi että ihmisten kanssa ei nyt vaan suju millään tasolla ja tuntuu etten jaksa enää teeskennellä ettei tuo haittaa. Kun haittaahan se. Sen itsekin huomaan, että ajatteluni on erilaista kuin muilla, mutta välillä siitä on toki hyötyäkin. Eikä kaikkien minusta tarvitse pitää, ei tietenkään, mutta nämä läheisten ghostaukset ym kyllä saa voimaan pahoin.
Ap
Olisi kiva myös täällä tietää mitä asioille pitäisi tehdä kun en myöskään jaksa enää näytellä että pärjäisin näiden asioiden kanssa. Olen henkisesti aivan uupunut
Toivottavasti tämä ketju ei menisi kiusaamiseksi vaan tulisi oikeasti uusia näkökulmia aiheeseen miten ihmisten kanssa pärjää! Kaikki mielipiteet toki on arvokkaita, mutt a kun sitä kiusaamista on kokenut niin paljon niin ei oikein enää meinaa jaksaa. Ja tässä vielä olen huomannut, että viime vuosina ihmisten käytös muuttunut entistä röyhkeämmäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten pihalla olemisesta voi seurata kiusallisia hetkiä?
No esimerkkinä. Olin töissä torstaina. Kahvipöydässä tulin kysyneeksi että oliko tässä kuussa joku päivä jolloin suurin osa oli vapaalla? Minua katsottiin pitkään. Vastaus: joo, tänään. Jonka jälkeen itseltäni kesti hetki tajuta, että töissä ei tosiaan ollut muita kuin minä ja pari tyyppiä. Noin 50 ihmistä oli vapaalla. En vain ollut kiinnittänyt mitään huomiota, koska olin omissa ajatuksissa. Tällaisia tilanteita on itselläni joka päivä ja nämä tuntuu toisista kiusallisilta.
Minä taas uskon, että ihan kaikki puhuvat tuollaisia välillä. Ainut poikkeavuus vain on se, miten siihen reagoidaan sen jälkeen. Ns. normaalit ihmiset taitavat vetästä jonkun ihme show:n ja nauravat tai puhelevat että olipas hölmö kysymys tai muuta vastaavaa. Kun taas muita kiusaannuttava reaktio olisi kai olla reagoimatta mitenkään. Tämä on oma havaintoni.
Niin no ehkä työkaverini ovat sitten omituisia, enkä minä? 😁 koska yritin kyllä keventää tunnelmaa jollain heitolla tuon jälkeen, mutta he tuijottivat mitään puhumatta kahvikuppejaan.
Oletko minä? Tuo voisi olla minun elämästäni. En vaan pysty ymmärtämään ihmisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Sinä olet käyttöä varten noin ajatellessasi. Olisiko niin, että ap on kohdannut kaltaisiasi ja vika ei ole hänessä tai hän ei ole kirjolla. Enemmän sinussa on häikkää, kuin yhdessäkään kirjolaisessa.
Googlettelin joskus että mikä vähentäisi stressiä ja yhdessä listassa oli mainittu että kokemus joukkoon kuulumisesta lieventää stressiä ja uupumuksen tunnetta. Ja sehän on ihan totta. Voi myös miettiä mitä tapahtuu kun käy päinvastoin. Se syö ihmistä sisältä kuin loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua sinuun ap, missä ikinä olenkaan, on olemassa tietyt ihmistyypit, jotka eivät voi sietää minua. Mutta onneksi vastapainoksi löytyy kuitenkin myös niitä, jotka pitävät minusta. Silti tuntuu tosi uuvuttavalta, että aina jollakin on jotain minua vastaan vaikka en kenenkään kimppuun ole hyökännyt tai tahtonut kenellekään pahaa.
En voi ymmärtää miksi mielipiteet jakautuvat niin radikaalisti. Kaikesta huolimatta olen äärimmäisen tylsä tyyppi. Tylsyyteni ilmeisesti saa ihmiset raivon valtaan ja se on käsittämätöntä.
Joku minussakin saa jotkut ihan raivon valtaan. Ilman että edes puhuisin mitään niin voidaan sanallisesti hyökätä haukkumaan tai olen kuin ilmaa... Mutta rehellisyyden nimissä esim. useassa työpaikassa, naapurustossa ja yhden pitkäaikaisen kumppanini kanssa olen ollut ihan pidetty. Ja silloin voin olla jopa joskus hauskakin. Yleensä olen lähinnä tylsä ja kiinnostunut erit. vanhoista rakennuksista ja kivistä :)
Ap
Olet siis ihan normaali. Narsistisia kuspäitä nyt vaan löytyy yllättävänkin paljon. Ja jos/kun olet vähän aranoloinen aiempien huonojen ihmiskokemusten takia niin nehän haistaa sellaisen kilometrin päähän. Kyse voi olla ihan sellaisestakin ettet lähde helpolla hännystelemään, herätät jotain kateutta tms. Ongelmasi on ehkä sekin että mietit liikaa mikä sinussa on vikana kun vika onkin todellisuudessa jossain muussa. Sinulla on myös kokemuksia siitä että olet pidetty ja hyväksytty, ajattele näitä peileinä jotka ovat näyttäneet sen totuuden sinusta ihmisenä.
Olet kohdannut ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua epäystävällisesti ja joilla ei selvästikään ole kaksiset sosiaaliset taidot. Sinussa ei ole vikaa. Tausta voi joo vaikuttaa siihen, että tietynlainen käytös ja ihmiset tuntuu tutulta ja sitä kautta turvalliselta, mutta johtaa tähän. Selvästikin osaat myös valita toisin. Entä jos panostaisi niihin suhteisiin, mitä on ja missä voi hyvin? Aina voi uusiakin tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kenties autisminkirjolaisuutta? Kirjolaisista ei oikein kukaan loppujenlopuksi pidä ja heitä lähinnä hyväksikäytetään ihmissuhteissa. Kaikki on aina näennäisesti ok, mutta kun hyöty loppuu niin aletaan järjestää draamaa tai ghoustataan kokonaan. Samat säännöt ei koske neurotyyppilisiä ja kirjolaisia, koska kirjolainen on vain käyttöä varten.
Toiset tykkää kirjolaisista ja toiset ei. Olen itse todennäköisesti kirjolla (ei kylläkään diagnoosia) ja toisia ihmisiä se tuntuu ärsyttävän hirveästi. Luulen että heitä vaivaa se että minua ei pysty lokeroimaan. Välillä olen jossain kahvipöytäkeskustelussa pihalla kuin lumiukko, mutta kuitenkin tietävät että vähän fiksu minun täytyy olla kun teen sitä työtä mitä teen. Eivät vain tiedä miten pitäisi suhtautua. Toiset sitten vain ottavat sellaisena kuin olen ja heidän kanssaan on hauskempaa.
Poikani on myös kirjolla ja sama hänen kohdallaan. Hänellä on paljon ystäviä ja tuntuu saavan helposti ystäviä yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta, mutta lapset jotka eivät tunne häntä saattavat kiusata, koska hän reagoi kiusaamiseen ehkä jotenkin hassusti näyttämällä avoimesti suuttumuksensa.
Ei siis ole noin yksioikoista, että kukaan ei tykkäisi. Toisilla ihmisillä on parempi erilaisuuden sietokyky ja jotkut osaavat jopa nauttia tällaisten vähän kummallisten seurasta.
Kysymys: koetko että tuo pihalla olemisesi ärsyttää ihmisiä? T: toinen joka on vähän pihalla välillä ja epäilee olevansa kirjolla.
Pihalla olemisesta seuraa kiusallisia hetkiä ja ihmiset tietenkin haluaisivat välttää sellaisia.
Miten pihalla olemisesta voi seurata kiusallisia hetkiä?
No esimerkkinä. Olin töissä torstaina. Kahvipöydässä tulin kysyneeksi että oliko tässä kuussa joku päivä jolloin suurin osa oli vapaalla? Minua katsottiin pitkään. Vastaus: joo, tänään. Jonka jälkeen itseltäni kesti hetki tajuta, että töissä ei tosiaan ollut muita kuin minä ja pari tyyppiä. Noin 50 ihmistä oli vapaalla. En vain ollut kiinnittänyt mitään huomiota, koska olin omissa ajatuksissa. Tällaisia tilanteita on itselläni joka päivä ja nämä tuntuu toisista kiusallisilta.
Minä taas uskon, että ihan kaikki puhuvat tuollaisia välillä. Ainut poikkeavuus vain on se, miten siihen reagoidaan sen jälkeen. Ns. normaalit ihmiset taitavat vetästä jonkun ihme show:n ja nauravat tai puhelevat että olipas hölmö kysymys tai muuta vastaavaa. Kun taas muita kiusaannuttava reaktio olisi kai olla reagoimatta mitenkään. Tämä on oma havaintoni.
Niin no ehkä työkaverini ovat sitten omituisia, enkä minä? 😁 koska yritin kyllä keventää tunnelmaa jollain heitolla tuon jälkeen, mutta he tuijottivat mitään puhumatta kahvikuppejaan.
Suomalaiset osaavat tuon puhumattoman mölliyden kyllä niin uskomattoman hyvin.
Kaikki ihmissuhteet perustuvat hyötymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro yksi esimerkki, mitä sanot ja miten mies reagoi. Loukkaannutko sinä hänen vastauksistaan.
Nyt ei ole miesystävää, mutta viimeksi kun oli niin kerran olin sairaana enkä jaksanut muutamaan päivään muuta kuin levätä. Taisi mennä viikko huonokuntoisena sängyn pohjalla ja tähän episodiin sitten mies katkaisi välit lopullisesti. Eli mitä olisin voinut tehdä toisin? Kun normaalisti ehkä sitä kumppania autetaan ja tuetaan tällaisessa tilanteessa, minut jätettiin.
Ap
Sai mennä. Vastuuton retale. Minulla on yksi ohje. Ihmiset on hyväksyttävä sellaisina kuin olet. Älä moiti, vaan kiitä. Anteeksi pitää antaa loputtomasti. Miehetkin ovat vain ihmisiä. Ei kannata odottaa mitään toiselta, niin joskus voi yllättyä. Parisuhde menestyy, jos kumpikin ottaa vastuun elämästään. Kenenkään siivellä ei voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen oikeasti ap neuropsykiatrisia tutkimuksia kun ongelmasi on 100% sitä mitä neuronkirjolaisilla on. Rajattomuutesi voi johtua autismista ja kyvyttömyytesi suodattaa kontaktejasi siitä ettet ymmärrä sosiaalisia koodeja sen vertaa että erotat ikävin tarkoituksin liikkeellä olevat ihmiset niistä joilla on hyvät tarkoitukset. Siksi elämässäsi on ongelmia ihmissuhteissa. Älä mene siihen rumbaan, että sinulle aletaan antaa mt diagnooseja siitä, että olet ymmärtänyt vain asiat hieman väärin eikä kukaan ole neuvonut oikeaa suuntaa elämäsi aikana. Sen jälkeen et ole terveydenhuollossa enää ikinä vakavasti otettava henkilö jos jonkun tuulesta temmatun dg:n saat. Varsinkin naisia diagnosoidaan jatkuvasti mt ongelmista vaikka heidän ongelmiensa oikea syy on autisminkirjolaisuus.
Eli olet itse tai joku läheisesi on kirjolla ja sen perusteella tiedät että näin on aloittajankin tapauksessa. Voi hyvää päivää, varsinkin kun kirjoitat tuota samaa juttua tänne jatkuvasti eri ketjuihin.
No esimerkkinä. Olin töissä torstaina. Kahvipöydässä tulin kysyneeksi että oliko tässä kuussa joku päivä jolloin suurin osa oli vapaalla? Minua katsottiin pitkään. Vastaus: joo, tänään. Jonka jälkeen itseltäni kesti hetki tajuta, että töissä ei tosiaan ollut muita kuin minä ja pari tyyppiä. Noin 50 ihmistä oli vapaalla. En vain ollut kiinnittänyt mitään huomiota, koska olin omissa ajatuksissa. Tällaisia tilanteita on itselläni joka päivä ja nämä tuntuu toisista kiusallisilta.