Lue keskustelun säännöt.
Miksi vihaan elämää pienten lasten kanssa - Osa 1.
08.04.2023 |
Olen keski-ikäinen mies ja meillä on perheessä kaksi pientä lasta sekä koiria. Kaksivuotias ja kuusivuotias. Lapsia en hirveästi halunut, mutta en niitä kuitenkaan myöskään vihannut. Suhteeni lasten hankintaan oli neutraali. Eläimiä en olisi halunut koskaan. Molemmat olivat kuitenkin niin tärkeitä puolisolle, että hän ei voisi elää ilman niitä. Näin jälkikäteen huomaan, kuinka suunnattoman hirveätä on elämä pienten lasten ja eläinten kanssa.
- Lasten kanssa eläessä en voi toteuttaa itseäni, kuin murto-osan mitä aiemmassa elämässä. Olen kuin häkkiin lukittuna
- Aika kuluu hyvin hitaasti ja vuodet matelevat
Tässä ja tulevissa postauksissa kerron, kuin kurjaksi elämä on muuttunut lasten myötä varoituksena muille miehille. Kurjaksi muuttunutta elämää on niin paljon, että postailen kurjuuksia yksittäisinä postauksina aina kun haluan.
- Lomia ja viikonloppuja ei ole enää olemassa. Elämä on vain työtä aamusta yöhön. Omaa aikaa on käytännössä vain myöhään iltaisin tai sitä pitäisi rasittavasti erikseen sopia ja suunnitella puolison tai muiden ihmisten kanssa
- Minnekään ei voi koskaan mennä iltaisin tai edes iltapäivisin, koska lasten ja koirien syömiset, nukkumiset ja ulkoiluttamiset. Ainoa hetki lähteä jonnekin on mieluiten aamupäivisin tai korkeintaan keski-päivällä. Kaikki vaatii suunnittelua ja aikatauluttamista oli loma- tai arkipäivä. Mitään spontaania aikuisten tekemistä ei voi harrastaa
Kommentit (134)
Koirat pois niin helpottaa kummasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten puoliso on hankkinut koiria tuollaisessa tilanteessa. Ei ikinä lemmikkejä jos se ei ole koko perheen toive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta parasta aikaa elämässäni oli kun tyttäreni olivat 4-6 vuotiaita. Ihanaa oli se aika. Paljon rakkautta ja hellyyttä. Oli hienoa tulla kotiin:" isi tuli, isi tuli" tykkäsin kun tytöt mönkivät yöllä viereen. Tuoksuivat niin hyviltä ja rakkailta. Nyt ovat 16 ja 18 vuotiaita hienoja nuoria naisia ja vieläkin saan heitä halata ja on muutenkin mahtava ja läheinen suhde heihin. Mutta kyllä ne muistot hellyttävän haikeita on. Ne hauskat vähän väärin sanotut sanat kuin vaikka apani jne. Minulle he ovat elämäni tärkein asia ja heihin mennyt aika , raha ja vaiva eivät tunnu yhtään hukkaanmenneltä tai minulta pois. He ovat osa minua.
Vierailija kirjoitti:
Teidän lapset on vielä pieniä. Se helpottaa jo siinä vaiheessa kun ovat kouluikäisiä ja viipottavat kavereillaan koulun jälkeen. Sääli että nämä ohikiitävät pikkulapsivuodet nyt menee sulla aika lailla ohi.
Niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten puoliso on hankkinut koiria tuollaisessa tilanteessa. Ei ikinä lemmikkejä jos se ei ole koko perheen toive.
Ilmeisesti sulla ei ole hajuakaan millaista on elämä koirapuolison kanssa? Ei sellainen henkilö ole kiinnostunut muista kuin itsestään ja siitä koirasta.
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Hyvä Sinä👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiria! Yäk.
Äitis oli yäk, kun sinut teki🤭
Teillä vaikuttaa olevan vaimo se joka huonetta hallitsee. Istutapa eukko nyt nokakkain ja tee selkoa omista tunteista. Kohta olet niin kyrpiintynyt ja hankala, että tulee tupenrapinat jos paineita ei pureta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin joskus juurikin miehille tulee uudelleen vauvakuume 40-50-vuotiaana, kun omat lapset ovat jo isoja,jopa aikuisia.
Kuulostaa painajaiselta. Mä en mistään hinnasta haluaisi opiskella,käydä töissä ja hoitaa lapsia samaan aikaan. Sitäpaitsi monet lapset valvottaa öisin ja sairaat lapset saattaa tarvita öisinkin seurantaa. Erityislapset saattaa heräillä jatkuvasti keskellä yötä. Aivan karseaa.
N26