Lue keskustelun säännöt.
Miksi vihaan elämää pienten lasten kanssa - Osa 1.
08.04.2023 |
Olen keski-ikäinen mies ja meillä on perheessä kaksi pientä lasta sekä koiria. Kaksivuotias ja kuusivuotias. Lapsia en hirveästi halunut, mutta en niitä kuitenkaan myöskään vihannut. Suhteeni lasten hankintaan oli neutraali. Eläimiä en olisi halunut koskaan. Molemmat olivat kuitenkin niin tärkeitä puolisolle, että hän ei voisi elää ilman niitä. Näin jälkikäteen huomaan, kuinka suunnattoman hirveätä on elämä pienten lasten ja eläinten kanssa.
- Lasten kanssa eläessä en voi toteuttaa itseäni, kuin murto-osan mitä aiemmassa elämässä. Olen kuin häkkiin lukittuna
- Aika kuluu hyvin hitaasti ja vuodet matelevat
Tässä ja tulevissa postauksissa kerron, kuin kurjaksi elämä on muuttunut lasten myötä varoituksena muille miehille. Kurjaksi muuttunutta elämää on niin paljon, että postailen kurjuuksia yksittäisinä postauksina aina kun haluan.
- Lomia ja viikonloppuja ei ole enää olemassa. Elämä on vain työtä aamusta yöhön. Omaa aikaa on käytännössä vain myöhään iltaisin tai sitä pitäisi rasittavasti erikseen sopia ja suunnitella puolison tai muiden ihmisten kanssa
- Minnekään ei voi koskaan mennä iltaisin tai edes iltapäivisin, koska lasten ja koirien syömiset, nukkumiset ja ulkoiluttamiset. Ainoa hetki lähteä jonnekin on mieluiten aamupäivisin tai korkeintaan keski-päivällä. Kaikki vaatii suunnittelua ja aikatauluttamista oli loma- tai arkipäivä. Mitään spontaania aikuisten tekemistä ei voi harrastaa
Kommentit (134)
'Ttu mikä luuseri, kieltäytyy tekemästä päätöksiä ja sit ulisee tuloksista kun joku muu tekee ne puolesta.
Nyt jotain ryhtiä tohon touhuun tai turpa tukkoon ja kiitollisuutta et sun muija jaksaa raahata sua perässä, moni ei jaksais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastan edelleen sitä mitä ennen lapsia. Maastopyöräilyä, metsästystä, kalastusta, retkeilyä, ulkoilua, hiihtoa, metsätöitä, puukäsitöitä, nikkarointia yms yms.
Ainoa ero on, että tyttäret harrastavat myös mukana. Eikä ole raahattu väkisin vaan ihan omasta vapaasta tahdostaan ja vaikuttavat vilpittömästi kiinnostuneilta. Toki pitää soveltaa joitain juttuja. Karhujahtiin ei voi 8 vuotiasta ottaa mutta teeripassissa kyllä menee. En koe että mistään jäisin paitsi. Tenaville elämyksiä erätulilla ja itselleni paljon mielekkäämpää lasten kanssa. Kalaan menisivät yksinkin mutta ihan vielä ei päästetä.
Hyvä jos sulla sattuu olemaan tuollaiset harrastukset. Itse harrastan tanssia tanssitunneilla, kieliä kansalaisopistossa, juoksulenkkejä kuulokkeet korvilla, joogalomaleirejä... Eli semmoisia juttuja, joita voi tehdä vain yksin tai aikuisessa seurassa.
Lapsetko ei voi tanssia, joogata tai opiskella kieliä( no ei ehkä ihan pienimmät). Laita tenavat rattaisiin ja lenkkeile, kuulokkeiden kanssa tai ilman.
Luitko mitä kirjoitin? Käyn tanssitunneilla tanssikoulussa, jossa opetellaan tiettyä tanssilajia progressiivisesti. Vähän eri asia kuin epämääräinen hytkyttely musiikin tahtiin lasten kanssa kotona. Jos on kaksi lasta, heistä vähintään toinen on sen ikäinen, ettei voi voi ottaa mukaan juoksulenkille. Joogalomaleiri osaavassa liveohjauksessa ja valmiiden ruokapöytien äärellä on niinikään eri asia kuin omassa olkkarissa tehty harjoitus, joka katkeaa "Äiti, tuu pyyhkimään!" - huutoon.
Ymmärrän AP:n tuskaa. Itse en suostuisi siihen, että puoliso ottaa koiran, saatikka monta! Ne ovat niin sitovia pissatuksineen ja eroahdistuksineen. Jos on voimat vähissä, niin koiran hoito kyllä ajaa piippuun.
En suostuisi vaikka lupaisi hoitaa koko homman. Entäs sitten kun hän olisi sairaana tai matkoilla tmv.?
Ilman tuota ylimääräistä taakkaa ehkä lastenkin kanssa paremmin asiat, huonommin nyt tuskin kuitenkaan.
Juuri samaisesta syystä lapsiluku jää yhteen. Ei kiinnosta kuluttaa vuosikausia uhmiin ja vaipparuljansseihin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:n tuskaa. Itse en suostuisi siihen, että puoliso ottaa koiran, saatikka monta! Ne ovat niin sitovia pissatuksineen ja eroahdistuksineen. Jos on voimat vähissä, niin koiran hoito kyllä ajaa piippuun.
En suostuisi vaikka lupaisi hoitaa koko homman. Entäs sitten kun hän olisi sairaana tai matkoilla tmv.?
Ilman tuota ylimääräistä taakkaa ehkä lastenkin kanssa paremmin asiat, huonommin nyt tuskin kuitenkaan.
Ja usein koiraa hankkiessa unohtuu se totuus että siinä on seuralainen 10-15 vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Mitä järkeä sitten tuhlata elämää kirjoittelemalla vauva.fi? Sinäkään et olisi olemassa jos vanhempasi eivät olisi halunneet hankkia lapsia ja täällä nyt kirjoittelisi. Luulisi että aikuisille lapsettomille on muitakin sivuja missä tuhlata aikaansa jos lapsiperhe arki ei kiinnosta. Minulle olisi kidutusta täällä lukea lastellisten elämää jos lapset noin ahdistaa :D
Itsellä kiinnostaa lapsiperhe arki kun lapsi tulossa. Muuten en täällä kallista aikaani tuhlaisi kun hyvä tietää mitä voi tulema pitää, kun lapsen pullauttaa maailman. Hyvä ettei kaikki kaunistele lapsiperhe arkeaan koska varmasti mahtuu monenlaista tunnetta kun kasvattaa lasta. Täällä perheelliset voivat yhdessä tukea toisiaan ja se on myös hienoa!
Tiedoksesi että Vauva.fi on Suomen suurin keskustelupalsta ja AIHE on VAPAA.
Toisekseen tuo "ei sinuakaan olisi" on typerin muka-nokkela sivallus. Ei olisi minua eikä sinua jos vanhempamme eivät olisi juuri sillä hetkellä lapsentekopuuhiin ryhtyneet. Me emme myöskään tietäisi sitä eikä maailma menettäisi mitään. Ei ole mitään sielujen varastoa jossa minun lapseni nyt odottaa eikä pääsekään syntymään - eikä asiaa tarvitse harmitella mitenkään.
Meille kaikille olisi ollut parempi olla syntymättä tänne. Se on siis se korkein palvelus ja rakkaudenosoitus minkä voi tehdä - olla synnyttämättä sitä uutta olentoa tänne kärsimään. Kukaan ei kärsi syntymättä jäämisestä.
Harmi kuulla että noin kärsit tai ajattelet että elämä olisi vain kärsimys näytelmä. Syntymän ihmeen lisäksi on myös sellainen fakta, että todella moni ihminen ei täällä kärsi. Moni perheellinen ja lapseton jopa nauttii elämästään ja tekevät asioita jotka tuovat iloa elämään.
Nauttikaa hyvästä kevät säästä ja tehkää elämästä hyvää älkääkä jääkö kärsimyksen vangiksi. Toki vauva.fi sivustolla jos liikaa aikaa viettää voi ahdistaa. Läheiset,ulkoilu ja harrastukset ovat oivia tapoja löytää iloa elämään.
Vaikea ymmärtää, että suhtautuminen lasten hankkimiseen on neutraali. Siis että ei ole mielipidettä. Miten voi tuollaisesta asiasta ajatella, että ihan sama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastan edelleen sitä mitä ennen lapsia. Maastopyöräilyä, metsästystä, kalastusta, retkeilyä, ulkoilua, hiihtoa, metsätöitä, puukäsitöitä, nikkarointia yms yms.
Ainoa ero on, että tyttäret harrastavat myös mukana. Eikä ole raahattu väkisin vaan ihan omasta vapaasta tahdostaan ja vaikuttavat vilpittömästi kiinnostuneilta. Toki pitää soveltaa joitain juttuja. Karhujahtiin ei voi 8 vuotiasta ottaa mutta teeripassissa kyllä menee. En koe että mistään jäisin paitsi. Tenaville elämyksiä erätulilla ja itselleni paljon mielekkäämpää lasten kanssa. Kalaan menisivät yksinkin mutta ihan vielä ei päästetä.
Hyvä jos sulla sattuu olemaan tuollaiset harrastukset. Itse harrastan tanssia tanssitunneilla, kieliä kansalaisopistossa, juoksulenkkejä kuulokkeet korvilla, joogalomaleirejä... Eli semmoisia juttuja, joita voi tehdä vain yksin tai aikuisessa seurassa.
Lapsetko ei voi tanssia, joogata tai opiskella kieliä( no ei ehkä ihan pienimmät). Laita tenavat rattaisiin ja lenkkeile, kuulokkeiden kanssa tai ilman.
Luitko mitä kirjoitin? Käyn tanssitunneilla tanssikoulussa, jossa opetellaan tiettyä tanssilajia progressiivisesti. Vähän eri asia kuin epämääräinen hytkyttely musiikin tahtiin lasten kanssa kotona. Jos on kaksi lasta, heistä vähintään toinen on sen ikäinen, ettei voi voi ottaa mukaan juoksulenkille. Joogalomaleiri osaavassa liveohjauksessa ja valmiiden ruokapöytien äärellä on niinikään eri asia kuin omassa olkkarissa tehty harjoitus, joka katkeaa "Äiti, tuu pyyhkimään!" - huutoon.
Katkera vela taas narisemassa. Mee sinne joogaas nyt täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastan edelleen sitä mitä ennen lapsia. Maastopyöräilyä, metsästystä, kalastusta, retkeilyä, ulkoilua, hiihtoa, metsätöitä, puukäsitöitä, nikkarointia yms yms.
Ainoa ero on, että tyttäret harrastavat myös mukana. Eikä ole raahattu väkisin vaan ihan omasta vapaasta tahdostaan ja vaikuttavat vilpittömästi kiinnostuneilta. Toki pitää soveltaa joitain juttuja. Karhujahtiin ei voi 8 vuotiasta ottaa mutta teeripassissa kyllä menee. En koe että mistään jäisin paitsi. Tenaville elämyksiä erätulilla ja itselleni paljon mielekkäämpää lasten kanssa. Kalaan menisivät yksinkin mutta ihan vielä ei päästetä.
Hyvä jos sulla sattuu olemaan tuollaiset harrastukset. Itse harrastan tanssia tanssitunneilla, kieliä kansalaisopistossa, juoksulenkkejä kuulokkeet korvilla, joogalomaleirejä... Eli semmoisia juttuja, joita voi tehdä vain yksin tai aikuisessa seurassa.
Lapsetko ei voi tanssia, joogata tai opiskella kieliä( no ei ehkä ihan pienimmät). Laita tenavat rattaisiin ja lenkkeile, kuulokkeiden kanssa tai ilman.
Luitko mitä kirjoitin? Käyn tanssitunneilla tanssikoulussa, jossa opetellaan tiettyä tanssilajia progressiivisesti. Vähän eri asia kuin epämääräinen hytkyttely musiikin tahtiin lasten kanssa kotona. Jos on kaksi lasta, heistä vähintään toinen on sen ikäinen, ettei voi voi ottaa mukaan juoksulenkille. Joogalomaleiri osaavassa liveohjauksessa ja valmiiden ruokapöytien äärellä on niinikään eri asia kuin omassa olkkarissa tehty harjoitus, joka katkeaa "Äiti, tuu pyyhkimään!" - huutoon.
Katkera vela taas narisemassa. Mee sinne joogaas nyt täältä.
Älä nyt, ei se oo katkera, nauttii elämästään täysillä... mutta jotain siltä puuttuu, kun sen täytyy täällä Vauvalla julistaa erinomaisuuttaan ja ratkaisujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten ihmiset säntäävät kertomaan miten pikkulapsiajasta pitää nauttia kun se on ihanaa ja aika kiitää ohi nopeasti, kun ap kertoo ettei tykkää pikkulapsiajasta ja aika matelee. Jos ap olisi nainen, hänelle kerrottaisiin että hän on masentunut.
Lapsien katumisesta pitäisi puhua ääneen paljon enemmän, eikä tällainen vähättely ja mitätöinti asiaa ainakaan auta. On tärkeää että jokaikinen ihminen painaa kalloonsa että lapsia EI TEHDÄ KENENKÄÄN MUUN MIELIKSI, vain jos 100% aidosti itse niitä haluaa.
Niin, sellaista se on lasten ja eläinten kanssa. Ihmetyttää aika hemmetisti, että miksi sitä ei voi ajatella etukäteen. Ihan aikuisten oikeasti miettiä, että mitä lapsen tai eläimen oleminen perheessä merkitsee minulle, onko se sitä mitä haluan ja tehdä ratkaisut sen mukaan, vaikka se merkitsisi eroa tai jotain muuta ikävää. Ihmettelen tällaista ajautumista ei-toivottuihin elämäntilanteisiin, joihin olisi ollut kaikki mahdollisuudet vaikuttaa, niin ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei pakota perustamaan perhettä jos ei itse halua. En voi millään käsittää niitä ihmisiä, jotka lähtevät touhuun vain toisen pakottamana vaikkei itseä voisi vähempää kiinnostaa. Parisuhde on kahden kauppa ja jos molemmat eivät halua samoja asioita, olisi parempi lähteä eri teille.
Lapset kannattaa tehdä nuorena eikä mieleltään ja ruumiiltaan kangistuneena keski-ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä pikkulapsivuodet vaan sujahti ohi. Toisaalta mä tein silloin töitä ja opiskelin samalla, joten sellainen kurinalainen ja rutinoitu elämä sopi siihen tilanteeseen. Lapset meni nukkumaan aina klo 20.00 oli arki tai pyhä ja mä kaivoin sen jälkeen opiskelukamat esille pariksi tunniksi. En noin kuuteen vuoteen käynyt baarissa tai missään muuallakaan. Nyt olen 40, lapset teinejä ja mulla on aikaa&energiaa puuhata kaikenlaista. Baareissa en kyllä edelleenkään käy.
Mä myös nautin lasteni seurasta, ehkä se on nyt ap:lla tässä eri juttu, että hän ei tykkää olla lastensa kanssa, vaan pitää sitä velvollisuutena ja työnä? Kyllähän se aika silloin mataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton nainen, mutta ymmärrän todella hyvin mistä Ap puhuu. Olisi aivan kauheaa, jos oma aika olisi laskettavissa vain rajattuina ajankohtina keskellä päivää! Itse olen ex tempore ihminen. Saatan lähteä tuosta vain reissuun tai kuten nyt pääsiäisenä, herätä aamuisin onnellisena siitä, että saan pitkin päivää päättää mitä seuraavaksi teen. Syödä mitä tahdon, koska tahdon, valvoa niin pitkään kuin mieli tekee ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
En ymmärrä näitä epäempaattisia kommentoijia syyttelemässä Ap:tä omasta tilanteestaan. On inhimillistä, ettei koko totuus lapsiperhe-elämästä valjennut ennen kuin lapset olivat jo syntyneet. Toivon, ettei Ap näistä ankeista syyttelijöistä huolimatta luovu ideastaan kertoa täällä elämästään pala palalta. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea ja toivon, että voimme yhdessä keksiä jotain tilanteen helpottamiseksi. Siitä olen samaa mieltä kuin joku täällä jo kommentoinut, että eläimet kuuluvat vaimon vastuulle.
Jos on kaksi lasta ja heilläkin neljän vuoden ikäero niin onhan siinä nyt tullut jo ensimmäisen jälkeen selväksi mitä on lapsiperhearki. Ihan järkikin sanoo ettei se helpommaksi toisen lapsen kanssa tule.
Sama koskee koiria jos niitä on useita.Itse en oikein ymmärrä näin kahden lapsen äitinä ja koiranomistajana tuota että miksi ei voi käydä missään kun päivällä? Tai ei voi spontaanisti tehdä mitään. Aikamoneen paikaan voi lapsen ottaa mukaan.
Myöskään vanhempien ei tarvitse aina liikkua yhdessä. Toinen hoitaa lapsia ja toinen käy harrastamassa, tapaamassa kavereita yms. Vuorotellen. Ja kuinka vaikeaa on sitten hommata lapsenvahti, jos yhdessä haluaa jonnekkin. Riippuu ihan tietysti tukiverkosta.Mitä kohtaa et tässä tajua? Ap kaipasi spontaaniutta elämään. Jos tänään klo 21 tulee mieleen, että oispa kiva lähteä viihteelle, ei se lapsiperheen isältä noin vain onnistu. Toteat, että aika moneen paikkaan voi ottaa lapset mukaan. Itse taas totean, että aika moneen paikkaan ei voi. Jos ajattelen vaikka tätä pääsiäistä ja mitä näitä tekemisistä olisin voinut tehdä lasten kanssa, niin tuskin mitään.
a) reilun kahden tunnin konsertti, jossa piti istua hiljaa paikallaan. Ei väliaikaa (Aikuisessa seurassa. Koska musiikki oli itselle mieluisaa, ei mitään ongelmaa istua paikallaan. Yleisössä ei näkynyt pikkulapsia.)
b) Ex tempore pitkä vaellus luonnossa jyrkillä kalliolla. Monta tuntia kävelyä, lyhyt evästauko.
c) Illalliseksi risottoa, johon olennaisena kostukkeena kuuluu valkoviini
d) Tunnin intensiivinen puhelu ystävän kanssa aikuisten asioista. Toinen ystävä huomenna kylään. Lisää maailman parannusta ja keskeytyksetöntä keskustelua aikuisten asioista.
e) Nukkumaanmeno ehkä puoliltaöin, ehkä vasta kolmelta. Ei väliä, koska huomenna nukun niin kauan kuin nukuttaa.Mitä näistä mainitsemistani asioista sinä olisit pystynyt tekemään lapsinesi ja koirinesi?
T. Se lapseton nainen, jonka sympatiat on Ap:n puolella
Näin!
Toisaalta se kenellä lapsia on, ei välttämättä koe ongelmaksi noita mainittuja juttuja, koska hän joko mieluummin on lapsensa kanssa kuin tekee noita, tai sitten ona hommattuna lapsi vaikka mummolaan pääsiäiseksi jotta pääsee konserttiin ja patikoimaan.
Sanon näin siksi, koska minulla on jo aikuinen lapsi, enkä hänen kanssan kokenut koskaan että jäin jostain paitsi, tai etten voinut tehdä jotain. Sain riittävästi omaa aikaa, ja pääsin käymään reissussa ja tapaamaan ystäviäni.
Mutta nyt, kun katson kun ikäiseni, tai himen nuoremmat värkkäävät lapsia niin kyllä kylmät väreet hiipii selkää pitkin että miten viitsivät TÄSSÄ iässä alkaa tuollaiseen, että kyllä pitäisi jo ymmärtää miten kauan ja paljon nuo ipanat vie elämää. Että en kyllä ikinäkoskaan tuollaiseen lähtisi. Silti silloin kun oma lapsi oli pieni niin hän oli lähes ainoastaan ilon ja onnen lähde :D
Ehkäpä ne, jotka nyt vanhemmalla iällä tekevät lapsia, ovat taas viettäneet nuorempana ne vuotensa, jolloin saivat elää kuten halusivat ilman lapsia. Ja nyt kaipaavat toisenlaista elämää ja lapset tuovat heille iloa ja onnea. Itse olen tällainen ja olen tyytyväinen etten hankkinut lapsia nuorena. Nyt vähän vanhempana on hyvä aika siihen ja uskon tarjoavani lapsille nyt paljon paremman elämän kuin nuorempana olisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt yhteen pirttihirmu-diktaattorin kanssa joka määrää että eläimiä on pakko olla? Lapsistakin olisi voinut tehdä "kompromissin" ja hankkia vain yksi.
Se että haluaa eläimen ei tee kenestäkään pirttihirmua. Itse olen pitkään halunnut kissaa enkä aio luopua ajatuksesta. Jos se ei toiselle sovi niin voi etsiä toisen itselleen sopivamman kumppanin joka ei myöskään välitä eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh kuka sun pillityksiä jaksaa lukea. Aikuinen mies, joka on kussut asiansa ja surkea isä. Yökötys. Tuskin kukaan mieskään, jolla on vähän enemmän selkärankaa, viittis sun itkujasi lukea. Yäk.
Näin on vastaus miehelle, mutta jos äiti uskaltaa kertoa että lasten kanssa ei olekaan niin ihanaa pullantuoksuista elämää, niin hän on vain rohkea ja häntä täytyy tukea eikä syyllistää.
Et oo paljoa lukenut vauvapalstaa jos et ole nähnyt lapsiarkea inhoavia naisia syyllistettävän. Jo pelkästään naisia jotka eivät halua lapsia ollenkaan syyllistetään ja pidetään huonoina ihmisinä!
Itselläni ei ole lapsia, mutta muistan kuinka minullekin vakuuteltiin että kyllä sitten kun saa lapsen niin äidinvaistot herää ja se on niin ihanaa!
Vastuutonta on ihmisten tuollaista hokea. Jotkut ottavat sen todesta ja havahtuvat sitten siihen että ne vaistot mitkä lie eivät sitten heränneetkään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Minulle olisi riittänyt kevyt seurustelu ja yhdessä olo. Koiran vielä jotenkin siedin, mutta lapsihaaveiden kohdalla sanoin rehellisen mielipiteeni. Kolme kertaa kerkesin kieltäytyä ja siitä meni viikko niin nainen lähti. Olisi varmaan pitänyt valehdella?
Hyvä, että et valehdellut, mutta onhan tuo niin iso asia elämässä, että ei sen suhteen voi odottaa kovin suuria myönnytyksiä toiseltakaan. Teillä oli erilainen näkemys siitä, mitä elämältänne haluatte, nainen halusi lapsia, sinä et, joten komprimissiratkaisua ei ollut. Silloin jää vaihtoehdoksi ero. Eikä se ole sen enempää sinun kuin naisenkaan vika.
Ja miksi olisi pitänyt valehdella? Outo ajatuksenkulku.
Nainen haluaa lapsia, se on hänen asiansa ja hyvä, että hän on vapaa etsimään miehen, joka myös haluaa lapsia, löytää sen tai ei.
Sinä et halua lapsia, etkä paljon sitä koiraakaan, joten hyvä, että et hakeudu parisuhteeseen naisen kanssa, joka haluaa täysin päinvastaista kuin sinä.