Lue keskustelun säännöt.
Miksi vihaan elämää pienten lasten kanssa - Osa 1.
08.04.2023 |
Olen keski-ikäinen mies ja meillä on perheessä kaksi pientä lasta sekä koiria. Kaksivuotias ja kuusivuotias. Lapsia en hirveästi halunut, mutta en niitä kuitenkaan myöskään vihannut. Suhteeni lasten hankintaan oli neutraali. Eläimiä en olisi halunut koskaan. Molemmat olivat kuitenkin niin tärkeitä puolisolle, että hän ei voisi elää ilman niitä. Näin jälkikäteen huomaan, kuinka suunnattoman hirveätä on elämä pienten lasten ja eläinten kanssa.
- Lasten kanssa eläessä en voi toteuttaa itseäni, kuin murto-osan mitä aiemmassa elämässä. Olen kuin häkkiin lukittuna
- Aika kuluu hyvin hitaasti ja vuodet matelevat
Tässä ja tulevissa postauksissa kerron, kuin kurjaksi elämä on muuttunut lasten myötä varoituksena muille miehille. Kurjaksi muuttunutta elämää on niin paljon, että postailen kurjuuksia yksittäisinä postauksina aina kun haluan.
- Lomia ja viikonloppuja ei ole enää olemassa. Elämä on vain työtä aamusta yöhön. Omaa aikaa on käytännössä vain myöhään iltaisin tai sitä pitäisi rasittavasti erikseen sopia ja suunnitella puolison tai muiden ihmisten kanssa
- Minnekään ei voi koskaan mennä iltaisin tai edes iltapäivisin, koska lasten ja koirien syömiset, nukkumiset ja ulkoiluttamiset. Ainoa hetki lähteä jonnekin on mieluiten aamupäivisin tai korkeintaan keski-päivällä. Kaikki vaatii suunnittelua ja aikatauluttamista oli loma- tai arkipäivä. Mitään spontaania aikuisten tekemistä ei voi harrastaa
Kommentit (134)
Omassa lapsuudenperheessäni oli 13 vuotta putkeen ainakin yksi alle 3-vuotias lapsi.
Voin kertoa, että esikoisena joskus mietin, että milloin tämä pikkulapsiaika oikein loppuu.
Lasten määrä ja ikäero vaikuttaa kummasti siihen, kuinka pitkään elämä menee lasten ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudenperheessäni oli 13 vuotta putkeen ainakin yksi alle 3-vuotias lapsi.
Voin kertoa, että esikoisena joskus mietin, että milloin tämä pikkulapsiaika oikein loppuu.
Lasten määrä ja ikäero vaikuttaa kummasti siihen, kuinka pitkään elämä menee lasten ehdoilla.
Vaikuttaa siltä ettei emälläsi ollut osaamista mistä joku olisi maksanut.
AP olet vätys joka on tottunut liian helppoon. Mitä luulet elämän olevan? Liikuntaa, lomailua, yberruokaa ja somepostaamista? Olet typerys.
Suomalaiset ovat Euroopan sisäsiittoisin kansa.
Pitikö pappa mennä lisääntymisikäisen neitokaisen kanssa yhteen? Sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että muijasi olisi ollut tyytyväinen ilman nukkea ja siitä ilman henkilön itsensä lupaa otettavia kuvia.
Kuulostaa kirjalle aina kuulla näitä postauksia. Niiden lasten kannalta. Onko kyseessä ihmiset jotka valittaisivat joka tapauksessa kaikesta? Ei pikkulapsi arki helppoa ole, mutta itse ainakin keksin paljon enemmän positiivista kuin negatiivista. En koskaan vaihtaisi lapsiani pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Samoin. Elämä on paljon parempaa ilman perhehelvettiä.
Olen itse lapseton nainen, mutta ymmärrän todella hyvin mistä Ap puhuu. Olisi aivan kauheaa, jos oma aika olisi laskettavissa vain rajattuina ajankohtina keskellä päivää! Itse olen ex tempore ihminen. Saatan lähteä tuosta vain reissuun tai kuten nyt pääsiäisenä, herätä aamuisin onnellisena siitä, että saan pitkin päivää päättää mitä seuraavaksi teen. Syödä mitä tahdon, koska tahdon, valvoa niin pitkään kuin mieli tekee ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
En ymmärrä näitä epäempaattisia kommentoijia syyttelemässä Ap:tä omasta tilanteestaan. On inhimillistä, ettei koko totuus lapsiperhe-elämästä valjennut ennen kuin lapset olivat jo syntyneet. Toivon, ettei Ap näistä ankeista syyttelijöistä huolimatta luovu ideastaan kertoa täällä elämästään pala palalta. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea ja toivon, että voimme yhdessä keksiä jotain tilanteen helpottamiseksi. Siitä olen samaa mieltä kuin joku täällä jo kommentoinut, että eläimet kuuluvat vaimon vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki eri asia, jos ei ole kumppania tmv mutta vannon kyllä sen nimeen että lapsia "hankitaan" siinä 25 ikävuoden tienoilla. Silloin välttyy keski-iän vaipparuljanssilta. Nelikymppisenä saa viettää jo melko vapaata elämää, voi lähteä kotoa helposti kaupoille jne ilman lapsenvahtirumbaa.
Vierailija kirjoitti:
AP olet vätys joka on tottunut liian helppoon. Mitä luulet elämän olevan? Liikuntaa, lomailua, yberruokaa ja somepostaamista? Olet typerys.
Se on ansa. Liian helppoon muijaan tottuminen voi johtaa liikakansoitukseen osallistumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Kysy äidiltäsi ja isältäsi, miksi he halusivat sinut.
Tahdon OMAN teinin jonka puklua pyykiä 😭😭😭
Tahdon hoivata 😭 mutta se stana tyrkkkää OMAN äitin pois 😭😭😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Kysy äidiltäsi ja isältäsi, miksi he halusivat sinut.
Eiköhän lähes kaikilla ole primitiivisten tarpeiden tyydyttäminen muista välittämättä.
-eri
Säälittää ap:n lapset kun ovat saaneet tuollaisen isän. He eivät ole sinua pyytäneet. Idioottihan sinä olet kun olet pannut paljaaltaan vaimosi kanssa. Kanna jumalauta vastuusi. Luuletko olevasi onnellisen sitten kun lapsesi ovat aikuisia, eivät tarvitse sinua eivätkä halua olla kanssasi missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudenperheessäni oli 13 vuotta putkeen ainakin yksi alle 3-vuotias lapsi.
Voin kertoa, että esikoisena joskus mietin, että milloin tämä pikkulapsiaika oikein loppuu.
Lasten määrä ja ikäero vaikuttaa kummasti siihen, kuinka pitkään elämä menee lasten ehdoilla.
Vaikuttaa siltä ettei emälläsi ollut osaamista mistä joku olisi maksanut.
Vaikka olisi ollut, niistä tuloista tai edes koko perheen tuloista kerätyillä veroilla ei olisi kustannettu päivähoitoa sille lapsimäärälle.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Samoin. Elämä on paljon parempaa ilman perhehelvettiä.
Onneksi sinun vanhempasi ovat päässeet eroon sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää ap:n lapset kun ovat saaneet tuollaisen isän. He eivät ole sinua pyytäneet. Idioottihan sinä olet kun olet pannut paljaaltaan vaimosi kanssa. Kanna jumalauta vastuusi. Luuletko olevasi onnellisen sitten kun lapsesi ovat aikuisia, eivät tarvitse sinua eivätkä halua olla kanssasi missään tekemisissä.
Tämä. Joutuvat nyt kärsimään, kuolemaan ja mätänemään toisten ihmisten tarpeiden takia.
Onpa jännä. Minä silloin aikoinaan parikymppisenä naisena pyörittelin tätä asiaa päässäni ja tulin johtopäätökseen, että varmaan inhoaisin elämää pikkulapsiperheessä. Mietin sitä oikeasti vuosia ja päätin, etten tee lapsia. Mitä enemmän vuodet vierii, sitä varmempi olen erilaisten tilanteiden kokemisen kautta ollut tästä päätöksestäni.
Vauvat ja taaperot on ihan hauskoja satunnaisesti, mutta ei jatkuvasti. Toisaalta, onneksi ne myös kasvaa ja itsenäistyy, joten ap ei ole ikuisesti tilanteensa vanki. Minusta on epäreilua tehdä lapsia, jos ei niitä todella halua, koko pakettia.
Ihmettelen syvästi mikä pakkomielle on hankkia 2 lasta tai enemmän. Yhden lapsen kanssa kaikki rankimmatkin vaiheet käy vain kerran läpi. On suurin valhe ikinä kun hoetaan että kaks lasta menee siinä missä ykskin. Ei hitossa mene, vaan sitten sulla on tuplatyö. Ei ihme että hermot kiristyy ja arki tuntuu raskaalta.
Toisiin uppoa hokema siitä miten lapsella TÄYTYY olla sisaruksia ja päläpäläpää.