Lue keskustelun säännöt.
Miksi vihaan elämää pienten lasten kanssa - Osa 1.
08.04.2023 |
Olen keski-ikäinen mies ja meillä on perheessä kaksi pientä lasta sekä koiria. Kaksivuotias ja kuusivuotias. Lapsia en hirveästi halunut, mutta en niitä kuitenkaan myöskään vihannut. Suhteeni lasten hankintaan oli neutraali. Eläimiä en olisi halunut koskaan. Molemmat olivat kuitenkin niin tärkeitä puolisolle, että hän ei voisi elää ilman niitä. Näin jälkikäteen huomaan, kuinka suunnattoman hirveätä on elämä pienten lasten ja eläinten kanssa.
- Lasten kanssa eläessä en voi toteuttaa itseäni, kuin murto-osan mitä aiemmassa elämässä. Olen kuin häkkiin lukittuna
- Aika kuluu hyvin hitaasti ja vuodet matelevat
Tässä ja tulevissa postauksissa kerron, kuin kurjaksi elämä on muuttunut lasten myötä varoituksena muille miehille. Kurjaksi muuttunutta elämää on niin paljon, että postailen kurjuuksia yksittäisinä postauksina aina kun haluan.
- Lomia ja viikonloppuja ei ole enää olemassa. Elämä on vain työtä aamusta yöhön. Omaa aikaa on käytännössä vain myöhään iltaisin tai sitä pitäisi rasittavasti erikseen sopia ja suunnitella puolison tai muiden ihmisten kanssa
- Minnekään ei voi koskaan mennä iltaisin tai edes iltapäivisin, koska lasten ja koirien syömiset, nukkumiset ja ulkoiluttamiset. Ainoa hetki lähteä jonnekin on mieluiten aamupäivisin tai korkeintaan keski-päivällä. Kaikki vaatii suunnittelua ja aikatauluttamista oli loma- tai arkipäivä. Mitään spontaania aikuisten tekemistä ei voi harrastaa
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä. Minä silloin aikoinaan parikymppisenä naisena pyörittelin tätä asiaa päässäni ja tulin johtopäätökseen, että varmaan inhoaisin elämää pikkulapsiperheessä. Mietin sitä oikeasti vuosia ja päätin, etten tee lapsia. Mitä enemmän vuodet vierii, sitä varmempi olen erilaisten tilanteiden kokemisen kautta ollut tästä päätöksestäni.
Vauvat ja taaperot on ihan hauskoja satunnaisesti, mutta ei jatkuvasti. Toisaalta, onneksi ne myös kasvaa ja itsenäistyy, joten ap ei ole ikuisesti tilanteensa vanki. Minusta on epäreilua tehdä lapsia, jos ei niitä todella halua, koko pakettia.
Tämä. Ja merkitystä on nimenomaan sillä mitä minäminäminä haluan, lapsen tahdolla ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton nainen, mutta ymmärrän todella hyvin mistä Ap puhuu. Olisi aivan kauheaa, jos oma aika olisi laskettavissa vain rajattuina ajankohtina keskellä päivää! Itse olen ex tempore ihminen. Saatan lähteä tuosta vain reissuun tai kuten nyt pääsiäisenä, herätä aamuisin onnellisena siitä, että saan pitkin päivää päättää mitä seuraavaksi teen. Syödä mitä tahdon, koska tahdon, valvoa niin pitkään kuin mieli tekee ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
En ymmärrä näitä epäempaattisia kommentoijia syyttelemässä Ap:tä omasta tilanteestaan. On inhimillistä, ettei koko totuus lapsiperhe-elämästä valjennut ennen kuin lapset olivat jo syntyneet. Toivon, ettei Ap näistä ankeista syyttelijöistä huolimatta luovu ideastaan kertoa täällä elämästään pala palalta. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea ja toivon, että voimme yhdessä keksiä jotain tilanteen helpottamiseksi. Siitä olen samaa mieltä kuin joku täällä jo kommentoinut, että eläimet kuuluvat vaimon vastuulle.
Jos on kaksi lasta ja heilläkin neljän vuoden ikäero niin onhan siinä nyt tullut jo ensimmäisen jälkeen selväksi mitä on lapsiperhearki. Ihan järkikin sanoo ettei se helpommaksi toisen lapsen kanssa tule.
Sama koskee koiria jos niitä on useita.
Itse en oikein ymmärrä näin kahden lapsen äitinä ja koiranomistajana tuota että miksi ei voi käydä missään kun päivällä? Tai ei voi spontaanisti tehdä mitään. Aikamoneen paikaan voi lapsen ottaa mukaan.
Myöskään vanhempien ei tarvitse aina liikkua yhdessä. Toinen hoitaa lapsia ja toinen käy harrastamassa, tapaamassa kavereita yms. Vuorotellen. Ja kuinka vaikeaa on sitten hommata lapsenvahti, jos yhdessä haluaa jonnekkin. Riippuu ihan tietysti tukiverkosta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ovat nyt 6- ja 9-vuotiaita. On jo jonkin verran ikävä pikkulapsiaikaa, kun lapset viihtyvät enemmän kavereidensa kanssa. Onneksi saa vielä helliä ja hoitaa kuitenkin. Lyhyt on se aika, kun lapset ovat pieniä.
Siksi pitää poikia 3v välein. Astuttamisesta saisi tehokkaampaa vaikka vanhalla kunnon liukuhihnaprosessoinnilla.
Ihmisiä tarvitaan vähintään miljardi miljardia. Hyvä että olet jo ottanut siihen osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ovat nyt 6- ja 9-vuotiaita. On jo jonkin verran ikävä pikkulapsiaikaa, kun lapset viihtyvät enemmän kavereidensa kanssa. Onneksi saa vielä helliä ja hoitaa kuitenkin. Lyhyt on se aika, kun lapset ovat pieniä.
Siksi pitää poikia 3v välein. Astuttamisesta saisi tehokkaampaa vaikka vanhalla kunnon liukuhihnaprosessoinnilla.
Ihmisiä tarvitaan vähintään miljardi miljardia. Hyvä että olet jo ottanut siihen osaa.
Muista, että voit aina deletoida itsesi, jos tuntuu, että ihmisiä on liikaa.
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Mitä järkeä sitten tuhlata elämää kirjoittelemalla vauva.fi? Sinäkään et olisi olemassa jos vanhempasi eivät olisi halunneet hankkia lapsia ja täällä nyt kirjoittelisi. Luulisi että aikuisille lapsettomille on muitakin sivuja missä tuhlata aikaansa jos lapsiperhe arki ei kiinnosta. Minulle olisi kidutusta täällä lukea lastellisten elämää jos lapset noin ahdistaa :D
Itsellä kiinnostaa lapsiperhe arki kun lapsi tulossa. Muuten en täällä kallista aikaani tuhlaisi kun hyvä tietää mitä voi tulema pitää, kun lapsen pullauttaa maailman. Hyvä ettei kaikki kaunistele lapsiperhe arkeaan koska varmasti mahtuu monenlaista tunnetta kun kasvattaa lasta. Täällä perheelliset voivat yhdessä tukea toisiaan ja se on myös hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ovat nyt 6- ja 9-vuotiaita. On jo jonkin verran ikävä pikkulapsiaikaa, kun lapset viihtyvät enemmän kavereidensa kanssa. Onneksi saa vielä helliä ja hoitaa kuitenkin. Lyhyt on se aika, kun lapset ovat pieniä.
Siksi pitää poikia 3v välein. Astuttamisesta saisi tehokkaampaa vaikka vanhalla kunnon liukuhihnaprosessoinnilla.
Ihmisiä tarvitaan vähintään miljardi miljardia. Hyvä että olet jo ottanut siihen osaa.
Muista, että voit aina deletoida itsesi, jos tuntuu, että ihmisiä on liikaa.
Tämä. Syntymättömyys = kuoleminen. Kipua aiheutuu lapselle molemmista.
Lapsia pitää todellakin haluta tai muuten lapsiperhe-elämä tuntuu kamalalta. Kun ne muksut on oikeasti halunnut niin lasten kanssa touhuaminen on suurimmaksi osaksi kivaa eikä tunnu siltä, että se on pois siltä omalta oikealta elämältä. Eli ei kannata tehdä lapsia, jos niitä ei oikeasti oikeasti halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se yhtä helvettiä. Itsellä oli 4 lasta ja 4 koiraa. Vaimo halusi koiria jumalattoman määrän.
Elämä oli tosiaan pelkkää töissä käyntiä ja lasten harrastuksiin vientiä ja koirien ulkoiluttamassa.
Eron myötä helpotti. Ei lapsia ja koiriakin 1 enää, joka jäi minulle seuraksi. En seurustele enää koskaan ja ota elämääni ketään. Seksiä en enää juuri kaipaa, sain niin paljon muuta sisältöä elämääni. Nyt kun olen oppinut olemaan itsenäinen, en halua ketään kontrolloimaan arkeani. Ainoastaan köyhyys stressaa hieman.
Älkää tehkö paljon lapsia ja varsinkaan ei kotieläimiä, niiden ulkoiluttaminen lasten kanssa ja muutenkin on todella rasittavaa. Ei lapset tuo onnea, pelkkiä rasitteita ovat. Muutamia onnen hetkiä saattaa olla, siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton nainen, mutta ymmärrän todella hyvin mistä Ap puhuu. Olisi aivan kauheaa, jos oma aika olisi laskettavissa vain rajattuina ajankohtina keskellä päivää! Itse olen ex tempore ihminen. Saatan lähteä tuosta vain reissuun tai kuten nyt pääsiäisenä, herätä aamuisin onnellisena siitä, että saan pitkin päivää päättää mitä seuraavaksi teen. Syödä mitä tahdon, koska tahdon, valvoa niin pitkään kuin mieli tekee ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
En ymmärrä näitä epäempaattisia kommentoijia syyttelemässä Ap:tä omasta tilanteestaan. On inhimillistä, ettei koko totuus lapsiperhe-elämästä valjennut ennen kuin lapset olivat jo syntyneet. Toivon, ettei Ap näistä ankeista syyttelijöistä huolimatta luovu ideastaan kertoa täällä elämästään pala palalta. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea ja toivon, että voimme yhdessä keksiä jotain tilanteen helpottamiseksi. Siitä olen samaa mieltä kuin joku täällä jo kommentoinut, että eläimet kuuluvat vaimon vastuulle.
Jos on kaksi lasta ja heilläkin neljän vuoden ikäero niin onhan siinä nyt tullut jo ensimmäisen jälkeen selväksi mitä on lapsiperhearki. Ihan järkikin sanoo ettei se helpommaksi toisen lapsen kanssa tule.
Sama koskee koiria jos niitä on useita.Itse en oikein ymmärrä näin kahden lapsen äitinä ja koiranomistajana tuota että miksi ei voi käydä missään kun päivällä? Tai ei voi spontaanisti tehdä mitään. Aikamoneen paikaan voi lapsen ottaa mukaan.
Myöskään vanhempien ei tarvitse aina liikkua yhdessä. Toinen hoitaa lapsia ja toinen käy harrastamassa, tapaamassa kavereita yms. Vuorotellen. Ja kuinka vaikeaa on sitten hommata lapsenvahti, jos yhdessä haluaa jonnekkin. Riippuu ihan tietysti tukiverkosta.
Mitä kohtaa et tässä tajua? Ap kaipasi spontaaniutta elämään. Jos tänään klo 21 tulee mieleen, että oispa kiva lähteä viihteelle, ei se lapsiperheen isältä noin vain onnistu. Toteat, että aika moneen paikkaan voi ottaa lapset mukaan. Itse taas totean, että aika moneen paikkaan ei voi. Jos ajattelen vaikka tätä pääsiäistä ja mitä näitä tekemisistä olisin voinut tehdä lasten kanssa, niin tuskin mitään.
a) reilun kahden tunnin konsertti, jossa piti istua hiljaa paikallaan. Ei väliaikaa (Aikuisessa seurassa. Koska musiikki oli itselle mieluisaa, ei mitään ongelmaa istua paikallaan. Yleisössä ei näkynyt pikkulapsia.)
b) Ex tempore pitkä vaellus luonnossa jyrkillä kalliolla. Monta tuntia kävelyä, lyhyt evästauko.
c) Illalliseksi risottoa, johon olennaisena kostukkeena kuuluu valkoviini
d) Tunnin intensiivinen puhelu ystävän kanssa aikuisten asioista. Toinen ystävä huomenna kylään. Lisää maailman parannusta ja keskeytyksetöntä keskustelua aikuisten asioista.
e) Nukkumaanmeno ehkä puoliltaöin, ehkä vasta kolmelta. Ei väliä, koska huomenna nukun niin kauan kuin nukuttaa.
Mitä näistä mainitsemistani asioista sinä olisit pystynyt tekemään lapsinesi ja koirinesi?
T. Se lapseton nainen, jonka sympatiat on Ap:n puolella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero. Jos haluat, voit tavata lapsia muutaman kerran kuussa.
Näitä on tullut nähtyä tuttavapiirissä. Paljaalla kyllä pannaan mielellään, mutta kun tarttis vastuuta kantaa vauvasta, nostetaan kytkintä. Sitten kerran - kaks kuukaudessa otetaan yhdeksi yöksi oma lapsi kyläilemään. Nainen hoitaa sitten kaiken muun ajan tuota lasta.
Käyttäkää sitä v**un kortsua jos ei lapsiperheen elämä houkuttele. Ihan sikamaista touhua.
Seurusteluaika on sitä varten että selvitetään sovitaanko yhteen. Ensin tapaillaan, sitten sovitaan seurustelusta, suunnitellaan yhdessä tulevaisuutta, tehdään reissuja, tavataan vanhemmat, muutetaan yhteen, mennään kihloihin, sitten naimisiin, kyllä siinä selviää se onko miehestä lapsille isäksi.
Jos jotain välivaiheita jättää pois kun haluaa kiirehtiä, niin en pikein tiedä ketä muuta siinä voi syyttää kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton nainen, mutta ymmärrän todella hyvin mistä Ap puhuu. Olisi aivan kauheaa, jos oma aika olisi laskettavissa vain rajattuina ajankohtina keskellä päivää! Itse olen ex tempore ihminen. Saatan lähteä tuosta vain reissuun tai kuten nyt pääsiäisenä, herätä aamuisin onnellisena siitä, että saan pitkin päivää päättää mitä seuraavaksi teen. Syödä mitä tahdon, koska tahdon, valvoa niin pitkään kuin mieli tekee ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
En ymmärrä näitä epäempaattisia kommentoijia syyttelemässä Ap:tä omasta tilanteestaan. On inhimillistä, ettei koko totuus lapsiperhe-elämästä valjennut ennen kuin lapset olivat jo syntyneet. Toivon, ettei Ap näistä ankeista syyttelijöistä huolimatta luovu ideastaan kertoa täällä elämästään pala palalta. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea ja toivon, että voimme yhdessä keksiä jotain tilanteen helpottamiseksi. Siitä olen samaa mieltä kuin joku täällä jo kommentoinut, että eläimet kuuluvat vaimon vastuulle.
Jos on kaksi lasta ja heilläkin neljän vuoden ikäero niin onhan siinä nyt tullut jo ensimmäisen jälkeen selväksi mitä on lapsiperhearki. Ihan järkikin sanoo ettei se helpommaksi toisen lapsen kanssa tule.
Sama koskee koiria jos niitä on useita.Itse en oikein ymmärrä näin kahden lapsen äitinä ja koiranomistajana tuota että miksi ei voi käydä missään kun päivällä? Tai ei voi spontaanisti tehdä mitään. Aikamoneen paikaan voi lapsen ottaa mukaan.
Myöskään vanhempien ei tarvitse aina liikkua yhdessä. Toinen hoitaa lapsia ja toinen käy harrastamassa, tapaamassa kavereita yms. Vuorotellen. Ja kuinka vaikeaa on sitten hommata lapsenvahti, jos yhdessä haluaa jonnekkin. Riippuu ihan tietysti tukiverkosta.Mitä kohtaa et tässä tajua? Ap kaipasi spontaaniutta elämään. Jos tänään klo 21 tulee mieleen, että oispa kiva lähteä viihteelle, ei se lapsiperheen isältä noin vain onnistu. Toteat, että aika moneen paikkaan voi ottaa lapset mukaan. Itse taas totean, että aika moneen paikkaan ei voi. Jos ajattelen vaikka tätä pääsiäistä ja mitä näitä tekemisistä olisin voinut tehdä lasten kanssa, niin tuskin mitään.
a) reilun kahden tunnin konsertti, jossa piti istua hiljaa paikallaan. Ei väliaikaa (Aikuisessa seurassa. Koska musiikki oli itselle mieluisaa, ei mitään ongelmaa istua paikallaan. Yleisössä ei näkynyt pikkulapsia.)
b) Ex tempore pitkä vaellus luonnossa jyrkillä kalliolla. Monta tuntia kävelyä, lyhyt evästauko.
c) Illalliseksi risottoa, johon olennaisena kostukkeena kuuluu valkoviini
d) Tunnin intensiivinen puhelu ystävän kanssa aikuisten asioista. Toinen ystävä huomenna kylään. Lisää maailman parannusta ja keskeytyksetöntä keskustelua aikuisten asioista.
e) Nukkumaanmeno ehkä puoliltaöin, ehkä vasta kolmelta. Ei väliä, koska huomenna nukun niin kauan kuin nukuttaa.Mitä näistä mainitsemistani asioista sinä olisit pystynyt tekemään lapsinesi ja koirinesi?
T. Se lapseton nainen, jonka sympatiat on Ap:n puolella
Näin!
Toisaalta se kenellä lapsia on, ei välttämättä koe ongelmaksi noita mainittuja juttuja, koska hän joko mieluummin on lapsensa kanssa kuin tekee noita, tai sitten ona hommattuna lapsi vaikka mummolaan pääsiäiseksi jotta pääsee konserttiin ja patikoimaan.
Sanon näin siksi, koska minulla on jo aikuinen lapsi, enkä hänen kanssan kokenut koskaan että jäin jostain paitsi, tai etten voinut tehdä jotain. Sain riittävästi omaa aikaa, ja pääsin käymään reissussa ja tapaamaan ystäviäni.
Mutta nyt, kun katson kun ikäiseni, tai himen nuoremmat värkkäävät lapsia niin kyllä kylmät väreet hiipii selkää pitkin että miten viitsivät TÄSSÄ iässä alkaa tuollaiseen, että kyllä pitäisi jo ymmärtää miten kauan ja paljon nuo ipanat vie elämää. Että en kyllä ikinäkoskaan tuollaiseen lähtisi. Silti silloin kun oma lapsi oli pieni niin hän oli lähes ainoastaan ilon ja onnen lähde :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton nainen, mutta ymmärrän todella hyvin mistä Ap puhuu. Olisi aivan kauheaa, jos oma aika olisi laskettavissa vain rajattuina ajankohtina keskellä päivää! Itse olen ex tempore ihminen. Saatan lähteä tuosta vain reissuun tai kuten nyt pääsiäisenä, herätä aamuisin onnellisena siitä, että saan pitkin päivää päättää mitä seuraavaksi teen. Syödä mitä tahdon, koska tahdon, valvoa niin pitkään kuin mieli tekee ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
En ymmärrä näitä epäempaattisia kommentoijia syyttelemässä Ap:tä omasta tilanteestaan. On inhimillistä, ettei koko totuus lapsiperhe-elämästä valjennut ennen kuin lapset olivat jo syntyneet. Toivon, ettei Ap näistä ankeista syyttelijöistä huolimatta luovu ideastaan kertoa täällä elämästään pala palalta. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea ja toivon, että voimme yhdessä keksiä jotain tilanteen helpottamiseksi. Siitä olen samaa mieltä kuin joku täällä jo kommentoinut, että eläimet kuuluvat vaimon vastuulle.
Jos on kaksi lasta ja heilläkin neljän vuoden ikäero niin onhan siinä nyt tullut jo ensimmäisen jälkeen selväksi mitä on lapsiperhearki. Ihan järkikin sanoo ettei se helpommaksi toisen lapsen kanssa tule.
Sama koskee koiria jos niitä on useita.Itse en oikein ymmärrä näin kahden lapsen äitinä ja koiranomistajana tuota että miksi ei voi käydä missään kun päivällä? Tai ei voi spontaanisti tehdä mitään. Aikamoneen paikaan voi lapsen ottaa mukaan.
Myöskään vanhempien ei tarvitse aina liikkua yhdessä. Toinen hoitaa lapsia ja toinen käy harrastamassa, tapaamassa kavereita yms. Vuorotellen. Ja kuinka vaikeaa on sitten hommata lapsenvahti, jos yhdessä haluaa jonnekkin. Riippuu ihan tietysti tukiverkosta.Mitä kohtaa et tässä tajua? Ap kaipasi spontaaniutta elämään. Jos tänään klo 21 tulee mieleen, että oispa kiva lähteä viihteelle, ei se lapsiperheen isältä noin vain onnistu. Toteat, että aika moneen paikkaan voi ottaa lapset mukaan. Itse taas totean, että aika moneen paikkaan ei voi. Jos ajattelen vaikka tätä pääsiäistä ja mitä näitä tekemisistä olisin voinut tehdä lasten kanssa, niin tuskin mitään.
a) reilun kahden tunnin konsertti, jossa piti istua hiljaa paikallaan. Ei väliaikaa (Aikuisessa seurassa. Koska musiikki oli itselle mieluisaa, ei mitään ongelmaa istua paikallaan. Yleisössä ei näkynyt pikkulapsia.)
b) Ex tempore pitkä vaellus luonnossa jyrkillä kalliolla. Monta tuntia kävelyä, lyhyt evästauko.
c) Illalliseksi risottoa, johon olennaisena kostukkeena kuuluu valkoviini
d) Tunnin intensiivinen puhelu ystävän kanssa aikuisten asioista. Toinen ystävä huomenna kylään. Lisää maailman parannusta ja keskeytyksetöntä keskustelua aikuisten asioista.
e) Nukkumaanmeno ehkä puoliltaöin, ehkä vasta kolmelta. Ei väliä, koska huomenna nukun niin kauan kuin nukuttaa.Mitä näistä mainitsemistani asioista sinä olisit pystynyt tekemään lapsinesi ja koirinesi?
T. Se lapseton nainen, jonka sympatiat on Ap:n puolella
Suht hyvä lista sinulla! Risottoa en kuitenkaan ymmärtänyt. Koko ikänsä lapsemme ovat syöneet valkoviiniin tehtyä risottoa, ja samasta padasta syö absolutistimieheni - alkoholihan haihtuu prosessissa. Vai tarkoititko, että sitä juodaan risoton kera? Tässä tosiaan pitää olla hillitty pikkulasten seurassa, se on totta.
Eli lapsia et halunnut, mutta silti olet niitä hankkinut. "Mutku vaimo halusi" ei ole selitys. Miksi niitä aivoja ei voi ikinä käyttää silloin, kun asioihin voisi vielä vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten vaan naurattaa että mikä tohveli ap on. Miksi piti mennä koiriakin ottamaan? Käske akan hoitaa ne itse kun kerran halusikin. Kunnon tossumopo ap
Vierailija kirjoitti:
On toki eri asia, jos ei ole kumppania tmv mutta vannon kyllä sen nimeen että lapsia "hankitaan" siinä 25 ikävuoden tienoilla. Silloin välttyy keski-iän vaipparuljanssilta. Nelikymppisenä saa viettää jo melko vapaata elämää, voi lähteä kotoa helposti kaupoille jne ilman lapsenvahtirumbaa.
Tismalleen näin.
Kuten moni muukin, minäkin tulen tänne vain ihmettelemään miten aikuinen ihminen ei osaa tehdä elämästään itselleen mielekästä? Asioita vaan tapahtuu, lapsia ja koiria vaan ilmestyy ja sitten itketään ja valitetaan kun ei huvita eikä jaksa.
Jotenkin ihan älytön ajatus, kun itselläni on aina ollut selkeänä mielessä kuva siitä, millaista elämää haluan elää ja olen osannut tehdä valintoja niin että olen jatkuvasti mennyt lähemmäs unelmaelämääni, en kauemmas siitä. Tuntuisi oudolta, että ollessani niin kaupunki-ihminen, asuisin jossain pikkukunnan pellonreunassa ja huokailisin kaupunkielämän perään. Ei, sen sijaan asun Helsingissä keskeisellä paikalla. Ja kyllä, sen hintana on että tuloista menee kolmannes asumiskuluihin, vaikka maalla asuessa siihen menisi paljon vähemmän. Elämä on valintoja.
Sama lasten kanssa. Minulle on tärkeää voida elää oman rytmini mukaan, eikä lapset oikein mahdollista sitä. Johtopäätös: en hanki lapsia. Ja joo, molemmat näistä valinnoista (lapsettomuus ja kaupungissa asuminen) ovat maksaneet myös yhden vakavan ihmissuhteen koska halusimme niin eri asioita elämässä. Mutta kuten todettua: elämä on valintoja. Jos vain ajelehdit niin on äärimmäisen todennäköistä, että ajelehdit kauemmas omista unelmistasi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt yhteen pirttihirmu-diktaattorin kanssa joka määrää että eläimiä on pakko olla? Lapsistakin olisi voinut tehdä "kompromissin" ja hankkia vain yksi.
Tai sitten, miksi ap ei ole selkeästi sanonut mitä haluaa ja pitänyt siitä kiinni?
On sellainen lapatossu joka antaa toisen tehdä päätökset ja sitten ruikuttaa kun asiat ei ole niinkuin itse olisi halunnut.
Tämä on selvää jokaiselle, joka miettii asiaa edes hetken ennen lasten hankintaa. En ymmärrä ihmisiä, joille tämä tulee yllätyksenä.
Itse tietoisesti jättäydyin pois tuosta hulluudesta ja elän rauhallista elämää, nukun keskeytyksettä joka yö, olen vapaa tekemään mitä haluan koska haluan, ja silti olen myös perheen, ystävien ja rakkauden ympäröimä. T. Vela ja Vesi N40
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ihmettelin sitä jo lapsena ja edelleen yli viisikymppisenä ihmettelen. Aivan hullu ajatus. On vain yksi elämä! Miksi käyttää se tuollaiseen?
Mitä järkeä sitten tuhlata elämää kirjoittelemalla vauva.fi? Sinäkään et olisi olemassa jos vanhempasi eivät olisi halunneet hankkia lapsia ja täällä nyt kirjoittelisi. Luulisi että aikuisille lapsettomille on muitakin sivuja missä tuhlata aikaansa jos lapsiperhe arki ei kiinnosta. Minulle olisi kidutusta täällä lukea lastellisten elämää jos lapset noin ahdistaa :D
Itsellä kiinnostaa lapsiperhe arki kun lapsi tulossa. Muuten en täällä kallista aikaani tuhlaisi kun hyvä tietää mitä voi tulema pitää, kun lapsen pullauttaa maailman. Hyvä ettei kaikki kaunistele lapsiperhe arkeaan koska varmasti mahtuu monenlaista tunnetta kun kasvattaa lasta. Täällä perheelliset voivat yhdessä tukea toisiaan ja se on myös hienoa!
Tiedoksesi että Vauva.fi on Suomen suurin keskustelupalsta ja AIHE on VAPAA.
Toisekseen tuo "ei sinuakaan olisi" on typerin muka-nokkela sivallus. Ei olisi minua eikä sinua jos vanhempamme eivät olisi juuri sillä hetkellä lapsentekopuuhiin ryhtyneet. Me emme myöskään tietäisi sitä eikä maailma menettäisi mitään. Ei ole mitään sielujen varastoa jossa minun lapseni nyt odottaa eikä pääsekään syntymään - eikä asiaa tarvitse harmitella mitenkään.
Meille kaikille olisi ollut parempi olla syntymättä tänne. Se on siis se korkein palvelus ja rakkaudenosoitus minkä voi tehdä - olla synnyttämättä sitä uutta olentoa tänne kärsimään. Kukaan ei kärsi syntymättä jäämisestä.
Meidän lapset ovat nyt 6- ja 9-vuotiaita. On jo jonkin verran ikävä pikkulapsiaikaa, kun lapset viihtyvät enemmän kavereidensa kanssa. Onneksi saa vielä helliä ja hoitaa kuitenkin. Lyhyt on se aika, kun lapset ovat pieniä.