Parisuhteiden tasoteoreetikot
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Aina on yksilöllisiä poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Totta ihmeessä maailmassa on naisia, jotka eivät välitä tippaakaan miehen pituudesta, iästä, hiuksista, lihaksista tai rasvaprosentista. Mutta mitkä ovat yleisiä kauneusihanteita, joita kuitenkin ylivoimaisesti valtaosa pitää haluttavina ja toivottavina ominaisuuksina miehissä. Tässä muutama esimerkki, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja ominaisuuksia. Vasemmalla hyvät ja oikealla huonot:
Hiukset tukevasti päässä, tummat ja tuuheat - Kalju, kaljuuntuva
Hyvä näkö, piilolinssit, laserleikatut silmät - Silmälasit
Lihava ja/tai korkea rasvaprosentti - Lihaksikas, urheilullinen vartalo
Yli 183 cm pitkä - Alle 175 cm pitkä
Esimerkiksi vasemmalla puolella olevat ominaisuudet ovat suurimman osan mielestä miehessä viehättäviä ominaisuuksia. Hyvin harva toivoo ihannemieheltään viivan oikealla puolella olevia ominaisuuksia. Totta kai jollekin naiselle voi olla ok, että miehellä on vaikka vaaleat hiukset. Mutta tummat hiukset ovat silti suurimman osan naisista mieleen ja joillekin jopa ratkaiseva ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Tasoteoria kuvaa enemmistön preferenssejä ulkonäön suhteen, ja noiden kriteerien osalta on myös tieteellinen evidenssi olemassa. Olisi kiva, jos tuo vääristely lopetettaisiin jo, kun sivuja keskustelussa on lähes 2000 ja asia on käyty läpi kymmeniä kertoja.
Se on mielenkiintoista, että ihminen monesti päätyy tekemään itse juuri sitä samaa, mistä muita kritisoi. Nämä tekstit ovat täynnä sellaista projektiota. Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
Entä se kehityspsykologia? Milloin tasoteoria huomioi elämänkaariteorian/-teoriat?
Ei milloinkaan. Ei perhostutkimuskaan käsittele koppakuoriaisia eli kuten jo monesti sanottiin, on tarkoitus tuottaa tietoa vain niistä parametreistä, mitkä tasoteoria kuvaa. Pätee kaikkiin teorioihin, eivät nekään muista asioista lausu mitään.
Onkohän tämä jotenkin yleisesti ottaen vaikeasti ymmärrettävä asia? Koska tieteen perusjuttu on se, että määritellään ensin tarkasti se mitä tutkitaan, minkä jälkeen saadaan tulokset niistä asioista. Kuitenkin tieteeltä monesti odotetaan populaarikeskustelussa paljon enemmän, mistä kumpuavat moitteet nollatutkimuksesta.
Eli tasoteoreetikot puhuvat ihan pokalla kalibroinnista mutta jättävät huomiotta sen, kuinka ihminen muuttuu esim. ikävuosien 18-30 aikana (käytän tarkoituksella tuota rajausta, koska noihin vuosiin suurin osa tasoteorialla ratsastavien miesten väitteistä sijoittuu: "ensin juostaan juoksut pahojen poikien kanssa ja sitten otetaan beetaelättäjä").
Otin oman nimimerkin, jotta minun kommenttini erottuvat eivätkä viattomat tasohullut saa syytä niskoilleen.
Kukaan tasoteoreetikko ei ole puhunut kalibroinnista paitsi minä, se on vasta tässä keskustelussa käyttöönottamani termi. Sillä tarkoitan nuoruusiän suhdekokeiluja, deittailua yms., jonka avulla oma taso kalibroituu. Synonyyminen termi on kyllä olemassa kehityspsykologiassakin, mutta en viitsi sitä sotkea tasoteoriaan.
Laura
Onko ajatuksesi siis se, että aina jos jokin suhde päättyy tai deittailussa jokin juttu ei lähde etenemään, on syynä vain vääränlaiset tasot? Siihenhän se viittaa, kun puhut oman tason kalibroitumisesta. Että pikku hiljaa kanssakäyminen vääräntasoisten kanssa auttaa ihmistä löytämään oman tasonsa. Ymmärsinkö oikein ajatuksesi? Että kyse ei olekaan henkilökemioista ja miten hyvin ihmiset tykkäävät olla toistensa kanssa, vaan kyse on vain tasoista..?
Et ymmärtänyt oikein. Kyse on oman mies- tai naismaun muutoksesta sellaiseksi, että sopiva seurustelukumppani löytyy oman tason sisältä (siis ideaalisessa tapauksessa, jos ideaaliksi on asetettu monogaaminen parisuhde). Siihen voi sisältyä monenlaisia suhteita, joista oppii.
Laura
Tuo sisältää ajatuksen että näin ei alunperin yleensä olisi. Kuitenkin aika moni alkaa deittailla jo alunperin sellaista jonka voi saada eli siis taso on ainakin lähelle sama. Siltikin sinä sitten opitaan vaikka mitä siitä mikä itselle lopulta sopii.
Juuri näin kun kuvasit kalibrointi tapahtuu.
Yleensä ihmisillä on haparointia alkuun sen kanssa kuinka viehättävä olen/ kuka ylipäätään olen seksuaalisena olentona, ympäristö luo myös omat haasteensa ja lainalaisuutensa eikä nuori ihminen heti tiedä (kun kokemus mm. seksuaalisesta kohtaamisesta puuttuu) millaisesta kosketuksesta tai seurustelusta pitää. Toisella osapuolella sama homma eli ensimmäiset seurustelut ovat siinä mielessä haparointia. Toki joku voi löytääkin aviopuolisonsa jo 15v. ja pysyä naimisissa kuolemaan asti. Toisaalta joillekin tulee huonoja kokemuksia ja traumoja, joilla on suuri merkitys nuoruusiässä, kun persoonallisuus on vielä kesken - muutamaa kalibroinnin osa-aluetta kuvatakseni. Psykoseksuaalinen kehityshän on erittäin laaja alue.
Laura
Eli kalibrointi on sitä, että tutustuu itseensä, omiin rajoihin ja mieltymyksiin. Ja siinä ohessa kehittyy ja kasvaa aikuiseksi. Ja kypsyy henkisesti. Kö?
Kyllä paitsi että tuo kehittyminen ja kypsyminen on jo psykologiassakin vähän out, kun se on niin moderni projekti. Ihmisillä on monentahtista ja monisyistä epätahtisuutta eli tällainen postmoderni lähestymistapa enemmän on se mitä tarkoitan. Kehitys ei mene seisakkeelta seisakkeelle kuin junalla, vaikka se oppikirjoissa esitettäisiin niin. Kalibroinnissa sama juttu. Monet ulkoisista olosuhteistakin juontuvat tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat. Hypergamian taustalla voi olla turvaton kiintymyssuhde (rakastun saavuttamattomiin) esimerkiksi.
Laura
Täs kohtaa puhun ihan arkikielen kehittymisestä. Ihan sama mikä on psykologiassa tällä hetkellä in, koen kehittyneeni ja kasvaneeni aikuiseksi aikuisuuden myötä. Samoin olen kasvanut ja kehittynyt vanhempana lasten myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Just tää. Kerran oli keskustelu, jossa monen monituiset naiset kertoivat oman mielipiteensä tuohon ihanne pituuteen. Se oli harvalla tuo 183cm kun monet halusivat vain maks 10cm pidemmän. Eli riippuu myös naisen pituudesta. Sit ole heitä, joiden mies on saman pituinen tai lyhyempi. Mut se opponentti ei siinäkään keskustelussa hyväksynyt näitä, vaan olivat kaikki poikkeamia tai valehtelivat.
Minä en vastaa oman mieheni ihannenaista ulkoisesti, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä meidän liitossa. Hän itsekkin sanoo, että on fantasioita, joita ei tarvitse toteuttaa irl. Hänen ihanne ei myöskään ole se klassinen kaunotar. Eli meillä kaikilla on omat erikoisuudet meidän mauissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Tasoteoria kuvaa enemmistön preferenssejä ulkonäön suhteen, ja noiden kriteerien osalta on myös tieteellinen evidenssi olemassa. Olisi kiva, jos tuo vääristely lopetettaisiin jo, kun sivuja keskustelussa on lähes 2000 ja asia on käyty läpi kymmeniä kertoja.
Se on mielenkiintoista, että ihminen monesti päätyy tekemään itse juuri sitä samaa, mistä muita kritisoi. Nämä tekstit ovat täynnä sellaista projektiota. Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä.
Laura
On olemassa preferenssejä ulkonäön suhteen ja sitten on olemassa preferenssejä pariutumisen suhteen. Nämä eivät ole lainkaan sama asia ja sen tietää kuka tahansa kadun tallaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Tasoteoria kuvaa enemmistön preferenssejä ulkonäön suhteen, ja noiden kriteerien osalta on myös tieteellinen evidenssi olemassa. Olisi kiva, jos tuo vääristely lopetettaisiin jo, kun sivuja keskustelussa on lähes 2000 ja asia on käyty läpi kymmeniä kertoja.
Se on mielenkiintoista, että ihminen monesti päätyy tekemään itse juuri sitä samaa, mistä muita kritisoi. Nämä tekstit ovat täynnä sellaista projektiota. Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä.
Laura
No ei täällä ielestäni ole kukaan kieltänyt sitä, että enemmistö tykkää tietynlaisista piirteistä. Täällä on vastustettu ajatusta siitä, että koska jonkun kyselyn mukaan tietyt piirteet on suositumpia, se jotenkin koskis myös meitä muita, jotka ilmaisemme eri mielipiteet. Joku jo monta sivua sitten väitti, etä tää joku kirjoittaja vaihtais miehensä heti mallipoikaan, jos sellainen olis vaihtoehto. On kyse teoriasta tai ei, se ei todista suurimman osan käyttäytymisestä vielä mitään.
Sitten nää tulkinnat teorian kautta, että naiset harrastavat juoksuja tietyssä iässä ja sitten tyytyvät keskivertomieheen, kun ovat saaneet topeilta turpiin (henkisesti). Näitä vastustajat vastustaa ja luulis, et tämän teoreetikot myös tunnustaa näin monen sadan sivun jälkeen.
Myönnän mielelläni, että tietynlaiset ihmiset löytävät toisensa. Se ei ole vielä teoriaa. Kyselyissä myös kysellään kuvien ym. ilmaisujen kautta ihannepiirteitä. Pitäis tutkia toteutuneita suhteita. Kuten todettu, niiden tutkiminen ei ole ihan yksinkertaista. Mutta ne toteutuneet suhteet kertovat sen, mitä ihmiset käytännössä suosii.
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Just tää. Kerran oli keskustelu, jossa monen monituiset naiset kertoivat oman mielipiteensä tuohon ihanne pituuteen. Se oli harvalla tuo 183cm kun monet halusivat vain maks 10cm pidemmän. Eli riippuu myös naisen pituudesta. Sit ole heitä, joiden mies on saman pituinen tai lyhyempi. Mut se opponentti ei siinäkään keskustelussa hyväksynyt näitä, vaan olivat kaikki poikkeamia tai valehtelivat.
Minä en vastaa oman mieheni ihannenaista ulkoisesti, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä meidän liitossa. Hän itsekkin sanoo, että on fantasioita, joita ei tarvitse toteuttaa irl. Hänen ihanne ei myöskään ole se klassinen kaunotar. Eli meillä kaikilla on omat erikoisuudet meidän mauissa.
Tästä on olemassa laajempia kyselyjä ja palstakysely johon vastasi 300+ naista. Molemmissa lopputulos oli tismalleen sama.
Keskimääräinen suosikkipituus miehelle oli 186,5cm. Mikä tarkoittaa n. 20cm pituuseroa.
Verrattuna tähän, todellinen miesten keskipituus on 179cm.
ps. mitä lyhyempi nainen, sitä suurempaa pituuseroa tämä keskimäärin toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Tasoteoria kuvaa enemmistön preferenssejä ulkonäön suhteen, ja noiden kriteerien osalta on myös tieteellinen evidenssi olemassa. Olisi kiva, jos tuo vääristely lopetettaisiin jo, kun sivuja keskustelussa on lähes 2000 ja asia on käyty läpi kymmeniä kertoja.
Se on mielenkiintoista, että ihminen monesti päätyy tekemään itse juuri sitä samaa, mistä muita kritisoi. Nämä tekstit ovat täynnä sellaista projektiota. Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä.
Laura
Ketjun aihe on parisuhteiden tasoteoria. Siihen liittyy lähinnä parisuhteet, ei ihanneulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Tasoteoria kuvaa enemmistön preferenssejä ulkonäön suhteen, ja noiden kriteerien osalta on myös tieteellinen evidenssi olemassa. Olisi kiva, jos tuo vääristely lopetettaisiin jo, kun sivuja keskustelussa on lähes 2000 ja asia on käyty läpi kymmeniä kertoja.
Se on mielenkiintoista, että ihminen monesti päätyy tekemään itse juuri sitä samaa, mistä muita kritisoi. Nämä tekstit ovat täynnä sellaista projektiota. Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä.
Laura
Toivottavasti ymmärrät, että tässäkin keskustelussa ei väitetä välttämättä juuri sinun tulkintaa vastaan. Näissä näkemyksissä kilpistyy vastalauseet kaikkia teorian puolestapuhujia vastaan. Siksi tämä on myös tällainen sekamelska. Tämä teoria on näyttäytynyt aika likaisena naisia vastaan.
Allekirjoitatko nämä, kyllä/ei.
1. Toiset ihmiset ovat suositumpia kuin toiset
2. On olemassa enemmistön suosimia ominaisuuksia, jotka tekevät toisista suositumpia kuin toiset
3. Eri ihmiset suosivat eri ominaisuuksia, mutta kunkin suosimat ominaisuudet ovat melkein aina "suosittujen ominaisuuksien listalta" (Liisalle on tärkeää pituus, Jonnalle raamikkuus, Jutalle itsevarmuus, Lauralle kunnianhimo, jne).
4. Ihmiset tyypillisesti pariutuvat ihmisten kanssa jotka ovat osapuilleen yhtä suosittuja
5. Mitä enemmän suosiota, sitä pienempi riski jäädä vastentahtoisesti yksin missään vaiheessa elämää, ja sitä paremmat mahdollisuudet saada enemmän liikkumavaraa parisuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitatko nämä, kyllä/ei.
1. Toiset ihmiset ovat suositumpia kuin toiset
2. On olemassa enemmistön suosimia ominaisuuksia, jotka tekevät toisista suositumpia kuin toiset
3. Eri ihmiset suosivat eri ominaisuuksia, mutta kunkin suosimat ominaisuudet ovat melkein aina "suosittujen ominaisuuksien listalta" (Liisalle on tärkeää pituus, Jonnalle raamikkuus, Jutalle itsevarmuus, Lauralle kunnianhimo, jne).
4. Ihmiset tyypillisesti pariutuvat ihmisten kanssa jotka ovat osapuilleen yhtä suosittuja
5. Mitä enemmän suosiota, sitä pienempi riski jäädä vastentahtoisesti yksin missään vaiheessa elämää, ja sitä paremmat mahdollisuudet saada enemmän liikkumavaraa parisuhteessa
Jos nämä pitävät mielestäsi paikkansa, allekirjoitat tasoteorian täysin, halusit sitä tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Siispä ei ole olemassa pareja, joissa mies olisi tasokkaampi? Siinä romuttui taas yksi palstamiesten hellimä aate.
Ei ole olemassa, olet ehkä ymmärtänyt väärin. Miehet saattoivat tarkoittaa naisia, jotka päätyvät hypergamian takia fwb-suhteisiin tai irtoseksiin, koska eivät kykene sitouttamaan paremman markkina-arvon miestä parisuhteeseen. Tämä aiheuttaa paljon murhetta naisille.
Täällä joku on kertonut useamman kerran tilanteista, jotka aiheuttaa paljon murhetta naisille. Olis kiva kuulla naisilta, onko näin. Mietin vaan sitä, mistä nää teoreetikot sen tietää.
Minä olen nähnyt sen muutaman ystäväni elämässä, että naiset kärsivät, kun eivät voi saada miestä, joka roikottaa heitä seksisuhteessa antaen ymmärtää tai naisen toiveajatellessa, että jotain parempaa olisi luvassa. Tällä palstalla on päivittäin (tai ainakin aina silloin, kun olen täällä käynyt) tarinoita samasta tilanteesta. Onko mies tosissaan? Miksei mies soita? jne.
Älkää olettako, että tasoteoriasta kirjoittava olisi aina mies. Minä olen nainen, jonka viestiin tartuit ja nähdäkseni kukaan muu ei pariin sivuun ole tasoteoriastta puoltaen kirjoittanutkaan.
Minä taas olen nähnyt usean ystäväni elämässä, että miehet kärsivät, kun eivät voi saada naista, joka roikottaa heitä friendzonella antaen ymmärtää tai miehen toiveajatellessa, että jotain parempaa olisi luvassa. Tällä palstalla on päivittäin (tai ainakin aina silloin, kun olen täällä käynyt) tarinoita samasta tilanteesta. Onko nainen tosissaan? Miksei nainen anna pllua?
Älkää olettako, että näistä asioista kirjoittava olisi aina nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Tasoteoria kuvaa enemmistön preferenssejä ulkonäön suhteen, ja noiden kriteerien osalta on myös tieteellinen evidenssi olemassa. Olisi kiva, jos tuo vääristely lopetettaisiin jo, kun sivuja keskustelussa on lähes 2000 ja asia on käyty läpi kymmeniä kertoja.
Se on mielenkiintoista, että ihminen monesti päätyy tekemään itse juuri sitä samaa, mistä muita kritisoi. Nämä tekstit ovat täynnä sellaista projektiota. Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä.
Laura
On olemassa preferenssejä ulkonäön suhteen ja sitten on olemassa preferenssejä pariutumisen suhteen. Nämä eivät ole lainkaan sama asia ja sen tietää kuka tahansa kadun tallaaja.
Ihanaa, kun joku muukin tämän toteaa.
Tällä palstalla on viitattu monta kertaa tutkimuksiin (ja varsinkin "tutkimuksiin"), joissa on kysytty, minkä näköistä miestä naiset ovat pitäneet komeimpana. Sitten on revitty johtopäätöksiä ja huudettu, että "80 % miehistä on naisten mielestä rumia". Ja annettu ymmärtää, että ruma = ei kiinnosta parisuhdemielessä.
Komeus =/= kiinnostavuus. Se ei edes ole yhtä kuin haluttavuus seksiin.
Todellisuudessa nimenomaan naiset ovat olleet kiinnostuneita myös niistä "rumista" parisuhdemielessä.
Jos minun pitäisi laittaa 100 miestä paremmuusjärjestykseen ensin ulkonäön (=komeuden) perusteella ja sen jälkeen samat miehet kiinnostavuuden perusteella, niin olisi ihan mahdollista, että Top 10 listalla (ja jopa Top 20) listalla olisivat täysin eri miehet.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitatko nämä, kyllä/ei.
1. Toiset ihmiset ovat suositumpia kuin toiset
2. On olemassa enemmistön suosimia ominaisuuksia, jotka tekevät toisista suositumpia kuin toiset
3. Eri ihmiset suosivat eri ominaisuuksia, mutta kunkin suosimat ominaisuudet ovat melkein aina "suosittujen ominaisuuksien listalta" (Liisalle on tärkeää pituus, Jonnalle raamikkuus, Jutalle itsevarmuus, Lauralle kunnianhimo, jne).
4. Ihmiset tyypillisesti pariutuvat ihmisten kanssa jotka ovat osapuilleen yhtä suosittuja
5. Mitä enemmän suosiota, sitä pienempi riski jäädä vastentahtoisesti yksin missään vaiheessa elämää, ja sitä paremmat mahdollisuudet saada enemmän liikkumavaraa parisuhteessa
1. Kyllä, näin on
2. On olemassa enemmistön suosimia ominaisuuksia, jotka voivat lisätä joidenkin suosiota. Hassua kyllä suosittuja voivat silti olla sellaisetkin ihmiset, jotka poikkeavat näistä. (Esim. kun täällä aina jauhetaan siitä pituudesta ja rahasta, niin tiedän yhden miehen, joka on 174cm, pienituloinen ei-hohdokkaassa ammatissa, mutta kuitenkin ollut aina naisten keskuudessa hyvin suosittu - hänellä on muita ominaisuuksia, jotka vetoavat, kuten sosiaaliset taidot, fiksuus ja älykkyys, rock-henkinen ulkonäkö, kannattaa pehmeitä arvoja, kohtelee naisia arvostavasti, jne)
Kohta 3 on vähän epämääräinen. Eri ihmiset suosivat eri ominaisuuksia, mutta miksi näissä ei ikinä mainita sellaisia asioita kuin samanlainen ajattelutapa/arvomaailma, yhteensopiva huumorintaju, seksuaalinen yhteensopivuus, tms. Ja ulkonäöstä mainitaan aina vain pituus ja raamikkuun - heteronaisista, joiden kanssa olen keskustellut miehistä (monien kanssa ei kyllä niistä puhuta) vain yksi on maininnut pituuden. Huomattavasti enemmän olen kuullut toivotun esim. pitkiä hiuksia miehellä, normaalipainoisuutta, boheemia ulkonäköä, pilkettä silmäkulmassa ja iloista ilmettä, tms. Tuota sanaa "raamikas" olen nähnyt vain täällä palstalla miesoletettujen käyttävän.
4. En tiedä - tiedän tästä esimerkkejä moneen suuntaan.
5. Tämä toki pitää paikkansa - tosin edellyttäen vain, että itsekin haluaa jonkun niistä, jotka itsestä kiinnostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Tasoteoria kuvaa enemmistön preferenssejä ulkonäön suhteen, ja noiden kriteerien osalta on myös tieteellinen evidenssi olemassa. Olisi kiva, jos tuo vääristely lopetettaisiin jo, kun sivuja keskustelussa on lähes 2000 ja asia on käyty läpi kymmeniä kertoja.
Se on mielenkiintoista, että ihminen monesti päätyy tekemään itse juuri sitä samaa, mistä muita kritisoi. Nämä tekstit ovat täynnä sellaista projektiota. Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä.
Laura
On olemassa preferenssejä ulkonäön suhteen ja sitten on olemassa preferenssejä pariutumisen suhteen. Nämä eivät ole lainkaan sama asia ja sen tietää kuka tahansa kadun tallaaja.
Ihanaa, kun joku muukin tämän toteaa.
Tällä palstalla on viitattu monta kertaa tutkimuksiin (ja varsinkin "tutkimuksiin"), joissa on kysytty, minkä näköistä miestä naiset ovat pitäneet komeimpana. Sitten on revitty johtopäätöksiä ja huudettu, että "80 % miehistä on naisten mielestä rumia". Ja annettu ymmärtää, että ruma = ei kiinnosta parisuhdemielessä.
Komeus =/= kiinnostavuus. Se ei edes ole yhtä kuin haluttavuus seksiin.
Todellisuudessa nimenomaan naiset ovat olleet kiinnostuneita myös niistä "rumista" parisuhdemielessä.
Jos minun pitäisi laittaa 100 miestä paremmuusjärjestykseen ensin ulkonäön (=komeuden) perusteella ja sen jälkeen samat miehet kiinnostavuuden perusteella, niin olisi ihan mahdollista, että Top 10 listalla (ja jopa Top 20) listalla olisivat täysin eri miehet.
Tämä on totta. Itse olen aina vierastanut sanaa "komea" tai en ole ikinä käyttänyt sitä sanaa kenestäkään, josta itse olen ollut kiinnostunut. Minua kiinnostaa se, onko joku hyvännäköinen ja seksikäs. Komea voi olla näitä tai sitten ei. Mutta yleensä komeat miehet ovat tietyllä, klassisella tavalla komeita, mutta minulle se ei vielä tarkoita sitä, että kokisin heidät sillä lailla hyvännäköisiksi, että tuntisin vetoa heihin. Ulkonäöllä on merkitystä, mutta itse painotan ulkonäössä vähän muita asioita, niitä joihin tunnen vetoa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.
Just tää. Kerran oli keskustelu, jossa monen monituiset naiset kertoivat oman mielipiteensä tuohon ihanne pituuteen. Se oli harvalla tuo 183cm kun monet halusivat vain maks 10cm pidemmän. Eli riippuu myös naisen pituudesta. Sit ole heitä, joiden mies on saman pituinen tai lyhyempi. Mut se opponentti ei siinäkään keskustelussa hyväksynyt näitä, vaan olivat kaikki poikkeamia tai valehtelivat.
Minä en vastaa oman mieheni ihannenaista ulkoisesti, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä meidän liitossa. Hän itsekkin sanoo, että on fantasioita, joita ei tarvitse toteuttaa irl. Hänen ihanne ei myöskään ole se klassinen kaunotar. Eli meillä kaikilla on omat erikoisuudet meidän mauissa.
Tästä on olemassa laajempia kyselyjä ja palstakysely johon vastasi 300+ naista. Molemmissa lopputulos oli tismalleen sama.
Keskimääräinen suosikkipituus miehelle oli 186,5cm. Mikä tarkoittaa n. 20cm pituuseroa.
Verrattuna tähän, todellinen miesten keskipituus on 179cm.
ps. mitä lyhyempi nainen, sitä suurempaa pituuseroa tämä keskimäärin toivoo.
Vai että palstakysely. Kuinkahan monta kertaa joku "anonyymi" kävi späämmäämässä sinne saman viestin tyyliin "toivepituus miehelle 196 cm".
Mutta vaikka kaikki vastaukset olisivatkin olleet naisilta (eikä yhtään miestä, trollia, massaspämmääjää tms) niin entä sitten? Suosikkipituus on suosikkipituus. Aika moni tuntee kuitenkin live-elämässä vetoa myös muunpituisiin kuin niihin, jotka edustavat suosikkipituutta. Joten mitä väliä sillä suosikkipituudella on?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mulla ei o ollu.
Minä taas en. Ja sitten luen näissä keskusteluissa aina lukuisia viestejä, joissa selitetään, kuinka jokaisen naisen unelmamies on aina mahdollisimman pitkä mies. Ja muutenkin luetellaan liuta ominaisuuksia ja kuvaillaan miehiä, joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Ja kun sanon, että minua kiinnostaa itse asiassa ihan toisentyyppiset asiat miehessä, ei uskota.
Voin uskoa, että tasoteoria kuvaa tietynlaisten ihmisten pariutumista. Kyllähän osa ihmisistä haluaa olla normin ja stereotypian mukaisia. Mutta kaikki eivät ole eivätkä halua olla. Myöskään kaikkien miesten naisihanne ei ole isotissinen blondi.