Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Tasoteoriaa, kuten mitä tahansa teoriaa, tulee arvostella ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se mallintaa todellisuutta. Mitään perustavanlaatuista argumenttia en ole koskaan nähnyt, joka kumoaisi tasojen olemassaolon ja että ihmiset pariutuvat aika pitkälti teorian mukaisesti: eli komeat, menestyneet, varakkaat tai statusta omaavat miehet pariutuvat yleensä kauniiden naisten kanssa, miehet joilla noita ominaisuuksia ei ole pahemmin (ns. tavalliset miehet) paljon harvemmin, ja rumat tai hyvin matalan statuksen miehet pääsevät hädin tuskin suhteeseen ja jos pääsevät, niin nainen ulkonäöltään vaatimaton, ellei suorastaan ruma.
Se että on joku poikkeustapaus, jossa ruma ja köyhä Reiska on saanut kauniin Marjatan, ei muuta kokonaisuutta.
Tasoteoria ei ennusta täsmällisesti kenenkään yksittäisen henkilön parisuhdemenestystä, mutta populaation tasolla hyvin sitä, minkälaiset miehet pariutuvat minkälaisten naisten kanssa. Parisuhteen syntyminen ei ole vain sattumankauppaa, vaan pitkälti evoluutiobiologian ohjaamaa prosenttipeliä.
Millä tavalla kattavasti sinusta todellisuutta mallintaa teoria joka kertoo itsestäänselvyyden että rikkaat ja komeat naivat keskenään ja köyhät ja rumat keskenään (jos sitten pariutuvat ollenkaan)? Kun valtava enemmistä ihmisistä ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan luokkaan.
Tasoteoria ei siis edes populaation tasolla ennusta hyvin kuin ihan ääripäiden toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Ei ollenkaan välttämättä. Monissa alaryhmissä valttia ovat ne ominaisuudet jotka ovat sen alaryhmän "juttu". Esim. taiteilijapiireissä se luovin tai kiinnostavin taiteilija voi olla suosituin. Ei se joka on komein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Ehdottomasti voi arvostella ja pitääkin. Sitten olen kirjoittanut todella huonosti, jos olen sellainen käsitys on tullut, etteikö tasoteoriaa voisi arvostella ja arvioida sekä kritisoida, olenhan sitä tehnyt tässä ketjussa runsaasti itsekin ("naisten juoksut", pelimies ei ole YTM esimerkkeinä).
Laura
Kirjoitit että "Tiede ei ole koskaan ollut eikä ole tänä päivänäkään irrallaan muusta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Se ei ole validi peruste kritisoida tasoteoriaa, tulee olla parempi perusteli ja niitä kyllä olisi".
Kyse ei siis ollut siitä onko mikään kritiikki sallittua vaan onko tasoteorian tiukka sidos tiettyyn maailmankuvaan validi syy kritisoida sitä. Ja minusta on.
Kyllä minustakin on. Tietty maailmankuva on validi perustelu kritisoida teoriaa, vaikka se, että tiede ei ole arvovapaata ja irrallista muusta todellisuudesta ei olekaan validi peruste. Nyt olemme samalla sivulla.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Ei ollenkaan välttämättä. Monissa alaryhmissä valttia ovat ne ominaisuudet jotka ovat sen alaryhmän "juttu". Esim. taiteilijapiireissä se luovin tai kiinnostavin taiteilija voi olla suosituin. Ei se joka on komein.
Aivan, status päihittää ulkonäön. LMS, looks, money, status.
Laura
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Ei ollenkaan välttämättä. Monissa alaryhmissä valttia ovat ne ominaisuudet jotka ovat sen alaryhmän "juttu". Esim. taiteilijapiireissä se luovin tai kiinnostavin taiteilija voi olla suosituin. Ei se joka on komein.
Aivan, status päihittää ulkonäön. LMS, looks, money, status.
Laura
Näissä ei ole sijaa kahdenväliselle vetovoimalle ja henkilökemioille? Itse liikun taiteilijapiireissä (ei kuvataide, mutta yksi toinen taiteenala) ja kyllä siellä pariudutaan ihan sen perusteella, kenen kanssa synkkaa. Suuria palkintoja ja meriittejä saanut ei siellä vedä sen perusteella ketään puoleensa, vaan kyllä se vetovoima ratkaistaan kollegoisen vapaamuotoisissa hengailuissa, joissa tutustutaan ihmisiin - se on kiinnostavin, kenen persoona miellyttää eniten ja kenen kanssa luontevimmin synkkaa ja kipinöi. Jopa alalla vähän huonommin menestyvä voi olla suosittu. Joten ei vaikuta raha, ei status. Ulkonäöllä toki aina on merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa vetovoimassa, kyllä kyllä tuolla ihan ihmiset tutustuvat toisiinsa ja etsivät itselleen sopivaa tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Tasoteoriaa, kuten mitä tahansa teoriaa, tulee arvostella ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se mallintaa todellisuutta. Mitään perustavanlaatuista argumenttia en ole koskaan nähnyt, joka kumoaisi tasojen olemassaolon ja että ihmiset pariutuvat aika pitkälti teorian mukaisesti: eli komeat, menestyneet, varakkaat tai statusta omaavat miehet pariutuvat yleensä kauniiden naisten kanssa, miehet joilla noita ominaisuuksia ei ole pahemmin (ns. tavalliset miehet) paljon harvemmin, ja rumat tai hyvin matalan statuksen miehet pääsevät hädin tuskin suhteeseen ja jos pääsevät, niin nainen ulkonäöltään vaatimaton, ellei suorastaan ruma.
Se että on joku poikkeustapaus, jossa ruma ja köyhä Reiska on saanut kauniin Marjatan, ei muuta kokonaisuutta.
Tasoteoria ei ennusta täsmällisesti kenenkään yksittäisen henkilön parisuhdemenestystä, mutta populaation tasolla hyvin sitä, minkälaiset miehet pariutuvat minkälaisten naisten kanssa. Parisuhteen syntyminen ei ole vain sattumankauppaa, vaan pitkälti evoluutiobiologian ohjaamaa prosenttipeliä.
Millä tavalla kattavasti sinusta todellisuutta mallintaa teoria joka kertoo itsestäänselvyyden että rikkaat ja komeat naivat keskenään ja köyhät ja rumat keskenään (jos sitten pariutuvat ollenkaan)? Kun valtava enemmistä ihmisistä ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan luokkaan.
Tasoteoria ei siis edes populaation tasolla ennusta hyvin kuin ihan ääripäiden toimintaa.
Minä lähde siitä, ettei mikään ole itsestäänselvää. Kaikkea voi yrittää mallintaa ja katsoa mitä siitä seuraa. Välillä itsestäänselvyydet purkautuvat tuossa prosessissa, ja joka tapauksessa saadaan uutta tietoa kuten olen kokenut henkilökohtaisesti saaneeni näistä keskusteluista. Minulle se on ollut riittävä motiivi keskustella ja selventää keskustelemalla asiaa.
Kuten aiemmin ketjussa kerroin, on tasoteoria valaissut aika perusteellisestikin minulle minun omaa historiaani, sillä en ole koskaan ajatellut pariutumista sen enempää. En juuri mistään näkökulmasta paitsi siitä, että rakastanko vai enkö, rakastetaanko minua vai eikö. Ja moni muukin pariutuu samoin sen kummemmin asiaa miettimättä.
Ei tasoteoriaa sinänsä mihinkään tarvita. Se on vain hyvä apuväline funtsimiseen (tai minä koen niin). Erityisesti miehen kokemusmaailman ymmärtämisessä se on itselleni ollut tärkeä. Moni asia valkeni minulle siis hyvin vanhana, yli 50-vuotiaana.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Ei ollenkaan välttämättä. Monissa alaryhmissä valttia ovat ne ominaisuudet jotka ovat sen alaryhmän "juttu". Esim. taiteilijapiireissä se luovin tai kiinnostavin taiteilija voi olla suosituin. Ei se joka on komein.
Aivan, status päihittää ulkonäön. LMS, looks, money, status.
Laura
Näissä ei ole sijaa kahdenväliselle vetovoimalle ja henkilökemioille? Itse liikun taiteilijapiireissä (ei kuvataide, mutta yksi toinen taiteenala) ja kyllä siellä pariudutaan ihan sen perusteella, kenen kanssa synkkaa. Suuria palkintoja ja meriittejä saanut ei siellä vedä sen perusteella ketään puoleensa, vaan kyllä se vetovoima ratkaistaan kollegoisen vapaamuotoisissa hengailuissa, joissa tutustutaan ihmisiin - se on kiinnostavin, kenen persoona miellyttää eniten ja kenen kanssa luontevimmin synkkaa ja kipinöi. Jopa alalla vähän huonommin menestyvä voi olla suosittu. Joten ei vaikuta raha, ei status. Ulkonäöllä toki aina on merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa vetovoimassa, kyllä kyllä tuolla ihan ihmiset tutustuvat toisiinsa ja etsivät itselleen sopivaa tyyppiä.
Juuri tuolla tavalla minäkin ennen ajattelin.
Laura
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
Ok, todetaan sitten että tasoteoria ei ole tieteellinen teoria. Mikä se silloin on? Se on mielipide ja ajatusrakennelma jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Sen jälkeen siihen ei itsessään enää voi oikeastaan vedota mitenkään koska se on vain mielipide muiden joukossa.
Olisi hyvä keksiä jokin teoriaa parempi nimitys tasoteorialle, alussa oli joku, mutta en muista sitä. Se on joka tapauksessa enemmän kuin mielipide, sillä osa väitteistä saa tukea tieteestä.
Kyllä moni tasoteoriaa kritisoivakin näkemys saa tukea tieteestä. Mielipide on juuri sellainen jossa valitaan ne omaa kantaa tukevat argumentit mutta saatetaan unohtaa ne faktat jotka eivät sitä tue.
Hyvä huomio, oikeassa olet. Minusta tasoteoria on kuitenkin tosi hauska juuri sen vuoksi, että se on tuulahdus jostain kauempaa historiasta, joka on mielestäni turhaan unohdettu tarkastelutapana (tästä jo kirjoitinkin aiemmin).
Juuri äskettäin törmäsin psykologian alan tsekkoslovakialaiseen tieteelliseen teokseen, joka käsitteli "naisen luonnetta". Edellä 12121212 kirjoitti myös naisen luonteesta, ja nämä ovat tietysti kaltaiseni psykoanalyysistä kiinnostuneen ihmisen kannalta hyvin kiinnostavia. Psykoanlyysin mukaan naisen ja miehen psyykessä on merkittäviä eroja, joita tasoteoriassakin implisiittisesti käsitellään. Se on varmasti yksi syistä, miksi tasoteoriasta viehätyin alun perin.
Entä se kehityspsykologia? Milloin tasoteoria huomioi elämänkaariteorian/-teoriat?
Ei milloinkaan. Ei perhostutkimuskaan käsittele koppakuoriaisia eli kuten jo monesti sanottiin, on tarkoitus tuottaa tietoa vain niistä parametreistä, mitkä tasoteoria kuvaa. Pätee kaikkiin teorioihin, eivät nekään muista asioista lausu mitään.
Onkohän tämä jotenkin yleisesti ottaen vaikeasti ymmärrettävä asia? Koska tieteen perusjuttu on se, että määritellään ensin tarkasti se mitä tutkitaan, minkä jälkeen saadaan tulokset niistä asioista. Kuitenkin tieteeltä monesti odotetaan populaarikeskustelussa paljon enemmän, mistä kumpuavat moitteet nollatutkimuksesta.
Hyvän tieteen perusjuttu on kuitenkin se että ne tutkittavat asiat ovat hyvin ja perustellusti valittuja. Ja se että sen teorian ei väitetä selittävän asioita kuin vain juuri niiden tutkittavien asioiden suhteen.
Tasoteoria (ainakin popularisoidussa muodossa) esittää kuitenkin kertovansa jonkun yleisen totuuden pariutumisesta vaikka todellisuudessa se esittää paritumisen vain muutaman ominaisuuden (ulkonäkö ja menestys/raha) suhteen. Ja senkin niin että ulkonäölle ei ole olemassa mitään oikeita mittareita vaan lähinnä mutu.
Valitettavasti tilanne ei ole niin ruusuinen, että tutkittavat asiat ovat hyvin ja perusteellisesti valittuja, mutta sen korjaa aika eli tieteen tarkoitus on korjata itse itseään. On vähän kulttuurishokki huomata, että tieteellä on tällainen kuninkaallinen aura kultaisilla kiharoillaan, että "tieteellisyys" ratkaisee kaiken, koska on paljon huonoa tiedettä ja värittynyttä tiedettä, koska sitä tehdään tilaajalle. Se on periaatteessa oikein tehtyä, mutta kuitenkin huonoa.
Sellainen skenaario olisi tietysti vähän hykerryttävä, että joku uuskonservatiivinen taho saisi päähänsä rahoittaa tasoteoriaa koskevan laajan tutkimuksen, jolloin se saisi tieteellisyyden kruunun ja kritisoijat menettäisivät pääasiallisen argumenttinsa. Tutkimus tasoteoriasta kokonaisuudessaan olisi kuitenkin mahdoton toteuttaa niin, että sen tulos olisi kattava siten kuin se tässä esitetään. Osa-alueistahan tutkimustuloksia on.
Se kaatuu jo siihen että tieteellisen yleispätevän ja toimivan mittarin rakentaminen ulkonäölle on niin vaikeaa että tutkimus olisi hyvin vaikeaa toteuttaa tieteellisin kriteerein.
Tuohon se ei kaatuisi, koska olisi melko helppo rakentaa ulkonäkökriteerit klassisen komeuden ja kauneuden pohjalta. Mitä vähemmän ideaalisia piirteitä, sitä kauempana YTM ja YTN. Klassisen kauneuden kriteerithän ovat yksi niistä asiota, joita on tutkittu tieteellisesti (mitkä piirteet viehättävät ihmisiä globaalisti).
Toinen jo aiemmin keskustelussa ehdottomani asia, joka tasoteoriasta puuttuu on äo. Se on tutkittu, että pariskunnat ovat hyvin lähellä toisiaan, kun mitataan heidän äo:taan. Äo on erittäin helppo mitata ja kiistaton, joten se olisi hyvä työkalu.
Nyt täytyy muistaa, että mallinnetaan sitä ketkä päätyvät yhteen todennäköisimmin. Etsitään yhteisiä, mutta sukupuolispesifejä piirteitä (äo ei tietysti ole sellainen, mutta muuten toimiva, kun sen merkitystä on jo tutkittu).
Laura
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Tasoteoriaa, kuten mitä tahansa teoriaa, tulee arvostella ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se mallintaa todellisuutta. Mitään perustavanlaatuista argumenttia en ole koskaan nähnyt, joka kumoaisi tasojen olemassaolon ja että ihmiset pariutuvat aika pitkälti teorian mukaisesti: eli komeat, menestyneet, varakkaat tai statusta omaavat miehet pariutuvat yleensä kauniiden naisten kanssa, miehet joilla noita ominaisuuksia ei ole pahemmin (ns. tavalliset miehet) paljon harvemmin, ja rumat tai hyvin matalan statuksen miehet pääsevät hädin tuskin suhteeseen ja jos pääsevät, niin nainen ulkonäöltään vaatimaton, ellei suorastaan ruma.
Se että on joku poikkeustapaus, jossa ruma ja köyhä Reiska on saanut kauniin Marjatan, ei muuta kokonaisuutta.
Tasoteoria ei ennusta täsmällisesti kenenkään yksittäisen henkilön parisuhdemenestystä, mutta populaation tasolla hyvin sitä, minkälaiset miehet pariutuvat minkälaisten naisten kanssa. Parisuhteen syntyminen ei ole vain sattumankauppaa, vaan pitkälti evoluutiobiologian ohjaamaa prosenttipeliä.
Teoria ei voi olla ennustus. 🤦🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Kai tiesit että suurin osa pitämistä on opittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Olen tieteenfilosofiani lukenut, mutta en toki tehnyt tutkimusta, enkä väitä olevani mikään asiantuntija. Mutta jos sinä olet, ihmettelen vielä enemmän, että tieteenfilosofian kautta perustelet tasoteoriaa validiksi teoriaksi! Aika huonosti osaat sen perustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Tasoteoriaa, kuten mitä tahansa teoriaa, tulee arvostella ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se mallintaa todellisuutta. Mitään perustavanlaatuista argumenttia en ole koskaan nähnyt, joka kumoaisi tasojen olemassaolon ja että ihmiset pariutuvat aika pitkälti teorian mukaisesti: eli komeat, menestyneet, varakkaat tai statusta omaavat miehet pariutuvat yleensä kauniiden naisten kanssa, miehet joilla noita ominaisuuksia ei ole pahemmin (ns. tavalliset miehet) paljon harvemmin, ja rumat tai hyvin matalan statuksen miehet pääsevät hädin tuskin suhteeseen ja jos pääsevät, niin nainen ulkonäöltään vaatimaton, ellei suorastaan ruma.
Se että on joku poikkeustapaus, jossa ruma ja köyhä Reiska on saanut kauniin Marjatan, ei muuta kokonaisuutta.
Tasoteoria ei ennusta täsmällisesti kenenkään yksittäisen henkilön parisuhdemenestystä, mutta populaation tasolla hyvin sitä, minkälaiset miehet pariutuvat minkälaisten naisten kanssa. Parisuhteen syntyminen ei ole vain sattumankauppaa, vaan pitkälti evoluutiobiologian ohjaamaa prosenttipeliä.
Juuri näin, parisuhteen syntyminen ei ole pelkkää sattumankauppaa ja rakkautta, vaan mukana on erittäin vahva evoluutiobiologian ohjaama perusvire, joka ohjaa "henkilökohtaisia mieltymyksiä" ja "kemiaa". Mutta nykyisin on ikään kuin törkeää puhua siitä, että tällaisia kriteereitä olisi, ja että ne olisivat noinkin "taantumuksellisia" ja yksinkertaisia kuten pituus ja naisen kauneus. Kun katsotaan historiaan vaikka vain 50 vuotta sitten, tällaisista kriteereistä puhuminen oli normi. En siis sano, että se oli hyvä asia, sanon vain, että niin oli.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Tasoteoriaa, kuten mitä tahansa teoriaa, tulee arvostella ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se mallintaa todellisuutta. Mitään perustavanlaatuista argumenttia en ole koskaan nähnyt, joka kumoaisi tasojen olemassaolon ja että ihmiset pariutuvat aika pitkälti teorian mukaisesti: eli komeat, menestyneet, varakkaat tai statusta omaavat miehet pariutuvat yleensä kauniiden naisten kanssa, miehet joilla noita ominaisuuksia ei ole pahemmin (ns. tavalliset miehet) paljon harvemmin, ja rumat tai hyvin matalan statuksen miehet pääsevät hädin tuskin suhteeseen ja jos pääsevät, niin nainen ulkonäöltään vaatimaton, ellei suorastaan ruma.
Se että on joku poikkeustapaus, jossa ruma ja köyhä Reiska on saanut kauniin Marjatan, ei muuta kokonaisuutta.
Tasoteoria ei ennusta täsmällisesti kenenkään yksittäisen henkilön parisuhdemenestystä, mutta populaation tasolla hyvin sitä, minkälaiset miehet pariutuvat minkälaisten naisten kanssa. Parisuhteen syntyminen ei ole vain sattumankauppaa, vaan pitkälti evoluutiobiologian ohjaamaa prosenttipeliä.
Millä tavalla kattavasti sinusta todellisuutta mallintaa teoria joka kertoo itsestäänselvyyden että rikkaat ja komeat naivat keskenään ja köyhät ja rumat keskenään (jos sitten pariutuvat ollenkaan)? Kun valtava enemmistä ihmisistä ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan luokkaan.
Tasoteoria ei siis edes populaation tasolla ennusta hyvin kuin ihan ääripäiden toimintaa.
Kyllä se ennustaa ihan hyvin sitä, minkälaisten naisten kanssa tavallisetkin - siinä ääripäiden välissä olevat miehet pariutuvat. Tavallisina pidetyissä miehissäkin on tasoeroja, eli jotkut on parempipalkkaisessa työssä kuin toiset, jotkut pitempiä ja komeampia kuin toiset, tai arvostetummassa asemassa kaveripiirissä tai työporukassa kuin toiset, ja niillä on todennäköisemmin kaunis tai kauniihko vaimo kuin niille tavallisilla miehillä, jotka on vaikka keskituloisia ja vähän lyhyempiä tai vaatimattomamman näköisiä.
Olen nähnyt tuon toteutuvan myös joissain omissa kaveri- ja tuttavapiireissä, kummasti niillä vähän korkeamman statuksen omaavilla tai komeammilla on yleensä kauniimmat vaimot ja tyttöystävät.
Jos olettaa, että tavalliset miehet, jotka muodostaa selvästi suurimman ryhmän, on tasaista massaa, jossa ei ole sisäisiä eroja, niin sitten tietysti olettaa myös, että tasoteoria ei ennusta ollenkaan tavallisten miesten pariutumista. Mutta ei teoriaa ole esitetty sellaiseksi, että on kolme täysin tasaisesta massasta koostuvaa tasoa, joiden välillä on iso kuilu, vaan tasojakauma on jatkumo. Ei kaikki ns. top-miehetkään ole täsmälleen samaa tasoa, korkean statuksen komea mies on tasokkaampi kuin korkean statuksen ei-komea mies jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Onko suomalainen kysely?
Kyllä. Olen postannut sen palstalle.
Tässä artikkelissa ei mainittu erikseen ikäryhmää 21v ja nuoremmat, jossa kokemattomien määrissä on suurin ero sukupuolten välillä, mutta alkuperäisessä aineistossa se oli mainittuna.
Tässä osoitus seksin jakaantumisesta, ja siitä että kovimmat panomiehet hoitelevat leijonan osan kevytsuhteista:
"Siinä missä miehistä suurimmalla osalla (24 %) seksikumppanien määrä oli 2-4, suurimmalla osalla naisista (24 %) vastaava luku oli 5-10. Naisten osuus oli miehiä suurempi myös yli 10, 20, 30 ja 40 seksikumppanin kanssa seksiä harrastaneiden keskuudessa, vaikkakaan erot eivät olleet kovin suuria. Ainoastaan yli 50 ihmisen kanssa seksiä harrastaneista enemmistö oli miehiä."
https://www.terve.fi/artikkelit/suuri-suomalainen-seksikysely-paljastaa…
Ja jos tulkinta tuntuu hankalalta niin:
Enemmistöllä naisista on ollut enemmän seksikumppaneita kuin enemmistöllä miehistä. Mutta pienellä joukolla miehiä on ollut huomattavan paljon seksikumppaneita.
Se tarkoittaa sitä että 5-10 seksikumppanin naiset ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä, sillä aikaa kun 2-4 seksikumppanin miehet ovat "odottaneet sitä oikeaa".
Miksi 2-4 seksikumppanin miehet eivät kelpuuttaneet niitä naisia joita saivat, vaan jäivät odottelemaan niitä jotka ovat käyneet panemassa 50+ seksikumppanin miehiä?
Koska sellaisia naisia ei ollut.
Ja jos 7:n nainen käy panemassa 9:n miestä, pitäisikö 7:n miehen ottaa parisuhteeseen 5:n nainen?
Jos toiveena on, että kumppanilla olisi mahdollisimman vähän vientiä, kannattaa varmaan valita mieluummin 5:n nainen kuin 7:n nainen, eikö? Kun niistä seksikumppaneistahan tässä valitettiin, ja jos kerran 7:n nainen on liian suosittu.
Mutta kun vitosen miehen kuuluu saada vähintään seiskan nainen tai on epistä. (Muistathan, että tasosi on se, minkä tasoisen saat sitoutettua? Jos se on vitosen nainen, niin tasosi on viisi.)
Ei pidä paikkaansa. Olen seurustellut puhtaan kahdeksikon kanssa, eikä tasoni ole lähimainkaan kahdeksan. Sitten tasoni olisi kahdeksan, jos saisin toistuvasti kasin naisia tai minulla olisi aina halutessani parisuhteessa 8 tai yli nainen.
Nainen joka saa toistuvasti ysin miehen on siis tasoltaan 9 eikä 7.
No ei todellakaan, ei mitään yhteistä mieheen verrattuna. Ysin naisen saaminen on aivan eri temppu mieheltä, kuin ysin miehen saaminen naiselta. Ihan älytöntä edes verrata.
Mitä järkeä näissä tasoissa on, jos kerran tason määritelmä on kokonaan mielivaltaista ja aina pelkästään miehen päätettävissä? Mies määrittelee sekä oman että naisen tason, niinkö? Kuulostaa enemmän kuin älyvapaalta touhulta.
Olen luullut tai arvellut, että kriteerit tulevat klassisesta kauneudesta. Kasvojen osalta suora sopusuhtainen nenä, suuret silmät, ovaalin muotoiset tai sydämen muotoiset kasvot, sopusuhtainen tiimalasivartalo jne. Silloinhan kriteerit eivät ole mielivaltaisia.
Mitä tapahtui miesten laajalle naismaulle?
Ei sille mitään tapahdu. Markkina-arvoltaan 6:n nainen voi olla oman miehen mielestä maailman seksikkäin ja usein varmasti onkin.
Tässä juuri termi MA-teoria toimisi hyvin. Olisi helpompi ymmärtää, että pieni mökki järven rannalla voi olla omistajalleen arvokkaampi kuin markkina-arvoltaan moninkertainen läpitalon kaksio Lauttasaaressa.
Mutta jostain syystä tuo sama ei ole teoreetikkojen mielestä mahdollista, jos sukupuolet ovat toisinpäin, vaan silloin on kyse juoksunsa juosseesta kulahtaneesta muijasta ja tyytymissuhteesta. Tätä,en tässä himmelissä käistä, tätä naisten dehumanisointia.
Ei tarvitse olla teoreetikko, vaan ihan nainen tällä palstalla. Naiset itse kertovat, että kauniit naiset seurustelevat komeiden miesten kanssa. Parisuhde on lähes hammurabin laki näille naisille täällä.
Miehet kertovat, että tasoteoria tarkoittaa sitä että pariudutaan omantasoisen, kanssa paitsi että nainen on aina hypergaminen ja pariutuu itseään tasokkaaman miehen kanssa. Selkee homma, eikö? 😂
Hypergamia ei tarkoita tuota, vaan pyrkimystä pariutua korkeammalle, mikä johtaa dumpatuksi tulemiseen seksin jälkeen. Oikaiskoot tasomiehet, jos olen ymmärtänyt väärin. Hypergamia on siis pariutumisen este.
Miehet kuitenkin mittaavat omaa tasoaa sen mukaan kenen kanssa saavat seksiä. Eli edelleenkään yhtälö ei oikein toimi vaan naisen mittarit ovat erilaiset kuin miehen.
Miehen mahdollisuus seksiin alemman tason naisten kanssa laskee hänen tasoaan, jos hän harrasta paljon seksiä alemman tason naisten kanssa. Näinhän perussääntö on, miesten tason määrää hänen naistensa taso. Naisen kohdalla sen määrää niiden miesten taso, jotka hän saa parisuhteeseen, mutta ei seksisuhdemiesten taso. Miesten alhaisempi kynnys harrastaa seksiä on otettu tasoteoriassa huomioon.
Se siitä teorian tieteellisyydesta sitten. Sitä siis kalibroidaan joidenkin katkerien incel-parametrien mukaan tarpeen mukaan sopimaan siihen omaan agendaan. Miehet ja naiset ovat eri viivalla ja heidän tasoaan mitataan eri kriteereillä koska miehelle on sallittua haluta asioita joita nainen ei saa haluta (=vain seksiä).
Totta kai nainen saa minun mielestäni haluta seksiä ja olen kerran ollut fwb-suhteessa itsekin. Minä katson sellaisen suhteen (naisen kannalta) olevan tasoteorian ulkopuolella, koska nainen ei tavoittele parisuhdetta, vaan seksiä.
En jaa maailmankuvaa, missä pariutuminen tai seksin harrastaminen määrittäisi ihmistä millään tavalla paremmaksi tai huonommaksi tai edes seksikkäämmäksi tai haluttavammaksi eikä jälkimmäistä väitä tasotoeriakaan. Se on ainoastaan markkina-arvon kuvaus eikä mitään muuta.
Tasoteoriaan on sisäänkirjoitettu se, että miehelle seksi on aina plussaa toisin kuin naiselle, mutta kun se on miehelle plussaa oikeastikin sen takia, että se on miehelle vaikea saavuttaa. Nuori mies tahtoo seksuaalisia kokemuksia ja hän pitää hyvin monia naisia haluttavina. Seksi on aina plussaa ja sen puute tragedia. Nainen saa seksiä helpommin, mutta hänen on vaikeampi saada hyvää seksiä muussa kuin parisuhteessa. Näin maailma vain toimii, joten tasoteoria on siinä mielessä realistinen.
Tuo on kyllä huomattu. Ja juuri siksi se ei ole mikään tieteellinen teoria joka ei koskaan arvota asioita vaan toteaa vain niiden olevan jollain tavalla. Tasoteoria taas arvottaa miehiä ja naisia ja heidän käytöstään juuri kuvaamallasi tavalla ja kertoo mikä on oikeaa ja toivottavaa käytöstä millekin sukupuolelle. Ja siksi se on vain tietyn ihmisryhmän oman ajattelutavan pönkitykseksi tehty näennäisteoria.
Miesten halu levittää siemeniään mahdollisimman laajalle (halu harrastaa seksiä useamman kuin yhden naisen kanssa) on yksi väitteistä, joka saa tukea tieteestä. Se miten sitä piirrettä arvotetaan on eri asia kuin se, että todetaan sellaisen piirteen olevan olemassa, se on aivan totta.
Se on tehnyt miehen evoluution kannalta arvokkaammaksi sellaisessa maailmassa jossa ei ollut ehkäisyä. Nykyään taas se eniten naisten kanssa seksiä harrastava mies ei suinkaan ole ollenkaan aina se joka saa eniten jälkeläisiä tähän maailmaan.
Lisäksi unohdat nyt sen että se eniten seksiä harrastava mies ei suinkaan ole aina automaattisesti se jota naiset laajasti haluaisivat eniten parisuhteeseen. Kyllä myös naisilla on kriteerejä sille miehelle jonka kanssa he haluavat parisuhteeseen eikä sekään useimmilla painota niitä miehiä joilla on eniten naiskokemuksia koska heitä ei pidetä parisuhteessa luotettavina.
En unohtanut, koska nimenomaan esitin tuota koskevan uuden tulkinnan tasoteoriaan tässä keskustelussa. Yleensä on puhuttu (aiemmissa keskusteluissa ja myös tässä), että seksi nostaa miesten tasoa, mutta näinhän asia ei näin ole. Se on helppo naisena nähdä, mutta tasomiehet eivät tässä noudata omaa teoriaansa eli se millaisen naisen miehet saavat vaikuttaa heidän tasoonsa.
Mitä enemmän seksiä markkina-arvoltaan huonomman naisen kanssa, sitä enemmän heidän tasonsa laskee. Paljon seksiä harrastavat miehethän eivät voi harrastaa sitä kaikkea seksiä vain kauneimpien kanssa, koska heidän määränsä ei riitä ja heistä on paljon kilpailua, minkä lisäksi osa on varattu tai ei halua seksiä kuin parisuhteessa. Tästä siis oli jo puhetta.
Ja tuo mitä esität pitää myös tasan paikkansa eli evoluutiobiologian kannalta jonkun miehen on vain oltava valmis levittämään siementään laajalle, jotta mahdollisuudet säilyä lajina paranisivat. Siihen ei sisälly mitään laatua parantavaa ainesosasta kuten vaikka niiden miesten kohdalla, joilla on korkean saatutetun asemansa (statuksen) ja korkean saavutetun iän (terveys) vuoksi ollut mahdollisuus toiseen kierrokseen nuoremman naisen kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa (statusmies) on mahdollista tulkita tilannetta miehen parempaan laatuun liittyen, mutta ensimmäinen (pitkin ja poikin naiva kulkumies) on vain sokeaa evoluutiota, joka ei laatuun liity.
Monogamia on sikäli fiksu malli tarkastella pariutumista evoluution näkökulmasta, koska pysyvät perhesuhteet (isoäiti, resurssien kerääntyminen eika hajaantuminen) edistävät jälkeläisten selviytymistä.
Aikamoisena panopukkina korkean tason miehet tässä kuvatan.
Se vaan, et jos evoluutioteorian mukaan miehen tavoite on levittää siementä mahdollisimman laajalle, luulis heidän haluavan niitä jälkeläisiä myös. Mut harva panomies niitä haluaa. Ehkä vasta vakiintuneessa parisuhteessa, mut sit sitä siementä ei enää jaellakaan. Ainakaan tuloksellisesti.Naiset itsekin kuvaavat miehen luuserina, joka ei saa naista. Ja se on yleisesti kuva miesluuserista, että hän ei nimenomaan tee kahta asiaa: urheile ja viehätä naisia. Kun mies alkaa urheilla ja kehittää ulkonäköään, niin naisonni paranee samassa suhteessa. Tässä vielä legendaarista lyriikkaa vuodelta 1985:
"Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä
niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä."
Sitä jääkiekkoilijaa katsottiin koska hän oli tunnettu. Ei koska hänellä oli lihakset jotka jokainen tavis voisi hankkia jos viitsisi. Taviksesta ei saa NHL-kiekkoilijan tasoista millään kuntoilulla tai ulkonäköremontilla.
Pantse Syrjä sai idean biisiin tamperelaisessa yökerhossa/baarissa, missä jääkiekkoilija Mika Nieminen pyöritti naisia, minkä kerkesi.
Niin, Mika Nieminen oli tunnettu hahmo Tampereella ja se vaikutti asiaan. Saman näköinen jääkiekkoilija jota kukaan ei olisi tuntenut ei olisi nauttinut samaa suosiota.
Mika Nieminen aloitteli uraansa Kiekko-Reippaassa 1985, eikä ollut vielä millään tavalla tunnettu. Jääkiekkoilijat ovat urheilijoita, ja urheilu vetää naisia puoleensa, koska se kehittää miehen lihasmassaa ja vähentää rasvaprosenttia.
Jos tuo pitäisi suoraan paikkaansa niin baareissa kävisi aika kuhina koska kyllä niitä jonkin tasoisia urheilijoita on melkoisen paljon. Jokaisen ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suosiota.
Ja jokainen urheilija ei suinkaan ole lihaksikas. Vaikkapa mäkihyppääjät voivat olla aika lyhyitä ja laihoja mitta silti suosittuja kuten Matti Nykänen aikanaan.
Matti Nykänen oli huippuaikoina timanttisessa kunnossa, ei mikään laiha. Kivikova lihaksikas kroppa, mutta tietenkin naiselle se näyttäytyy normaalina laihuutena. Ja baareissa käy kuhina juuri urheilijamiesten ympärillä, he valitsevat naiset ensimmäisenä. Kukaan nörtti ei vie naisia yhden illan juttuihin urheilijoiden edestä, urheilijat ovat aina mieshierarkian kärjessä.
Mäkihyppy on tunnettu siitä että siinä painoa pudotetaan mahdollisimman alas. On ollut ihan syömishäiriötapauksia. Jokainen ylimääräinen gramma verottaa pituuksia.
Hyvässä kunnossa mäkihyppääjät toki ovat mutta ne lihakset eivät ole isot vaan jäntevät. Kuten vaikkapa maratoonareilla. Ei heidänkään kroppansa mikään varsinainen ihannekroppa ole mutta lajiin sopiva kyllä. Ja kyllä joku siitäkin tykkää.
Ja urheilijan edestä ei tietenkään kukaan vie koska se nainen on urheilijan edessä koska on kiinnostunut nimenomaan urheilijoista. Samasta baarista sitten kyllä taviskin voi naisen saada koska se nainen ei ole kiinnostunut urheilijoista.
Kaikki naiset ovat kiinnostuneita urheilijan vartalosta, eivät välttämättä urheilusta. Urheilijamiehet ovat hierarkian kärjessä ja valitsevat lähes kenet tahansa, jos ovat nuoria, eivätkä muutoin epämuodostuneita. Ja nyt puhutaan alle 60-vuotiaista naisista.
Ei, ei ole. Kun olin parikymppinen, siinä 17-21, niin kyllä minä olin kiinnostunein punkkaripojista enkä urheiijoista. Myöhemmin miesihanne muuttui, mutta esimerkiksi kilttiin pukeutunut normaalivartaloinen heviäijä oli se, jonka vartalo kiinnosti enemmän kuin urheilijan.
Edes silloin, kun itse kävin salilla, uin ja lenkkeilin, ja olin timmissä kunnossa, en kertaakaan seurustellut salilla käyvän tai muuten liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Hain miehistä aivan eri asioita kuin urheilijan kroppaa. Tai hiusrajaa. Tai statusta tai varallisuutta.
Minäkin olen aina vältellyt urheilijoita. Elleivät he sitten ole samanaikaisesti vaikka filosofeja, mutta yhtään sellaista ei ole vielä eteen kävellyt. Ei, kyllä minun mieheni ovat aina olleet älykköjä, samoista asioista kiinnostuneita, ja vieläpä osa melko pientä alakulttuuria.
Se ei kuitenkaan poista tasoteorian kriteerien merkitystä. Eli siellä alaryhmän sisällä ne maskuliinisimmat ovat suosituimpia. Vaikka juuri sinä pitäisit pienikokoisista, feminiinisistä tai poikamaisista miehistä, niin suosituimmat kuitenkin muistuttavat sitä kreikkalaista jumalpatsasta enemmän tai vähemmän. Pituus esimerkiksi on yksi niistä ominaisuuksista, joita miesten kohdalla pidetään yleismaailmallisesti viehättävänä, jonka vuoksi se on tasoteorian parametri. Se että yksi nainen pitää lyhyistä miehistä, ei poista pitkän miehen etulyöntiasemaa naismarkkinoilla yleisesti.
Laura
Mutta ongelmahan näissä tasoteoriakeskusteluissa on ollutkin juuri se, että osa miesoletetuista kirjoittajista ei ole uskonut, että osalle naisista miehen pituudella ei ole väliä, tai että joidenkin mielestä ihannepituus ei ole se "mahdollisimman pitkä". Joillain voi olla pituudelle toiveena että mies olisi itseä pitempi (mutta jos nainen on alle 170, tämä kriteeri on useimmiten helppo täyttää). Ja lisäksi monelle pituustoive ei ole sillä tavalla ratkaiseva, että jättäisi kiinnostavan miehen väliin tämän pituuden vuoksi. Ne, joilla on jokin täysin ehdoton pituuskriteeri ja toiveena joku kaksimetrinen mies, eivät suinkaan edusta naisten enemmistöä. Mutta näissä ketjuissa ongelmana on ollut juuri se, että osa kirjoittajista on vängännyt ja väittänyt, että kyllä vaan ehdottomasti kaikki naiset vaativat vähintään 185-senttisen miehen, ja muut miehet eivät vaan kelpaa muille kuin lihaville yksinhuoltajille.
Lopulta vaikka pituudesta onkin pitkälle miehelle varmasti hyötyä, voi lyhyiltä miehiltä löytyä joku toinen "valttikortti". Kaikilta toki ei. Mutta ei pariutuminen niin kaavamaista ole mitä tasoteorian puitteissa väitetään.
Tiedän mitä tarkoitat. Itselleni tuo pituusjuttu oli helppo hyväksyä, koska pidän pitkistä miehistä.
Laura
Kai tiesit että suurin osa pitämistä on opittua?
Kyllä, ja tunnen myös epigenetiikan käsitteen. Miten niin?
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Tasoteoriaa, kuten mitä tahansa teoriaa, tulee arvostella ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se mallintaa todellisuutta. Mitään perustavanlaatuista argumenttia en ole koskaan nähnyt, joka kumoaisi tasojen olemassaolon ja että ihmiset pariutuvat aika pitkälti teorian mukaisesti: eli komeat, menestyneet, varakkaat tai statusta omaavat miehet pariutuvat yleensä kauniiden naisten kanssa, miehet joilla noita ominaisuuksia ei ole pahemmin (ns. tavalliset miehet) paljon harvemmin, ja rumat tai hyvin matalan statuksen miehet pääsevät hädin tuskin suhteeseen ja jos pääsevät, niin nainen ulkonäöltään vaatimaton, ellei suorastaan ruma.
Se että on joku poikkeustapaus, jossa ruma ja köyhä Reiska on saanut kauniin Marjatan, ei muuta kokonaisuutta.
Tasoteoria ei ennusta täsmällisesti kenenkään yksittäisen henkilön parisuhdemenestystä, mutta populaation tasolla hyvin sitä, minkälaiset miehet pariutuvat minkälaisten naisten kanssa. Parisuhteen syntyminen ei ole vain sattumankauppaa, vaan pitkälti evoluutiobiologian ohjaamaa prosenttipeliä.
Millä tavalla kattavasti sinusta todellisuutta mallintaa teoria joka kertoo itsestäänselvyyden että rikkaat ja komeat naivat keskenään ja köyhät ja rumat keskenään (jos sitten pariutuvat ollenkaan)? Kun valtava enemmistä ihmisistä ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan luokkaan.
Tasoteoria ei siis edes populaation tasolla ennusta hyvin kuin ihan ääripäiden toimintaa.
Kyllä se ennustaa ihan hyvin sitä, minkälaisten naisten kanssa tavallisetkin - siinä ääripäiden välissä olevat miehet pariutuvat. Tavallisina pidetyissä miehissäkin on tasoeroja, eli jotkut on parempipalkkaisessa työssä kuin toiset, jotkut pitempiä ja komeampia kuin toiset, tai arvostetummassa asemassa kaveripiirissä tai työporukassa kuin toiset, ja niillä on todennäköisemmin kaunis tai kauniihko vaimo kuin niille tavallisilla miehillä, jotka on vaikka keskituloisia ja vähän lyhyempiä tai vaatimattomamman näköisiä.
Olen nähnyt tuon toteutuvan myös joissain omissa kaveri- ja tuttavapiireissä, kummasti niillä vähän korkeamman statuksen omaavilla tai komeammilla on yleensä kauniimmat vaimot ja tyttöystävät.
Jos olettaa, että tavalliset miehet, jotka muodostaa selvästi suurimman ryhmän, on tasaista massaa, jossa ei ole sisäisiä eroja, niin sitten tietysti olettaa myös, että tasoteoria ei ennusta ollenkaan tavallisten miesten pariutumista. Mutta ei teoriaa ole esitetty sellaiseksi, että on kolme täysin tasaisesta massasta koostuvaa tasoa, joiden välillä on iso kuilu, vaan tasojakauma on jatkumo. Ei kaikki ns. top-miehetkään ole täsmälleen samaa tasoa, korkean statuksen komea mies on tasokkaampi kuin korkean statuksen ei-komea mies jne. jne.
Tästä 12121212 puhui jo aiemmin. Tasojen tai kerrosten sisällä on myös sukupuolispesifiä hierarkiaa.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Tietenkin ne pitää kirjoittaa auki. Perusasiaa. Meinaatko, että se riittää tieteellisyyteen, et teoria myöntää perustuvansa johonkin tiettyyn arvomaailmaan? Se ei nyt oo ihan sama asia. Eikä vielä pelasta...miltään, mitä tulee tieteellisyyteen.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoitit että "Tiede ei ole koskaan ollut eikä ole tänä päivänäkään irrallaan muusta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Se ei ole validi peruste kritisoida tasoteoriaa, tulee olla parempi perusteli ja niitä kyllä olisi".
Kyse ei siis ollut siitä onko mikään kritiikki sallittua vaan onko tasoteorian tiukka sidos tiettyyn maailmankuvaan validi syy kritisoida sitä. Ja minusta on.