Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Viestisi paljastaakin hyvin sen, miksi seksin saaminen on miehelle iso plussa. "Hyvännäköisyys" on aika harvinaista miehelle ja vain harvat miehet pääsevät lohduttamaan naista sydänsuruissa seksiä antamalla. Se olisi suorastaan unelmatilanne miehen näkökulmasta.
Minä kirjoitin edeltävän kommentin, jossa kerroin harrastaneeni nuorena (160/52, pitkät hiukset, hyvä kroppa) paljon irtoseksiä ja että ulkonäöltään ne miehet olivat vaatimattomampia kuin ne, joiden kanssa seurustelin. Olivatko defenssisi niin korkealla, ettet pystynyt edes lukemaan kommenttiani?
Millainen on ulkoisesti vaatimattomampi mies? Mitä ominaisuuksia tällaisessa miehessä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko varsinaisesti tasoteoreetikko, enkä osaa mitään numeroranking järjestelmää tehdä.
Ainoa asia mitä olen näistä tasoista arjessa huomannut, on se että kun katson Prismassa käyviä pariskuntia, niin hämmästyttävästi lähes kaikki pariskunnat ovat "samalla tasolla" ulkonäkönsä puolesta: rumalla ihmisellä on yleensä kumppanina toinen ruma, tavikset on keskenään ja kauniilla ihmisellä on yleensä kaunis kumppani.
Näinhän se asia on. Näissä keskusteluissa moni nainen kertoo mielipiteenään sen, kuinka haluaisi asioitten olevan. Tyyliin "minulle ei miehen ulkonäöllä ole mitään väliä, vain luonne ratkaisee", tai "miehen sosiaalisella asemalla ei ole merkitystä".
Kuitenkin, kun asioita katsoo siltä kannalta, mikä on ollut toteutuma eli siis kuinka asiat ovat oikeasti menneet, vaikkapa juuri siellä Prismassa, niin päätyy samaan tulokseen: Taso löytää toisensa. Tämä siis karkeana yleistyksenä.
Vaikka nainen kuinka väittää, ettei miehen sosiaaliluokalla ole mitään merkitystä, niin käytännössä roskakuski- Reino pariutuu apuhoitaja- Anun kanssa. Hallintojohtaja- Helena pariutuu Insinööri- Ilkan kanssa.
Akateemiset naiset valittavat sitä, kuinka pääkaupunkiseudulla on vaikea löytää tasoistaan miestä. (Tasoistaan? Eihän tasoja edes ole, kuulemma...) Niinhän se varmastikin on. Akateemisesti koulutetuista suurin osa on naisia. Jos lähtökohta on se, että miehenkin on oltava akateeminen, osa naisista jää ilman. Tässä ketjussa useampikin akateeminen nainen on kertonut kuinka kaikki kumppanit ovat olleet akateemisia. Sitä ei ole syytä epäillä, mutta se on mielenkiintoista sitä väittämää vasten katsottuna, että sosiaaliluokalla ei ole mitään merkitystä... Ne nyt vain ihan sattumalta sattuivat olemaan akateemisesti koulutettuja...
Ihan sattumalta tilastot todistavat, että kyllä, keskimäärin ihmiset pariutuvat aika lailla oman koulutustasonsa mukaan.
KUITENKIN niin, että naiset pariutuvat hieman useammin itseään alemmin koulutetun kanssa :)
Naiset pariutuvat hieman useammin hieman alemmin koulutetun kanssa. Eli Myyntipäällikkö- Maisa & teknikko- Timo = mahdollinen. Kauppatieteitten maisteri- Katja & hitsaaja- Heikki = Ei mahdollinen.
Kas, olen mahdottomassa parisuhteessa (minä YM, mies lukion jälkeen sitä sitä tätä puuhastellut joka paikan höylä, ei koulutusta). Mutta johan tuolta aiemmin sain tietää senkin, etten edes ole nainen, kun en tunne mitään kiinnostusta rentun kesytykseen 😅.
(Olispa kyllä kiva tietää, mistä nää palstan tyypit repii näitä naisstereotypioitaan.)
Tilastoista. Se, että sinä olet tuollaisessa suhteessa, ei merkitse sitä että se olisi mitenkään yleistä. Tätä pariutuminen/koulutustaso asiaa on tutkittu, ja tulos on selkeästi se että yleensä pariudutaan likimain saman koulutustasoisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Viestisi paljastaakin hyvin sen, miksi seksin saaminen on miehelle iso plussa. "Hyvännäköisyys" on aika harvinaista miehelle ja vain harvat miehet pääsevät lohduttamaan naista sydänsuruissa seksiä antamalla. Se olisi suorastaan unelmatilanne miehen näkökulmasta.
Toivottavasti tuo kyseinen mies ajattelee samoin eli muistelee hyvällä. Minä ainakin muistelen häntä enkä usko, että hän minua ainakaan pahalla muistelee. Hän oli se, joka tunnisti minun aviomieheni miesjoukosta ilman mitään muuta tietoa kuin että olen mennyt naimisiin, kun tapasimme sattumalta useita vuosia myöhemmin festareilla. Se oli kerta, jolloin ymmärsin, että miesmakuni on aivan samanlainen (hän oli exäni hyvä hyvä ystävä). Tämä kys. mies edustaa itsekin samaa näköä, mutta ei aivan yhtä komea kasvoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)
Niin no, minun kouluaikana ala-asteella ei kukaan seurustellut (ei pidelty kädestä, ei katseltu leffoja), ja kuten sanoin, yläasteella seurusteli ehkä muutama tyyppi. Mutta lukiossakaan suurin osa ei kävellyt käsi kädessä ja katsellut yhdessä leffoja vastakkaisen sukupuolen kanssa (kaveriporukat asia erikseen - kaverit saattoivat katsella leffoja, mutta nythän ei sellaisesta ollut kyse.) Minä seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, ja omista kavereistani vain yksi minua aikaisemmin.
Mutta en nyt sekoittaisi aikuisten parisuhteita käsittelviin keskusteluihin jotain ala-astelaisten parin viikon leikkiseurusteluja - se tuo keskusteluun vähän infantiilin sävyn.
Se ei todellakaan ole infantiilia, että opetellaan olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa intiimimmässä suhteessa, harjoitellaan tykkäämistä ja seurusteluun liittyviä asioita. Nämä tekijät ovat äärimmäisen tärkeitä vaiheita, vaikka ne osalle tapahtuvat aikaisemmin ja toisille myöhemmin.
Jos nämä asiat puuttuvat ja seurustelua aloitellaan vasta aikuisena, ollaan aikamoisella takamatkalla. Leikkisät ihastumiset ja seurustelut sydänsuruineen ovat hyvin tärkeitä oppimiskokemuksia ja muodostavat myös pohjan vaivattomalle pariutumiselle sitten, kun vakavan seurustelun aika tulee.
Millä lailla se on intiimin suhteen harjoittelua, että ala-asteikäiset sopivat seurustelusta, vaikka eivät edes vietä aikaa yhdessä? Kyllä ihmisillä on varmasti ihastuksia ollut, vaikka ei olisi kouluaikana seurustellutkaan. Ja ihmissuhdetaitoja oppii myös omassa lapsuudenperheessä ja teini-ikäisenä omien ystävien kanssa. Itse aloitin seurustelun 20-vuotiaana, ja en nyt suoraan sanottuna oikein tiedä, mikä muka olisi mennyt paremmin, jos olisin seurustellut jo aiemmin. Ei ollut mitään kommunikointi- tai ihmissuhdeongelmia, eli ehkä skippasin sitten vain jotkut vaivalloiset teinidraamat kokonaan.
Aika vähättelevästi puhut teini-iän suhteista. Sydänsurut ovat tärkeitä oppimiskokemuksia, kun ihminen kokee ne sen ikäisenä, kun persoonallisuus on vielä muokkaantumassa. Minunkin tuttaviini kuuluu perhe, jonka poika teki itsemurhan, kun tyttöystävä jätti. Ja oma jokin deittailun tapainen päättyi, kun poika/nuori mies alkoi puhua haluavansa kuolla, jos joskus jättäisin hänet (onneksi ei kuitenkaan tehnyt mitään itselleen, kun pelästyneenä lopetin suhteen siihen paikkaan). Osa lapsista ja nuorista on haavoittuvaisia jo valmiiksi, jolloin teini-iän kokemukset saavat erityisen suuren painoarvon.
Jos sinulla on lapsia, toivoisin, että ottaisit heidän sydänsurunsa vakavasti. Emme enää elä maailmassa, missä uskotaan, että vauvat eivät tunne kipua ja tarvitse kipulääkettä tai että teini-ikä on pelkkä välivaihe aikuisuuteen. Tai kehityspsykologiassa ei koskaan ole edes ajatultu noin: teini-ikä on aina ollut ihmisen tärkeimpiä kehitysvaiheita omine kehitystehtävineen. Syyt torjua sen merkitys esimerkiksi vanhempana kertovat omien tunnetaitojen puutteesta (on tarve torjua kipu, koska ei ole keinoja käsitellä sitä).
Kirjoituksesi pointti oli vähätellä niiden kokemusta, jotka kokivat suhteita aiemmin kuin sinä. Jäin miettimään mistä sellainen tarve oikein tulee. Ihmiset kehittyvät eri tahtiin, se on aivan normaalia. Ulkonäkökin siihen jonkin verran vaikuttaa eli itse olin ikäistäni huomattavasti vanhemman näköinen ja fyysinen kehitys alkoi aiemmin. Sen vuoksi aloin saada vastakkaiselta sukupuolelta huomiota hyvin aikaisin missä oli sekä hyvät että huonot puolensa.
Luit nyt tekstiäni aika asenteellisesti. Tarkoitin tuolla vain sitä, että teininä ne ihmissuhde- ja etenkin parisuhdetaidot olivat kaikilla aika huonot. Sydänsurujahan voivat kokea nekin, jotka eivät seurustele - kyllä hekin ihastuvat, mutta heidän sydänsurunsa ovat sitten sitä, että eivät saa koskaan ihastuksensa kohdetta. Ja toisaalta monilla nuorilla kun seurustelu oli sellaista kepeää "sovitaan että seurustellaan, mutta ei edes vietetä aikaa yhdessä" niin eipä noita välttämättä edes surra, kun ne loppuvat. Mutta en vetäisi seurustelun takia itsemurhan tehneitä tai sillä uhkailijoita esimerkiksi siitä, miten normaalia on surra suhteen päättymistä - tuo kuulostaa siltä, että henkilöllä on muitakin ongelmia, ja itsemurhalla uhkailuhan on henkistä väkivaltaa ja toisen kontrollointia, ei suinkaan merkki syvästä rakkaudesta. Nuoren itsemurha on todella hirveä asia, mutta se ei todellakaan selity millään suurella rakkaudella, vaan ihan muilla asioilla.
Mutta varsinaisesti olen tässä ketjussa ehdottanut, että keskityttäisiin keskustelussa aikuisten ihmisten suhteisiin eikä pohdita teinien eikä varsinkaan ala-astelaisten seurusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
En harrasta paljoa irtosuhteita enkä pidä seksiä kovin tärkeänä. Yleensä olen pitänyt noin 2 kumppania kerralla enkä ole aktiivisesti etsinyt uusia. Jotkut kumppaneista ovat olleet mallin mitoissa, toiset muuten kiinnostavia, osa fiksuja tai hauskoja, kaikissa on ollut jotain. Itselle tyypillistä on että olisin osan kanssa halunnut suhteen mutta he halusivat vain seksisuhteen, joskus toki myös toisinpäin. Fwb on ollut kiinnostava konsepti mutta sellaisia minulla on vain yksi. Omat vaatimukset pysyvälle kumppanille ovat korkeat, mutta en tarvitse kaikkea samassa paketissa. Avoin suhde olisi ykkönen mutta yllättävän harva nainen on kiinnostunut sellaisesta. Ikää minulla on 27.
Viestissä 304 (edeltävä viesti) kuvasin sattumoisin juuri tilannettasi tasojen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Eli ihannemiehen ulkonäkö ratkaisi tämänkin casen.
Eihän se mikään ihannemies ole, kun mies ei kelpaa parisuhteeseen vaan ainoastaan seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoa nostavat miehillä mm. seuraavat seikat:
- pituus mahdollisimman lähellä 186,5cm
- raamikas tai roteva kroppa
- pitkä saa olla hoikkakin kunhan ei ole hintelä, lyhyen on oltava roteva tai lyhyyden ja hintelyyden yhdistelmä laskee tasoa valtavasti
- harteikkuus, V-mallinen yläkroppa
- voimakas leuka ja kasvonpiirteet, "metsästäjänsilmät"
- täydellinen hiusraja
- matala ääni
- korkea sosioekonominen status. Mitä isommissa piireissä, sen parempi. Isoissa piireissä mm. toimitusjohtajat ja huippu-urheilijat, pienissä piireissä mp-jengien pomot tai joogagurut
- raha ja varallisuus, vaikutusvalta
- itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, johtajanominaisuudet
- rentous naisseurassa ja soidinmenotaidot
- sosiaalinen nopeus, kyky heittää jotain aiheesta kuin aiheesta
- enemmän dominoiva kuin alistuva seksuaalisuus
TYYLI puuttuu listalta. Ihan ykkösasia miten on mies puunannut itsensä, onko parta leikattu, tukan malli, vaatteet onko kuinka tyylikkäät ja istuvat, sopii kropalle ja elämäntyyliin... Hygienia pitää tietysti olla kunnossa. Myös kotona.
Sosiaalinen TILANNETAJU on kultaa. Ei tarvii olla supernopea tai supliikki, tyhmillä jutuilla pilaa mahdollisuutensa moni mies.
Eli otetaan listan mies, jolla on tyyliä ja tilannetajua. Tai listan vastakohtamies: eli edellämainittu lyhyt ja hintelä, korkeaääninen, heikkopiirteinen ja kaljuuntuva, epävarma ja kokematon pienituloinen mies joka haluaa alistua sinulle seksuaalisesti, jolla kuitenkin tyyliä ja tilannetajua. Kumman ottaisit?
Lisätään molempiin kultainen luonne, huoli kanssa ihmisistä, planeetesta ja sorretuista, rescue-koira harrastus, syvä ja taiteellisesti kokeva luonne eli mitä tahansa lutuista mitä mieleen tulee. Sama kysymys edelleen listan mies vai vastakohtamies sen jälkeen?
En ottaisi kumpaakaan, koska niillä on resque-koira. En missään tapauksessa ottaisi kumpaakaan koiran takia. t. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.
Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.
Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Eli ihannemiehen ulkonäkö ratkaisi tämänkin casen.
Tavallaan kyllä, koska en harrasta seksiä epämiellyttävän kanssa. Hänen kykynsä myötäillä ja kuunnella oli kuitenkin tärkeämpi ominaisuus, sillä pitäähän sieltä hyvännäköisten, saatavilla olevienkin joukosta valikoida jonkun perusteella sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Eli ihannemiehen ulkonäkö ratkaisi tämänkin casen.
Eihän se mikään ihannemies ole, kun mies ei kelpaa parisuhteeseen vaan ainoastaan seksiin.
Juuri näin. Tätä eivät miehet oikein pysty täällä hyväksymään, koska heille seksin saaminen naiselta on todiste miehen korkeasta tasosta eivätkä he ole siitä valmiita luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.
Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.
Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.
Et kyllä ole ymmärtänyt markkina-arvoteoriasta juuri mitään. Luet siihen vain omia oletuksiasi loputtomiin, joten selittäminenkään ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Viestisi paljastaakin hyvin sen, miksi seksin saaminen on miehelle iso plussa. "Hyvännäköisyys" on aika harvinaista miehelle ja vain harvat miehet pääsevät lohduttamaan naista sydänsuruissa seksiä antamalla. Se olisi suorastaan unelmatilanne miehen näkökulmasta.
Minä kirjoitin edeltävän kommentin, jossa kerroin harrastaneeni nuorena (160/52, pitkät hiukset, hyvä kroppa) paljon irtoseksiä ja että ulkonäöltään ne miehet olivat vaatimattomampia kuin ne, joiden kanssa seurustelin. Olivatko defenssisi niin korkealla, ettet pystynyt edes lukemaan kommenttiani?
Millainen on ulkoisesti vaatimattomampi mies? Mitä ominaisuuksia tällaisessa miehessä on?
Astu ovesta ulos ja katso ympärillesi. Suurin osa miehistä, joita näet, on taviksia. Ulkoisesti vaatimattomia. Jonkun silmään he ovat ja ovat olleet erityisiä; haluttavia, kuumia, seksittäitä. Mutta ei todellakaan kaikkien.
Puolisoni hurmasi minut sinisillä silmillään ja niiden pilkkeellä. Vastaavia ei ollut kenelläkään irtonumerolla. Ex-aviopuolisossani iskin silmäni hänen vahvoihin kulmakarvoihinsa ja leveisiin hartioihin (luustoon, ei lihaksiin, hän ei todellakaan käynyt salilla).
Niissä irtonumeroissa ei ollut sellaisia ominaisuuksia, joita olisin pitänyt erityisen komeina. He olivat aivan tavallisia 170-180+ pituisia miehiä (lyhimmät varmaan alle 170 cm). Mutta he olivat hauskoja, supliikkeja, mukavia ja heidän seurassaan oli kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.
Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.
Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.
Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset 1-9
https://www.reddit.com/r/OkCupid/comments/2bb8cb/based_on_the_110_scale…
Miehet 1-9
https://fi.pinterest.com/pin/4151824647111375/
Toinen tapa jaotella asia
---
En henkilökohtaisesti usko, että ihmisiä voi typistää pelkäksi numeroksi viehätysvoiman osalta, mutta selvää on, että niin voidaan lähestyä todellista tilannetta.
No mitä paskaa taas. Omat kumppanit ovat olleet paremman näköisiä kuin tässä olevat ysin naiset. Miesten listalla taas ei ollut yhtään itseä muistuttavaa referenssiksi. Eli taitaa olla paskelia tämäkin lista.
T. Tasoteorioita paskelina pitävä mies, sama kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Viestisi paljastaakin hyvin sen, miksi seksin saaminen on miehelle iso plussa. "Hyvännäköisyys" on aika harvinaista miehelle ja vain harvat miehet pääsevät lohduttamaan naista sydänsuruissa seksiä antamalla. Se olisi suorastaan unelmatilanne miehen näkökulmasta.
Minä kirjoitin edeltävän kommentin, jossa kerroin harrastaneeni nuorena (160/52, pitkät hiukset, hyvä kroppa) paljon irtoseksiä ja että ulkonäöltään ne miehet olivat vaatimattomampia kuin ne, joiden kanssa seurustelin. Olivatko defenssisi niin korkealla, ettet pystynyt edes lukemaan kommenttiani?
Millainen on ulkoisesti vaatimattomampi mies? Mitä ominaisuuksia tällaisessa miehessä on?
Astu ovesta ulos ja katso ympärillesi. Suurin osa miehistä, joita näet, on taviksia. Ulkoisesti vaatimattomia. Jonkun silmään he ovat ja ovat olleet erityisiä; haluttavia, kuumia, seksittäitä. Mutta ei todellakaan kaikkien.
Puolisoni hurmasi minut sinisillä silmillään ja niiden pilkkeellä. Vastaavia ei ollut kenelläkään irtonumerolla. Ex-aviopuolisossani iskin silmäni hänen vahvoihin kulmakarvoihinsa ja leveisiin hartioihin (luustoon, ei lihaksiin, hän ei todellakaan käynyt salilla).
Niissä irtonumeroissa ei ollut sellaisia ominaisuuksia, joita olisin pitänyt erityisen komeina. He olivat aivan tavallisia 170-180+ pituisia miehiä (lyhimmät varmaan alle 170 cm). Mutta he olivat hauskoja, supliikkeja, mukavia ja heidän seurassaan oli kivaa.
Ja arvelen, että alkoholi oli tässä kaikkein keskeisimmässä roolissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Viestisi paljastaakin hyvin sen, miksi seksin saaminen on miehelle iso plussa. "Hyvännäköisyys" on aika harvinaista miehelle ja vain harvat miehet pääsevät lohduttamaan naista sydänsuruissa seksiä antamalla. Se olisi suorastaan unelmatilanne miehen näkökulmasta.
Minä kirjoitin edeltävän kommentin, jossa kerroin harrastaneeni nuorena (160/52, pitkät hiukset, hyvä kroppa) paljon irtoseksiä ja että ulkonäöltään ne miehet olivat vaatimattomampia kuin ne, joiden kanssa seurustelin. Olivatko defenssisi niin korkealla, ettet pystynyt edes lukemaan kommenttiani?
Millainen on ulkoisesti vaatimattomampi mies? Mitä ominaisuuksia tällaisessa miehessä on?
Astu ovesta ulos ja katso ympärillesi. Suurin osa miehistä, joita näet, on taviksia. Ulkoisesti vaatimattomia. Jonkun silmään he ovat ja ovat olleet erityisiä; haluttavia, kuumia, seksittäitä. Mutta ei todellakaan kaikkien.
Puolisoni hurmasi minut sinisillä silmillään ja niiden pilkkeellä. Vastaavia ei ollut kenelläkään irtonumerolla. Ex-aviopuolisossani iskin silmäni hänen vahvoihin kulmakarvoihinsa ja leveisiin hartioihin (luustoon, ei lihaksiin, hän ei todellakaan käynyt salilla).
Niissä irtonumeroissa ei ollut sellaisia ominaisuuksia, joita olisin pitänyt erityisen komeina. He olivat aivan tavallisia 170-180+ pituisia miehiä (lyhimmät varmaan alle 170 cm). Mutta he olivat hauskoja, supliikkeja, mukavia ja heidän seurassaan oli kivaa.
Eli tavallinen mies on ulkoisesti vaatimaton ja tavallinen nainen taas on aika kaunis. Tässähän se yksi iso ongelma tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.
Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.
Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.
Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.
Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?
Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.
Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.
Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen.
Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.
Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.
Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?
Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.
Noinhan se todellisuudessa menee. Minulla on ollut paljon irtonumeroita ja siihen on riittänyt, että mies on ollut puoleensavetävän näköinen, riittävän fiksu ja hauska. Vakavaan parisuhteeseen on tarvittu noiden lisäksi paljon enemmän (luonne, arvot ym).
Myös ulkonäöltään seurustelukumppanini ovat olleet "tasokkaampia" (komeampia) kuin irtonumerot. Tietysti. Sitä vakituista kumppania kun katsellaan vuosia ja pannaan jopa tuhansia kertoja.
Minun käsitykseni asiasta on se, ettei miehillä ja naisilla tässä niin kovin suurta eroa ole. Miehelle itse seksin saaminen on iso plussa, naiselle taas ei. Siinä suurin ero.
Lähestyn asiaa sitä kautta, että seksi on eräänlainen testi siitä sovitaanko miehen kanssa yhteen vai ei. Näin ollen pelkäksi seksiksi jäävä suhde tarkoittaa, ettei miehestä ole sen enempään, ja elämäntilanteesta riippuen se voi sopia molemmille, jolloin kyseessä on fwb-suhde, jollaisia ei tosin ole itselläni ollut kuin yksi, joskus nuorena, kun lääkitsin isoa sydänsurua. Tärkeää miehessä oli seksin lisäksi hyvännäköisyys ja turvallinen olkapää, jota vasten olisi voinut nyyhkyttää tarvittaessa. Eli hän oli hyvä kuuntelemaan.
Eli ihannemiehen ulkonäkö ratkaisi tämänkin casen.
Eihän se mikään ihannemies ole, kun mies ei kelpaa parisuhteeseen vaan ainoastaan seksiin.
Juuri näin. Tätä eivät miehet oikein pysty täällä hyväksymään, koska heille seksin saaminen naiselta on todiste miehen korkeasta tasosta eivätkä he ole siitä valmiita luopumaan.
Ja kun he eivät edes ole siellä, mistä seksiseuraa haetaan! Katselin eilen nuoria ihmisiä terassilla ja kyllä heistä suurin osa oli ihan taviksia, mutta ehkä niistäkin tapaamisista osa johti muuhunkin kuin että rupateltiin aikansa.
Ja mikä seuraamiani kohtaamisia yhdisti: ihmiset olivat liikkeellä porukalla. Nuoret miehet istuivat nuorten naisten viereiseen pöytään ja alkoivat jutella myös näille.
Mutta kun palstajankuttajilla ei ole kavereita eikä supliikkia niin siinä ei rasvaprosentilla ole mitään merkitystä kuinka alhainen se on vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)
Niin no, minun kouluaikana ala-asteella ei kukaan seurustellut (ei pidelty kädestä, ei katseltu leffoja), ja kuten sanoin, yläasteella seurusteli ehkä muutama tyyppi. Mutta lukiossakaan suurin osa ei kävellyt käsi kädessä ja katsellut yhdessä leffoja vastakkaisen sukupuolen kanssa (kaveriporukat asia erikseen - kaverit saattoivat katsella leffoja, mutta nythän ei sellaisesta ollut kyse.) Minä seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, ja omista kavereistani vain yksi minua aikaisemmin.
Mutta en nyt sekoittaisi aikuisten parisuhteita käsittelviin keskusteluihin jotain ala-astelaisten parin viikon leikkiseurusteluja - se tuo keskusteluun vähän infantiilin sävyn.
Se ei todellakaan ole infantiilia, että opetellaan olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa intiimimmässä suhteessa, harjoitellaan tykkäämistä ja seurusteluun liittyviä asioita. Nämä tekijät ovat äärimmäisen tärkeitä vaiheita, vaikka ne osalle tapahtuvat aikaisemmin ja toisille myöhemmin.
Jos nämä asiat puuttuvat ja seurustelua aloitellaan vasta aikuisena, ollaan aikamoisella takamatkalla. Leikkisät ihastumiset ja seurustelut sydänsuruineen ovat hyvin tärkeitä oppimiskokemuksia ja muodostavat myös pohjan vaivattomalle pariutumiselle sitten, kun vakavan seurustelun aika tulee.
Millä lailla se on intiimin suhteen harjoittelua, että ala-asteikäiset sopivat seurustelusta, vaikka eivät edes vietä aikaa yhdessä? Kyllä ihmisillä on varmasti ihastuksia ollut, vaikka ei olisi kouluaikana seurustellutkaan. Ja ihmissuhdetaitoja oppii myös omassa lapsuudenperheessä ja teini-ikäisenä omien ystävien kanssa. Itse aloitin seurustelun 20-vuotiaana, ja en nyt suoraan sanottuna oikein tiedä, mikä muka olisi mennyt paremmin, jos olisin seurustellut jo aiemmin. Ei ollut mitään kommunikointi- tai ihmissuhdeongelmia, eli ehkä skippasin sitten vain jotkut vaivalloiset teinidraamat kokonaan.
Aika vähättelevästi puhut teini-iän suhteista. Sydänsurut ovat tärkeitä oppimiskokemuksia, kun ihminen kokee ne sen ikäisenä, kun persoonallisuus on vielä muokkaantumassa. Minunkin tuttaviini kuuluu perhe, jonka poika teki itsemurhan, kun tyttöystävä jätti. Ja oma jokin deittailun tapainen päättyi, kun poika/nuori mies alkoi puhua haluavansa kuolla, jos joskus jättäisin hänet (onneksi ei kuitenkaan tehnyt mitään itselleen, kun pelästyneenä lopetin suhteen siihen paikkaan). Osa lapsista ja nuorista on haavoittuvaisia jo valmiiksi, jolloin teini-iän kokemukset saavat erityisen suuren painoarvon.
Jos sinulla on lapsia, toivoisin, että ottaisit heidän sydänsurunsa vakavasti. Emme enää elä maailmassa, missä uskotaan, että vauvat eivät tunne kipua ja tarvitse kipulääkettä tai että teini-ikä on pelkkä välivaihe aikuisuuteen. Tai kehityspsykologiassa ei koskaan ole edes ajatultu noin: teini-ikä on aina ollut ihmisen tärkeimpiä kehitysvaiheita omine kehitystehtävineen. Syyt torjua sen merkitys esimerkiksi vanhempana kertovat omien tunnetaitojen puutteesta (on tarve torjua kipu, koska ei ole keinoja käsitellä sitä).
Kirjoituksesi pointti oli vähätellä niiden kokemusta, jotka kokivat suhteita aiemmin kuin sinä. Jäin miettimään mistä sellainen tarve oikein tulee. Ihmiset kehittyvät eri tahtiin, se on aivan normaalia. Ulkonäkökin siihen jonkin verran vaikuttaa eli itse olin ikäistäni huomattavasti vanhemman näköinen ja fyysinen kehitys alkoi aiemmin. Sen vuoksi aloin saada vastakkaiselta sukupuolelta huomiota hyvin aikaisin missä oli sekä hyvät että huonot puolensa.
Luit nyt tekstiäni aika asenteellisesti. Tarkoitin tuolla vain sitä, että teininä ne ihmissuhde- ja etenkin parisuhdetaidot olivat kaikilla aika huonot. Sydänsurujahan voivat kokea nekin, jotka eivät seurustele - kyllä hekin ihastuvat, mutta heidän sydänsurunsa ovat sitten sitä, että eivät saa koskaan ihastuksensa kohdetta. Ja toisaalta monilla nuorilla kun seurustelu oli sellaista kepeää "sovitaan että seurustellaan, mutta ei edes vietetä aikaa yhdessä" niin eipä noita välttämättä edes surra, kun ne loppuvat. Mutta en vetäisi seurustelun takia itsemurhan tehneitä tai sillä uhkailijoita esimerkiksi siitä, miten normaalia on surra suhteen päättymistä - tuo kuulostaa siltä, että henkilöllä on muitakin ongelmia, ja itsemurhalla uhkailuhan on henkistä väkivaltaa ja toisen kontrollointia, ei suinkaan merkki syvästä rakkaudesta. Nuoren itsemurha on todella hirveä asia, mutta se ei todellakaan selity millään suurella rakkaudella, vaan ihan muilla asioilla.
Mutta varsinaisesti olen tässä ketjussa ehdottanut, että keskityttäisiin keskustelussa aikuisten ihmisten suhteisiin eikä pohdita teinien eikä varsinkaan ala-astelaisten seurusteluja.
Ihminen ei mitenkään äkillisesti muutu aikuiseksi tultuaan, vaan me rakennumme hitaasti taustojemme ja kokemuksiemme tuloksena sellaisiksi aikuisiksi kuin olemme. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä merkityksellisemmäksi koen lapsuuden ja nuoruuden siinä millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut. Lisäksi sosiaalinen status on erittäin pysyvä. Se määräytyy suhteessa muihin, ei yksikseen eikä oman pään sisällä.
Teini-ikä on todella rankkaa mustavalkoisuuden takia. Teinillä on vähän elämänkokemusta, mutta paljon mielipiteitä.
Minä kirjoitin edeltävän kommentin, jossa kerroin harrastaneeni nuorena (160/52, pitkät hiukset, hyvä kroppa) paljon irtoseksiä ja että ulkonäöltään ne miehet olivat vaatimattomampia kuin ne, joiden kanssa seurustelin. Olivatko defenssisi niin korkealla, ettet pystynyt edes lukemaan kommenttiani?