Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Hetkinen... eli jos minä olen kiinnostunut vaikka Pekasta ja saan vastakaikua, missä kohtaa se kalibrointi tapahtuu? Tuossahan nimenomaan saan haluamani, eli ei tarvitse miettiäkään, onko jossain vikaa. Sitten taas, jos Pekka ei kiinnostukaan minusta, niin mitä se kalibrointi käytännössä tarkoittaa? Oikeassa elämässähän olisin sitten vähän aikaa pettynyt ja pakit ottaisivat päähän, mutta sitten jossain vaiheessa tapaisin taas jonkun kiinnostavan tyypin, vaikka Jukan - millä lailla pakit Pekan kanssa muka vaikuttavat asiaan? Jos tunnen vetoa Jukkaan, silloin haluaisin tietenkin hänet. Jos en tunne vetoa Jukkaan, Jukka ei kiinnosta minua. En ainakaan itse pysty mitenkään ohjailemaan sitä, kenestä kiinnostun ja kehen tunnen vetoa, joten en ihan hahmota, mitä kalibrointi tarkoittaa.
Saisiko tähän vähän selvennystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)
Tarkennus: siis nämä seurustelijat eivät edes olleet ikinä kahdestaan, se oli vain "paperiseurustelua". Tuo minun seurusteluni kuudennella oli kyllä oikeaa seurustelua eli nähtiin ja tanssittiin hitaita ja suudeltiinkin. Poika oli kolme neljä vuotta minua vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)
Niin no, minun kouluaikana ala-asteella ei kukaan seurustellut (ei pidelty kädestä, ei katseltu leffoja), ja kuten sanoin, yläasteella seurusteli ehkä muutama tyyppi. Mutta lukiossakaan suurin osa ei kävellyt käsi kädessä ja katsellut yhdessä leffoja vastakkaisen sukupuolen kanssa (kaveriporukat asia erikseen - kaverit saattoivat katsella leffoja, mutta nythän ei sellaisesta ollut kyse.) Minä seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, ja omista kavereistani vain yksi minua aikaisemmin.
Mutta en nyt sekoittaisi aikuisten parisuhteita käsittelviin keskusteluihin jotain ala-astelaisten parin viikon leikkiseurusteluja - se tuo keskusteluun vähän infantiilin sävyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)
Tarkennus: siis nämä seurustelijat eivät edes olleet ikinä kahdestaan, se oli vain "paperiseurustelua". Tuo minun seurusteluni kuudennella oli kyllä oikeaa seurustelua eli nähtiin ja tanssittiin hitaita ja suudeltiinkin. Poika oli kolme neljä vuotta minua vanhempi.
No voitaisko puhua näissä parisuhdeketjuissa kuitenkin ihan oikeista parisuhteista eikä jostain ala-astelaisten "seurustellaan vaikkei edes vietetä aikaa yhdessä" -leikeistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Tuon kirjoittajan täytyykin olla todella nuori. ehkä teini vieläkin. Olen törmännyt siihen, että jopa 12 vuotiaat yrittävät olla "aikuisia".
Jotkut näyttävätkin siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Hetkinen... eli jos minä olen kiinnostunut vaikka Pekasta ja saan vastakaikua, missä kohtaa se kalibrointi tapahtuu? Tuossahan nimenomaan saan haluamani, eli ei tarvitse miettiäkään, onko jossain vikaa. Sitten taas, jos Pekka ei kiinnostukaan minusta, niin mitä se kalibrointi käytännössä tarkoittaa? Oikeassa elämässähän olisin sitten vähän aikaa pettynyt ja pakit ottaisivat päähän, mutta sitten jossain vaiheessa tapaisin taas jonkun kiinnostavan tyypin, vaikka Jukan - millä lailla pakit Pekan kanssa muka vaikuttavat asiaan? Jos tunnen vetoa Jukkaan, silloin haluaisin tietenkin hänet. Jos en tunne vetoa Jukkaan, Jukka ei kiinnosta minua. En ainakaan itse pysty mitenkään ohjailemaan sitä, kenestä kiinnostun ja kehen tunnen vetoa, joten en ihan hahmota, mitä kalibrointi tarkoittaa.
Saisiko tähän vähän selvennystä?
Tämä on asia, mihin näissä keskusteluissa törmää kerta toisensa jälkeen eli ei ymmärretä, että tasoissa (ja nyt kalibroinnissa) ei ole kyse yhdestä Pekasta, vaan potentiaalisista kumppaneista, joita tavoittelee ja joista tykkää.
Näinhän maku muodostuu monissa muissakin asioissa, kokemuksen kautta ja täysin tiedostamatta. Emme ryhdy tykkäämään tietystä ruokalajistakaan ennen kun on kokemusta siitä miltä muut maistuvat. Mies- ja naismakukin kehittyvät ajan mittaan. Ei se niin mystistä kemiaa ole, vaan ihmisen toimintaa, jota voi tarkastella monesta rationaalisesta näkökulmasta.
Kalibrointi on ihan oma ajatukseni, joten älkää syyttäkö siitä palstan tasomiehiä. (Olen nainen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Minä kysyin, että mistä sen kiinnostuksen näkee?
Siitä haluaako nainen olla kanssasi tekemisissä, suostuuko treffeille ja haluaako seurustella tai harrastaa seksiä. Kokemuksen kautta myös nainen oppii millaiset miehet ovat hänestä kiinnostuneita.
Ja mitä sitten tapahtuu? Muuttuuko henkilön omat seksuaaliset preferenssit siis jotenkin? Eli jos joku vaikka alunperin piti hyvännäköisistä naisista/miehistä, mutta huomaa, etteivät nämä oikein viehäty hänestä, niin alkaako hän sitten viehättyä ylipainoisista rumiluksista, jos huomaa saavansa näiltä huomiota?
Ajatusleikki: jos mies tykkää alunperin hemaisevista blondeista, mutta yksikään nainen ei kiinnostu hänestä, niin jos kuitenkin käy niin, että lukuisat miehet osoittavat kiinnostusta tähän mieheen, niin alkaako hän kalibroinnin seurauksena myös kiinnostua miehistä? Tuli vaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Hetkinen... eli jos minä olen kiinnostunut vaikka Pekasta ja saan vastakaikua, missä kohtaa se kalibrointi tapahtuu? Tuossahan nimenomaan saan haluamani, eli ei tarvitse miettiäkään, onko jossain vikaa. Sitten taas, jos Pekka ei kiinnostukaan minusta, niin mitä se kalibrointi käytännössä tarkoittaa? Oikeassa elämässähän olisin sitten vähän aikaa pettynyt ja pakit ottaisivat päähän, mutta sitten jossain vaiheessa tapaisin taas jonkun kiinnostavan tyypin, vaikka Jukan - millä lailla pakit Pekan kanssa muka vaikuttavat asiaan? Jos tunnen vetoa Jukkaan, silloin haluaisin tietenkin hänet. Jos en tunne vetoa Jukkaan, Jukka ei kiinnosta minua. En ainakaan itse pysty mitenkään ohjailemaan sitä, kenestä kiinnostun ja kehen tunnen vetoa, joten en ihan hahmota, mitä kalibrointi tarkoittaa.
Saisiko tähän vähän selvennystä?
Tämä on asia, mihin näissä keskusteluissa törmää kerta toisensa jälkeen eli ei ymmärretä, että tasoissa (ja nyt kalibroinnissa) ei ole kyse yhdestä Pekasta, vaan potentiaalisista kumppaneista, joita tavoittelee ja joista tykkää.
Näinhän maku muodostuu monissa muissakin asioissa, kokemuksen kautta ja täysin tiedostamatta. Emme ryhdy tykkäämään tietystä ruokalajistakaan ennen kun on kokemusta siitä miltä muut maistuvat. Mies- ja naismakukin kehittyvät ajan mittaan. Ei se niin mystistä kemiaa ole, vaan ihmisen toimintaa, jota voi tarkastella monesta rationaalisesta näkökulmasta.
Kalibrointi on ihan oma ajatukseni, joten älkää syyttäkö siitä palstan tasomiehiä. (Olen nainen.)
Sori, putosin kärryiltä. Miten tuo ruokalajien maistelu nyt siis vertautuu ihmisten pariutumiseen? Ja miksi yksittäisellä Pekalla ei olisi väliä, koska sitähän se pariutuminen on - yksittäisiin ihmisiinhän kiinnostus ja vetovoima kohdistuu. Mies- ja naismaku toki kehittyvät, kun ihminen itsekin muuttuu elämän myötä, tosin nyt kun itse olen 45-vuotias, niin täytyy sanoa, ettei se ihan kauheasti ole muuttunut. Olennaisinta ehkä se, että nuorena tyttönä tykkäsi nuorista pojista ja nyt aikuisena naisena aikuisista miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)
Niin no, minun kouluaikana ala-asteella ei kukaan seurustellut (ei pidelty kädestä, ei katseltu leffoja), ja kuten sanoin, yläasteella seurusteli ehkä muutama tyyppi. Mutta lukiossakaan suurin osa ei kävellyt käsi kädessä ja katsellut yhdessä leffoja vastakkaisen sukupuolen kanssa (kaveriporukat asia erikseen - kaverit saattoivat katsella leffoja, mutta nythän ei sellaisesta ollut kyse.) Minä seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, ja omista kavereistani vain yksi minua aikaisemmin.
Mutta en nyt sekoittaisi aikuisten parisuhteita käsittelviin keskusteluihin jotain ala-astelaisten parin viikon leikkiseurusteluja - se tuo keskusteluun vähän infantiilin sävyn.
Se ei todellakaan ole infantiilia, että opetellaan olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa intiimimmässä suhteessa, harjoitellaan tykkäämistä ja seurusteluun liittyviä asioita. Nämä tekijät ovat äärimmäisen tärkeitä vaiheita, vaikka ne osalle tapahtuvat aikaisemmin ja toisille myöhemmin.
Jos nämä asiat puuttuvat ja seurustelua aloitellaan vasta aikuisena, ollaan aikamoisella takamatkalla. Leikkisät ihastumiset ja seurustelut sydänsuruineen ovat hyvin tärkeitä oppimiskokemuksia ja muodostavat myös pohjan vaivattomalle pariutumiselle sitten, kun vakavan seurustelun aika tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen näitä "intellektuelli"-piirien vesoja joille on tärkeää että seurustelukumppani on "joku" tai ainakin "jostain" suvusta, joillekin riittää että on ollut naimisissa "jonkun" kanssa, kuten tämä psykiatri joka sitten jäi kiinni vaimonsa nirhaamisesta.
Se on tasoteorian huippu, edes ulkonäkö tai luonne ei ole niin tärkeää kuin arvokas tausta.
Vähän aikaa sitä menoa katselleena en voi kuin ihmetellä. Se on tapa pitää omanarvontuntoa korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Hetkinen... eli jos minä olen kiinnostunut vaikka Pekasta ja saan vastakaikua, missä kohtaa se kalibrointi tapahtuu? Tuossahan nimenomaan saan haluamani, eli ei tarvitse miettiäkään, onko jossain vikaa. Sitten taas, jos Pekka ei kiinnostukaan minusta, niin mitä se kalibrointi käytännössä tarkoittaa? Oikeassa elämässähän olisin sitten vähän aikaa pettynyt ja pakit ottaisivat päähän, mutta sitten jossain vaiheessa tapaisin taas jonkun kiinnostavan tyypin, vaikka Jukan - millä lailla pakit Pekan kanssa muka vaikuttavat asiaan? Jos tunnen vetoa Jukkaan, silloin haluaisin tietenkin hänet. Jos en tunne vetoa Jukkaan, Jukka ei kiinnosta minua. En ainakaan itse pysty mitenkään ohjailemaan sitä, kenestä kiinnostun ja kehen tunnen vetoa, joten en ihan hahmota, mitä kalibrointi tarkoittaa.
Saisiko tähän vähän selvennystä?
Tämä on asia, mihin näissä keskusteluissa törmää kerta toisensa jälkeen eli ei ymmärretä, että tasoissa (ja nyt kalibroinnissa) ei ole kyse yhdestä Pekasta, vaan potentiaalisista kumppaneista, joita tavoittelee ja joista tykkää.
Näinhän maku muodostuu monissa muissakin asioissa, kokemuksen kautta ja täysin tiedostamatta. Emme ryhdy tykkäämään tietystä ruokalajistakaan ennen kun on kokemusta siitä miltä muut maistuvat. Mies- ja naismakukin kehittyvät ajan mittaan. Ei se niin mystistä kemiaa ole, vaan ihmisen toimintaa, jota voi tarkastella monesta rationaalisesta näkökulmasta.
Kalibrointi on ihan oma ajatukseni, joten älkää syyttäkö siitä palstan tasomiehiä. (Olen nainen.)
Sori, putosin kärryiltä. Miten tuo ruokalajien maistelu nyt siis vertautuu ihmisten pariutumiseen? Ja miksi yksittäisellä Pekalla ei olisi väliä, koska sitähän se pariutuminen on - yksittäisiin ihmisiinhän kiinnostus ja vetovoima kohdistuu. Mies- ja naismaku toki kehittyvät, kun ihminen itsekin muuttuu elämän myötä, tosin nyt kun itse olen 45-vuotias, niin täytyy sanoa, ettei se ihan kauheasti ole muuttunut. Olennaisinta ehkä se, että nuorena tyttönä tykkäsi nuorista pojista ja nyt aikuisena naisena aikuisista miehistä.
Ehkä meidän täytyy nyt hyväksyä, ettet ymmärrä mitä tarkoitan. Ei se haittaa, sellaista sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Ai VIIMEISTÄÄN yläasteella??? Meinaat, että valtaosa aloittelee seukkailun jo ala-asteella tai kenties eskarissa...? Ainakin omana kouluaikanani vain pari tai muutama seurustelu yläasteella, lukiossa hiukan useampi, mutta SILTI valtaosa ei seurustellut vielä lukiossakaan. Ja nyt kun oma tyttäreni on yläasteella, ei hänenkään kaveriporukastaan seurustele kukaan.
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)
Niin no, minun kouluaikana ala-asteella ei kukaan seurustellut (ei pidelty kädestä, ei katseltu leffoja), ja kuten sanoin, yläasteella seurusteli ehkä muutama tyyppi. Mutta lukiossakaan suurin osa ei kävellyt käsi kädessä ja katsellut yhdessä leffoja vastakkaisen sukupuolen kanssa (kaveriporukat asia erikseen - kaverit saattoivat katsella leffoja, mutta nythän ei sellaisesta ollut kyse.) Minä seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, ja omista kavereistani vain yksi minua aikaisemmin.
Mutta en nyt sekoittaisi aikuisten parisuhteita käsittelviin keskusteluihin jotain ala-astelaisten parin viikon leikkiseurusteluja - se tuo keskusteluun vähän infantiilin sävyn.
Se ei todellakaan ole infantiilia, että opetellaan olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa intiimimmässä suhteessa, harjoitellaan tykkäämistä ja seurusteluun liittyviä asioita. Nämä tekijät ovat äärimmäisen tärkeitä vaiheita, vaikka ne osalle tapahtuvat aikaisemmin ja toisille myöhemmin.
Jos nämä asiat puuttuvat ja seurustelua aloitellaan vasta aikuisena, ollaan aikamoisella takamatkalla. Leikkisät ihastumiset ja seurustelut sydänsuruineen ovat hyvin tärkeitä oppimiskokemuksia ja muodostavat myös pohjan vaivattomalle pariutumiselle sitten, kun vakavan seurustelun aika tulee.
Millä lailla se on intiimin suhteen harjoittelua, että ala-asteikäiset sopivat seurustelusta, vaikka eivät edes vietä aikaa yhdessä? Kyllä ihmisillä on varmasti ihastuksia ollut, vaikka ei olisi kouluaikana seurustellutkaan. Ja ihmissuhdetaitoja oppii myös omassa lapsuudenperheessä ja teini-ikäisenä omien ystävien kanssa. Itse aloitin seurustelun 20-vuotiaana, ja en nyt suoraan sanottuna oikein tiedä, mikä muka olisi mennyt paremmin, jos olisin seurustellut jo aiemmin. Ei ollut mitään kommunikointi- tai ihmissuhdeongelmia, eli ehkä skippasin sitten vain jotkut vaivalloiset teinidraamat kokonaan.
Tasoteorioita on niin paljon.
Vanhat ruotsalaiset suvut.
Lääkärisuvut. Juristit.
Jääkiekkoilija /jalkapalloilija + missi.
Tiedepiirit.
Piilaakso.
Kulttuurisuvut
Taidepiirit
Tavismaisterit ja filosofit
Ja pahnanpohjimmaisena tavallinen tinderväki ulkonäkökriteereineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Minä kysyin, että mistä sen kiinnostuksen näkee?
Siitä haluaako nainen olla kanssasi tekemisissä, suostuuko treffeille ja haluaako seurustella tai harrastaa seksiä. Kokemuksen kautta myös nainen oppii millaiset miehet ovat hänestä kiinnostuneita.
Ja mitä sitten tapahtuu? Muuttuuko henkilön omat seksuaaliset preferenssit siis jotenkin? Eli jos joku vaikka alunperin piti hyvännäköisistä naisista/miehistä, mutta huomaa, etteivät nämä oikein viehäty hänestä, niin alkaako hän sitten viehättyä ylipainoisista rumiluksista, jos huomaa saavansa näiltä huomiota?
Ajatusleikki: jos mies tykkää alunperin hemaisevista blondeista, mutta yksikään nainen ei kiinnostu hänestä, niin jos kuitenkin käy niin, että lukuisat miehet osoittavat kiinnostusta tähän mieheen, niin alkaako hän kalibroinnin seurauksena myös kiinnostua miehistä? Tuli vaan mieleen.
Seksuaaliset preferenssit perustuvat kiintymyssuhdemalliin pohjimmiltaan eli esimerkiksi siihen, minkä laatuista kosketusta ja vastakaikua vauva on saanut hoivaajiltaan. Nuoruusiän seksuaaliseen heräämiseen rakentuvat myös monet seksuaaliset preferenssit, vaikka tietenkin seksuaalisuus muuttuu koko elämän ajan jonkin verran. Kiintymyssuhdemalli on kuitenkin erittäin pysyvä, ellei sitä halua muuttaa esimerkiksi pitkäaikaisella psykoterapialla.
Taipumus rakastua saavuttamattomaan liittyy kiintymyssuhdemalliin. Kaikki jäykät tavat toimia kertovat turvattomasta taustasta niin parisuhteissa kuin muissakin ihmissuhteissa. Jos kaikki nuoruuden seurustelut menevät pieleen, sillä on ihmiseen myös itsenäisenä tekijänä suuri, kielteinen vaikutus, koska nuori ihminen ottaa totena merkkinä omasta arvostaan ja saa trauman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Minä kysyin, että mistä sen kiinnostuksen näkee?
Siitä haluaako nainen olla kanssasi tekemisissä, suostuuko treffeille ja haluaako seurustella tai harrastaa seksiä. Kokemuksen kautta myös nainen oppii millaiset miehet ovat hänestä kiinnostuneita.
Minun mielestäni kiinnostunut nainen pyytää itse treffeille, jos on kiinnostunut.
Ihan miten vain, mutta pointti on joka tapauksessa se, että kenen kanssa sitä kanssakäymistä syntyy ja kenen ei. Siitä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Miltä se naisen kiinnostus sitten näyttää, että tiedän kalibroida tasoni?
Ihmiset aloittavat yleensä viimeistään yläasteella seurustelun, ihastuvat, pettyvät, jättävät ja tulevat jätetyksi. Siinä samalla oma maku muokkaantuu useimmilla sellaiseksi, että seurustelut sujuvat eikä jatkuvasti tule pettymyksiä. Esimerkkinä vaikka se, että moni poika on ihastunut siihen samaan kaunottareen, mutta ryhtyy sitten kuitenkin seurustelemaan naapurin Tiinan kanssa, jota myös rakastaa. Hän ei jää ikuisiksi ajoiksi rakastuneena siihen kaunottareen tai hänen kaltaisiinsa, vaan tavoittelee kumppania omista piireistään käsin.
Kalibrointiin kuuluu monia asioita, jotka automatisoituvat.
Minä kysyin, että mistä sen kiinnostuksen näkee?
Siitä haluaako nainen olla kanssasi tekemisissä, suostuuko treffeille ja haluaako seurustella tai harrastaa seksiä. Kokemuksen kautta myös nainen oppii millaiset miehet ovat hänestä kiinnostuneita.
Minun mielestäni kiinnostunut nainen pyytää itse treffeille, jos on kiinnostunut.
Ihan miten vain, mutta pointti on joka tapauksessa se, että kenen kanssa sitä kanssakäymistä syntyy ja kenen ei. Siitä oppii.
Onko vinkkejä, mitä tehdä, jos sitä kiinnostusta ei tule keneltäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä osaako kukaan tasoteoreetikko vastata mitään järkevää
Ei tietenkään osaa. Koko selityshimmeli kun on idioottimainen ja sitä ei voi järjellä selittää.
Ei ole mitään yhtenäistä taulukkoa. Jokaisella on oma makunsa.
Mua ei kiinnosta useinkaan monen kauniiksi kehumat naiset, vaan emnemmän sellaiset "söpömmät", jotka ei välttämättä ole kaikkien mielestä niitä kauniimpia.
Itse olen pitkähiuksinen mies. Jotkut tykkäävät pirusti, jotkut taas ei tykkää yhtään. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia.
Tosiasiassa jokainen kalibroi oman tasonsa mukaiseen naiseen tai mieheen ajan mittaan, kun hän huomaa keneltä saa vastakaikua. Jos sitä ei tapahdu ajaudutaan pattitilanteeseen eli sopivaa kumppania ei löydy.
Monet palstan miehet (et sinä jota kommentoin) eivät ole tasoteorioistaan huolimatta halunneet hyväksyä oman teoriansa sitä osaa, missä tason määrittävät heistä kiinnostuvat naiset. Tasoa ei kukaan määritä itse, vaan se kertoo vain potentiaalisista tarjokkaista suhteeseen.
Tämä onkin tasoteorian huvittavin puoli, että siltä varalta, jos jonkun mieltymykset eivät menekään yks'yhteen tasoteorian kanssa (eli esimerkiksi vaikka nainen ei haluakaan rikasta toimitusjohtajaa tai ei viehäty jostain 2-metrisestä leukaheikistä), asia selitetään niin, että "alunperin" hän kyllä halusi juuri näitä, mutta on sitten "kalibroinut" eli "joutunut tyytymään" ja nyt uskottelee itselleenkin tykkäävänsä jostain muusta.
Eli toisin sanoen vastaväitteisiin suhtaudutaan aina niin, että "huijaat vain itseäsi" tai "olet vain laskenut rimaa".
Ja tasoteorian ihanteet tietenkin imetty jenkeistä...
Ei tasoteoria väitä, että kaikki haluavat rikkaan toimarin.
En oikeastaan koskaan ole ymmärtänyt miksi joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää tasoteorian periaatteita eli sitä, että jokainen pariutuu tasonsa mukaisesti. Onnellisessa tapauksessa hänen ei koskaan ole tarvinnyt uhrata ajatustakaan omalle tai muiden tasolle, koska oma taso on kalibroitunut kokemuksen myötä oikein. Ongelmia tulee vain, jos sitä ei tapahdu. Silloin ihminen alkaa miettiä mikä minussa on vikana.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku mies selventää, mitä tasoa esimerkiksi seuraavat päästäheitetyt klassiset "H***a/Madonna" jaottelulla rajatut esimerkit olisivat näillä tiedoilla, kummat vertailussa olisi toista korkeammalla tasolla:
- Nainen, hoikka ja ulkonäöltään tyrmäävän upea luonnostaan, kroppa, kasvot, hiukset, hampaat ja kaikki täydellisiä, mutta mielenterveysongelmainen, suorastaan psykoottisuuteen asti. Äärimustasukkainen, kiukutteleva, aggressiivinen, yhtäkkisiä draamakohtauksia saava. Tietää mitä haluaa eikä neuvottele vaan edellyttää puolison toteuttavan toiveensa, jos on tyytymätön suhteessa niin lähtee kävelemään herkästi. "My eay or highway" on hänen mottonsa. Haluaa kuulla paljon kehuja mutta jakelee niitä itse kitsaasti. Miehen on taisteltava saadakseen hänet omakseen ja todistettava itsensä hänelle säännöllisesti sen jälkeenkin. Geenit siis synnynnäisesti 5/5, mutta luonne hankala ja vaativa. Oletetaan että luonteen hankaluus ei ole jälkeläisille periytyvää persoonallisuushäiriötä, vaan yksilön kasvuympäristön seurausta.
- Nainen, perussievä kun laittautuu, muutoin aika arkisen näköinen mutta ei missään nimessä ruma. Vartalo ei ihanteen mukainen mutta ei myöskään äärimmäisyyksiä kuten ylipainoa tms. Luonne kiltti, herttainen ja lempeä. Parisuhteessa tähtää siihen, että kompromisseilla ja keskustelulla molempien unelmat saavutettaisiin. Ollessaan tyytymätön selittää rauhallisesti miksi näin on ja miten toivoo asiaa korjattavan. Ymmärtää toisen osapuolen puolta ja on valmis sietämään kohtuullisesti henkilökohtaista epämukavuutta kumppanin vuoksi. Kehuu ja tsemppaa puolisoa aktiivisesti ja konfliktitilanteessakin etsii aina viimeiseen asti ratkaisua jonka avulla jatkaa suhdetta, eikä lähde kovin helposti. (Ei kuitenkaan mikään lapatossu joka sietäisi ihan mitä tahansa, itsekunnioitusta löytyy). Sydän ja luonne siis kultaa, tahto olla elämänkumppaninsa tukipilari myötä- ja vastoinkäymisissä mutta geenit eivät parhaimmat mahdolliset (ehkä jopa jotain perinnöllistä terveysrasitetta).
Joten... Onko mallimaisen kaunis, mutta luonteeltaan hankala (parisuhteessa mahdoton) jonka kanssa jälkeläiset olisivat terveitä/vahvoja/ korkeammalla tasolla kuin parisuhteessa unelmakumppani jonka geenit eivät ole ehkä optimaalisia lisääntymisen kannalta? On selvää, että miehet haluaisivat ensimmäisen seksikumppaniksi mutta toisen parisuhteeseen, mutta miten miesten mielestä nämä kaksi jakautuvat ns: tasoihin ja kumman heistä mies valitsisi mahdollisten lastensa äidiksi?
Mitä tämä vertailu oikein koettaa todistaa. Esitän kolmannen naisen: Nainen, jolla on ekan naisen ulkonäkö ja jälkimmäisen naisen luonne.
Kenet näistä arvelet miesten valitsevan.
Missi voi olla psykopaatti -> tasoja ei olemassa?
Tasoteoreetikko kirjoitti:
Melko tarkkaan kyllä.
Ei myöskään tarvitse olla tasoteoreetikko.
OKCupid testasi laittamalla miehet ja naiset arvioimaan ihmisiä, ja miesten arviot naisista menivät tismalleen Gaussin käyrän mukaan. Naiset puolestaan rankkasivat 80% miehistä keskiarvon alapuolelle.
Kyseisessä "tutkimuksessa" oli alle 100 osallistujaa, ja tästä sitten tehdään innoissaan päätelmiä siitä mitä kaikki naiset haluavat parisuhteelta, vaikka "tutkimukseen" osallistuneilta naisilta kysyttiin ainoastaan miesten ulkonäöstä.
Alue: Aihe vapaa
Seurustelulla en tarkoita mitään seksin harrastamista, vaan ihan vain viattomia seurusteluja, joka tarkoittaa, että kävellään käsi kädessä ja käydään ehkä leffassa. Minua pyydettiin jo viidennellä luokalla seurustelemaan, mutta nuo seurustelut eivät tarkoittaneet silloin mitään (niille, jotka suostuivat). Seurustelin ensimmäisen kerran kuudennella luokalla ja se kesti muistaakseni peräti kolme viikkoa, kunnes tein bänät :)