Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies kertomaan mikä on vialla?
Miehen käytös on muuttunut kahden kuukauden aikana merkittävästi. Tekee pitkää työpäivää, aina on kiire. Perheen kanssa ei jää juurikaan aikaa mitä viettää. Mies on kireällä tuulella, eikä suostu keskustelemaan, mikä on vialla. Välillä hermostuu jos koitan antaa läheisyyttä arjessa. Välillä kimpaantuu ihan yhtä äkkiä, saattaa alkaa tiuskimaan tai huutamaan. Kääntää kaiken aina minun syyksi.
Mitä tässä voi olla tehtävissä? Ero? Eniten pohdin onko hänellä toinen.
Kommentit (1105)
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Rakastaminen muuttuu ystävyydeksi ja sitten luottoystävyydeksi. Periaateessa voi olla jopa parempaa kuin rakkaus. Itse elän siinä luottoystävyysvaiheessa. Toinen välittää toisesta. Moni varmaan imee herneen nennulii8nsa siihen, että rakkaus muuttuu ajan kuluessa.
Sinä sekoitat käsitteet ja realiteetin. Se mitä sanot rakkaudeksi, ei ole ollutkaan rakkautta, vaan emotionaalisuutta ja eläimellistä himoa. Se mitä taas sanot luottoystävyydeksi, on lähempänä rakkautta. Rakkaus on asenne, päätös ja rationaalinen tukeutuminen korkeampiin periaatteisiin ja lakeihin sekä niiden mukaan toimimista, huolimatta tunteista. Jos suhteesta niin sanotusti "katoaa rakkaus", kertoo se siitä, että siinä ei mitä todennäköisemmin rakkautta ole koskaan ollutkaan, vaan Hollywoodin versio rakkaudesta, joka on emotionaalisuutta ja egon eläimellisiä himoja. Todellinen rakkaus ei katoa, eikä se petä, eikä jätä. Avioliiton prinsiippi perustuu rakkaudelle ja se on korkeamman tason lainalaisuus, koska rakkaus on universumin laki.
Pettäminen ei todelliseen parisuhteeseen kuulu, eikä salailu. Alitajuinen syyllisyys tuottaa raivoa ja ärtymystä; onko miehelläsi syyllisyyttä ja minkähän takia?
Itselläni tosin usein ärtymystä myös herättää ymmärtämättömyys, jota olen kohdannut. Lisäksi kun miehenä usein tuntuu olevan vaikea sanoittaa omia ongelmiaan ja tunteitaan naiselle käsitettävään muotoon, on joskus naisen käytös kyselyineen ja uteluineen herättänyt tämän johdosta ärtymystä. Naisen kannattaisi melko varovasti lähestyä miestä, niin miehen on usein helpompi silloin verbalisoida ongelmiaan.
Manipulatiivinen syyllistäminen on valitettavan yleistä, joka tuntuu olevan integroitunut feminiiniseen egoon ja on naisten väkivallan muoto. Se osaltaan voi laukaista maskuliinisessa egossa agressiivisia tunteenpurkauksia, koska feminiininen ego pyrkii sillä tavalla alitajuisin keinoin alistamaan miehen egoa ja agressiivisuus ja ärtymys on silloin vain normaali alitajuinen vastareaktio. Naiset valitettavan monesti tuntuvat olevan jonkunlaisessa kollektiivisessa denialissa tämän suhteen ja se on jopa heidän sokea pisteensä ja sallii heille sitten myöhemmin uhriaseman. Miehen agressio on suoraa, mutta kysymys on, onko ap mahdollisesti omalla käytöksellään alitajuisesti ensin provosoinut tämän reaktion miehestään. Naiset ovat mestareja tässä. Miehet taas reagoivat siihen alitajuiseen agressioon suoralla agressiolla, eivätkä aina edes osaa sanoittaa, miksi ovat ärtyneitä ja vihasia naiselle, koska tämä manipulaatio tapahtuu jopa miehiltäkin osin heidän huomaamattaan. Sama mekanismi toimii äiti-poikalapsi suhteissa, joissa naiset valitettavan usein pyrkivät kastroimaan poikalapsensa henkisellä tasolla, koska kokevat alitajuisesti kehittyvän ja voimaantuvan maskuliinisen egon valtavaksi uhaksi, mille tietysti on selkeät syyt historiassa olemassa.
Eli jos ei pettäminen, riippuvuudet, mielenterveys- tai työongelmat ole syynä, voi syynä miehen ärtymykseen monesti olla myös naisen passiivinen krooninen subkliininen henkinen agressio, jonka suhteen nainen on denialissa joko tahtomattaan tai tahtoen.
Ansiokasta ja syvällisempää pohdintaa, vaikka tod.näk. menee monelta mammalta yli hilseen ja nuolet suuntautuu sen mukaisesti
Miksi ei vain voinut kertoa selvällä Suomella mitä esimerkiksi nuo lopussa olevat määritteet tarkoittavat.
Emme ole missään psykologian erikoiskeskustelussa.
Toki nuo voi googlesta katsoa, mutta turhaa brassailua, mikä herättää ärsytystä ja itse asia menee silloin ohi.
Vaikka meneekin yli hilseen niin ihan jokapäiväisiä nuo sanonnat eivät kuitenkaan ole. Ei siis voi moittia kuin liian vaikeaa erikoissanastoa.Siis voisiko saada lopun selkokielellä.
Silloin palvelee asiaa paremmin.
Jos sitä siis tahdotaan. Eikä tahto ole hienostella.Ok, anteeksi! Ei ollut tarkoitus brassailla, ei minulla oo mitään brassailtavaa, mutta itselle termit vaan ovat jokapäiväisiä.. näköjään siitä tulee sitten vaikutelma, että yrittäisin brassailla jotain vaikka kerron vain neutraalin mielipiteeni.
Eli tarkoitin sitä, että nainen kohdistaa väkivallan useammin näkymättömästi psyykkiselle tasolle, jolloin se voi olla verhottuna jopa hyviin tekoihin tai vaikka seksin pihtaamiseen, kontrolloinin välineenä, joka on hengellistä väkivaltaa ja vallan väärinkäyttöä, siinä missä maskuliinisen egon suoremman voiman kontrollitkin fyysisellä tasolla. Tai muunkaltaista miehelle epämiellyttävää/epäkunnioittavaa käytöstä, sanallista tai sanatonta.
"Hyvää hyvyyttäni halaan/yritän vain auttaa ja sinä vaan kiukuttelet" voi olla myös väkivaltaa, riippuen intentioista, jossa nainen tiedostaa toisen tilan, ja kuinka hänen aiemmat tekonsa ovat provosoineet sitä, mutta ei halua kunnioittaa toisen rajoja ja tarpeita yms., vaan verhoaa agressiivisuutensa tai muun negatiivisen tunteen miestään kohtaan, kontrollin tarpeen miestä kohtaan tms. jopa hyvyyden verhoon ja sitten uhriutuu, kun sama energia miehen kautta purkautuu.
Vaikka todellisuudessa uhri on myös mies, tajunnan tasolla, jossa nainen ikäänkuin injektoi näkymättömästi negatiivista energiaa miehen tajuntaan ja miehen kautta se energia sitten tulee ulos fyysisesti. Mies projisoi tunteensa ulos fyysiseen realiteettiin, nainen sisälle psyykkiseen/hengelliseen realiteettiin, näin yleistäen, mutta kummallakin on negatiivista energiaa, ei se ole vain mies jolla sitä on. Miehen kautta se saa näkyvämmän muodon herkemmin, ja mies kantaa sen seuraukset, mutta sen alkuperä voi yhtälailla olla naisessa, jos se ilmenee parisuhteessa. Tälle naiset tuntuvat olevan sokeita joko tahtomattaan tai tahtoen.
Miehellä ei myöskään ole yleensä niin hyvää intuitiota, kuin naisella ja ei osaa senkään takia välttämättä sanoa, että on kiukkuinen naiselle vaikka alitajuisesti tietää totuuden eli tässä esimerkissä sen, että on kiukkuinen koska nainen on ollut häntä kohtaan henkisesti väkivaltainen, kunnioittamaton, kontrolloiva tms. Jokainen tietää alitajuisesti totuuden. Enkä tarkoita, että näin on aloittajan tapauksessa, mutta yleisesti vaan yksi mahdollisuus miehen ärtyneisyydelle naista kohtaan, jota naisetkaan eivät usein tunnu huomaavan tai halua huomata. Siis omaa osuuttaan miehen agression syntyyn.
Siinä kai se mitä yritin sanoa. Että yhteispeliä.
Hengellistä väkivaltaa? Uskonasioihin liittyvää siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hengellistä väkivaltaa? Uskonasioihin liittyvää siis?
Ei, vaan tajuntaan/psyykkeeseen kohdistuvaa. Naiset hallitsevat sillä tasolla, miehet fyysisellä tasolla, näin keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Rakastaminen muuttuu ystävyydeksi ja sitten luottoystävyydeksi. Periaateessa voi olla jopa parempaa kuin rakkaus. Itse elän siinä luottoystävyysvaiheessa. Toinen välittää toisesta. Moni varmaan imee herneen nennulii8nsa siihen, että rakkaus muuttuu ajan kuluessa.
Sinä sekoitat käsitteet ja realiteetin. Se mitä sanot rakkaudeksi, ei ole ollutkaan rakkautta, vaan emotionaalisuutta ja eläimellistä himoa. Se mitä taas sanot luottoystävyydeksi, on lähempänä rakkautta. Rakkaus on asenne, päätös ja rationaalinen tukeutuminen korkeampiin periaatteisiin ja lakeihin sekä niiden mukaan toimimista, huolimatta tunteista. Jos suhteesta niin sanotusti "katoaa rakkaus", kertoo se siitä, että siinä ei mitä todennäköisemmin rakkautta ole koskaan ollutkaan, vaan Hollywoodin versio rakkaudesta, joka on emotionaalisuutta ja egon eläimellisiä himoja. Todellinen rakkaus ei katoa, eikä se petä, eikä jätä. Avioliiton prinsiippi perustuu rakkaudelle ja se on korkeamman tason lainalaisuus, koska rakkaus on universumin laki.
Pettäminen ei todelliseen parisuhteeseen kuulu, eikä salailu. Alitajuinen syyllisyys tuottaa raivoa ja ärtymystä; onko miehelläsi syyllisyyttä ja minkähän takia?
Itselläni tosin usein ärtymystä myös herättää ymmärtämättömyys, jota olen kohdannut. Lisäksi kun miehenä usein tuntuu olevan vaikea sanoittaa omia ongelmiaan ja tunteitaan naiselle käsitettävään muotoon, on joskus naisen käytös kyselyineen ja uteluineen herättänyt tämän johdosta ärtymystä. Naisen kannattaisi melko varovasti lähestyä miestä, niin miehen on usein helpompi silloin verbalisoida ongelmiaan.
Manipulatiivinen syyllistäminen on valitettavan yleistä, joka tuntuu olevan integroitunut feminiiniseen egoon ja on naisten väkivallan muoto. Se osaltaan voi laukaista maskuliinisessa egossa agressiivisia tunteenpurkauksia, koska feminiininen ego pyrkii sillä tavalla alitajuisin keinoin alistamaan miehen egoa ja agressiivisuus ja ärtymys on silloin vain normaali alitajuinen vastareaktio. Naiset valitettavan monesti tuntuvat olevan jonkunlaisessa kollektiivisessa denialissa tämän suhteen ja se on jopa heidän sokea pisteensä ja sallii heille sitten myöhemmin uhriaseman. Miehen agressio on suoraa, mutta kysymys on, onko ap mahdollisesti omalla käytöksellään alitajuisesti ensin provosoinut tämän reaktion miehestään. Naiset ovat mestareja tässä. Miehet taas reagoivat siihen alitajuiseen agressioon suoralla agressiolla, eivätkä aina edes osaa sanoittaa, miksi ovat ärtyneitä ja vihasia naiselle, koska tämä manipulaatio tapahtuu jopa miehiltäkin osin heidän huomaamattaan. Sama mekanismi toimii äiti-poikalapsi suhteissa, joissa naiset valitettavan usein pyrkivät kastroimaan poikalapsensa henkisellä tasolla, koska kokevat alitajuisesti kehittyvän ja voimaantuvan maskuliinisen egon valtavaksi uhaksi, mille tietysti on selkeät syyt historiassa olemassa.
Eli jos ei pettäminen, riippuvuudet, mielenterveys- tai työongelmat ole syynä, voi syynä miehen ärtymykseen monesti olla myös naisen passiivinen krooninen subkliininen henkinen agressio, jonka suhteen nainen on denialissa joko tahtomattaan tai tahtoen.
Ansiokasta ja syvällisempää pohdintaa, vaikka tod.näk. menee monelta mammalta yli hilseen ja nuolet suuntautuu sen mukaisesti
Miksi ei vain voinut kertoa selvällä Suomella mitä esimerkiksi nuo lopussa olevat määritteet tarkoittavat.
Emme ole missään psykologian erikoiskeskustelussa.
Toki nuo voi googlesta katsoa, mutta turhaa brassailua, mikä herättää ärsytystä ja itse asia menee silloin ohi.
Vaikka meneekin yli hilseen niin ihan jokapäiväisiä nuo sanonnat eivät kuitenkaan ole. Ei siis voi moittia kuin liian vaikeaa erikoissanastoa.Siis voisiko saada lopun selkokielellä.
Silloin palvelee asiaa paremmin.
Jos sitä siis tahdotaan. Eikä tahto ole hienostella.
Mitä hienostelua tässä muka on? Selvällä suomenkielellä hän kirjoittaa siksikin, että anglikaaniset lainasanat ovat täsmällisempiä ymmärtää kuin niiden suomenkieliset vastineet. Onko hienostelua kaikki se mitä sivistymätön juntti ei kykene ymmärtämään? Eikö silloin ole hienostelua myös se, että on fiksumpi kuin joku toinen? Se ei ole hienostelua.
Onko mieleesi juolahtanut että miehesi saattaakin tykätä toisesta miehestä. Pitänyt vaan vuosia yllä kulissia ja taistellut kaapissa seksuaalisuutensa kanssa kaikki nämä vuodet. Itse voin sanoa tämän kokemuksesta, elin naisen kanssa parisuhteessa miltei viisitoista vuotta kunnes vihdoin uskalsin myöntää itselleni oman seksuaalisen suuntautumiseni.
Ennen parisuhteemme päättymistä jouduin toteuttamaan omia seksuaalisia halujani salassa. Suhteemme alkuaikoina tämä ei vielä näkynyt, mutta vuosien kuluessa se alkoi rassata aina vaan enemmän henkisesti. Tämä purkautui kotona sitten juuri mököttämisenä, ajoittaisena haluttomuutena ja juurikin kiukutteluna ja tiuskimisena. Viimeisen vuoden yhdessä asuessamme elimme lähinnä kuin kämppikset.
Valtava henkinen painolasti putosi harteiltani kun vihdoin sain rohkeutta tunnustaa olevani homo ja tulin kaapista. Tämä oli tietenkin aluksi pieni sokki toiselle osapuolelle mutta kun viikon päästä muutin eri osoitteeseen jäähyväisemme olivat loppujen lopuksi aika maltilliset. Ilmeisesti kumppani oli ehkä jollakin tapaa huojentunutkin siitä ettei ollut menettänyt minua kenellekkään toiselle naiselle vaan miehelle. Näin minä sitä ajattelin.
Nyt viime vuosina olen tavannut paljonkin toisia miehiä, jotka kipuilevat saman asian kanssa omissa parisuhteissaan ja touhuavat toisten miesten kanssa salassa vaimoiltaan tai tyttöystäviltään. Olen kuitenkin aina keskusteluissa rohkaissut heitä kuuntelemaan sydämmensä ääntä ja toimimaan sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Samalla kertonut kuinka itse kipuilin aivan liian pitkään sen suhteen mitä oikeasti olen ja haluan. Se että pitää "salaisuutta" sisällään ei pidemmässä juoksussa aiheuta kuin ahdistusta ja murhetta molemmille osapuolille, siinä menee molempien elämä vähän hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö täällä jaksetaan trollata? Nyt ihan miehen muuttuneet vappusuunnitelmatkin, just joo.
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hengellistä väkivaltaa? Uskonasioihin liittyvää siis?
Ei, vaan tajuntaan/psyykkeeseen kohdistuvaa. Naiset hallitsevat sillä tasolla, miehet fyysisellä tasolla, näin keskimäärin.
Ja naiset varmaan vaan pahuuttaan kirjoittavat toisilleen oppikirjoja, miten tunnistaa miehen harjoittama manipulointi, painostus, alistaminen, taloudellinen väkivalta...
Henkinen väkivalta ei ole mikään vaihtoehto fyysiselle, vaan sitä käytetään pehmittämään uhri ennen fyysisen väkivallan aloittamista. Ja tekijänä on lähes aina mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homomies kirjoitti:
Onko mieleesi juolahtanut että miehesi saattaakin tykätä toisesta miehestä. Pitänyt vaan vuosia yllä kulissia ja taistellut kaapissa seksuaalisuutensa kanssa kaikki nämä vuodet. Itse voin sanoa tämän kokemuksesta, elin naisen kanssa parisuhteessa miltei viisitoista vuotta kunnes vihdoin uskalsin myöntää itselleni oman seksuaalisen suuntautumiseni.
Ennen parisuhteemme päättymistä jouduin toteuttamaan omia seksuaalisia halujani salassa. Suhteemme alkuaikoina tämä ei vielä näkynyt, mutta vuosien kuluessa se alkoi rassata aina vaan enemmän henkisesti. Tämä purkautui kotona sitten juuri mököttämisenä, ajoittaisena haluttomuutena ja juurikin kiukutteluna ja tiuskimisena. Viimeisen vuoden yhdessä asuessamme elimme lähinnä kuin kämppikset.
Valtava henkinen painolasti putosi harteiltani kun vihdoin sain rohkeutta tunnustaa olevani homo ja tulin kaapista. Tämä oli tietenkin aluksi pieni sokki toiselle osapuolelle mutta kun viikon päästä muutin eri osoitteeseen jäähyväisemme olivat loppujen lopuksi aika maltilliset. Ilmeisesti kumppani oli ehkä jollakin tapaa huojentunutkin siitä ettei ollut menettänyt minua kenellekkään toiselle naiselle vaan miehelle. Näin minä sitä ajattelin.
Nyt viime vuosina olen tavannut paljonkin toisia miehiä, jotka kipuilevat saman asian kanssa omissa parisuhteissaan ja touhuavat toisten miesten kanssa salassa vaimoiltaan tai tyttöystäviltään. Olen kuitenkin aina keskusteluissa rohkaissut heitä kuuntelemaan sydämmensä ääntä ja toimimaan sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Samalla kertonut kuinka itse kipuilin aivan liian pitkään sen suhteen mitä oikeasti olen ja haluan. Se että pitää "salaisuutta" sisällään ei pidemmässä juoksussa aiheuta kuin ahdistusta ja murhetta molemmille osapuolille, siinä menee molempien elämä vähän hukkaan.
Miesten totaalinen itsekeskeisyys ja täydellinen piittaamattomuus muiden tunteista ei lakkaa hämmästyttämästä.
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Rakastaminen muuttuu ystävyydeksi ja sitten luottoystävyydeksi. Periaateessa voi olla jopa parempaa kuin rakkaus. Itse elän siinä luottoystävyysvaiheessa. Toinen välittää toisesta. Moni varmaan imee herneen nennulii8nsa siihen, että rakkaus muuttuu ajan kuluessa.
Sinä sekoitat käsitteet ja realiteetin. Se mitä sanot rakkaudeksi, ei ole ollutkaan rakkautta, vaan emotionaalisuutta ja eläimellistä himoa. Se mitä taas sanot luottoystävyydeksi, on lähempänä rakkautta. Rakkaus on asenne, päätös ja rationaalinen tukeutuminen korkeampiin periaatteisiin ja lakeihin sekä niiden mukaan toimimista, huolimatta tunteista. Jos suhteesta niin sanotusti "katoaa rakkaus", kertoo se siitä, että siinä ei mitä todennäköisemmin rakkautta ole koskaan ollutkaan, vaan Hollywoodin versio rakkaudesta, joka on emotionaalisuutta ja egon eläimellisiä himoja. Todellinen rakkaus ei katoa, eikä se petä, eikä jätä. Avioliiton prinsiippi perustuu rakkaudelle ja se on korkeamman tason lainalaisuus, koska rakkaus on universumin laki.
Pettäminen ei todelliseen parisuhteeseen kuulu, eikä salailu. Alitajuinen syyllisyys tuottaa raivoa ja ärtymystä; onko miehelläsi syyllisyyttä ja minkähän takia?
Itselläni tosin usein ärtymystä myös herättää ymmärtämättömyys, jota olen kohdannut. Lisäksi kun miehenä usein tuntuu olevan vaikea sanoittaa omia ongelmiaan ja tunteitaan naiselle käsitettävään muotoon, on joskus naisen käytös kyselyineen ja uteluineen herättänyt tämän johdosta ärtymystä. Naisen kannattaisi melko varovasti lähestyä miestä, niin miehen on usein helpompi silloin verbalisoida ongelmiaan.
Manipulatiivinen syyllistäminen on valitettavan yleistä, joka tuntuu olevan integroitunut feminiiniseen egoon ja on naisten väkivallan muoto. Se osaltaan voi laukaista maskuliinisessa egossa agressiivisia tunteenpurkauksia, koska feminiininen ego pyrkii sillä tavalla alitajuisin keinoin alistamaan miehen egoa ja agressiivisuus ja ärtymys on silloin vain normaali alitajuinen vastareaktio. Naiset valitettavan monesti tuntuvat olevan jonkunlaisessa kollektiivisessa denialissa tämän suhteen ja se on jopa heidän sokea pisteensä ja sallii heille sitten myöhemmin uhriaseman. Miehen agressio on suoraa, mutta kysymys on, onko ap mahdollisesti omalla käytöksellään alitajuisesti ensin provosoinut tämän reaktion miehestään. Naiset ovat mestareja tässä. Miehet taas reagoivat siihen alitajuiseen agressioon suoralla agressiolla, eivätkä aina edes osaa sanoittaa, miksi ovat ärtyneitä ja vihasia naiselle, koska tämä manipulaatio tapahtuu jopa miehiltäkin osin heidän huomaamattaan. Sama mekanismi toimii äiti-poikalapsi suhteissa, joissa naiset valitettavan usein pyrkivät kastroimaan poikalapsensa henkisellä tasolla, koska kokevat alitajuisesti kehittyvän ja voimaantuvan maskuliinisen egon valtavaksi uhaksi, mille tietysti on selkeät syyt historiassa olemassa.
Eli jos ei pettäminen, riippuvuudet, mielenterveys- tai työongelmat ole syynä, voi syynä miehen ärtymykseen monesti olla myös naisen passiivinen krooninen subkliininen henkinen agressio, jonka suhteen nainen on denialissa joko tahtomattaan tai tahtoen.
Ansiokasta ja syvällisempää pohdintaa, vaikka tod.näk. menee monelta mammalta yli hilseen ja nuolet suuntautuu sen mukaisesti
Miksi ei vain voinut kertoa selvällä Suomella mitä esimerkiksi nuo lopussa olevat määritteet tarkoittavat.
Emme ole missään psykologian erikoiskeskustelussa.
Toki nuo voi googlesta katsoa, mutta turhaa brassailua, mikä herättää ärsytystä ja itse asia menee silloin ohi.
Vaikka meneekin yli hilseen niin ihan jokapäiväisiä nuo sanonnat eivät kuitenkaan ole. Ei siis voi moittia kuin liian vaikeaa erikoissanastoa.Siis voisiko saada lopun selkokielellä.
Silloin palvelee asiaa paremmin.
Jos sitä siis tahdotaan. Eikä tahto ole hienostella.Ok, anteeksi! Ei ollut tarkoitus brassailla, ei minulla oo mitään brassailtavaa, mutta itselle termit vaan ovat jokapäiväisiä.. näköjään siitä tulee sitten vaikutelma, että yrittäisin brassailla jotain vaikka kerron vain neutraalin mielipiteeni.
Eli tarkoitin sitä, että nainen kohdistaa väkivallan useammin näkymättömästi psyykkiselle tasolle, jolloin se voi olla verhottuna jopa hyviin tekoihin tai vaikka seksin pihtaamiseen, kontrolloinin välineenä, joka on hengellistä väkivaltaa ja vallan väärinkäyttöä, siinä missä maskuliinisen egon suoremman voiman kontrollitkin fyysisellä tasolla. Tai muunkaltaista miehelle epämiellyttävää/epäkunnioittavaa käytöstä, sanallista tai sanatonta.
"Hyvää hyvyyttäni halaan/yritän vain auttaa ja sinä vaan kiukuttelet" voi olla myös väkivaltaa, riippuen intentioista, jossa nainen tiedostaa toisen tilan, ja kuinka hänen aiemmat tekonsa ovat provosoineet sitä, mutta ei halua kunnioittaa toisen rajoja ja tarpeita yms., vaan verhoaa agressiivisuutensa tai muun negatiivisen tunteen miestään kohtaan, kontrollin tarpeen miestä kohtaan tms. jopa hyvyyden verhoon ja sitten uhriutuu, kun sama energia miehen kautta purkautuu.
Vaikka todellisuudessa uhri on myös mies, tajunnan tasolla, jossa nainen ikäänkuin injektoi näkymättömästi negatiivista energiaa miehen tajuntaan ja miehen kautta se energia sitten tulee ulos fyysisesti. Mies projisoi tunteensa ulos fyysiseen realiteettiin, nainen sisälle psyykkiseen/hengelliseen realiteettiin, näin yleistäen, mutta kummallakin on negatiivista energiaa, ei se ole vain mies jolla sitä on. Miehen kautta se saa näkyvämmän muodon herkemmin, ja mies kantaa sen seuraukset, mutta sen alkuperä voi yhtälailla olla naisessa, jos se ilmenee parisuhteessa. Tälle naiset tuntuvat olevan sokeita joko tahtomattaan tai tahtoen.
Miehellä ei myöskään ole yleensä niin hyvää intuitiota, kuin naisella ja ei osaa senkään takia välttämättä sanoa, että on kiukkuinen naiselle vaikka alitajuisesti tietää totuuden eli tässä esimerkissä sen, että on kiukkuinen koska nainen on ollut häntä kohtaan henkisesti väkivaltainen, kunnioittamaton, kontrolloiva tms. Jokainen tietää alitajuisesti totuuden. Enkä tarkoita, että näin on aloittajan tapauksessa, mutta yleisesti vaan yksi mahdollisuus miehen ärtyneisyydelle naista kohtaan, jota naisetkaan eivät usein tunnu huomaavan tai halua huomata. Siis omaa osuuttaan miehen agression syntyyn.
Siinä kai se mitä yritin sanoa. Että yhteispeliä.
Munkin mielestä se, että käytetään uskonnollista, eli hengellistä väkivaltaa, kuten tuossa kerrot, on paha asia.
Sekin on totta, että fyysiset realiteetit, kuten asuinpaikka, on hyvin usein riitojen syy ja aihe. Sen sijaan fysikaaliset realiteetit, kuten vaikkapa sairaus, jää usein näiden varjoon.
Toisaalta taas jos yritetään sanoa, että yhteispeliä, voisi kertoa, mitä peliä haluaa pelattavan.
Yhtäältä jos halutaan tulla ymmärretyksi, kannattaisi käyttää sanoja kykyjensä mukaan. Ehdotan sellaisia kuten vitutus, fiilikset, vittuilu, räyhääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homomies kirjoitti:
Onko mieleesi juolahtanut että miehesi saattaakin tykätä toisesta miehestä. Pitänyt vaan vuosia yllä kulissia ja taistellut kaapissa seksuaalisuutensa kanssa kaikki nämä vuodet. Itse voin sanoa tämän kokemuksesta, elin naisen kanssa parisuhteessa miltei viisitoista vuotta kunnes vihdoin uskalsin myöntää itselleni oman seksuaalisen suuntautumiseni.
Ennen parisuhteemme päättymistä jouduin toteuttamaan omia seksuaalisia halujani salassa. Suhteemme alkuaikoina tämä ei vielä näkynyt, mutta vuosien kuluessa se alkoi rassata aina vaan enemmän henkisesti. Tämä purkautui kotona sitten juuri mököttämisenä, ajoittaisena haluttomuutena ja juurikin kiukutteluna ja tiuskimisena. Viimeisen vuoden yhdessä asuessamme elimme lähinnä kuin kämppikset.
Valtava henkinen painolasti putosi harteiltani kun vihdoin sain rohkeutta tunnustaa olevani homo ja tulin kaapista. Tämä oli tietenkin aluksi pieni sokki toiselle osapuolelle mutta kun viikon päästä muutin eri osoitteeseen jäähyväisemme olivat loppujen lopuksi aika maltilliset. Ilmeisesti kumppani oli ehkä jollakin tapaa huojentunutkin siitä ettei ollut menettänyt minua kenellekkään toiselle naiselle vaan miehelle. Näin minä sitä ajattelin.
Nyt viime vuosina olen tavannut paljonkin toisia miehiä, jotka kipuilevat saman asian kanssa omissa parisuhteissaan ja touhuavat toisten miesten kanssa salassa vaimoiltaan tai tyttöystäviltään. Olen kuitenkin aina keskusteluissa rohkaissut heitä kuuntelemaan sydämmensä ääntä ja toimimaan sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Samalla kertonut kuinka itse kipuilin aivan liian pitkään sen suhteen mitä oikeasti olen ja haluan. Se että pitää "salaisuutta" sisällään ei pidemmässä juoksussa aiheuta kuin ahdistusta ja murhetta molemmille osapuolille, siinä menee molempien elämä vähän hukkaan.
Minä taas tunnen piilohomoja, jotka ovat todella hyviä perheenisiä, koska rakastavat lapsiaan erittäin paljon. He myös kunnioittavat vaimojaan, sillä vaimon vikahan se ei ole, että mies on mennyt naimisiin salaten yhden osan itsestään.
Vaimon kannalta etenkään nykypäivänä sillä ei ole mitään merkitystä, kumpaa sukupuolta se miehen k*llin perässä juoksemisen kohde on, jolla perustellaan itselle oikeus tiuskia, äyskiä ja kohdella perhettä huonosti.
Täsmälleen sinun sanoillasi perustelevat myös heteromiehet sitä, että jättävät itse järjestämänsä helvetin jälkeen vaimonsa: olen pitänyt sitä salaisuutta, että nyt vasta olen kohdannut sielunkumppanini, sen, mitä oikeasti rakkaudessa haluan, tällainen minä oikeasti olen ja toinen nainen näkee sen, sinä et.
Eli mitä väliä, homo tai hetero, toiselle vttuilu sen vuoksi, että itse tuuliviireilee ja syöksyilee seksin perässä, on munatonta toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin ihan toden teolla kuulla näiltä toisilta naisilta mitä heidän päissään liikkuu, kun aloittavat suhteen naimisissa olevan miehen kanssa, ja jolla on vaikka pieniä lapsia. Lisänä vielä siihen jos tietäisivät, miten mulkvistimaisesti ja halveksivasti nämä miehet alkavat heidän takiaan kohdella vaimoaan. Vieläkö se salarakkauden kohde tuntuisi ihanan romanttiselta mieheltä?
Jos vaikka oletetaan, että Ap:n mies olisi aloittanut suhteen työpaikalla olevan naisen kanssa, eli nainen täysin varmasti tietäisi, että mies on naimisissa ja on pieniä lapsia. Mikä hitto saa tuon naisen aloittamaan suhteen?
Nyt varsinkin kun itsekin olen tullut todella törkeästi petetyksi ja huonosti kohdelluksi exän taholta (hänellä ei ollut aikomustakaan tunnustaa tai kertoa kakkosnaisestaan), en ikimaailmassa voisi alkaa suhaamaan varatun miehen kanssa. Ihan sama vaikka en tietäisi miehen puolisosta mitään, ja ei muka tuntuisi missään loukata tuntematonta ihmistä, en ikinä kykenisi sellaiseen. Jo nyt on varmaa, että en enää ikinä muuta kenenkään miehen kanssa yhteen.
Nostat itsesi jalustalle vaikka sinähän mieheksesi valitsin tuon saman petollisen miehen kuin se toinenkin nainen? Ihan sama kuin joku kiukuttelisi täällä että ei ymmärrä miksi kaikko vaimot eivät pidä huolta parisuhteestaan niin että miehelle ei edes tulisi mieleen pettää. Kerron sulle salaisuuden miesvaltaisilla työpaikolla 25 vuotta olleena. En tiedä suuren osan miestyökavereiden perheistä ja parisuhdestatuksesta mitään - ei ne puhu niistä. Tiedän kyllä heidän harratuksistaan ja kavereistaa. Ne työkaverimiehet myös jotka naisseuraa hakevat hakevat sitä aina seuraavasta naisesta jos yksi ei lähde mukaan, miehet ovat aktiivisia pettäjiä - eivät toisten naisten uhreja. Ymmärrän että toiseen naiseen on helppo kohdistaa viha mutta hän ei ole syyllinen, hän ei miestäsi vienyt. Mies ihan itse etsi seuransa oma-aloitteisesti. Olet ehkä kiukkuinen itsellesi kun valitait huonosti alunperinkin? Se ei ole toisen naisen vika. Eikä teidän parisuhde olisi sen parempi nyt ilman tuota toista naista, hän ei sitä työtä parisuhteen eteen vuosien aikana jättänyt tekemättä.
V*ttu mitä p*skaa. Syytät siis naista miehen teoista? Ensin mies tekee väärin ja saa naisen voimaan pahoin ja kaikki tämä siitä syystä, että nainen valitsi väärin?
Ei naisilla mitään kristallipalloa ole, joka kertoo, mitä tulevaisuudessa mies tulee tekemään.
Olen nainen ja samaa mieltä, että kristallipalloa ei ole, jos toinen todellakin muuttuu täysin eri ihmiseksi minkä hyvänsä tapahtuman tai syyn vuoksi.
Mutta kyllähän silti ihmisellä, oli nainen tai mies, on sentään jotain vastuuta siitä, kenet puolisokseen valitsee.
Menin itse yhteen miehen kanssa myös nuorena ja olin melkoisen kaunottaren maineessa. Voin sanoa, että poikia ja myös miehiä, niitä vanhempia, piisasi jonoksi asti. Minä en valinnut sitä cooleinta, komeinta, sitä, jonka kaikki halusivat, heidät pidin suosiolla kavereina, joille totesin, että sori, et ole poikaystävämateriaalia.
Sen sijaan valitsin hänet, joka jo silloin parikymppisenä pystyi sanottamaan tunteitaan, kertoi niistä, osasi myös riidellä, jos tarve vaati. Ei hänkään silmiä särkenyt, toki pidin hänen ulkomuodostaankin, nyt vuosikymmenien kuluttua rakastan sitä.
Sanon siis, että kyllä jotkut asiat ovat ihmisen luonteessa ja se näkyy jo nuorena. Jos on mököttäjä, on mököttäjä nyt ja ensi vuosikymmenellä. Tai sitten kykenee keskusteluun toisen kanssa kuten kaksi ihmistä keskustelee.
Sama miehille: jos nainen parikymppisenä on kiinnostunut vain muotivaatteista ja ostamisesta enemmän kuin teidän kanssa yhteisen elon luomisesta, ei se miksikään sitten vanhempana muutu, tavoitteet vain nousee kalliimmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homomies kirjoitti:
Onko mieleesi juolahtanut että miehesi saattaakin tykätä toisesta miehestä. Pitänyt vaan vuosia yllä kulissia ja taistellut kaapissa seksuaalisuutensa kanssa kaikki nämä vuodet. Itse voin sanoa tämän kokemuksesta, elin naisen kanssa parisuhteessa miltei viisitoista vuotta kunnes vihdoin uskalsin myöntää itselleni oman seksuaalisen suuntautumiseni.
Ennen parisuhteemme päättymistä jouduin toteuttamaan omia seksuaalisia halujani salassa. Suhteemme alkuaikoina tämä ei vielä näkynyt, mutta vuosien kuluessa se alkoi rassata aina vaan enemmän henkisesti. Tämä purkautui kotona sitten juuri mököttämisenä, ajoittaisena haluttomuutena ja juurikin kiukutteluna ja tiuskimisena. Viimeisen vuoden yhdessä asuessamme elimme lähinnä kuin kämppikset.
Valtava henkinen painolasti putosi harteiltani kun vihdoin sain rohkeutta tunnustaa olevani homo ja tulin kaapista. Tämä oli tietenkin aluksi pieni sokki toiselle osapuolelle mutta kun viikon päästä muutin eri osoitteeseen jäähyväisemme olivat loppujen lopuksi aika maltilliset. Ilmeisesti kumppani oli ehkä jollakin tapaa huojentunutkin siitä ettei ollut menettänyt minua kenellekkään toiselle naiselle vaan miehelle. Näin minä sitä ajattelin.
Nyt viime vuosina olen tavannut paljonkin toisia miehiä, jotka kipuilevat saman asian kanssa omissa parisuhteissaan ja touhuavat toisten miesten kanssa salassa vaimoiltaan tai tyttöystäviltään. Olen kuitenkin aina keskusteluissa rohkaissut heitä kuuntelemaan sydämmensä ääntä ja toimimaan sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Samalla kertonut kuinka itse kipuilin aivan liian pitkään sen suhteen mitä oikeasti olen ja haluan. Se että pitää "salaisuutta" sisällään ei pidemmässä juoksussa aiheuta kuin ahdistusta ja murhetta molemmille osapuolille, siinä menee molempien elämä vähän hukkaan.
Siis vain ajoittain et halunnut heteroseksiä? Sulla on kyllä mielenkiintoinen homon määrittely.
Mutta jos leikittäisi, että et ole trolli, niin kuule kyllä nykyään on ihan tavallista, että kaikenlaista uteliaisuutta esiintyy. Ei siitä kukaan enää jaksa hermostua, että miehen välillä tekee miestä mieli.
Sen sijaan sitten siitä, että valehtelee, tiuskii, pilaa perheen elämän on aiheenkin jokaisen hermostua.
Ap, mitkä on ajatuksesi ja mikä on tilanne kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä jaksetaan trollata? Nyt ihan miehen muuttuneet vappusuunnitelmatkin, just joo.
Johan ne on jo muuttuneet pariinkin kertaan.
Ensin mies sanoi, ettei halua olla perheensä kanssa vappua ja iski erokortinkin pöytään ja sanoi haluavansa paljon lisää omaa aikaa kodin ulkopuolella ilman perhettä.
Kun ap lähti järkyttyneenä lasten kanssa vanhemmilleen evakkoon, mies hieman leppyi ja leperteli, että pidetään sittenkin perhevappu ja nyt hän haluaakin olla enemmän perheen kanssa jne.
Kunnes sitten muutaman päivän kuluttua mieli taas muuttui ja mies ei halua olla perheensä kanssa vappua.
Ei varmaan kannattaisi sukupuolistaa liikaa tuota reaktiivista puolta. Kun henkilö joutuu henkisen tai minkä tahansa väkivallan alle, hän reagoi jotenkin. Se reaktio voi olla myös väkivaltainen monin eri muodoin: avoimen aggressiivinen ulospäin, passiivis-aggressiivinen, väkivaltainen itseä kohtaan (viiltely, päihteet, itsensä laiminlyönti) tai sitten ihan vaan vetäytyvä ja välttelevä.
Koskee kaikkia tapauksia m+n, m+m tai n+n.
Ap ei kuitenkaan kuulosta lainkaan väkivaltaiselta. Väkivaltainen ihminen ei pysty peittelemään omia vääristyneitä ajatusmallejaan kovinkaan hyvin vaan pidemmässä keskustelussa yleensä vilahtaa jotakin, mistä syntyy käsitys siitä, että asiat eivät ole kunnossa. Ap kuitenkin kommunikoi selkeästi ja avoimesti, miettii omaa osuuttaan ja miten voisi parantaa asioita eikä yritä kontrolloida miestä alistavin tai muuten väkivaltaisin keinoin. Ap ei luo kuvaa manipulatiiivisesta persoonasta vaan aidon hämmentyneestä ja satutetusta. Ap ei myöskään ole lähtenyt avoimen väkivaltaisiin toimenpiteisiin tilanteen eskaloituessa (kontrolli, väkivalta, pakottaminen, uhkailu) vaan on antanut toiselle tilaa ja luonut tilaa myös itselleen sekä alkanut ottaa selvä asioista - mistä on kyse ja miten tilannetta voisi parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä se, että käytetään uskonnollista, eli hengellistä väkivaltaa, kuten tuossa kerrot, on paha asia.
Sekin on totta, että fyysiset realiteetit, kuten asuinpaikka, on hyvin usein riitojen syy ja aihe. Sen sijaan fysikaaliset realiteetit, kuten vaikkapa sairaus, jää usein näiden varjoon.
Toisaalta taas jos yritetään sanoa, että yhteispeliä, voisi kertoa, mitä peliä haluaa pelattavan.
Yhtäältä jos halutaan tulla ymmärretyksi, kannattaisi käyttää sanoja kykyjensä mukaan. Ehdotan sellaisia kuten vitutus, fiilikset, vittuilu, räyhääminen.
Ymmärsit nyt tahallaan väärin. Miehet tekevät n. 9 kertaa useammin itsemurhan eron takia. Naiset selviävät samoista traumoista yleensäkin paremmin, kuin miehet. Tämä hengellinen valta, johon viittasin liittyy juuri tähän naisten asemaan rakkauden symboleina ja valtijattarina. Mies(hetero) oppii lapsesta asti yhdistämään naisen rakkauden lähteeksi, ensin äitinsä ja myöhemmin puolison. Jos miehen tajunnantaso ei ole kovin korkea, tämä asetelma antaa naiselle sen valta-aseman miehen tajuntaan. Ja se luo mahdollisuuden hengelliseen väkivaltaan ja kontrolliin, jota ei ole samalla tavalla miehillä. Naisen sydämen voi aktivoida moni muukin asia kuin mies, mutta miehen sydäntä ei useinkaan aktivoi kuin päihteet tai nainen. Suomessakin on aika yleinen asetelma, että parisuhteessa nainen määrää kaapin paikan ja se alitajuisella tasolla liittyy tuohon hengelliseen valtailmiöön.
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset varmaan vaan pahuuttaan kirjoittavat toisilleen oppikirjoja, miten tunnistaa miehen harjoittama manipulointi, painostus, alistaminen, taloudellinen väkivalta...
Henkinen väkivalta ei ole mikään vaihtoehto fyysiselle, vaan sitä käytetään pehmittämään uhri ennen fyysisen väkivallan aloittamista. Ja tekijänä on lähes aina mies.
Niin, totta että narsisteja on enemmän miehissä ja pahimmat tapaukset ovat miehiä, mutta se ei ei ole ristiriidassa sen kanssa, että keskimäärin naisilla on miesten tajuntaan valta-asema psyykkisellä/hengellisellä tasolla rakkauden symboleina tavallisessa asetelmassa (keskiverto mies/nainen). Eli naisten valta liittyy rakkauteen ts. Naisilla on valta aktivoida tai poistaa rakkaus miehen elämästä, johon myös seksuaalinen valta liittyy. Miehet ovat haavoittuvaisia, koska lapsesta asti oppivat liittämään rakkauden ulkoiseen objektiin eli naiseen, mutta naisilla ei tätä ongelmaa yhtä vahvasti ole.
Mun ex-mies alkoi käyttäytymään juuri noin. Välillä meni parikin viikkoa, ettei puhunut käytännössä sanaakaan mulle tai lapselle. Ei tullut syömään samaan aikaan meidän kanssa, vietti kaiken vapaa-ajan omissa oloissaan. Ei halunnut seksiä, ei halailua, ei mitään. Erohan siitä loppujen lopuksi tuli, ja hyvä että niin kävi, koska nykyinen puoliso ei toisaankaan käyttäydy samalla tavalla.
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä se, että käytetään uskonnollista, eli hengellistä väkivaltaa, kuten tuossa kerrot, on paha asia.
Sekin on totta, että fyysiset realiteetit, kuten asuinpaikka, on hyvin usein riitojen syy ja aihe. Sen sijaan fysikaaliset realiteetit, kuten vaikkapa sairaus, jää usein näiden varjoon.
Toisaalta taas jos yritetään sanoa, että yhteispeliä, voisi kertoa, mitä peliä haluaa pelattavan.
Yhtäältä jos halutaan tulla ymmärretyksi, kannattaisi käyttää sanoja kykyjensä mukaan. Ehdotan sellaisia kuten vitutus, fiilikset, vittuilu, räyhääminen.
Ymmärsit nyt tahallaan väärin. Miehet tekevät n. 9 kertaa useammin itsemurhan eron takia. Naiset selviävät samoista traumoista yleensäkin paremmin, kuin miehet. Tämä hengellinen valta, johon viittasin liittyy juuri tähän naisten asemaan rakkauden symboleina ja valtijattarina. Mies(hetero) oppii lapsesta asti yhdistämään naisen rakkauden lähteeksi, ensin äitinsä ja myöhemmin puolison. Jos miehen tajunnantaso ei ole kovin korkea, tämä asetelma antaa naiselle sen valta-aseman miehen tajuntaan. Ja se luo mahdollisuuden hengelliseen väkivaltaan ja kontrolliin, jota ei ole samalla tavalla miehillä. Naisen sydämen voi aktivoida moni muukin asia kuin mies, mutta miehen sydäntä ei useinkaan aktivoi kuin päihteet tai nainen. Suomessakin on aika yleinen asetelma, että parisuhteessa nainen määrää kaapin paikan ja se alitajuisella tasolla liittyy tuohon hengelliseen valtailmiöön.
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset varmaan vaan pahuuttaan kirjoittavat toisilleen oppikirjoja, miten tunnistaa miehen harjoittama manipulointi, painostus, alistaminen, taloudellinen väkivalta...
Henkinen väkivalta ei ole mikään vaihtoehto fyysiselle, vaan sitä käytetään pehmittämään uhri ennen fyysisen väkivallan aloittamista. Ja tekijänä on lähes aina mies.
Niin, totta että narsisteja on enemmän miehissä ja pahimmat tapaukset ovat miehiä, mutta se ei ei ole ristiriidassa sen kanssa, että keskimäärin naisilla on miesten tajuntaan valta-asema psyykkisellä/hengellisellä tasolla rakkauden symboleina tavallisessa asetelmassa (keskiverto mies/nainen). Eli naisten valta liittyy rakkauteen ts. Naisilla on valta aktivoida tai poistaa rakkaus miehen elämästä, johon myös seksuaalinen valta liittyy. Miehet ovat haavoittuvaisia, koska lapsesta asti oppivat liittämään rakkauden ulkoiseen objektiin eli naiseen, mutta naisilla ei tätä ongelmaa yhtä vahvasti ole.
Narsistimiehellähän on aina äitihaava ja siitä syntynyt naisviha. Sille ei mitään mahda. Paitsi siis tietysti se narsisti itse menemällä pitkäkestoiseen terapiaan, mutta tapahtuu äärimmäisen harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-mies alkoi käyttäytymään juuri noin. Välillä meni parikin viikkoa, ettei puhunut käytännössä sanaakaan mulle tai lapselle. Ei tullut syömään samaan aikaan meidän kanssa, vietti kaiken vapaa-ajan omissa oloissaan. Ei halunnut seksiä, ei halailua, ei mitään. Erohan siitä loppujen lopuksi tuli, ja hyvä että niin kävi, koska nykyinen puoliso ei toisaankaan käyttäydy samalla tavalla.
Miten se ero tuli? Mies halusi eron ja hänellä oli jo toinen nainen vai?
Niin, eipä ole epäkypsemmillä miehillä ja naisilla kristallipalloa. Kypsemmillä sen sijaan on. Siitä tosin puhutaan useimmiten ihmistuntemuksena, mutta kun se on itselle vieras ja tuntematon käsitteenäkin, niin kaipa se sitten kristallipallona nähdään.
Edellisessä kommentissa joku toinen urpo (tai miksei olisi tämä samakin) päivitteli sitä, ettei parikymppisenä mitenkään voi tietää minkälainen pettäjä toisesta nelikymppisenä paljastuu. Eipä niin kun uupuu se kristallipallo. Vakka kantensa valitsee... ja hyvä niin, että oikeus ja kohtuus toteutuu aina.