Miksi suomalaiset eivät osaa nauttia elämästä?

On taas typerän asenteellinen kysymys. Minä ainakin nautin elämästäni, vaikka välillä viduttaa kun on pakko tehdä töitä.

Ärsyttää se, että suomalaiset tunkevat joka paikkaan onnellisuuskyselyn sijoitusta. Nolottaa. Viimeksi taisi pressakin heittää Stoltebergille, että mehän ollaan niin onnellisia. En tiedä, tarkoittiko vitsiksi.

Ja Suomessa kysely on uutisoitu väärin. Ei ole kerrottu, että kyseessä on puhdas gallup.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää se, että suomalaiset tunkevat joka paikkaan onnellisuuskyselyn sijoitusta. Nolottaa. Viimeksi taisi pressakin heittää Stoltebergille, että mehän ollaan niin onnellisia. En tiedä, tarkoittiko vitsiksi.

Ja Suomessa kysely on uutisoitu väärin. Ei ole kerrottu, että kyseessä on puhdas gallup.

Eikä ole kerrottu sitäkään, että yksikään kysymys ei sisältänyt sanaa "onnellinen".

Det finns hur många finländare som helst som njuter av sina liv. Var och en på olika sätt. Det som verkar vara gemensamt för dem är det att de endast besöker Finland om somrarna, gillar omväxlingen till en början, njuter av tillvaron, flyger tillbaka hem och njuter av faktumet att de är hemma igen. I Finland umgås de i första hand med andra finländare som gör likadant.

Kun mietin itseäni ja tuntemiani ihmisiä, niin vain yksi heistä ei osaa nauttia elämästään. En varmaan minäkään hänen asemassaan nauttisi. Jostain syystä hänelle tuntuu kertyvän vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Olen tuntenut hänet 6 vuotta ja aina, kun jokin vastoinkäyminen on hieman hellittämässä hänen elämässään, tuleekin jo pari uutta vastoinkäymistä. Aina ne vastoinkäymiset eivät ole edes mitään suuria juttuja, mutta jos on jo valmiiksi kaikenlaista kurjaa kestettävää (raha- ja terveyshuolia esimerkiksi), niin pelkkä taloyhtiön ilmoitus jossain asunnossa havaituista luteista on tavallaan yksi naula arkkuun lisää. 

Miksi suomalainen ei tunnu nauttivan elämästään? Varmaan siksi, että suurin osa ei tee elämästä nauttimisestaan suurta numeroa. Nautitaan kaikessa rauhassa yksin tai läheisten kanssa. Mökillä saunan löylyissä, kotona hyvän ruuan parissa, kirjaa lukemalla jne. Nauttimiseen ei tarvita suuria asioita, ei ilon ja onnen hypehetkiä vaan sitä, että omassa ja läheisten elämässä asiat ovat kutakuinkin kunnossa. Suomalaisten onnellisuus onkin ehkä enemmän tyytyväisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat niin hirvittävän konservatiivisia. Sanna Marin kun juhli, suomalaiset sai paniikkikohtauksen siitä.

Marin ryyppäsi huumehöyryisessä seurueessa.

Ei meillä ole tällaista mainetta. Me nautimme elämästä. 

Hahahaha. Ikään kuin suomalaiset näin ajattelisivat. Idän mielipidevaikuttajat elävät niin toisenlaisessa maailmassa, etteivät tajua meidän vapaan maailman ajatuksista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä, jotta voisi todistettavasti nauttia elämästä? Mitä ovat ne yleispätevät elämän pienet ilot, joista pitää nauttia?

Vain suomalainen voi kysyä nämä kysymykset.

Käyttäjä31541 kirjoitti:

Hahahaha. Ikään kuin suomalaiset näin ajattelisivat. Idän mielipidevaikuttajat elävät niin toisenlaisessa maailmassa, etteivät tajua meidän vapaan maailman ajatuksista mitään.

Niin hyvin on saatu vaikutettua ettei täällä saa enää ajatella kuin yhdellä tavalla.

Ei uskalla kun pian se suruksi muuttuu kumminkin. Ja sitten pitää hävetä että oli iloinen.

Alkoholisti usein näkee muut ihmiset siten, että eiväthän nuo mitään osaa nauttia kun eivät edes juo, eläisivät joskus vähän! Rentoutuisivat joskus pikkusen ja antaisivat mennä! Jopa niinkin, että jos kaveri tulee illanviettoon ja ei juo, niin alkkis näkee sen henkilökohtaisena loukkauksena, illanpilaajana. Alkkikselle porukan ainoa selväpäinen on pelkkä autokuski, eikä mitään muuta. Uskokaa pois, minä tiedän.

Aika monelta suomalaiselta puuttuu ne sellaiset ihmissuhteet jotka antaa enemmän kuin ottaa. 

Moni ei osaa viihtyä edes omien perheenjäsentensä seurassa ja arkenahan se jää kätsästi huomaamatta, kun kaikilla on jatkuvasti erilaista menoa (ja jos ei ole niin sitä keksitään jotta ei tarvitsisi olla "omalla porukalla"). Sitten just pääsiäisenä, juhannuksena ja jouluna ollaankin korvat luimussa, kun pitäisi olla yhdessä ja nauttia vapaasta, mutta se oma perhekin on kuin ventovierasta porukkaa eikä kukaan osaa olla rennosti vaan kaikki vierastaa toisiaan..

Ja sitten ollaan tietenkin jokainen pettyneitä, koska ei ollutkaan tunnelmallista eikä ihanaa yhdessäoloa kun jokainen oireili omalla tavallaan ja jokainen syyttää tästä ensisijaisesti toisia eikä itseään.

Siinä se elämästä nauttiminen varmasti oikein näkyy kun jokainen on naama nutturalla eikä kukaan enää osaa edes vastata mihinkään kysymykseen ystävällisesti vaan kaikki vaan ärisee ja tiuskii toisilleen.

Toki suomen kansassakin on yksilöitä, erilaisia ihmisiä. On varmasti niitä suomalaisia jotka nauttivat elämästä, ja niitä jotka eivät ymmärrä mistä kyseisessä ajatuksessa on edes kysymys.

Mutta ikävä kyllä, suomalaiset edustavat näkyvämmin sitä negatiivista porukkaa: Suomessa on ankaran vi**uilun kulttuuri ja jos suomalainen huomaa toisen suomalaisen olevan optimistinen ja positiivinen, se ärsyttää monesti toista suomalaista.

Nautintojen tulee olla aina muka jollain työllä tai tekemisellä ansaittuja. Suomessa ei juurikaan sanota "olet ansainnut sen" muuten kuin kovan työn palkkiona, vaikka nuo sanat voisi sanoa toiselle "olet ansainnut sen, KOSKA OLET OLEMASSA" ajatuksella.

Tein kerran täytekakun, muuten vaan. Sitä ihmeteltiin että miksi kakkua, vaikka ei ole mikään merkkipäiväkään. Meni yli ymmärryksen, kun kerroin tehneeni kakun ihan vaan arjen piristykseksi ja että juhlistetaan nyt vähän elämää pienellä kakku-kahvittelu tuokiolla.

Ja suomalaisilla on suuria vaikeuksia hyväksyä erilaisuutta ja nähdä asioita toisen ihmisen näkökannalta.

Jokainen nauttii tavallaan, joku pihatöistä, joku sohvasta, eikä pihatöitä tekevä ole ihmisenä yhtään tärkeämpi tai arvokkaampi kuin sohvalla makaajakaan. Ne ovat vain erilaisia tapoja nauttia vapaa-ajastaan.

En tiedä miksi suomalaiset ovat sellaisia kuin on.. Ankara ja vaativa kulttuuri, jotenkin narsistinen.. Ei ihme, että nauttiminen on arka alue, koska kateellinen ympäristö ei kestä jos jollain menee liian hyvin.

Niin, missä kaikki ilo on?

Nautin elämästä, mutta se ei tarkoita päätöntä matkustelua.

Miksi ihmiselämän edes pitäisi koko ajan olla jotakin ihmeen nautintoa?

Suomessa kaikki on kallista, työelämä hirveää, palkat huonoja. Siihen vielä pari lasta joiden kasvattamisesta on tehty rakettitiedettä ja lasua saa pelätä. Ei ihme ettei ihmisiä naurata.

Miehet on kohdelleet mua todella ala-arvoisesti. Minusta on tullut arka ja ahdistunut. Yritän kehittää itsetuntoani, mutta se on vaikeaa, kun ympäristöstä tulee enemmän negaa kuin positiivista.

Onnellisuuden etsiminen ulkopuolelta on virhe

Kaikki meidän ympärillämme oleva kehottaa meitä etsimään onnellisuutta itsemme ulkopuolelta. Jos ostamme uuden auton, olemme onnellisia. Jos löydämme uuden kumppanin, olemme onnellisia. Siksi on niin houkuttavaa tarttua mainonnan syöttiin. Tämän vaarallinen puoli on siinä, että mainonnassa puhutaan ilosta, ei onnellisuudesta.

Onnellisuus on paljon pysyvämpää, eikä se katoa niin helposti ja nopeasti kuin samppanjapullon kuplat.

On satoja kirjoja ja konferensseja, jotka väittävät omistavansa avaimet onnellisuuteen, mutta ne ovat kaikki todella epämääräisiä. Monet niistä toteavat, että onnellisuus on peräisin ulkopuolelta. He uskovat, että onnellisuus on kuin vuoren huipulla, jonne meidän on kiivettävä. Totuus kuitenkin on, että onnellisuudessa on kyse mielentilasta.