Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset eivät osaa nauttia elämästä?
07.04.2023 |
Hei kaikki suomalaiset! Onko teistä tuntunut siltä, että elämästä ei oikein osaa nauttia täysillä? Miksi meillä suomalaisilla on tällainen maine elämän vakavina ja harmaina ihmisinä? Mikä saa meidät pidättäytymään nauttimasta elämän pienistä iloista? Kertokaa mielipiteenne ja kokemuksenne aiheesta!
Kommentit (91)
Mä nautin sen minkä voin. Ei ole varaa matkustaa tms. Ei ole koskaan ollut autoa. Nautin halvoista, ilmaisista asioista ja luonnosta.
50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kel onni on se onnen kätkeköön.
Suomi on täynnä tällaisia sanontoja ja niitä ainakin minun lapsuudessani vielä toisteltiin, niin että varmasti kaikki niistä tiesivät ja ne omaksuivat.Tääl on vähän tämmöstä.. ite en oo koko elämäni aikana omistanu pukua, mutta joskus haaveilen että olis kiva semmostakin pitää ihan arkivaatetuksena.
Voi vaan kuvitella, minkälainen tenttaus ja kyräily alkaisi heti jos alkaisin tuolla hillumaan puku päällä, eihän semmosia huvikseen pidä kuin rikolliset.
Mun mielestä pukeutuminen on vapautunut, ainakaan vähän erikoista vaatetta ei katsota kieroon. Puku oli joskus tavallisin arkiasu, nyt ehkä enemmän virallinen, työasu, business jne.
Ehkä pitäisi omaksua enempi sama ajatus kuin tuolloisilla köyhillä oli, kun ei ollu varaa omistaa kuin pari vaatekertaa, niin parempi että ne oli sit pukuja eikä kaappi täynnä jotain paskaa kiinarättiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tehdä, jotta voisi todistettavasti nauttia elämästä? Mitä ovat ne yleispätevät elämän pienet ilot, joista pitää nauttia?
Ennemminkin miten? Mikä on oikea tapa nauttia ja tuoda se esille?
Ei riitä, että nautin aamulla mimosaa kaikessa hiljaisuudessa vaan se pitää ilmeisesti julistaa kaikille. Tehdä kaikesta mahdollisimman suuri numero.
Kyllä minuakin ihmetyttää ihmisten vakavuus ja jurous joskus julkisilla paikoilla tai jossain asioidessa. Mutta nautin elämästä ja nimenomaan niistä pienistä iloista (ihan vaikka siitä että bongaan uuden perhosen tai linnun), sekä olen kiitollinen siitä minulla on. Rakastan eri vuodenaikoja ja luontoa, sekä ulkona puuhastelua, mutta viihdyn hyvin yksinkin kotona. Tykkään harrastella, joskus matkustaa ja ihan vain mukavasta rennosta arjesta ja ok työstä jossa hyvä ilmapiiri. Liikunta myös virkistää ja tuo energiaa ja hyvää oloa. Materia ei tuo onnea, vaikka joskus harvoin onkin kiva saada uudet kengät tms. Turha shoppailu jäänyt, koko ajan olen enemmän vähän "hippi". En usein juhli tai syö ulkona, mutta nautin simppelistä elämästä.
Jotainhan ihmisillä on pielessä, jos eivät koskaan hymyile ja ovat vaan aina happamia. Ehkä heillä on asiat huonosti tai ovat masentuneita. Jos asiat olisi hyvin, miksi olla ankea? Suurella osalla suomalaisista on asiat paremmin kuin aika monella muulla maailmassa, täällä ei vaan olla kiitollisia siitä mitä on. On puhdasta, luontoa, koti ja monelle töitä jolla tulee toimeen jos haluaa jne. Yhteisöllisyyttä tämä maa kaipaisi, sitä että ei kyräillä ja otetaan kaikki mukaan, ollaan kivoja toisilleen. Ja nauramista sekä iloista asennetta. Meillä on vaan yksi elämä, haluaako sen viettää ankealla mielellä ja ollen ankea muillekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söin juuri aamupalaksi karkkia ja pitkään kypsytettyä juustoa. Nautin niistä mutta en voisi tehdä samaa ihmisten ilmoilla. Nautiskelen vain salaa.
Sepä just. Nää on niitä ihania juttuja, jotka tuo paljon mielihyvää. Niistä vaan ei huudella ääneen. Kun joku kysyy mikä pössis, niin vastataan että nääääh, ihan tavallista, mahdollisimman värittömällä äänellä. Se nyt vaan ei ole sopivaa näyttää onnelliselta varsinkaan kypsytetystä juustosta johtuen.
Taidanpa keittää toisenkin kupin kahvia. Tää on Pauligin New Yorkia, tykkään siitä. Pahoittelut, jos nyt jotain kismittää.
Ei ole sopivaa, kenen mielestä? Entä jos joskus sanoisikin sen "nääh" sijaan että "oikein hyvää kuuluu, ai että kun söin aamulla hyvää juustoa, kylläpä lähti päivä ihanasti käyntiin" tjs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elin tuollaista epänautinnollista elämää eksäni kanssa. Hänelle oli tärkeintä, että lyhennetään lainaa jatkuvasti kauhealla vimmalla, nurkan takana vaanii aina vaara ja kokoaika pitää vaan varautua pahojen asioiden tapahtumiseen.
Nykyään elämäni on tosi paljon tasapainoisempaa, mutta eron jälkeen elin vieläkin tuossa pelko persiissä moodissa. Tein ihan hulluna töitä ja säästin rahaa. Nykyään teen vaan todella tarkat laskelmat ja tyydyn riittävään rahamäärään. Vapautuneella ajalla rentoudun, ulkoilen, näen ystäviä ja nautin elämästä! Ja teen asioita, mitkä aidosti kiinnostaa. Kesäksi valitsin ensimmäistä kertaa työn, joka oikeasti kiinnostaa, enkä sitä mistä maksetaan euromääräisesti eniten (olen siis opiskelija). Arvot ovat muuttuneet erilaisiksi ja edelleen rahat riittää.
Minulle elämä ei ole juomista. Siksi se näyttäytyy sinulle, että en eläisi. Nautin luonnosta ja se on minun tapani nauttia elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauttiminen on mulle esim joka aamuinen 1,5 kävelylenkki. Katselen, haistelen, elän hetkessä ja lauleskelen. Ei sitä nauttimista kukaan ole tarkkailemasssa mutta jos olisi, voin vannoa, että se näkyisi minusta kauas 😊
Varmasti sodat ja suomettuminen ovat tässä takana. Itse en ole oikein ikinä sopeutunut Suomeen, vaikka olen asunut täällä likimain koko elämäni. Olin n. vuoden verran Tokiossa työkomennuksella ja harkitsen muuttoa sinne pysyvästi. Japanilaiset ovat rentoja ja hiljaisia, ja maan luonto on upea. Suomessa ei ole mitään tällaista. Eikä suomalaiset todellakaan ole hiljaisia, pää punaisena työpaikoillakin äksyilevät ja kiusaavat. Jos haluaa olla tauot yksin tai olla etätöissä, niin savustetaan pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti sodat ja suomettuminen ovat tässä takana. Itse en ole oikein ikinä sopeutunut Suomeen, vaikka olen asunut täällä likimain koko elämäni. Olin n. vuoden verran Tokiossa työkomennuksella ja harkitsen muuttoa sinne pysyvästi. Japanilaiset ovat rentoja ja hiljaisia, ja maan luonto on upea. Suomessa ei ole mitään tällaista. Eikä suomalaiset todellakaan ole hiljaisia, pää punaisena työpaikoillakin äksyilevät ja kiusaavat. Jos haluaa olla tauot yksin tai olla etätöissä, niin savustetaan pihalle.
Suomessa on todella upea luonto <3
Usein ihmettelen sitä kun ollaan muka maailman onnellisin kansa, että missä ja miten se näkyy? Valitamme vaan menemään, ihan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ihmetyttää ihmisten vakavuus ja jurous joskus julkisilla paikoilla tai jossain asioidessa. Mutta nautin elämästä ja nimenomaan niistä pienistä iloista (ihan vaikka siitä että bongaan uuden perhosen tai linnun), sekä olen kiitollinen siitä minulla on. Rakastan eri vuodenaikoja ja luontoa, sekä ulkona puuhastelua, mutta viihdyn hyvin yksinkin kotona. Tykkään harrastella, joskus matkustaa ja ihan vain mukavasta rennosta arjesta ja ok työstä jossa hyvä ilmapiiri. Liikunta myös virkistää ja tuo energiaa ja hyvää oloa. Materia ei tuo onnea, vaikka joskus harvoin onkin kiva saada uudet kengät tms. Turha shoppailu jäänyt, koko ajan olen enemmän vähän "hippi". En usein juhli tai syö ulkona, mutta nautin simppelistä elämästä.
Jotainhan ihmisillä on pielessä, jos eivät koskaan hymyile ja ovat vaan aina happamia. Ehkä heillä on asiat huonosti tai ovat masentuneita. Jos asiat olisi hyvin, miksi olla ankea? Suurella osalla suomalaisista on asiat paremmin kuin aika monella muulla maailmassa, täällä ei vaan olla kiitollisia siitä mitä on. On puhdasta, luontoa, koti ja monelle töitä jolla tulee toimeen jos haluaa jne. Yhteisöllisyyttä tämä maa kaipaisi, sitä että ei kyräillä ja otetaan kaikki mukaan, ollaan kivoja toisilleen. Ja nauramista sekä iloista asennetta. Meillä on vaan yksi elämä, haluaako sen viettää ankealla mielellä ja ollen ankea muillekin?
Hymyileminen on kontaktin ottamista muihin ihmisiin. Moni suomalainen viihtyy oikein hyvin niinkin, ettei ota koko ajan kontaktia muihin tai osoita heille aktiivisesti iloista asennetta. Ja hienoa on se, että muut suomalaiset ymmärtävät sen.
Haluaisin kysyä ap:lta, mitä ovat ne "elämän pienet ilot", joista suomalaiset eivät nauti. Vai eivätkö vain näe tarvetta osoittaa paikallaolijoille, että nauttivat?
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivaa yleistämistä 😂! Aivan kuin kaikki englantilaiset olisivat hörökorvaisia, punatukkaisia ja isohampaisia. Ruotsalaiset homoja. Italialaiset mafiaperheen jäseniä jne...
Juuri näin suuri osa Suomessa ajatteleekin. Lisäisin vielä saksalaiset jotka ovat suomalaisen mukaan pihejä ja tulevat hotellin aamupalalle muovipussin kanssa jotta saavat ottaa paljon mukaansa. Kyllä suomalainen rakastaa sitä, että löytää joka asiasta sen negatiivisen puolen. Besserwisseriä kansaa, joka alueelta tiedetään ja osataan kaikki ja muut kansat täysin tyhmiä, alkeellisia ja osaamattomia eli kivikaudelle taantuneet. Suuri osa suomalaisista on hyökkääviä. Keskustelusta ei tahdo tulla mitään kun loukkaannutaan aivan ihmeellisistä asioista, toiset taas tuppisuita joten ei keskustelua synnykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmettelen sitä kun ollaan muka maailman onnellisin kansa, että missä ja miten se näkyy? Valitamme vaan menemään, ihan koko ajan.
"Maailman onnellisin kansa" on pelkkä mainoslause. Tuolla tutkimuksella esitetään, missä maassa ihmisillä on eniten syytä olla tyytyväisiä yhteiskunnan toimintaan.
Tuon onnellisuuden jankuttaminen saa siis loppua.
Vierailija kirjoitti:
Koska meidät on opetettu siihen. On jotenkin väärin vaurastua, nauttia työnsä hedelmistä. Kaikki pitäisi vaan verottaa yhteiseen hyvään ja kaikilla olla yhtä kurjaa kuin työttömällä. Olemme olleet liian pitkään sosialistien vallan alla. Pröystäilyä ei suvaita.
Ja sitten se häpeällä kasvattaminen. Etkö yhtään häpeä, mitä muutkin ajattelee...
Hah Suomi ei ole koskaan ollut sosialistien vallan alla päin vastoin. Kommenttisi paljastaa suomalaisen ilottomuuden. Ikään kuin yhteinen hyvä olisi paha asia. Voin vakuuttaa, että tuleva sinimusta hallitus ei tähän maahan iloa tuo.
"Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" ja "Kurjuus on ilomme" sekä "Kärsimys on ihmisten suuri opettaja. Sen henkäyksestä puhkeavat sielut kuorestaan".
Että näillä mennään!
Suomalaiset ovat niin hirvittävän konservatiivisia. Sanna Marin kun juhli, suomalaiset sai paniikkikohtauksen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti sodat ja suomettuminen ovat tässä takana. Itse en ole oikein ikinä sopeutunut Suomeen, vaikka olen asunut täällä likimain koko elämäni. Olin n. vuoden verran Tokiossa työkomennuksella ja harkitsen muuttoa sinne pysyvästi. Japanilaiset ovat rentoja ja hiljaisia, ja maan luonto on upea. Suomessa ei ole mitään tällaista. Eikä suomalaiset todellakaan ole hiljaisia, pää punaisena työpaikoillakin äksyilevät ja kiusaavat. Jos haluaa olla tauot yksin tai olla etätöissä, niin savustetaan pihalle.
: ) Olen täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Nauttiminen on mulle esim joka aamuinen 1,5 kävelylenkki. Katselen, haistelen, elän hetkessä ja lauleskelen. Ei sitä nauttimista kukaan ole tarkkailemasssa mutta jos olisi, voin vannoa, että se näkyisi minusta kauas 😊
Ihana : )
Yksin tulee pärjätä, minulla oli itselläni paljon rankempaa.
Ensin työ sitten huvit.
Ketä kuuseen kurkoittaa, se katajaan kapsahtaa.
Itku pitkästä ilosta.
Olen itse päästänyt näistä ohjeista irti sairastuttuani, ahdistukseen ja masennukseen.
Olen ottanut takapakkia työssä, joka pysyy nyt aika raamien sisällä tiukasti. Ei mitään ylimääräisiä "ilmaiseksi tehtäviä" projekteja.
Yksin ei tarvitse jaksaa.
Elämä on lyhyt ilo on tärkeämpää kuin kaiken ylimääräisen työn tekeminen.
Unelmia kannattaa tavoitella, jos onnistuu niin se on upeaa. Jos epäonnistuu - niin mitä siitä.