Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette sellaisesta äidistä, joka kaveeraa tyttärensä eksänsä kanssa, vaikka tytär ei tykkää?
06.04.2023 |
Tytär on sanonut, että se satuttaa, että äiti toimii tavallaan. Silti äiti ei toimii miten toimii. Mies on vieläpä kohdellut tytärtä huonosti.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Miksi äiti toimii näin?
Kommentit (75)
Minun äidilläni on myös miesten miellyttämisen tarve. Syyttää aina kaikesta naisia ja pitää miehiä parempina. Tietenkin se oli tekemisissä exäni kanssa niin kauan kuin exä vainosi minua, mm. kertoi kaikki asiani exälle ja käytännössä rohkaisi jatkamaan vainoamista. Sen sijaan kun exä yritti mennä isäni luo, isä ei edes sanonut sille sanaakaan. Se oli oikea tapa toimia.
Anoppi taas on omanlaisensa tapaus. Mieheni exä kosti eron perättömillä rikosilmoituksilla, mistä anoppi on täysin tietoinen ja kutsunutkin exää sairaaksi. Silti on tämän kanssa tekemisissä, syy on se, että "eihän minua ole loukattu". Tuon kommentin jälkeen muutuin täysin kylmäksi anopille. Olen asiallisissa väleissä, mutta ei mitään extraa. En halua elämääni tuollaista täysin epälojaalia Golgatan Olgaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni on myös miesten miellyttämisen tarve. Syyttää aina kaikesta naisia ja pitää miehiä parempina. Tietenkin se oli tekemisissä exäni kanssa niin kauan kuin exä vainosi minua, mm. kertoi kaikki asiani exälle ja käytännössä rohkaisi jatkamaan vainoamista. Sen sijaan kun exä yritti mennä isäni luo, isä ei edes sanonut sille sanaakaan. Se oli oikea tapa toimia.
Anoppi taas on omanlaisensa tapaus. Mieheni exä kosti eron perättömillä rikosilmoituksilla, mistä anoppi on täysin tietoinen ja kutsunutkin exää sairaaksi. Silti on tämän kanssa tekemisissä, syy on se, että "eihän minua ole loukattu". Tuon kommentin jälkeen muutuin täysin kylmäksi anopille. Olen asiallisissa väleissä, mutta ei mitään extraa. En halua elämääni tuollaista täysin epälojaalia Golgatan Olgaa.
"Mahtavaa", että muillakin tällaisia vanhempia. Luulin että olen ainoa..
Minulla juuri tällainen tilanne. Ex solvaa minua julkisesti. On estänyt somessa, mutta yhteisten tuttujen kautta tiedän, mitä puhuu esim. tuhannen ihmisen fb-ryhmässä ja omilla kanavillaan.
Tiedän, että tykkää ja kommentoi äidin julkaisuja.
Ex minulle, että "saisit miettiä, kuka on se huono ihminen, sun läheiset on mun kanssa tekemisissä..."
Äidilleni olen sanonut tämän kaiken. Yhteydenpito jatkuu. Ajattelen, että ei ole minun asiani sanella kenenkään elämiä ja puuttua asiaan. Mutta loukkaa se silti.
Äiti ei ole ilkeä ja narsistinen, päinvastoin. Liian kiltti, sinisilmäinen ja läheisriippuvainen.
Mun eksän äiti on hyvin läheinen kanssani. Meillä oli läheinen ihmissuhde 15 vuoden ajan, miksi sen pitäisi katketa siihen että miehestä tuli eksä? Hän on kuitenkin lasteni mummo ja avioliittomme aikana nähtiin 1-4 kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini toimii juuri noin, siis tälläkin hetkellä. Ja voin kertoa, ettei äitini ole narsisti, persoonallisuushäiriöinen eikä edes huono äiti. Mulla oli mahtava lapsuus ja narsisti-sanaa tällä palstalla käytetään ihan kaikkeen.
Mutta. Äidilläni on aina, siis niin kauan kuin muistan, ollut pakottava tarve miellyttää miehiä. Tapasi taas uuden "isäpuolen", selvä, jätetään kaikki taakse ja muutetaan vieraaseen kaupunkiin koska se mies haluaa. Mun kissani vietiin lopetettavaksi koska mies ei pitänyt siitä. Aina se MIES edellä.
Äitini on pyytänyt anteeksi minulta näin aikuisena, mutta kuitenkin nyt on niiiin parasta kaveria väkivaltaisen exäni kanssa.
En tiedä mistä tuo kumpuaa eikä kiinnosta. En ole enää yhteydessä kumpaankaan.
Kuulostaa surkealta äidiltä, eikä luonnehäiriökään ole poissuljettu tuon tekstin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on aikuinen ihminen ja hänrllä on oikeus olla kavwria kenen kanssa halyaa. Myös minun napanuorani on katkennut jo kauan sitten ja olen aikuinen nainen ja vastuussa omista tunteistani.
On asioita, joista olen eri mieltä äitini kanssa, mutta teinirageemisen sijaan ilmoitan heti kättelyssä, että en halua kuulla joistain asioista, ei liikuta minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lähipiirissä tällainen tapaus. Tosin isä kaveeraa enemmän exän kanssa. Tytär ei ole juuri tekemisissä ja vanhemmat ihmettelevät miksi ei vastaa heidän puheluihin.
Jep, minun äitini on samanlainen kuin ap:lla. Erottiin entisen puolisoni kanssa yhdeksän vuotta sitten ex-mieheni toistuvan uskottomuuden takia. Äitini on ottanut asiakseen olla eron jälkeen eksäni tukena vaikeassa erotilanteessa, kun minä
jätin hänet siis uskottomuuden takia. Kuulemma hänellä on oikeus olla eksän ystävä, paistelee hänelle pipareita ja ex tehnyt vanhemmilleni saunaremonttia ym.
Minullahan ei hänen mielestään ollut ollenkaan vaikeata eron jälkeen, halusinhan itse erota pettäjästä. Olisin kyllä tarvinnut vanhempiani, mutta etsin sitten tukihenkilöt muualta kun äidin aika meni petturi eksääni hyysätessä. Välit eivät ole eikä tule enää ikinä olemaankaan läheiset tämän kokemuksen takia. En enää tunnetasolla pysty koskaan luottamaan vanhempiini, etenkään äitiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan ex olla ihan täyspäinen, mukava ihminen ,kuten tytärkin.
Mulla ei ole tarvetta määrittää, mitä äitini saa tehdä ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla juuri tällainen tilanne. Ex solvaa minua julkisesti. On estänyt somessa, mutta yhteisten tuttujen kautta tiedän, mitä puhuu esim. tuhannen ihmisen fb-ryhmässä ja omilla kanavillaan.
Tiedän, että tykkää ja kommentoi äidin julkaisuja.Ex minulle, että "saisit miettiä, kuka on se huono ihminen, sun läheiset on mun kanssa tekemisissä..."
Äidilleni olen sanonut tämän kaiken. Yhteydenpito jatkuu. Ajattelen, että ei ole minun asiani sanella kenenkään elämiä ja puuttua asiaan. Mutta loukkaa se silti.
Äiti ei ole ilkeä ja narsistinen, päinvastoin. Liian kiltti, sinisilmäinen ja läheisriippuvainen.
Tässä on hyvä pointti, mahdollisesti nuo äidit ovat juurikin niitä narsistin uhreja, jotka uskovat kaiken hölynpölyn.
Ehkäpä he ovat myös hyvin vastuullisia ihmisiä ja ovat herkkiä ottamaan syyt omille niskoilleen ja koska lapset saattavat kuulua ikäänkuin jatkeeksi omalle mielelle, ajatellaan tietysti että heissäkin on vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jep, minun äitini on samanlainen kuin ap:lla. Erottiin entisen puolisoni kanssa yhdeksän vuotta sitten ex-mieheni toistuvan uskottomuuden takia. Äitini on ottanut asiakseen olla eron jälkeen eksäni tukena vaikeassa erotilanteessa, kun minä
jätin hänet siis uskottomuuden takia. Kuulemma hänellä on oikeus olla eksän ystävä, paistelee hänelle pipareita ja ex tehnyt vanhemmilleni saunaremonttia ym.Minullahan ei hänen mielestään ollut ollenkaan vaikeata eron jälkeen, halusinhan itse erota pettäjästä. Olisin kyllä tarvinnut vanhempiani, mutta etsin sitten tukihenkilöt muualta kun äidin aika meni petturi eksääni hyysätessä. Välit eivät ole eikä tule enää ikinä olemaankaan läheiset tämän kokemuksen takia. En enää tunnetasolla pysty koskaan luottamaan vanhempiini, etenkään äitiini.
Kuulostaapa tutulta. Mun isä kaveeraa ex-mieheni kanssa. Viettävät iltoja yhdessä rentoutuen, yhdessä kritisoivat miksi en ehdi sitä ja tätä pienten lasten kanssa kun ne joiden pitäisi osallistua ja auttaa juovat olutta ja katselevat urheilua telkkarista. Loukkaa, että molemmat mieluummin ovat keskenään kuin minun/lasten kanssa. Äitini on vielä häiriintyneempi, kunnon narsisti. Kun nuoruuden poikaystäväni oli alkoholisti ja mm teki ohareita dokaamisen takia vika oli minun. Jos mies suuttui, vika oli minun. Lasten isän oli kuulemma vaikea olla kanssani koska ennen etoa itkin kotona. Nyt kun olen henkisesti tolpillani niin jvasta käsitän miten pimeä tämä koko kuvio on ollut. Lapsuuden gaslightning vaikutti että siedin miehiltä ihan liikaa pitkään. Äitini ja exäni nauttivat vaikeuksistani ja yrittävät aktiivisesti aiheuttaa niitä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi koskaan särkeä oman lapseni sydäntä noin julmalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, minun äitini on samanlainen kuin ap:lla. Erottiin entisen puolisoni kanssa yhdeksän vuotta sitten ex-mieheni toistuvan uskottomuuden takia. Äitini on ottanut asiakseen olla eron jälkeen eksäni tukena vaikeassa erotilanteessa, kun minä
jätin hänet siis uskottomuuden takia. Kuulemma hänellä on oikeus olla eksän ystävä, paistelee hänelle pipareita ja ex tehnyt vanhemmilleni saunaremonttia ym.Minullahan ei hänen mielestään ollut ollenkaan vaikeata eron jälkeen, halusinhan itse erota pettäjästä. Olisin kyllä tarvinnut vanhempiani, mutta etsin sitten tukihenkilöt muualta kun äidin aika meni petturi eksääni hyysätessä. Välit eivät ole eikä tule enää ikinä olemaankaan läheiset tämän kokemuksen takia. En enää tunnetasolla pysty koskaan luottamaan vanhempiini, etenkään äitiini.
Kuulostaapa tutulta. Mun isä kaveeraa ex-mieheni kanssa. Viettävät iltoja yhdessä rentoutuen, yhdessä kritisoivat miksi en ehdi sitä ja tätä pienten lasten kanssa kun ne joiden pitäisi osallistua ja auttaa juovat olutta ja katselevat urheilua telkkarista. Loukkaa, että molemmat mieluummin ovat keskenään kuin minun/lasten kanssa. Äitini on vielä häiriintyneempi, kunnon narsisti. Kun nuoruuden poikaystäväni oli alkoholisti ja mm teki ohareita dokaamisen takia vika oli minun. Jos mies suuttui, vika oli minun. Lasten isän oli kuulemma vaikea olla kanssani koska ennen etoa itkin kotona. Nyt kun olen henkisesti tolpillani niin jvasta käsitän miten pimeä tämä koko kuvio on ollut. Lapsuuden gaslightning vaikutti että siedin miehiltä ihan liikaa pitkään. Äitini ja exäni nauttivat vaikeuksistani ja yrittävät aktiivisesti aiheuttaa niitä lisää.
Tuokin on ihan tuttua. Mikähän diagnoosi noille ihmisille pitäisi antaa? Ainut lohdullinen seikka on se, että kun ikää on 75 vuotta, kovin montaa vuosikymmentä ei ole enää elinaikaa jältellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla juuri tällainen tilanne. Ex solvaa minua julkisesti. On estänyt somessa, mutta yhteisten tuttujen kautta tiedän, mitä puhuu esim. tuhannen ihmisen fb-ryhmässä ja omilla kanavillaan.
Tiedän, että tykkää ja kommentoi äidin julkaisuja.Ex minulle, että "saisit miettiä, kuka on se huono ihminen, sun läheiset on mun kanssa tekemisissä..."
Äidilleni olen sanonut tämän kaiken. Yhteydenpito jatkuu. Ajattelen, että ei ole minun asiani sanella kenenkään elämiä ja puuttua asiaan. Mutta loukkaa se silti.
Äiti ei ole ilkeä ja narsistinen, päinvastoin. Liian kiltti, sinisilmäinen ja läheisriippuvainen.
Tässä on hyvä pointti, mahdollisesti nuo äidit ovat juurikin niitä narsistin uhreja, jotka uskovat kaiken hölynpölyn.
Ehkäpä he ovat myös hyvin vastuullisia ihmisiä ja ovat herkkiä ottamaan syyt omille niskoilleen ja koska lapset saattavat kuulua ikäänkuin jatkeeksi omalle mielelle, ajatellaan tietysti että heissäkin on vikaa.
Eikä tämä eksänikään ole narsisti. Olen tavannut niitäkin elämäni aikana. Jos näin suoraan sanotaan, niin ex on älykkyydeltään hiukan rajoitteinen, ymmärrys ei riitä. Mutta ex on vakuuttava ja esittää asiat niin, että hän on kaltoinkohdeltu ja uhri (ex myös oikeasti kokee asian näin). Äiti kutoo sille villasukkia ja kuttuu teelle, antaa ymmärrystä.
Kun minä sanon, että olen edelleen järkyttynyt, miten julmasti ex käyttäytyy minua kohtaan, solvaa ja valehtelee, vääristelee asioita julkisesti, vastaus on tyyliin: "Niin... Pekalla ei ole helppoa. On kovin murheellinen teidän erostanne"
Vierailija kirjoitti:
Jep, minun äitini on samanlainen kuin ap:lla. Erottiin entisen puolisoni kanssa yhdeksän vuotta sitten ex-mieheni toistuvan uskottomuuden takia. Äitini on ottanut asiakseen olla eron jälkeen eksäni tukena vaikeassa erotilanteessa, kun minä
jätin hänet siis uskottomuuden takia. Kuulemma hänellä on oikeus olla eksän ystävä, paistelee hänelle pipareita ja ex tehnyt vanhemmilleni saunaremonttia ym.Minullahan ei hänen mielestään ollut ollenkaan vaikeata eron jälkeen, halusinhan itse erota pettäjästä. Olisin kyllä tarvinnut vanhempiani, mutta etsin sitten tukihenkilöt muualta kun äidin aika meni petturi eksääni hyysätessä. Välit eivät ole eikä tule enää ikinä olemaankaan läheiset tämän kokemuksen takia. En enää tunnetasolla pysty koskaan luottamaan vanhempiini, etenkään äitiini.
Meillä on niin sama tilanne!
Tämä ei kyllä ole ensimmäinen kerta elämässäni. Lapsuudessa eräs henkilö teki rikoksia minua kohtaan. Suku jatkoi tämän tapaamista normaalisti kun asia selvisi. Äitini kyllä kertoi minulle monta kertaa, että "vaan kyllä minä sille tiukan puhuttelun pidin". Eli yksi ei-hymyilty keskustelu ja kahvittelu jatkui kuten ennenkin. Isähän vähätteli täysin. "Ei siitä kannata numeroa tehdä."
Ai että olen elänyt melkoisen elämän, nyt kun tätä oikein miettii. Olenkohan koskaan kokenut sellaista, että läheiseni olisi voimakkaasti suojellut tai puolustanut minua?
Ei kaikki tykkää riidellä ja katkoa välejä. Parisuhde on kahden kauppa. Se "huonosti kohteleminen" voi olla molempien kokemus, vaikka ap puhtaana pulmusena esiintyykin.
Vain yksinkertaiset av-mammat menevät tuomaroimaan parisuhteita, joista tietävät vain yhden väritetyn kertomuksen verran.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tykkää riidellä ja katkoa välejä. Parisuhde on kahden kauppa. Se "huonosti kohteleminen" voi olla molempien kokemus, vaikka ap puhtaana pulmusena esiintyykin.
Vain yksinkertaiset av-mammat menevät tuomaroimaan parisuhteita, joista tietävät vain yhden väritetyn kertomuksen verran.
Siis se on apn äiti! Olkoon mitä tahansa taustalla
Ratkaisevaa tässä on ikä, jos asiaa tarkastelee laajemmin ja miten parisuhde voi toimia.
Katsoin eilen Maria Veitolan Yö kylässä-ohjelmaa, jossa oltiin kylässä Päivi Lipposen luona.
Päivi Lipponen oli alle kolmekymppinen, tavatessaan Paavo Lipposen, joka oli useamman vuoden vanhempi hänen vanhempiaan, erityisesti hänen äitiään.
Ajatuksen tasolla parisuhde olisi saattanut olla parempi Päivi Lipposen äidin kanssa, kuin tyttären, kun ikä eroa ja elämän kokemuksessa on kymmenien vuosien ikäero ja taas äidin kanssa muutaman vuoden.