Parisuhde ero

En nyt tiennyt minne oikein kirjoitella, mutta pakko päästä purkamaan jonnekin. Olin kuusi vuotta mieheni kanssa yhdessä ja nyt tuli ero vuosien jälkeen. Olemme molemmat lähes 40 hujakoilla olevia ihmisiä ilman lasta, emme koskaan suunnitelleet, emmekä sen enempää pohtineet tuleeko vai ei. Suhteemme päättyi miehen kuuntelemattomuuteen ja omaan alkoholismiin joka kärjistyi kun toisen kanssa ei pystynyt enää keskustelemaan mistään koska aina tuntui olevan hänelle huono hetki, joka taas laukaisi itselle lopussa aina sen että menempä kaljalle. Huomasin jo kuukausia sitten että toinen voi henkisesti huonosti, mutta en minäkään sen paremmin voinut kun pitkä urani päättyi, enkä kauheasti kiinteää työtä löytänyt, paitsi viime vuoden syksynä. Työ on etätyötä kolmevuorona, kämppämme on pieni ja ahdisti toista mielettömästi viikonloppuisin kun joutui pienessä tilassa kuuntelemaan työntekoani. Hän siis tekee 8-17 välillä töitä joka arki. Pitkään myös koetin että jos muutettaisiin isompaan ja rauhallisemmalle alueelle, mutta mitä ikinä löysinkään sai negatiivisen vastaanoton, kyselin myös jos hänkin viitsisi katsella mutta eipä koskaan tuntunut niin tekevän. Kun sitten keskustelimme miten suhteen voisi vielä pelastaa, toinen tokaisi että minun pitäisi lopettaa tämä työ. Eihän se paras työ ole, mutta jotenkin ihanaa että pitkästä aikaa saa kerryteltyä lomia ja huomasin myös että on todella hankalaa löytää enää täyspäiväistä työtä ja sen takia nyt tästäkin haluaisin pitää kiinni. Itsekään tuossa ole voinut hyvin kun käyskentelee joka nurkan että löytää jotain vastaavaa alaa missä on aikaisemminkin ollut, söi omaa mieltäni hurjasti ja se kamala yksinäisyyden tunne mikä oli aina kun toinen hilluu kavereillaan tai muualla ja itse ei voi koska yritti välttää alkoholismiin taipuvaista mieltään ja olla se pummi puoli päivä seurueessa parhaillaan. Tiedän kuitenkin porukka missä hänkin pyörii, liittyy aina myös alkoholi jollain tasolla. Loppu peleissä taisimme jo kauan aikaa lakata olemasta suhde ja nyt vasta itse huomasin sen. Onhan meillä hyvät ja ihanat hetkemme olleet joskus aikaa sitten ja jotenkin toivoisi että niihin voisi palata. Tiedän että ei voi, eikä se tieto tähän murheeseen hirveästi auta. Tiedän että kun tämänkin suhteen taakseni jätän, jää se alkoholikin taas nurkkaan. On siinä ainakin yksi asia jonka tiedän täydellä varmuudella. Käytännössä jätän taakseni yksinäisimmän parisuhteen jossa olen ikinä ollut.

Anteeksi seinällisestä tekstiä näin jälki käteen.