Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti että pitää oman loman perheestään?!
Kertoi että vuokraa viikoksi mökin ja on siellä päivän taikka kaksi yksin ja lopun ajan joidenkin kavereiden kanssa joita en tunne. Tämä viikko on meidän perheen yhteisestä kesälomasta pois. Sanoi että perheen kanssa vietetty aika ei ole hänelle lomaa?! Siis mitä hittoa? Minähän se olen joka yleensä on tehnyt suurimmaksi osaksi reissussa ruoat, hoitanut siivoukset, lapset jne. Kun lapset olivat vaippa-ikäisiä minä hoidin yöheräämiset jne. En kuitenkaan koskaan ole ajatellut että se yhdessä vietetty aika kesällä ei olisi lomaa. Vanhin lapsista suuttui totaalisesti isälleen kun kuuli isän "ilmoituksen". Eivät kerkeä työkiireiden ja harrastusten vuoksi olemaan yhdessä kunnolla. Lomalla ovat sitten tehneet yhteisiä kivoja juttuja. En tajua tämmöistä nyt ollenkaan. Jokainen kesäloma on yhdessä vietetty yli 30 vuotta. Muutaman päivän reissuja on saatettu tehdä ilman perhettä mutta nekin on tehty muulloin kuin kesälomalla. Yhteinen kesäloma kun ei ole mikään itsestäänselvyys. On hankalaa saada kummankin töistä järkättyä ne samaan aikaan. Mitäs mieltä olette. Keski-ikäinen mies haluaa olla mieluummin joidenkin kavereidensa kanssa lomalla kuin perheensä? Näin kärjistettynä sen voisi sanoa. Lapset sen näin ymmärsivät ja enhän minäkään tästä ilahtunut.
Kommentit (1166)
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu sai minut nyt todella heräämään. Minä olen ollut valtavan paljon enemmän lasten kanssa kuin mieheni. Olen pitänyt ns. taloa pystyssä. Hoitanut niin paljon enemmän asioita kuin mieheni. Sen vuoksi että mies on saanut luoda uraansa ja harrastaa. Itse olen kait vain tyytynyt osaani. Nämä kommentit siitä kuinka miehelle pitäisi suoda omaa rauhaa ja elämää enemmän perheestään niin saivat karvat pystyyn! Eiköhän se ole meillä juurikin toisin päin. ap
Ilmankos oletkin niin katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loma kavereiden kanssa ei olisi ongelma. Itsekin vietän lomia välillä kavereiden kanssa. Toki mielestäni se ei ole ilmoitusasia, vaan keskustelemalla meillä sovitaan kaikki. Ottaisin itseeni enemmän siitä, että "perheen kanssa vietetty aika ei ole lomaa". Tässä olisi vakavan keskustelun paikka.
Kuinka vanhoja lapset ovat? Jos jo tarpeeksi vanhoja, lähtisin itsekin reissuun sitten kun mies on kotona. Hän saisi hoitaa kodin sillä aikaa.
Hei te nalkuttavat akat! Oletteko ikinä kuulleet sellaista sanontaa, että nainen on onnellisimmillaan sinkkuna, mies taas parisuhteessa? Joten miksi v*itussa pitää väkisin hommata se parisuhde ja kakarat, kun sitten elämä alkaa luisua alamäkeen. Te joudutte hoitamaan yksin kakarat, kodin, ruuanlaiton, oman työn. Ja sitten te katkeroidutte ja alatte nalkuttaa. Kuka käski ajaa itseään moiseen tilanteeseen??!! Olisitte pysyneet lapsettomina sinkkuina, niin elämä olisi ihanaa.
Terv. Lapseton sinkku N
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme neuvo tuo on, että ap sitten lomailee kanssa yksin? Jos ap on lapsistaan välittävä äiti, hän tuskin haluaa olla lapsistaan eroa viikkoa, saati että koko perheen yhteisestä lomasta onkin jäljellä enää kaksi viikkoa, kun ensin miehen pitää olla itsekseen ja sitten ap:n.
Valitettavasti luulen, että miehen "kaverit" on joku nainen.
Tuohon viimeiseen kohtaan sanoisin, että ehkäpä ne "kaverit" toden totta ovatkin kavereita, ehkä jopa friends with benefits. Se taitaa olla paljon yleisempää mitä moni ymmärtääkään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu sai minut nyt todella heräämään. Minä olen ollut valtavan paljon enemmän lasten kanssa kuin mieheni. Olen pitänyt ns. taloa pystyssä. Hoitanut niin paljon enemmän asioita kuin mieheni. Sen vuoksi että mies on saanut luoda uraansa ja harrastaa. Itse olen kait vain tyytynyt osaani. Nämä kommentit siitä kuinka miehelle pitäisi suoda omaa rauhaa ja elämää enemmän perheestään niin saivat karvat pystyyn! Eiköhän se ole meillä juurikin toisin päin. ap
Ilmankos oletkin niin katkera.
Olipa fiksu huomautus, oikein äimistyin!
Ap, ymmärrän sinua oikein hyvin, sillä tunnen erään, jolla sama historia. Mies loi uraa ja oli viikottain öitä poissa kotoa. Vaimo hoiti pikkulapset, isot lapset, kodin ja kaiken juoksevan. Vaimo myös valvoi öisin sairaiden lasten kanssa, kuunteli, neuvoi, opasti ja oli läsnä.
Mies kysyi sitten kerran, että mitä sää oikein teet täällä kaiket päivät, kas kun koti oli aina siisti, ruokaa, leivonnaisia, lapset hoidettu ja juoksevat asiat. Tollo ukko kun ei nähnyt miten vaimo puuhasi itsensä väsyksiin.
Tiedän vain, että kyllä sitten oppi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pitäisi pahana sitä että haluaa viettää aikaa myös kavereiden kanssa. Mutta jos perheen kanssa vietetty aika ei ole lomaa, ja kehtaa vielä sanoa sen ääneen, olisi tervemennyt minne lystää ja sovitaan lasten tapaamisista kunhan pöly on hieman laskeutunut.
Jos pariskunta on viettänyt lomat viimiset kolmekymmentä vuotta yhdessä niin eiköhän heidän lapsensakkin ole jo siinä iässä että heidän lapset ihan itse päättävät tapaamisensa:D
Lopeta se turha itku ja ala toimia. Ketju alkoi sillä että olet huonon puolison uhri, mutta jo jonkun aikaa olet ollut puolisosi mahdollistaja. Jäät tilanteeseen jossa kärsit koko ajan. Itku on muuttunut masokismiksi. Ulkopuolisten palautteen kysyminen säälin kerjäämiseksi.
Sinulle näytettiin kuinka makaat kuralammikossa, mutta jo jonkun aikaa on ollut ihan oma valintasi jäädä sinne makaamaan ja silti itkeä märkiä vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu sai minut nyt todella heräämään. Minä olen ollut valtavan paljon enemmän lasten kanssa kuin mieheni. Olen pitänyt ns. taloa pystyssä. Hoitanut niin paljon enemmän asioita kuin mieheni. Sen vuoksi että mies on saanut luoda uraansa ja harrastaa. Itse olen kait vain tyytynyt osaani. Nämä kommentit siitä kuinka miehelle pitäisi suoda omaa rauhaa ja elämää enemmän perheestään niin saivat karvat pystyyn! Eiköhän se ole meillä juurikin toisin päin. ap
Ilmankos oletkin niin katkera.
Olipa fiksu huomautus, oikein äimistyin!
Ap, ymmärrän sinua oikein hyvin, sillä tunnen erään, jolla sama historia. Mies loi uraa ja oli viikottain öitä poissa kotoa. Vaimo hoiti pikkulapset, isot lapset, kodin ja kaiken juoksevan. Vaimo myös valvoi öisin sairaiden lasten kanssa, kuunteli, neuvoi, opasti ja oli läsnä.
Mies kysyi sitten kerran, että mitä sää oikein teet täällä kaiket päivät, kas kun koti oli aina siisti, ruokaa, leivonnaisia, lapset hoidettu ja juoksevat asiat. Tollo ukko kun ei nähnyt miten vaimo puuhasi itsensä väsyksiin.
Tiedän vain, että kyllä sitten oppi!!
Mitä sairauksia niillä lapsilla oli? Oliko niitä monta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu sai minut nyt todella heräämään. Minä olen ollut valtavan paljon enemmän lasten kanssa kuin mieheni. Olen pitänyt ns. taloa pystyssä. Hoitanut niin paljon enemmän asioita kuin mieheni. Sen vuoksi että mies on saanut luoda uraansa ja harrastaa. Itse olen kait vain tyytynyt osaani. Nämä kommentit siitä kuinka miehelle pitäisi suoda omaa rauhaa ja elämää enemmän perheestään niin saivat karvat pystyyn! Eiköhän se ole meillä juurikin toisin päin. ap
Ilmankos oletkin niin katkera.
Olipa fiksu huomautus, oikein äimistyin!
Ap, ymmärrän sinua oikein hyvin, sillä tunnen erään, jolla sama historia. Mies loi uraa ja oli viikottain öitä poissa kotoa. Vaimo hoiti pikkulapset, isot lapset, kodin ja kaiken juoksevan. Vaimo myös valvoi öisin sairaiden lasten kanssa, kuunteli, neuvoi, opasti ja oli läsnä.
Mies kysyi sitten kerran, että mitä sää oikein teet täällä kaiket päivät, kas kun koti oli aina siisti, ruokaa, leivonnaisia, lapset hoidettu ja juoksevat asiat. Tollo ukko kun ei nähnyt miten vaimo puuhasi itsensä väsyksiin.
Tiedän vain, että kyllä sitten oppi!!Mitä sairauksia niillä lapsilla oli? Oliko niitä monta?
Flunssaa, vatsatautia, joku rokko, korvatulehdus, angiina, veikkaan. Mitä väliä?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu sai minut nyt todella heräämään. Minä olen ollut valtavan paljon enemmän lasten kanssa kuin mieheni. Olen pitänyt ns. taloa pystyssä. Hoitanut niin paljon enemmän asioita kuin mieheni. Sen vuoksi että mies on saanut luoda uraansa ja harrastaa. Itse olen kait vain tyytynyt osaani. Nämä kommentit siitä kuinka miehelle pitäisi suoda omaa rauhaa ja elämää enemmän perheestään niin saivat karvat pystyyn! Eiköhän se ole meillä juurikin toisin päin. ap
Ilmankos oletkin niin katkera.
Olipa fiksu huomautus, oikein äimistyin!
Ap, ymmärrän sinua oikein hyvin, sillä tunnen erään, jolla sama historia. Mies loi uraa ja oli viikottain öitä poissa kotoa. Vaimo hoiti pikkulapset, isot lapset, kodin ja kaiken juoksevan. Vaimo myös valvoi öisin sairaiden lasten kanssa, kuunteli, neuvoi, opasti ja oli läsnä.
Mies kysyi sitten kerran, että mitä sää oikein teet täällä kaiket päivät, kas kun koti oli aina siisti, ruokaa, leivonnaisia, lapset hoidettu ja juoksevat asiat. Tollo ukko kun ei nähnyt miten vaimo puuhasi itsensä väsyksiin.
Tiedän vain, että kyllä sitten oppi!!Mitä sairauksia niillä lapsilla oli? Oliko niitä monta?
Flunssaa, vatsatautia, joku rokko, korvatulehdus, angiina, veikkaan. Mitä väliä?
-eri
Ok. Siis normaaleja lastentauteja silloin tällöin. Luulin että olivat jotenkin vakavasti sairaita ja äiti joutui valvomaan kaiket yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tilanne nyt ap? Oletko saanut asiian selvyyttä tai asiaasi etenemään? Huonoltahan tuo vaikutti...
Minusta on ihan ok haluta välillä olla yksin tai kavereiden kanssa, vaikka perhettä olisikin. Moni perheellinen jaksaisi paremmin, jos ei tällaisista tarpeista syyllistettäisi jolloin pahimmillaan pitää rikkoa koko perhe saadakseen edes joskus omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eli mies on vapaamatkustajana perheessä, ei hoida puolia kotitöistä ja saa sinua enemmän vapaa-aikaa ja nyt pitää vielä saada oma lomaviikko, mutta sinä et tietenkään saisi pitää omaa lomaviikkoa myös.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että oot tehny lapsia tollasen vässykän kanssa...
Miks pitää lapsia tehä, jos niiden hoitaminen tai ylipäätään ajan viettäminen heidän kanssaan niin rankkaa??
VOI HYVÄ IHME NÄITÄ TOLLOJA HUOMAUTUKSIA!
Kannattaa nyt ehkä lähteä lampsimaan, mielummin kun jäädä kattelemaan tollasta. Mitä lie ovat puuhailleet kun ei antanu edes videoita/kuvia reissulta kattoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu sai minut nyt todella heräämään. Minä olen ollut valtavan paljon enemmän lasten kanssa kuin mieheni. Olen pitänyt ns. taloa pystyssä. Hoitanut niin paljon enemmän asioita kuin mieheni. Sen vuoksi että mies on saanut luoda uraansa ja harrastaa. Itse olen kait vain tyytynyt osaani. Nämä kommentit siitä kuinka miehelle pitäisi suoda omaa rauhaa ja elämää enemmän perheestään niin saivat karvat pystyyn! Eiköhän se ole meillä juurikin toisin päin. ap
Ilmankos oletkin niin katkera.
Olipa fiksu huomautus, oikein äimistyin!
Ap, ymmärrän sinua oikein hyvin, sillä tunnen erään, jolla sama historia. Mies loi uraa ja oli viikottain öitä poissa kotoa. Vaimo hoiti pikkulapset, isot lapset, kodin ja kaiken juoksevan. Vaimo myös valvoi öisin sairaiden lasten kanssa, kuunteli, neuvoi, opasti ja oli läsnä.
Mies kysyi sitten kerran, että mitä sää oikein teet täällä kaiket päivät, kas kun koti oli aina siisti, ruokaa, leivonnaisia, lapset hoidettu ja juoksevat asiat. Tollo ukko kun ei nähnyt miten vaimo puuhasi itsensä väsyksiin.
Tiedän vain, että kyllä sitten oppi!!Mitä sairauksia niillä lapsilla oli? Oliko niitä monta?
Joku perinnöllinen ja sitten näitä yleisiä kulkutauteja, kolme.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi, ja olen sinkku nainen.
Olen myös sinkkunainen, enkä ymmärrä ap:n miestä lainkaan. Oma loma ei ole ilmoitusasia, vaan asia, joka sovitaan toisen huoltajan kanssa. Täytyy myös ymmärtää ehdottaa, että itse otta saman kodin ja lastenhoidon vastuun täsmälleen samaksi ajaksi sitten, kun puoliso on vuorostaan omalla lomalla. Työelämässä on aivan vastaavia tapauksia, niin sinkkuja kuin perheellisiäkin, jotka vain ilmoittavat, milloin jäävät lomalle, ja heitä täytyy muistuttaa, että asioista täytyy sopia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi, ja olen sinkku nainen.
Niin minäkin, ja olen kolmen lapsen vuoroviikkovanhempi. Onneksi tässä elämäntilanteessa ei tarvitse enää selitellä omaa aikaansa kenellekään. Ydinperheaikoina jaksettiin aina ihmetellä, kun pari kertaa vuodessa kävi jossain ilman perhettä.
Alue: Aihe vapaa
Parhaita lomia ovat ne kun eukko on jossain muualla.