Äiti haluaa muuttaa elatusmaksut parin kuukauden sairasloman vuoksi
Äiti on siis sairaslomalla 2-4kk ja "uhkailee" nyt suoraan vievänsä elatusmaksujen tarkistuksen oikeuteen. Onko kenelläkään kokemusta asiasta?
Tiedän, että yleensä nämä asiat voidaan sopia. Ja ymmärrän myös, että sairauspäiväraha on pienempi kuin palkka. Mutta en vaan ymmärrä, että voiko lähivanhempi todella suoraan vain viedä asian oikeuden päätettäväksi.
Juuri saatiin vuosien väännön jälkeen sovittua elatusmaksut. Äiti ei ole niihin tyytyväinen vaan jatkuvasti valittaa saavansa liian vähän (sekä lapsille että minulle).
Kommentit (117)
Se. Aiti voi vieda asian oikeuteen ilmaiseksi ja kinata. Mies maksaa vaikka muutosta ei tapahdu.
Miksi, ette naiset ole jarkevia. Ne on hiluja, mutta pahimmillaan kun tarpeeksi riivaa jaa lapset ilman tosita vanhempaa.
Sairaslomalla saa palkkaa 3 kuukautta.
Ota lapset hoitoosi, jos toinen vanhempi on sairaslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun mielestä on ihan ok jättää lapset tuollaisen ihmisen kasvatettavaksi? Huhhuh, toiset ne ei vaan omistaankaan välitä.
Ei todellakaan ole. Mutta luuletteko, että äiti luovuttaa minulle lähivanhemmuuden. Tästäkin on väännetty vaikka kuinka paljon. Tuon sairauden ajaksikin tarjosin apua, että lapset voivat olla minulle enemmän eikä elatusmaksuja tarvitse muuttaa. Hän tietysti pelkää, että vaadin niiden alentamista, jos lapset ovat minulla enemmän. Mutta ei kelpaa apu, vaikka myös viranomaiset ovat hänelle yrittäneet puhua järkeä.
Eihän sitä lähivanhemmuutta mihinkään muuteta, jos on 50-50 luonapito.Lähivanhemmuus/etävanhemmuus -asia on ihan erillinen siitä käytännön huoltamisesta, asumisjärjestelyistä jne.
ap
Elatusapu asioissa kantajaksi laitetaan aina lapsi, koska lapselle ei voi syntyä oikeudenkäynti kuluja oikeuteen meneminen on lähivanhemmalle aina riskitön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sun mielestä on ihan ok jättää lapset tuollaisen ihmisen kasvatettavaksi? Huhhuh, toiset ne ei vaan omistaankaan välitä.
Ei todellakaan ole. Mutta luuletteko, että äiti luovuttaa minulle lähivanhemmuuden. Tästäkin on väännetty vaikka kuinka paljon. Tuon sairauden ajaksikin tarjosin apua, että lapset voivat olla minulle enemmän eikä elatusmaksuja tarvitse muuttaa. Hän tietysti pelkää, että vaadin niiden alentamista, jos lapset ovat minulla enemmän. Mutta ei kelpaa apu, vaikka myös viranomaiset ovat hänelle yrittäneet puhua järkeä.
Eihän sitä lähivanhemmuutta mihinkään muuteta, jos on 50-50 luonapito.Lähivanhemmuus/etävanhemmuus -asia on ihan erillinen siitä käytännön huoltamisesta, asumisjärjestelyistä jne.
ap
Isien asema on näissä asioissa luutua paremmin, jos he ovat lähteneet oikeuteen taistelemaan omista ja ennen kaikkia lastensa oikeuksista molempiin vanhempiinsa.
Kai elatusmaksut ovat lapsen, ei äidin elatukseen.
Ihmettelen aina näitä elatusmaksuriitoja. Vanhemmat voi sopia ne keskenään, ei siihen edes tarvita lastenvalvojaa. Lasten etu ratkaisee.
Elatusmaksuja ei ole edes pakko maksaa, jos vanhemmat niin sopivat.
Mun ex ei maksa elatusmaksuja meidän kahdesta lapsesta. Sovittiin niin, että lapset saa tulla ja mennä vapaasti meidän vanhempien luona, molemmat vanhemmat osallistuvat lasten hankintoihin, vaatteisiin jne.
Ilmoitettiin asia lastenvalvojalle, että me on sovittu näin, niin lastenvalvoja ilmoitti asian olevan ok, eikä hänelle se kuulu, kun ollaan saatu sovittua sovussa. Vanhemmat saavat sopia asian keskenään
Minulla on paljon vapaa-aikaa, isä hoitaa lapsia paljon. Samoin isän menot onnistuu.
Kaikki voittavat tässä, vaikka ero olikin meille kaikille kurja juttu. Olen tyytyväinen, että saatiin lasten asiat näin hyvin hoidettua.
En minäkään maksa elatusmaksuja. Tuumattiin ex:n kanssa, että avioliitossa kun molemmat oltiin vanhempia, niin miten ero sen muuttaisi?
Meillä myös lapset on vapaasti molempien vanhempien luona, erillistä tapaamissopimusta ei ole.
Sovitellaan työt ja harrastukset yhteen ja lapset saa tulla ja mennä. Jos toisella on tarve lomareissulle tms, niin toinen vanhempi hoitaa. Meillä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia ollut tässä, päinvastoin.
Tärkeää tällaisessa on se, että ensinnäkin ymmärtää sen, ettei vanhemmuus lopu eroon. Toisekseen pitää kunnioittaa toista vanhempaa erosta huolimatta, ymmärtää elämän menot jne., ja kumpikin pyrkii mahdollistamaan ne toiselle osaltaan, aivan kuten avioliitonkin aikana.
Win-win tilanne. Ei oo tapeltu elatuksista. Yhdessä hommataan lapsille, mitä ne tarvii. Asutaan 2 km päässä toisistamme, lapset pystyy kulkemaan itsekin tuon matkan.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maksa elatusmaksuja. Tuumattiin ex:n kanssa, että avioliitossa kun molemmat oltiin vanhempia, niin miten ero sen muuttaisi?
Meillä myös lapset on vapaasti molempien vanhempien luona, erillistä tapaamissopimusta ei ole.
Sovitellaan työt ja harrastukset yhteen ja lapset saa tulla ja mennä. Jos toisella on tarve lomareissulle tms, niin toinen vanhempi hoitaa. Meillä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia ollut tässä, päinvastoin.
Tärkeää tällaisessa on se, että ensinnäkin ymmärtää sen, ettei vanhemmuus lopu eroon. Toisekseen pitää kunnioittaa toista vanhempaa erosta huolimatta, ymmärtää elämän menot jne., ja kumpikin pyrkii mahdollistamaan ne toiselle osaltaan, aivan kuten avioliitonkin aikana.
Win-win tilanne. Ei oo tapeltu elatuksista. Yhdessä hommataan lapsille, mitä ne tarvii. Asutaan 2 km päässä toisistamme, lapset pystyy kulkemaan itsekin tuon matkan.
Ihanne tilanne teillä. Kaikilla ei vaan ne ex-puolisot ole yhtä joustavia ja kykyneviä tekemään järkeviä ratkaisuja.
Kuulostaa, että olisi parempi etteivät lapset olisi äitinsä luona vaan sinun. Tai sitten avohuollon sijoituksessa
Vierailija kirjoitti:
Tosi karmivaa tuollainen, että puhut eksästäsi (ymmärtääkseni) äitinä. Ei ole sinun äitisi kyseessä.
Karmivaa, etta pitaa nillittaa pienista.
Niin varmaan juu. Lähestulkoon aina mies uhriutuessaan jättää jotain hyvinkin oleellista kertomatta ja jopa valehtelee asioita.
Isän n u s s s i j a t kuorossa tsemppaa ja alkaa haukkumaan miehen exää.
Ap toki on poikkeus niin kuin ne kaikki muutkin. Tosin laulun mukaan äidit ovat aina pahiksia jne..
Surullista ja jopa noloa ettei aikuisilla ole järkeä päässä.
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan juu. Lähestulkoon aina mies uhriutuessaan jättää jotain hyvinkin oleellista kertomatta ja jopa valehtelee asioita.
Isän n u s s s i j a t kuorossa tsemppaa ja alkaa haukkumaan miehen exää.Ap toki on poikkeus niin kuin ne kaikki muutkin. Tosin laulun mukaan äidit ovat aina pahiksia jne..
Surullista ja jopa noloa ettei aikuisilla ole järkeä päässä.
Surullista etta joku on noin mustavalkoinen
Vierailija kirjoitti:
kannattaa kertoa toiselle osapuolelle että kun hän häviää oikeudessa, niin hän maksaa kumpaisenkin kulut ja tuo on moninkertaisesti se määrä mitä hän vaatii lisää.
TÄMÄ. Meillä exä halusi väkisin pitää kiinni tapaamissopimuksesta joka ei käynyt muuttuneiden töiden vuoksi minulle enää. Ehdotin että tekisimme sulassa sovussa uuden sopimuksen, jota näin etävanhempana pystyisin noudattamaan. Uusi sopimus sisälsi mm ENEMMÄN taapaamisia(eli juuri sitä mitä exäkin halusi). Tämä ei käynyt, ei millään. Lastenvalvojallekin haettiin aika ja siellä sama itkuvirsi, eikä mennyt millään exän päähän että minä en tule tapaamaan edellisen sopimuksen mukaisesti lapsia kuitenkaan koska se ei olisi töideni takia enää mahdollista, että sama on tehdä uusi sopimus. Exä jotenkin luuli (vaikka hänelle selitettiin kaikkien toimesta) että hän voi pakottaa minut ottamaan lapset hänen haluamallaan tavalla vaikka en siihen pystyisikään. Ei mennyt päähän millään että voi olla vaikka tapaamatta lapsia ollenkaan, eikä hän voisi sillekään mitään.
Hän halusi oikeuteen, mutta onneksi oli "pakko" mennä ensin sovitteluun, joka on kevyempi JA halvempi. Lopputulos oli nimittäin tietenkin se mitä minä ehdotin, ja exä maksoi omasta pussistaan sen muutaman satasen mitä tuo lysti maksoi.
Milloin naiset tajuavat sen, ettei etävanhemmalla ole mitään velvollisuutta ottaa / tavata lapsia?
Tietysti jokaisen vanhemman tulisi olla vanhempi lapselleen, mutta niin se ei valitettavasti ole. Eikä se ainakaan pakottamalla onnistu.
Nainen on useimmiten se, joka eroa hakee, eikä välttämättä ole se lähivanhemman roolikuva ihan oikeanlainen... Kuvitellaan, että kaikki noin vaan menee ihanasti esimerkiksi uusperheessä uuden rakkaan kanssa.
Parasta olisi, jos pystytte ydinperheenä kasvattamaan lapsenne . Mutta, jos on pakko erota niin tehkää sovussa ne sopimukset. Se on mun neuvo. Lapsista riitely on pahin, mitä voitte lapsillenne tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maksa elatusmaksuja. Tuumattiin ex:n kanssa, että avioliitossa kun molemmat oltiin vanhempia, niin miten ero sen muuttaisi?
Meillä myös lapset on vapaasti molempien vanhempien luona, erillistä tapaamissopimusta ei ole.
Sovitellaan työt ja harrastukset yhteen ja lapset saa tulla ja mennä. Jos toisella on tarve lomareissulle tms, niin toinen vanhempi hoitaa. Meillä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia ollut tässä, päinvastoin.
Tärkeää tällaisessa on se, että ensinnäkin ymmärtää sen, ettei vanhemmuus lopu eroon. Toisekseen pitää kunnioittaa toista vanhempaa erosta huolimatta, ymmärtää elämän menot jne., ja kumpikin pyrkii mahdollistamaan ne toiselle osaltaan, aivan kuten avioliitonkin aikana.
Win-win tilanne. Ei oo tapeltu elatuksista. Yhdessä hommataan lapsille, mitä ne tarvii. Asutaan 2 km päässä toisistamme, lapset pystyy kulkemaan itsekin tuon matkan.Ihanne tilanne teillä. Kaikilla ei vaan ne ex-puolisot ole yhtä joustavia ja kykyneviä tekemään järkeviä ratkaisuja.
Olen hieman erimieltä tuosta "ihannetilanne" kohdasta. Ihannetilanne olisi ollut meillä se, että oltaisiin oltu ydinperhe. Mutta, toista ei voi pitää väkisin. Ja koska eroon jouduttiin, niin ainoa, mitä voin tehdä nyt, on yrittää pitää lapset niin hyvin kuin se vain mahdollista on. Siksi tehtiin näin.
Exäni siis petti minua ja ero tuli. Tiedän, että katuu nyt kovasti salasuhdettaan, mutta en näe mitenkään mahdollisuutta palata yhteen. Kun luotto on rikottu, niin se on rikki.
Miettikää ihmiset, ennenkuin hölmöilette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maksa elatusmaksuja. Tuumattiin ex:n kanssa, että avioliitossa kun molemmat oltiin vanhempia, niin miten ero sen muuttaisi?
Meillä myös lapset on vapaasti molempien vanhempien luona, erillistä tapaamissopimusta ei ole.
Sovitellaan työt ja harrastukset yhteen ja lapset saa tulla ja mennä. Jos toisella on tarve lomareissulle tms, niin toinen vanhempi hoitaa. Meillä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia ollut tässä, päinvastoin.
Tärkeää tällaisessa on se, että ensinnäkin ymmärtää sen, ettei vanhemmuus lopu eroon. Toisekseen pitää kunnioittaa toista vanhempaa erosta huolimatta, ymmärtää elämän menot jne., ja kumpikin pyrkii mahdollistamaan ne toiselle osaltaan, aivan kuten avioliitonkin aikana.
Win-win tilanne. Ei oo tapeltu elatuksista. Yhdessä hommataan lapsille, mitä ne tarvii. Asutaan 2 km päässä toisistamme, lapset pystyy kulkemaan itsekin tuon matkan.Ihanne tilanne teillä. Kaikilla ei vaan ne ex-puolisot ole yhtä joustavia ja kykyneviä tekemään järkeviä ratkaisuja.
Olen hieman erimieltä tuosta "ihannetilanne" kohdasta. Ihannetilanne olisi ollut meillä se, että oltaisiin oltu ydinperhe. Mutta, toista ei voi pitää väkisin. Ja koska eroon jouduttiin, niin ainoa, mitä voin tehdä nyt, on yrittää pitää lapset niin hyvin kuin se vain mahdollista on. Siksi tehtiin näin.
Exäni siis petti minua ja ero tuli. Tiedän, että katuu nyt kovasti salasuhdettaan, mutta en näe mitenkään mahdollisuutta palata yhteen. Kun luotto on rikottu, niin se on rikki.Miettikää ihmiset, ennenkuin hölmöilette.
Totta! Ei ero ikinä ole ihannetilanne. Tätä ei moni ymmärrä. Mutta jos erota pitää, syystä tai toisesta, niin sopuisa ero on aina paras.
Nyt homma etenee. Lasten äiti todellakin vie asian suoraan oikeuteen. Ei suostu neuvottelemaan lastenvalvojalla asiasta yhtään. Suora yhteydenotto oikeusavustajalta, jossa uhkaillaan ja vaaditaan elatusmaksujen tuplaamista. Olen tätä nyt selvitellyt monesta paikasta. Lähivanhemmalla näyttää olevan oikeus toimia miten vaan ilman riskiä, että menettää mitään.
Etävanhempi joutuu maksumieheksi joka tapauksessa. Maksan joko lakimiehelle tai äidille.
Ja lapsethan tästä kärsii kaikkein eniten.
ap
Tosi karmivaa tuollainen, että puhut eksästäsi (ymmärtääkseni) äitinä. Ei ole sinun äitisi kyseessä.