Miksi monet joilla olisi varaakin, haluavat vauvalleen lähes kaiken käytettynä?

Ei ollenkaan tai kaksi viikkoa. Eli onko järkevää ostaa uutena. EI! Itse pidän itseäni ennen kaikkea järki-ihmisenä ja teen valintoja sen mukaan.

Olen pahoillani, että ystäväsi miehelle on jäänyt traumat. Minut on kasvatettu samoin ja minulle on jäänyt vain uskomattoman hyvät rahankäyttötottumukset sekä mukavasti pesämunaa omaan elämääni kasvatukseni ansiosta. Minä en siis myöskään saanut koskaan merkkivaatteita, vaikka vanhemmillani oli törkeän kalliit autot, jos asian näin haluaa ilmaista. Enkä minä nyt sitä tarkoita, ettei lapsille missään nimessä osteta mitään uutta ja ylimääräistä. Vaan ne mitkä helposti käytettynä ja hyväkuntoisina hankitaan pitää kelvata ja muut hankitaan harkinnan mukaan uusina. Ei tämä ole mustavalkoinen asia, joko kaikki uutta ja paljon tai kaikki vanhaa eikä mitään ylimääräistä.

Ja vielä selvennän. Perimmäisenä syynä siihen, miksei lapsi saa kaikkea uutena on se, että oppisi käyttämään rahaa (tai siis oppisi olemaan käyttämättä rahaa) ja oppisi sen verran nöyräksi, että voi laittaa vanhat sukset jalkaansa.

Minä en paheksu tai ole katteellinen niille, jotka ostavat kaiken uutena. Itse en vain pitänyt järkevänä ostaa 800 euron vaunuja.

Vierailija:

Juuri näin meilläkin ollaan! Mutta meillä EI olla pihejä lasten tarvikkeiden suhteen ja sehän näyttää olevan Suomessa lähes paheksuttava trendi. Sitä paitsi on mielestäni kaksinaismoralistista " opettaa" lapselle rahankäyttöä niin, että LAPSI ei voi saada esim. uusia vaatteita, mutta samaan aikaan vanhemmat syytävät rahaa haluamiinsa kohteisiin (vaikka sitten niihin rahastoihin). Ystäväni miehellä on jäänyt traumat juuri tuollaisesta lapsuudenkodista: lapsille aina toitotettiin rahankäytön tärkeyttä=eivät saaneet juuri mitään, mutta perheen isällä oli aina esim. törkeän kallis auto. Tuollaisesta " rahankäytön opettamisesta" ja ekologisuudesta voi tulla lapselle myös pakkopulla, johon hän kyllästyy kurkkuaan myöten isona.

Ap

pieni vauva ymmärtäisi minkälaiset vaatteet hänellä on päällä. Lähinnä ihmettelenkin sitä epätasapainoa, joka syntyy, jos esim. tyylikkäästi pukeutuneilla vanhemmilla on vauva, joka rökälehtii kauhtuneissa vauvanvaatteissa.



Elämä olisi mielestäni äärimmäisen tylsää, jos sitä ajattelisi vain järkipohjalta. Minulle myös tunne ja esteettisyys ovat tärkeitä.



Ja toisin kuin useat näyttävät luulevan, emme ole tuhlareita, joilla ei ole rahaa säästössä, itse asiassa päinvastoin. Silti mielestäni sadoissa tuhansissa euroissa puhuttaessa ero sen välillä ostaako kaiken käytettynä vai uutena lapselle on loppupeleissä (esim. 60-vuotiaana) aika merkityksetön VERRATTUNA siihen miten paljon hyvää mieltä sillä voi saada itselleen (jos on esteetikko), lapselle myöhemmällä iällä ja myöskin muille ihmisille (niille, joille vaatteet käytön jälkeeen lahjoittaa).



Ap

Ei ne rahasto-osuudet arkkuun ole tarkoitettu, eikä niiden takia jää mitään hankkimatta. Ne on tarkoitettu lapsen käyttöön siinä vaiheessa, kun muuttaa pois kotoa. Ja nyt on helppo verovapaasti säästää lapsen nimiin eli lapselle ne menee, ei itselle.



Ottaen esimerkiksi huomioon nykyisen opintotuen, niin on ihan kiva, että on vaikka sitten sitä opiskelurahaa bailaamiseen, matkusteluun tai vaikka ensimmäiseen autoon taikka taloon.

mutta niillä voi esimerkiksi kustantaa lapselle autokoulun tai opinnot tai muuta tärkeää.



Ei niitä esteettisiä vauvanvaatteitakaan mihinkään mukaansa saa, ja hyvin lyhytaikainen ilo ovat.

Jos ei omaa xs-kokoista mallivartaloa, niin mielestäni on aika vaikea löytää käytettyjä vaatteita, jotka eivät olisi muokkautuneet entisen käyttäjänsä mukaan ja istuisivat juuri minun päälleni.



Lapselleni voin ostaa käytettyjä vaatteita, koska useimmat vaatteet säilyvät ihan hyvinä useammallakin käyttäjällä ja lapsi kasvaa niin nopeasti, ettei ole mieltä ostaa kaikkea vaatetta uutena. Toki ostan uutena osan vaatteista ja kengistäkin, jos katson uusien hankkimisen olevan taloudellisesti kauas kantoisempi ratkaisu:)

sijoittavia seurannut, niin siinä sitä vasta onkin himosta kyse.

vielä ap:lle. Minä olen järki-ihminen, mitä tulee kuluttamiseen. Tunteita (ja taiteita) meidän perheessä toteutetaan vaikka laulamalla, piirtämällä, tanssimalla tms. Ei uusien vaatteiden ja tavaroiden hankkimisella.

Se vasta opettaakin rahan arvoa kun pitää itse tienata ajokortti. Ostin myös itse lukion kirjani.



Olen erittäin järkevä rahankäyttäjä nykyään juuri tästä johtuen että pienestä olen ansainnut omat rahani. En usko siihen että vanhemmat antavat lapselle isoja summia aikuisiällä. No toki jos sitä rahaa on ylettömästi...

Ei se vauva siitä sen onnellisemmaksi tule, vaikka kaikki varusteet ovat uutta ja tiptop. Vauvanvaatteita ja -tarvikkeita kierrättämällä voi säästää ihan valtavasti rahaa ja tätä rahaan on kiva käyttää sitten vaikka siihen taulutelevisioon tms. Tosin itse ajattelen myös ekologisesti ja käytän mieluummin rahani ei-materiaaliseen kulutukseen, syön ravintoloissa, käyn kalliilla kuntoklubilla yms.



Jos joskus ostan lapsille jotain uutta, se on aina kallista ja laadukasta ja myös itselleni ostan aina kalliita ja laadukkaita vaatteita, mutta todella harvoin. Äitini on aina myös noudattanut tätä samaa periaatetta ja siksi ole voinut ottaa vintiltä suoraan käyttöön äitini vanhat talvitakit, kengät ja muut vaatteet, jotka ovat edelleen kuin uusia.



Kaikkein kamalinta kulutusta on ostaa jotain Ikea- ja H&M -kamaa, joka lentää vuoden päästä roskiin. Ovat rumia ja epäkäytännöllisiä heti uutena ja tulevat pitkällä aikavälillä kalliimmaksi, kuin hyvälaatuinen tavara.

2 sanaa selittävät paljon.

Eli muistaa sen Aku Ankan ymv. jota EI saanut joskus lapsuudessa. Mutta kuinka moni näin aikuisena esim. ottaisi mielellään vanhempiensa säästämän kivan pesämunan itselleen, ja/tai perisi vanhempien kuoltua muutaman sijoitus asunnon?

Ehkä äiti ei halunnut tilata Akua, joska se tuli käytännössä kaikkiin muihin koteihin, eli poika pystyi sen lukemaan kaverillaan, tai miksei vaikka kirjastossa...?:)

Toki olen ajatellut kustantaa joka tapauksessa lapselleni isona ajokortin, osan opinnoista ja mahdollisesti asunnonkin. Eli eivät nuo uudet vauvatarvikkeet ja aikuisena taloudellisesti tukeminen välttämättä sulje toisiaan pois. Ja lähinnä itse asiassa ihmettelen vauvaTARVIKKEITA kuten sänkyä, vaunuja jne. koska niissä kyseessä on kyllä ihan hygieenisyyskin eli itse haluan jo hygieniasyistä uusina nuo tarvikkeet, jotka tulevat kovaan käyttöön. Sitä paitsi käytettynä ostetuissa vaunuissa esimerkiksi ei ole enää takuu voimassa, jos menevät rikki niin voi tulla pidemmän päälle kalliimmaksikin kuin uusiin, hyviin vaunuihin satsaaminen.



Itse kavahdan ajattelutapaa, jossa koko elämän ajan ajatellaan vain ja ainoastaan sitä, miten paljon rahaa saadaan säästöön tinkimällä kaikesta mahdollisesta. Silti me olemme säästäväisiä eli esim. asuntolainaa maksamme pikatahtia pois, emme satsaa uuteen autoon emmekä osta ollenkaan esim. aikuisten DVD:tä, CD:kin aniharvoin. Eli jokaisella näyttää vain olevan OMAT säästämiskohteet ja toisaalta ne, joihin sitten sijoitetaan paljon. Toisin sanoen on mielestäni älytöntä leimata jotkut tuhlaavaisiksi esim. sen perusteella, että satsaavat uusiin vauvantarvikkeisiin, kun samalla juuri tällainen perhe voi säästää monessa sellaisessa, johon taas se ekologisuutta korostava perhe käyttää rahojaan.



Ap

Yleensä varakkaat on myös fiksumpia, joten käyttäytyvätkin fiksummin, kuin joku tavisäiti, joka syytää rahansa lasten merkkivaatteisiin, ja kuvittelee vielä reppana sillä tavalla arvostuksensa kasvavan.

ja lasten leluja, on puolapuut jne. Mökillä on Ikean sängyt ja ovat paremmassa kunnossa kuin meidän Hästens, jonka piti olla ikuinen. Ikean muut tuotteet ovat kestäneet ihan siinä kuin vaikkapa Stockmannin tavarat.



Henkasta ja Maukasta olen hakenut sukkahousuja, tanssikamoja, pipoja ja lapasia, tennareita. En ole huomannut mitään sanottavaa laatueroja muihin lastenkamoihin. Lapsen tumput ei kestä kuitenkaan, vaikka olisivat kenen tekemät, ja kalliita en halua ostaa senkään takia, että niitä hukkuu ja katoaa tasaiseen tahtiin.

Siis onko totta, että vielä vuonna 2006 joku ei tajua nimenomaan tätä ekologista puolta asioista Suomessa? Nyt sai ulkosuomalaisen ajankultaama Suomikuva kyllä kovan kolauksen :-)) Mutta kai se vain niin on, että kulutushysterian kynsiin ja markkinoinnin uhriksi on niin helppo joutua.



Me ostamme paljon käytettyä, kierrätämme ja vaihtelemme kaveriperheittemme kanssa mahdollisimman paljon, ja se ei ole rahasta kiinni vaan siitä, että maailma HUKKUU kulutushyödykkeisiimme ja kertakäyttökulttuuriimme. Rahan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

että miten ekologisesti muuten elätte: elättekö ilman autoa? oletteko luopuneet matkustelusta (josta tulee PAAAALJON suurempi ekologinen jalanjälki kuin muutamasta uudesta vauvanvaatteesta)? elättekö pienehkössä, energiatehokkaassa kodissa?



On kaksinaismoralistista tuomita toisten ekologisia valintoja, jos ette itse näytä esimerkkiä myös muissa kuin lasten tarvikkeisiin kohdistuvissa valinnoissa! (On helppo säästää siinä, mikä ei osu omaan nillkkaan. Siksi arvostankin lähinnä sellaisia ekologisuutta painottavia ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään SUURIA uhrauksia myös omassa elintavassaan, eivät vain lapsiin kohdistuvissa päätöksissä).



Ap

Ne ovat nyt käytössä jo toisella lapsella ja ovat edelleen ihan priimakunnossa. Tosin eivät ehkä kovin muodikkaan näköiset, kun ei ole pumpattavia renkaita yms. hienouksia. Mutta miksi ihmeessä olisimme laittaneet vastaaviin uusiin vaunuihin jonkun tonnin, jos näinkin halvalla pääsee.



Ja en todellakaan pidä HYGIENIAA ongelmana. Vaunujen tekstiilit voi pestä pesukoneessa ja uuden patjan voi halutessaan ostaa.

lukea ihan kaikkia vastauksia, mutta jotenkin tämä keskustelun avaus oli aivna ääliömäinen. En ole kenenkään vauvaa/lapsia nähnyt kamalissa rääsyissä tai todella huonoissa vaunuissa/rattaissa ja musta on vain järkevää, ostaa käytettynä, jos käyttökelpoista tavaraa onnistuu löytämään.



Lasten vanhempia viedään kuin vierasta sikaa näillä turvallisuusjutuilla. Ihmiset maksaa omaisuuksia uusista vaunuista ja istuimista, kun ei kai kukaan halua tunnustaa olevansa huono (pihi) vanhempi, kun on lapsen turvallisuudesta kyse. Vaikka käytetty turvaistuin olisi priimakuntoinen ja alle puolet uuden hinnasta.



Minun mielestäni taas on ääliömäistä ostaa kaikki uutena, ainakin jos kyse on jostain ihme periaatteesta. Minä ostan valitettavan usein uutta tavaraa, silkkaa laiskuutta, mutta kuten muutamakin ihminen täällä viisaasti mainitsi: ei ne vauvat/lapset välitä siitä, että onko joku asia uusi vai käytetty.

Minä en ole koskaan käsittänyt, miksi vanhemmat (siis ne joilla kyse EI ole rahan puutteesta!) eivät kustanna lapsensa opiskeluja/autokoulua.



Ymmärrän sen, että lapsi joutuu ostamaan muotifarkkunsa itse, tai etteivät vanhemmat enää tahdo maksaa lukio ikäisen leffalippuja. Mutta mikseivät jotkus tahdo tukea lapsensa OPISKELUA!!! Sinä nro 50 olet selvityjä, mutta esim. oma lukioni olisi jäänyt kesken, jos olisin itse joutunut kirjat ostamaan...



Eli luultavammin olisin mennyt yläasteen jälkeen johonkin Siwaan töihin, ja jäänyt sille tielle...



Lapselle toki pitää opettaa rahan käyttöä, mutta sen voi tehdä myös fiksulla tavalla, eli esim. antaa tiettyä viikkorahaa, josta lapsen tulee maksaa tietyt menot. Jos vaikka kännykkä lasku on 50e ja viikkoraha 5e tai kuukausi raha 20e, niin lapsi on sitten viikkokausia ilman viikkorahaa. Oppii ettei kännykällä puhuminen ole ilmaista... Samoin lasta voi kannustaa säästämään viikkorahastaan tiettyyn asiaan, vaikka mb3 soittimeen tmv. tai sitten ihan vaan " pahan päivän varalle" .