IS: En löydä Tinderistä enää ketään, joka haluaisi treffeille lukijat kertovat, miksi lapsia ei synny

Vierailija kirjoitti:

Entäs ne harrastukset? Tai opiskelijaporukkojen kohtaamiset? Opintojen parista ja aikana on parhaimmat mahdollisuudet tavata suurin piirtein saman ikäisiä, samassa elämäntilanteessa ja kumppania etsiviä yksilöitä. Silloin täytyy vain olla tarkempi että tekee oikeita henkilövalintoja ja jatkaa eteenpäin seuraavaan jos tavoitteet ja arvot eivät kohtaa. Eikä opiskelijatkaan enää löydä keskuudestaan kumppaneita?

Jotkut löytävät, jotkut eivät löydä. Tai sitten joku löytää, mutta suhde katkeaa valmistumisen jälkeen. Eivät ihmiset kuitenkaan niin tyhmiä ole, etteivätkö tajuaisi, että opinnoista ja harrastuksistakin voi löytää kumppanin - eli syy siihen, että eivät ole näistä löytänyt, ei ole se, että eivät tajuaisi mahdollisuuden olemassaoloa. Mutta kaikille ei silti noistakaan löydy mitään. Eivät ne harrastuksetkaan mitään kumppanivalintataloja ole, joissa jokainen voi vain käydä hakemassa mieleisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Millä perusteella se mies päätti, ketä naista lähestyy? Koska kyse on tuntemattomasta, ei ole mitään muuta vastausta kuin ulkoisen olemuksen perusteella. Eli mies saa kyllä kiinnostua ulkoisen olemuksen perusteella naisesta, mutta nainen ei saa samalla periaatteella valikoida, kiinnostaako joku mies vai ei? Mikä logiikka tässä on?

No siis juuri tämä. Voin ihan suoraan sanoa että mulla on tietty ulkonäköraja, jonka alle jääviin miehiin en ole kiinnostunut tutustumaan. Enpä usko että miehetkään ihan kaikkia naisia lähestyvät samalla lailla, vaan minä olen valikoitunut sieltä joukosta, ja nimenomaan ulkonäköni perusteella. Kumma kun edelleen miehen pitäisi olla ainut joka saa valita ja nainen on aina nirso paska jos kuka tahansa kiinnostunut ei kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Jälleen päästään tähän ettei nainen saisi vaatia.

Niinpä. Mulla ainakin on ihan selvä käsitys siitä minkä näköiset miehet minut sytyttävät, ja sellaisia miehiä minä ainoastaan tavoittelen. Ja jos en sen näköistä miestä saa, niin sitten elän sinkkuna.

En aio pyytää anteeksi tätä asiaa.

Joo, samaa mieltä, omassa ystäväpiirissäni on ne samat henkilöt, jotka eivät vaan jostain syystä pysty olemaan edes miesten lähestyttävinä. Olivat sellaisia jo ollessaan 18v ja edelleen kun ovat 40v. Ja edelleen yksin. Kun oltiin nuorempia, niin silloin baaritkin vielä olivat täynnä enemmän tai vähemmän potentiaalisia suomipoikia, ja todella moni hyvällä, positiivisella vireellä liikkeellä. Ihan hauskaa jutustelua, rentoa ja jos natsasi niin helppo oli lähentyä. Jos siis naisena ei ollut mitään asenneongelmaa tai muuta jumia korvien välissä. Kun miehet lähestyivät, niin näille naisille nousi joku keppi otsaan, naama happamaksi eivätkä yhtään peitelleet että ilo hävisi kun miehet tulivat tuppautumaan samaan porukkaan ja iskemään kavereita (heitäkin yritettiin iskeä mutta kyllä sen kaikki näki ettei kauaa tarvinnut yrittää koska vastaanotto oli niin jäätävää). Siinä latistui tunnelmaa miehillä ja myös kavereilla, joten käytännössä hieman kiusallisia tilanteita sitten minimoitiin sillä, että ihan joka kerta ei näiden ystävien kanssa lähdetty viihteelle eikä he itsekään tulleet mukaan. Eikä tule vieläkään edes pyydettäessä, vaikka yhteiset viihteellä käynnit ovat vähentyneet ehkä 5xkesässä/vuosi tasolle. Edelleen käyttäytyvät hyvin viileästi jos saavat huomiota. Eivät ole pystyneet sanomaan miksi näin, tai halunneet kertoa, joten en tiedä mistä tämä johtuu. Nykyään muut ovat varattuja ja kun mennään ulos niin eipä olisi sitäkään haittaa että miehet tulevat iskemään kavereita eikä itseään sitä hapannaamaa. Ei tule vieläkään kukaan lähestymään hapannaamaa..

Kun baariin menee nykypäivänä niin siellä tosiaan on 80% näitä joiden patjaksi kelpaa kuka tahansa.. siinä joutuu tavallinen kivakin tyttö harjoittamaan bitch facea ihan olan takaa, mitä kauniimpi ja iloisempi, sen enemmän. En itsekään jaksaisi enää käydä baarissa kun koko ajan saa potkia iholle tunkevaa kauemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tuntemani nuori mies on sanonut, ettei aio tehdä lapsia, koska nykyään kaikki eroaa. Eivät halua erolasten isäksi, eikä elatusmaksuja maksamaan siitä hyvästä.

Haha, ja jos olisivat parisuhteessa, tuskin silloinkaan olisivat valmiita lapsilleen mitään maksamaan, eli juuri näitä klassikkomiehiä, ketkä ajattelee, että lapset on naisen jatkeita ja lapsen kulut on naisen kuluja, jotka nainen sitten parisuhteen aikana maksaa. Kun nainen kyllästyy moiseen epäreiluuteen ja ottaa eron, niin miestä ärsyttää, kun pakotetaan maksamaan lapsensa elatuksesta. Ihan kuin ei sitä lasta tehdessä olisi jo ymmärtänyt, että sitoutuu myös elättämään sitä lasta. Että ihan hyvä tosiaan, jos nuo vastuullisuuden perikuvat ymmärtää olla lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa mieltä, omassa ystäväpiirissäni on ne samat henkilöt, jotka eivät vaan jostain syystä pysty olemaan edes miesten lähestyttävinä. Olivat sellaisia jo ollessaan 18v ja edelleen kun ovat 40v. Ja edelleen yksin. Kun oltiin nuorempia, niin silloin baaritkin vielä olivat täynnä enemmän tai vähemmän potentiaalisia suomipoikia, ja todella moni hyvällä, positiivisella vireellä liikkeellä. Ihan hauskaa jutustelua, rentoa ja jos natsasi niin helppo oli lähentyä. Jos siis naisena ei ollut mitään asenneongelmaa tai muuta jumia korvien välissä. Kun miehet lähestyivät, niin näille naisille nousi joku keppi otsaan, naama happamaksi eivätkä yhtään peitelleet että ilo hävisi kun miehet tulivat tuppautumaan samaan porukkaan ja iskemään kavereita (heitäkin yritettiin iskeä mutta kyllä sen kaikki näki ettei kauaa tarvinnut yrittää koska vastaanotto oli niin jäätävää). Siinä latistui tunnelmaa miehillä ja myös kavereilla, joten käytännössä hieman kiusallisia tilanteita sitten minimoitiin sillä, että ihan joka kerta ei näiden ystävien kanssa lähdetty viihteelle eikä he itsekään tulleet mukaan. Eikä tule vieläkään edes pyydettäessä, vaikka yhteiset viihteellä käynnit ovat vähentyneet ehkä 5xkesässä/vuosi tasolle. Edelleen käyttäytyvät hyvin viileästi jos saavat huomiota. Eivät ole pystyneet sanomaan miksi näin, tai halunneet kertoa, joten en tiedä mistä tämä johtuu. Nykyään muut ovat varattuja ja kun mennään ulos niin eipä olisi sitäkään haittaa että miehet tulevat iskemään kavereita eikä itseään sitä hapannaamaa. Ei tule vieläkään kukaan lähestymään hapannaamaa..

Tunnistan saman naistyypin omasta kaveriporukasta, ja tosiaan edelleen ovat sinkkuja vaikka kuulemma miehen ja lapsiakin haluaisivat. Hämmentävä yksityiskohta näiden naisten käytöksessä on tämä:

Mennään tyttöporukalla baariin. Seuraan liittyy kivoja miehiä, jolloin tällainen nainen vetää resting bitch facen päälle. Luonnollisesti miesten kiinnostus häntä kohtaan katoaa mikrosekunneissa.

Seuraavana päivänä kun jutellaan baari-illasta, kysyn häneltä: "nehän oli aika kivoja miehiä jotka tuli eilen juttelemaan. Etkö sä tykännyt niistä"? Kaveri vilpittömästi vastaa että joo, kyllä tykkäsi, oli hauskoja/kivannäköisiä yms. Ja vaikuttaa aivan vilpittömältä kun sanoo tuon.

Miksi hän on niin luotaantyöntävä miesten seurassa, joista oli kuitenkin kiinnostunut? En tule ikinä ymmärtämään tätä asiaa...

Mies 48v kirjoitti:

Olen ikuisesti yksin ja yksinäinen.

Ei ole kumppania, eikä kavereita.

Ei työtä, ei rahaa mihinkään.

Olen ollut lähes koko ikäni työtön.

Kouluihin eikä töihin pääse vaikka haluaisi

Yksi ystävä minulla oli kerran, mutta hän teki itsemurhan.

Olen ollut elämäni aikana kolmessa parisuhteessa.

Seksiä en ole harrastanut kuin noiden kolmen ihmisen kanssa eläissäni.

Olen asunut pienessä vuokra-yksiössä lähes koko aikuiselämäni.

Minulla ei ole säästöjä, eikä omaisuutta.

Olen myös ruma, ylipainoinen ja hemmetin huono itsetunto.

Viimeisestä kontaktista vastakkaiseen sukupuoleen on yli kymmenen vuotta.

Yleensäkin ainoat kontaktini muihin ihmisiin on kaupan kassa ja bussi kuski joille sanoo moi, ei muuta.

Vietän elämäni neljän seinän sisällä yksin.

Ainoa asia mitä odotan on että loppuisi vain kaikki tämä paska ja pääsisi pois täältä kärsimästä

Miten olisi omasta niskasta kiinniotto ja vaikka vapaaehtoistyöhön hakeutuminen? Tai vain ylös, ulos ja lenkille (kävellen)?

Sen enempää en voi antaa neuvoa koska en ole ruma, ylipainoinen, huonoa itsetuntoa omaava marisija. Voit toki toteuttaa viimeisen virkkeesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Jälleen päästään tähän ettei nainen saisi vaatia.

Ei päästä, naisilla on kaikki oikeus valita.

Jälleen päästiin siihen ettei miehillä ole oikeutta kritisoida omia valintakriteerejänne. Tehän kuitenkin moititte miehiä heidän valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa mieltä, omassa ystäväpiirissäni on ne samat henkilöt, jotka eivät vaan jostain syystä pysty olemaan edes miesten lähestyttävinä. Olivat sellaisia jo ollessaan 18v ja edelleen kun ovat 40v. Ja edelleen yksin. Kun oltiin nuorempia, niin silloin baaritkin vielä olivat täynnä enemmän tai vähemmän potentiaalisia suomipoikia, ja todella moni hyvällä, positiivisella vireellä liikkeellä. Ihan hauskaa jutustelua, rentoa ja jos natsasi niin helppo oli lähentyä. Jos siis naisena ei ollut mitään asenneongelmaa tai muuta jumia korvien välissä. Kun miehet lähestyivät, niin näille naisille nousi joku keppi otsaan, naama happamaksi eivätkä yhtään peitelleet että ilo hävisi kun miehet tulivat tuppautumaan samaan porukkaan ja iskemään kavereita (heitäkin yritettiin iskeä mutta kyllä sen kaikki näki ettei kauaa tarvinnut yrittää koska vastaanotto oli niin jäätävää). Siinä latistui tunnelmaa miehillä ja myös kavereilla, joten käytännössä hieman kiusallisia tilanteita sitten minimoitiin sillä, että ihan joka kerta ei näiden ystävien kanssa lähdetty viihteelle eikä he itsekään tulleet mukaan. Eikä tule vieläkään edes pyydettäessä, vaikka yhteiset viihteellä käynnit ovat vähentyneet ehkä 5xkesässä/vuosi tasolle. Edelleen käyttäytyvät hyvin viileästi jos saavat huomiota. Eivät ole pystyneet sanomaan miksi näin, tai halunneet kertoa, joten en tiedä mistä tämä johtuu. Nykyään muut ovat varattuja ja kun mennään ulos niin eipä olisi sitäkään haittaa että miehet tulevat iskemään kavereita eikä itseään sitä hapannaamaa. Ei tule vieläkään kukaan lähestymään hapannaamaa..

Tunnistan saman naistyypin omasta kaveriporukasta, ja tosiaan edelleen ovat sinkkuja vaikka kuulemma miehen ja lapsiakin haluaisivat. Hämmentävä yksityiskohta näiden naisten käytöksessä on tämä:

Mennään tyttöporukalla baariin. Seuraan liittyy kivoja miehiä, jolloin tällainen nainen vetää resting bitch facen päälle. Luonnollisesti miesten kiinnostus häntä kohtaan katoaa mikrosekunneissa.

Seuraavana päivänä kun jutellaan baari-illasta, kysyn häneltä: "nehän oli aika kivoja miehiä jotka tuli eilen juttelemaan. Etkö sä tykännyt niistä"? Kaveri vilpittömästi vastaa että joo, kyllä tykkäsi, oli hauskoja/kivannäköisiä yms. Ja vaikuttaa aivan vilpittömältä kun sanoo tuon.

Miksi hän on niin luotaantyöntävä miesten seurassa, joista oli kuitenkin kiinnostunut? En tule ikinä ymmärtämään tätä asiaa...

Kirjoitin aiemmin ketjussa olevani tuollainen ja luulen, että tämän käytöksen taustat ovat jossain tosi syvällä. Mutta on esimerkiksi aina ollut vaikeaa ottaa vastaan mitään positiivisia asioita, sillä koen, etten ansaitse niitä. Jos minua kiinnostava mies osoittaa kiinnostusta, ajattelen heti, ettei hän kuitenkaan voi tosissaan olla minusta kiinnostunut. Torjuva käytös on kai jonkinlaista itsesuojelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa mieltä, omassa ystäväpiirissäni on ne samat henkilöt, jotka eivät vaan jostain syystä pysty olemaan edes miesten lähestyttävinä. Olivat sellaisia jo ollessaan 18v ja edelleen kun ovat 40v. Ja edelleen yksin. Kun oltiin nuorempia, niin silloin baaritkin vielä olivat täynnä enemmän tai vähemmän potentiaalisia suomipoikia, ja todella moni hyvällä, positiivisella vireellä liikkeellä. Ihan hauskaa jutustelua, rentoa ja jos natsasi niin helppo oli lähentyä. Jos siis naisena ei ollut mitään asenneongelmaa tai muuta jumia korvien välissä. Kun miehet lähestyivät, niin näille naisille nousi joku keppi otsaan, naama happamaksi eivätkä yhtään peitelleet että ilo hävisi kun miehet tulivat tuppautumaan samaan porukkaan ja iskemään kavereita (heitäkin yritettiin iskeä mutta kyllä sen kaikki näki ettei kauaa tarvinnut yrittää koska vastaanotto oli niin jäätävää). Siinä latistui tunnelmaa miehillä ja myös kavereilla, joten käytännössä hieman kiusallisia tilanteita sitten minimoitiin sillä, että ihan joka kerta ei näiden ystävien kanssa lähdetty viihteelle eikä he itsekään tulleet mukaan. Eikä tule vieläkään edes pyydettäessä, vaikka yhteiset viihteellä käynnit ovat vähentyneet ehkä 5xkesässä/vuosi tasolle. Edelleen käyttäytyvät hyvin viileästi jos saavat huomiota. Eivät ole pystyneet sanomaan miksi näin, tai halunneet kertoa, joten en tiedä mistä tämä johtuu. Nykyään muut ovat varattuja ja kun mennään ulos niin eipä olisi sitäkään haittaa että miehet tulevat iskemään kavereita eikä itseään sitä hapannaamaa. Ei tule vieläkään kukaan lähestymään hapannaamaa..

Tunnistan saman naistyypin omasta kaveriporukasta, ja tosiaan edelleen ovat sinkkuja vaikka kuulemma miehen ja lapsiakin haluaisivat. Hämmentävä yksityiskohta näiden naisten käytöksessä on tämä:

Mennään tyttöporukalla baariin. Seuraan liittyy kivoja miehiä, jolloin tällainen nainen vetää resting bitch facen päälle. Luonnollisesti miesten kiinnostus häntä kohtaan katoaa mikrosekunneissa.

Seuraavana päivänä kun jutellaan baari-illasta, kysyn häneltä: "nehän oli aika kivoja miehiä jotka tuli eilen juttelemaan. Etkö sä tykännyt niistä"? Kaveri vilpittömästi vastaa että joo, kyllä tykkäsi, oli hauskoja/kivannäköisiä yms. Ja vaikuttaa aivan vilpittömältä kun sanoo tuon.

Miksi hän on niin luotaantyöntävä miesten seurassa, joista oli kuitenkin kiinnostunut? En tule ikinä ymmärtämään tätä asiaa...

Ehkä heille ei vain tuollainen baarissa tutustuminen ole luontava tapa etsiä/löytää kumppania tai yleensä tutustua ihmisiin. Tunnistan ehkä itsessäni vähän tuota käytöstä, mikä johtuu siitä, että vuosikymmenten aikana on tullut liikaa tilanteita, että baarissa juttelemaan tullut "kiva" mies onkin yrittänyt lähennellä, esim. koskettaa, laittaa kättä ympärilleni, tms. Sellainen on todella ärsyttävää ja epäkunnioittavaa. Ja kokemuksen mukaan, jos sanoo "voitko lopettaa tuon", sillä ei yleensä ole mitään vaikutusta. Tai sitten alkaa jankkaus: "Inhoatko miehiä? Ahdistaako sua läheisyys?" Ja usein niitä juttelijoita ei saa sitten koko loppuillan aikana karkotettua kannoiltaan. vaikka omasta mielestä juttutuokio saisi olla jo päättynyt. Eli sitten samojen miesten kanssa pitäisi viettää koko loppuilta, ja sitten alkaa vielä jankutus puhelinnumeroista ja jatkoista.

Täytyy myöntää, että olen itsekin aina epäluuloinen, jos baarissa joku mies tulee juttelemaan. Ja varmasti todella torjuva. Tosin eipä se ole omaa pariutumistani haitannut: olen aikanaan perustanut perheen opiskeluissa tapaamani miehen kanssa, sittemmin eronnut ja eron jälkeen seurustellut yhden deittipalstalla tapaamani kanssa ja nyt seurustelen töissä tapaamani miehen kanssa. Mutta baareja en ole ikinä pitänyt itselleni potentiaalisena paikkana löytää ketään - ei vaan ehkä sovi minulle, ja tosiaan liikaa huonoja kokemuksia miesten baarikäyttäytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Mies 48v kirjoitti:

Olen ikuisesti yksin ja yksinäinen.

Ei ole kumppania, eikä kavereita.

Ei työtä, ei rahaa mihinkään.

Olen ollut lähes koko ikäni työtön.

Kouluihin eikä töihin pääse vaikka haluaisi

Yksi ystävä minulla oli kerran, mutta hän teki itsemurhan.

Olen ollut elämäni aikana kolmessa parisuhteessa.

Seksiä en ole harrastanut kuin noiden kolmen ihmisen kanssa eläissäni.

Olen asunut pienessä vuokra-yksiössä lähes koko aikuiselämäni.

Minulla ei ole säästöjä, eikä omaisuutta.

Olen myös ruma, ylipainoinen ja hemmetin huono itsetunto.

Viimeisestä kontaktista vastakkaiseen sukupuoleen on yli kymmenen vuotta.

Yleensäkin ainoat kontaktini muihin ihmisiin on kaupan kassa ja bussi kuski joille sanoo moi, ei muuta.

Vietän elämäni neljän seinän sisällä yksin.

Ainoa asia mitä odotan on että loppuisi vain kaikki tämä paska ja pääsisi pois täältä kärsimästä

Miten olisi omasta niskasta kiinniotto ja vaikka vapaaehtoistyöhön hakeutuminen? Tai vain ylös, ulos ja lenkille (kävellen)?

Sen enempää en voi antaa neuvoa koska en ole ruma, ylipainoinen, huonoa itsetuntoa omaava marisija. Voit toki toteuttaa viimeisen virkkeesi.

Ohis, mutta työtönhän ei saisi tehdä vapaaehtoistyötä, tai menettää työttömyyskorvaukset. Toki aktivoituminen noin muuten kannattaa, että ei sillä...

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään tinderistä, mutta jos saisin sitä kautta seksiä joltain naiselta, käyttäisin ainakin kahta kondomia päällekkäin. Vaikuttanee paljonkin siihen syntyvyyteen..

Kaksi kondomia itse asiassa lisää riskiä, että kondomit rikkoutivat. Käytä ihan vain yhtä oikein ja jos vahinko sattuu, käykää apteekista hakemassa jälkiehkäisypilleri

En osaa tuoda itseäni esiin yökerhossa. Siellä jään jalkoihin kun naapurikylän väkivaltaiseksi tiedetty punttijannu keskeyttää tutustumisen ja melu pitkälle estää sanallisen kanssakäynnin.

Tansseissa kävin, mutta se nyt paljastui kovin nopeasti vapaiden suhteiden harrastajien kulissiksi. Kaikki tiesi toisensa ja minä aloin tietämään kun tanssiessa kuulin tarinat siitä ja siitä. Siellä tosin oli paljon vanhoja 70+ pareja, joita oli taas ihana katsella. Heille mitä parasta jatkoa.

Tinderissä oli kiva tutustua sanallisesti ja sitten soitella. Ja jos molemmista tuntui se oikealta, niin nähtiin. En pysty ymmärtämään mitä väärää siinä on. Ihan kuin lähikaupassa treffaisi, mutta niin että toisen tunnistaa sinkuksi ja etsivän seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt etsimällä etsiä, mutta ei kaupassa ole tullut vastaan noin 30v pariskuntaa, jossa mies olisi oikeasti ruma. Kaikki rumat miehet ovat olleet kaupassa yksin tai kavereiden kanssa.

Sä et sit asu ainakaan Tampereella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs ne harrastukset? Tai opiskelijaporukkojen kohtaamiset? Opintojen parista ja aikana on parhaimmat mahdollisuudet tavata suurin piirtein saman ikäisiä, samassa elämäntilanteessa ja kumppania etsiviä yksilöitä. Silloin täytyy vain olla tarkempi että tekee oikeita henkilövalintoja ja jatkaa eteenpäin seuraavaan jos tavoitteet ja arvot eivät kohtaa. Eikä opiskelijatkaan enää löydä keskuudestaan kumppaneita?

Jotkut löytävät, jotkut eivät löydä. Tai sitten joku löytää, mutta suhde katkeaa valmistumisen jälkeen. Eivät ihmiset kuitenkaan niin tyhmiä ole, etteivätkö tajuaisi, että opinnoista ja harrastuksistakin voi löytää kumppanin - eli syy siihen, että eivät ole näistä löytänyt, ei ole se, että eivät tajuaisi mahdollisuuden olemassaoloa. Mutta kaikille ei silti noistakaan löydy mitään. Eivät ne harrastuksetkaan mitään kumppanivalintataloja ole, joissa jokainen voi vain käydä hakemassa mieleisensä.

 

Harrastan yksin lenkkeilyä, yksin kuntosalia, yksin hengailua. Tuntemattomien lähestyminen tai uusien ihmisten tapaaminen kuulostaa kamalalta. Löysin ensimmäisen poikaystäväni opiskellessa, jolloin jaksoin vielä panostaa ihmisten kanssa sosialisointiin. Suhde kuitenkin kariutui koska olimme liian erilaisia elämäntyyleiltämme.

Nykyisen aviomieheni tapasin Tinderissä, jossa uusia ihmisiä "tapaa" paljon helpommin ja laajemmin sekä viestien välityksellä on helpompi tutustua ja kokeilla jäätä kuin randomisti tuntemattomia lähestymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Jälleen päästään tähän ettei nainen saisi vaatia.

Ei päästä, naisilla on kaikki oikeus valita.

Jälleen päästiin siihen ettei miehillä ole oikeutta kritisoida omia valintakriteerejänne. Tehän kuitenkin moititte miehiä heidän valinnoistaan.

Kävitkö siellä Amazonissa selailemassa asukokonaisuuksia ja sitruksen raikasta tuoksua? Entä. Ehdotitko Bulgarian neidille treffejä kylpylän lähistöllä olevan ravintolaan?

Te jotka ette löydä seuraa niin kuljetteko edes silmät auki, hymy huulilla ja pieni vilke silmäkulmassa? Kyllä normaalissakin ympäristössä tuolla tavoin tavoittaa toisen yhtä virkeänä menevän, vaikka ihan tavaratalossa. Mutta jos hiihtää nenä lattiassa naama mutrulla niin ei siinä edes ehdi huomaamaan muita, saatikka se toinen positiivinen huomaisi sinua.

Aloittakaapa itsellenne flirttailu kun kuljette näyteikkunan tai peilin ohi. Ei tee pahaa ollenkaan. Ja jos nyt ajattelette että ei hitossa, naurettavaa pelleilyä.. no se kertoo sitten paljon siitä että mahdollisuutenne ovat rajallisemmat (olette itse itsenne tiellä).

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette löydä seuraa niin kuljetteko edes silmät auki, hymy huulilla ja pieni vilke silmäkulmassa? Kyllä normaalissakin ympäristössä tuolla tavoin tavoittaa toisen yhtä virkeänä menevän, vaikka ihan tavaratalossa. Mutta jos hiihtää nenä lattiassa naama mutrulla niin ei siinä edes ehdi huomaamaan muita, saatikka se toinen positiivinen huomaisi sinua.

Aloittakaapa itsellenne flirttailu kun kuljette näyteikkunan tai peilin ohi. Ei tee pahaa ollenkaan. Ja jos nyt ajattelette että ei hitossa, naurettavaa pelleilyä.. no se kertoo sitten paljon siitä että mahdollisuutenne ovat rajallisemmat (olette itse itsenne tiellä).

No ei kukaan jatkuvasti itsekseen kulkiessaan hymyile ja ole "pilke silmäkulmassa". Hymy on osa kommunikointia, joten jos ihminen ajatuksissaan, hänen normaali ilmeensä on kyllä sellainen "naama peruslukemilla". Aika luonnotonta olisi koko ajan poseerata jollekin oletetulle yleisölle - ja toisaalta olisiko se edes puoleensa vetävää? Itse ainakin kierrän kaukaa kaikki sellaiset, koska vaikuttavat aina jotenkin oudoilta. Jos joku kulkee jatkuvasti kestohymy naamallaan, se näyttää vain teennäiseltä ja valheelliselta.

Vai että perheenisä Tinderistä?

Joo.