IS: En löydä Tinderistä enää ketään, joka haluaisi treffeille lukijat kertovat, miksi lapsia ei synny

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Tinder = syntyy lapsi? Nyt vedetään mutkia suoriksi. Vai loppuiko treffaileminen kun tinderista saa aina uuden hoidon?

Itse käytän aina ihmisten ilmoilla liikkuessa kokovartalokondomia etten tule vahingossakaan raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Kaikilla naisilla on sama miesmaku. Pitkä komea korkeassa virassa oleva top 10 mies. Sama vaikka nainen olisi 90kg ja 160 cm niin ne haluaa samoja miehiä kuin missit. Siksi me tavis miehet emme saa perhettä ja parisuhdetta.

Menepäs sinne Prismaan tai vaikka päiväkodin parkkipaikan reunalle katsomaan minkälaisia pariskuntia ja isukkeja siellä on.

Olette molemmat oikeassa. On varmaan oikeaa kiintymystä tavallisten ihmisten välillä, jos mies sattuu olemaan naisen tyyppiä.

Monessa tapauksessa kuitenkin mitään suurempaa yhteistä ei ole, vaan valta suhteessa on naisella. Mies saattaa rahoittaa menoja, mutta seksi on loppunut vuosia sitten. Tiedän tapauksia. Näissä suhteissa hommat näyttäisivät perustuvan muistoille ja epätoivolle. 

Kiltti mies kirjoitti:

Kaikilla naisilla on sama miesmaku. Pitkä komea korkeassa virassa oleva top 10 mies. Sama vaikka nainen olisi 90kg ja 160 cm niin ne haluaa samoja miehiä kuin missit. Siksi me tavis miehet emme saa perhettä ja parisuhdetta.

Mitäs muuta Raumalle tänään? Onko kalaa tullut?

Hallitus ei tee mitään syntyvyyden edistämiseksi. Vuokratyö ja kallis asuminen vähentää syntyvyyttä. Lisäksi lasut ja elarit vaikuttavat negatiivisesti syntyvyyteen. Samoin kuin Kokoomuksen jatkuvasti hokema työ, työ ja työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Kaikilla naisilla on sama miesmaku. Pitkä komea korkeassa virassa oleva top 10 mies. Sama vaikka nainen olisi 90kg ja 160 cm niin ne haluaa samoja miehiä kuin missit. Siksi me tavis miehet emme saa perhettä ja parisuhdetta.

Menepäs sinne Prismaan tai vaikka päiväkodin parkkipaikan reunalle katsomaan minkälaisia pariskuntia ja isukkeja siellä on.

Olette molemmat oikeassa. On varmaan oikeaa kiintymystä tavallisten ihmisten välillä, jos mies sattuu olemaan naisen tyyppiä.

Monessa tapauksessa kuitenkin mitään suurempaa yhteistä ei ole, vaan valta suhteessa on naisella. Mies saattaa rahoittaa menoja, mutta seksi on loppunut vuosia sitten. Tiedän tapauksia. Näissä suhteissa hommat näyttäisivät perustuvan muistoille ja epätoivolle. 

On miehen oma valinta jäädä tällaiseen suhteeseen. Joskin voi se tyytymättömyys silti molemminpuolistakin olla, tai nainen voi olla se tyytymättömämpi osapuoli - toki oma valinta silloinkin, jos ei eroa.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Kaikilla naisilla on sama miesmaku. Pitkä komea korkeassa virassa oleva top 10 mies. Sama vaikka nainen olisi 90kg ja 160 cm niin ne haluaa samoja miehiä kuin missit. Siksi me tavis miehet emme saa perhettä ja parisuhdetta.

Menepäs sinne Prismaan tai vaikka päiväkodin parkkipaikan reunalle katsomaan minkälaisia pariskuntia ja isukkeja siellä on.

Olen yrittänyt etsimällä etsiä, mutta ei kaupassa ole tullut vastaan noin 30v pariskuntaa, jossa mies olisi oikeasti ruma. Kaikki rumat miehet ovat olleet kaupassa yksin tai kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset halua, että miehet lähestyvät ravintolassa. 

Ei kannata yleistää.

Onko naisilla jotka tuota haluaisivat jokin hihamerkki? Ei ole. Miehet jotka lähestyvät saavat påaskaa niskaan ja naiset toteavat että se nyt vain on hinta jonka miesten kuuluu maksaa.

Ei kuulu. Nauttikaa rauhastanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Kaikilla naisilla on sama miesmaku. Pitkä komea korkeassa virassa oleva top 10 mies. Sama vaikka nainen olisi 90kg ja 160 cm niin ne haluaa samoja miehiä kuin missit. Siksi me tavis miehet emme saa perhettä ja parisuhdetta.

Menepäs sinne Prismaan tai vaikka päiväkodin parkkipaikan reunalle katsomaan minkälaisia pariskuntia ja isukkeja siellä on.

Olette molemmat oikeassa. On varmaan oikeaa kiintymystä tavallisten ihmisten välillä, jos mies sattuu olemaan naisen tyyppiä.

Monessa tapauksessa kuitenkin mitään suurempaa yhteistä ei ole, vaan valta suhteessa on naisella. Mies saattaa rahoittaa menoja, mutta seksi on loppunut vuosia sitten. Tiedän tapauksia. Näissä suhteissa hommat näyttäisivät perustuvan muistoille ja epätoivolle. 

On miehen oma valinta jäädä tällaiseen suhteeseen. Joskin voi se tyytymättömyys silti molemminpuolistakin olla, tai nainen voi olla se tyytymättömämpi osapuoli - toki oma valinta silloinkin, jos ei eroa.

Muista tuo kun näet naisen joka on hakattu sairaalakuntoon, taas.

Se on sen oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa aikuisista ihmisistä ei käy missään juottoloissa. Ja ei sinne hyödyttäisi varta vasten mennä kumppania etsimään, koska silloin löytäisi todennäköisimmin vain jonkun viinasiepon.

Ylipäätään ei kannata tehdä jotain asiaa x (jota ei muuten tekisi) vain kumppanin löytääkseen, koska siten löytää enintään ihmisiä jotka pitävät siitä x:stä. Mitäs sitten kun selviää ettei itse oikeasti pitänytkään siitä, ja molemmat pettyvät? Itse huokaisee helpotuksesta ettei enää tarvitse juosta niissä baareissa, kun kumppani luuli että nyt käydäänkin jatkossa aina yhdessä bilettämässä.

En sinänsä ole eri mieltä baareista. Mutta mitä nyt itse olen tuttujen sinkkujen toimintaa seurannut, niin kyllä se ongelma vaikuttaa enemmän olevan se, että he ovat aivan täysin kyvyttömiä tekemään yhtään mitään sen eteen että se kumppani löytyisi.

Ei haluta mennä baariin. Ei haluta mennä tinderiin. Ei haluta hakeutua sellaiseen harrastukseen missä voisi tavata vastakkaista sukupuolta. Ja sitten kirsikkana kakun päälle, kun aina välillä sattumalta sellainen tilaisuus tulee että kiinnostava tyyppi on naaman edessä, niin silloinkaan ei uskalleta tehdä mitään, kun pelätään että mitä jos se sanookin ei.

Sanon tämän nyt aika rumasti, mutta monet sinkut ovat vaan liian passiivisia, ja liian pelkureita.

Minka takia sinne baariin pitaisi menna roikkumaan?  Itse olen alkoholiton, eli toleranssi kannisten sossotykselle on hyvin matalaa.  Myoskin tyoelama nain aikuisena on kuluttavaa,  mieluummin kaytan vapaa-aikaani viikonloppuna johonkin mielekkaaseen ja palauttavaan toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Voisit kotioloissa kokeilla 70-luvun etikettioppia. Oppisit kantamaan itseäsi varmemmin ja sosiaaliset tilanteet liukuisi sujuvammin. Tuon ajan etikettioppaan mukaan charmi lähtee istuma-asennosta. Selaa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Millä perusteella se mies päätti, ketä naista lähestyy? Koska kyse on tuntemattomasta, ei ole mitään muuta vastausta kuin ulkoisen olemuksen perusteella. Eli mies saa kyllä kiinnostua ulkoisen olemuksen perusteella naisesta, mutta nainen ei saa samalla periaatteella valikoida, kiinnostaako joku mies vai ei? Mikä logiikka tässä on?

Entäs ne harrastukset? Tai opiskelijaporukkojen kohtaamiset? Opintojen parista ja aikana on parhaimmat mahdollisuudet tavata suurin piirtein saman ikäisiä, samassa elämäntilanteessa ja kumppania etsiviä yksilöitä. Silloin täytyy vain olla tarkempi että tekee oikeita henkilövalintoja ja jatkaa eteenpäin seuraavaan jos tavoitteet ja arvot eivät kohtaa. Eikä opiskelijatkaan enää löydä keskuudestaan kumppaneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Eiköhän meillä kaikilla ole tietty minimitaso mitä edellytämme toisen ihmisen ulkonäöltä, jotta voisimme nähdä hänet potentiaaliseksi kumppaniksi.

Ainakin minulla on.

Toinen, on kaiken maailman verkostoitumistyökalut ja kaikilla on tyyliin tuhat LinkedIn, facebook, mitä lie instagram kaveria ja seuraajaa, niin eikai ne kaikki lähisukulaisia ole, eli eikö niidenkään kautta tai kolmen linkin yhteydellä löydy sopivia ehdokkaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Eri, mutta miksi ihmeessä ei saisi valikoida seuraansa? Jokaisen lähestyjän kanssako pitäisi ruveta jutulle, mennä treffeille ja suhteeseen? Ulkoisia avuja on myös käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.

Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.

Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:

Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.

Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.

Siskoni sanoi minusta juuri tätä. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta, olemukseni muuttuu heti torjuvaksi. Sen kuullemma näkee ihan sivustaseuraajakin selvästi. Baareissa en ole käynyt enää vuosiin mutta silloin kun kävin, miehet kyllä huomasivat minut ja kiinnostuivat, mutta tämä oli se ongelma. Torjuin jo ennen kun olivat ehtineet sanoa sanaakaan. Toki joukossa oli aina joitain jotka uskalsivat tulla juttelemaan, mutta yleensä nämä olivat sellaisia "pellemiehiä", joista en itse kauheasti kiinnostunut. Myös arjessa lähestyvät miehet menevät yleensä tähän pellekategoriaan, eli uskaltavat lähestyä kun ei ole enää mitään menetettävääkään.

Olen tosi ujo joten miesten lähestyminen itse ei tule kuuloonkaan. Tinderin olen kokenut ihan kivaksi tutustumiskanavaksi, mutta lähestulkoon aina livekohtaamisessa kemia puuttuu minun puoleltani, vaikka mies haluaisi vielä tavata.

Oletko miettinyt, miksi muutuit torjuvaksi. Johtuiko esimerkiksi siitä, että kyseiset miehet eivät herättäneet sinun kiinnostustasi? Sinua ei siis kiinnostanut, joten eikö silloin ole luontevaa muuttua torjuvaksi?

Ei johtunut ainakaan joka kerta. Olen toki muuttunut torjuvaksi sekä sellaisia miehiä kohtaan jotka eivät ole minua kiinnostaneet, mutta myös sellaisia, jotka mahdollisesti olisivat voineet kiinnostaa (eli ulkonäkö on ollut riittävä).

Jösses sentään. Ihan kuin olisit idols-tuomari ja arvioisit, että ovatko miehen ulkoiset avut riittävät, ennen kuin voit alentua hyväksymään miehen. Toivottavasti pysyt yksin.

Jälleen päästään tähän ettei nainen saisi vaatia.