Millaista on näyttää ikäistään nuoremmalta?

32-vuotiaana (siis viime viikolla) on kysytty paperit kun menin toppatakissa ja Sievin kengissä (omasta mielestäni siis mummon näköisenä) ostamaan jotain vessanpesuainetta, pääsiäismunia virpojille, pizzatarvikkeet sekä kaksi lonkeroa. :D Opiskelen toista tutkintoa ja olin harjoittelussa eräässä firmassa. Siellä oli samaan aikaan toinen harjoittelija, joka luuli meitä saman ikäisiksi vaikka olen kymmenen vuotta vanhempi, ja yllättyi kuullessaan oikean ikäni. Tuollaisia vähän huvittavia tilanteita tulee. Omasta mielestä olen vanhentunut ja rupsahtanut mutta aina joku luulee nuoremmaksi ja tytöttelee. Enpä toisaalta valita, ehtii sitä olla oikeasti rupsahtaneen näköinen myöhemminkin.

Rasittavaa. Itseäni nuoremmat lässyttää kuin lapselle " voi kuule, kun mä oon sua niin paljon vanhempi!" "Miten sulla voi olla noin isot lapset? Minkä ikäisenä sä oikein oot saanu ne?"

Esikoista odottaessa neuvolassa suunnilleen tivattiin, että ymmärränkö kuinka olen tullut raskaaksi. "Et näköjään ole naimisissa, köh tuota ..."

Olin kihloissa ja avoliitossa, nykyään naimisissa köh tuota kanssa. Lapsia on tullut lisää ja ne on tosiaankin yhteisiä.

Pari ihmistä on oikeasti suuttunut, kun ikäni on tullut ilmi. Lopettivat minulle puhumisen kokonaan.

Kysyttäessä kyllä kerron ikäni ja omasta mielestäni näytän tasan ikäiseltäni.

Minua luullaan usein nuoremmaksi kuin olen. Oikea ikä 35, moni veikkaa 25.

Eräs vanhempi äijä tuli kerran ehdottelemaan somessa, että voisinko tulla hänen luokseen "siivoamaan" jotain hajuvesiä ja meikkejä vastaan. Huomasin jo miehen seuratuista, että hänellä on fetissi huomattavasti nuorempiin tyttöihin ja kerroin oikean ikäni sivulauseessa. Sen jälkeen ei enää tullut kyseiseltä tyypiltä ehdotteluja :)

Yleensähän tuo nuoremmaksi luuleminen imartelee. Hassua, nuorena sitä tahtoi näyttää vanhemmalta.

On tullut hassuja tilanteita kun joskus joku parikymppinen mies on alkanut flirttailla ja tehdä tuttavuutta. Olen liki nelikymppinen.

Nuorempana loukkaannuin kun ikääni hämmästeltiin. Sen otan kohteliaisuutena kun joku sanoo, että minulla on hyvä iho.

Hankalaa siksi, koska sua ei oteta yhtä vakavasti. Esim. luultu luokassa opiskelijaksi vaikka olin opettaja.

Ja ärsyttävää siksi, että oman ikäiset vastakkaisen sukupuolen edustajat näyttää tosi vanhoilta. Mutta oikeasti nuoremmat on liian lapsellisia puolisoksi.

Näähän ei ole välttämättä kiinni esim. ihon kunnosta, vaan että minkä malliset kasvot on jne. Ne joilla korkeat poskipäät ei koskaan näytä kovin nuorilta, edes teineinä, koska niissä on jotain aikuista aina. (Ja siis näyttävät myös hyviltä tietty poskipäineen.)

Ei tämä ole kovin kummoista, näyttää ikäistään nuoremmalta.

Olen 61-vuotias ja näytän 60-vuotiaalta. Viikonloppuna kysyttiin paperit kun kävin tupakkaa ostamassa. Enhän minä toki itse polta tupakkaa, tupakkanaiset eivät näytä nuorekkailta.

Suostuin treffeille yksissä bileissä miehen kanssa josta tajusin heti että se oli lähes 10v. nuorempi (ehkä 26 tms.). Sitten vietin koko treffit salatakseni ikäni, koska se hävetti niin paljon, sillä hän selvästi luuli mua ikäisekseen. ;) Tuli sellainen olo, että olis pitänyt kysyä sen äidiltä lupa treffailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vieressä ratikassa istui tyttölauma, jossa yksi oli valmistunut ja saanut töitä. Ajattelin, että on kirjoittanut ja saanut kesätöitä. Olikin valmistunut opettajaksi. Ihan oikeasti joku 18-25 v. näyttää ihan samalta.

Multa kysyttiin jokunen vuosi, että vieläkö opiskelen vai olenko jo valmistunut. Olin 37v. Kysyjä oli tosin ihan pappa, että hänelle varmaan kaikki nuoret naiset näytti ihan tyttösiltä.

Vähän niin kuin sinä mummeli luulit opettajaksi valmistunutta lukiolaiseksi. Vanhuksista kaikki itseä nuoremmat näyttävät lapsilta..

Hyvät puolet: olemus on äkkiseltään ja pehmeässä valossa nuorempi, ihmiset aidosti yllättyvät oikeasta iästäsi ja satunnaisesti kysytään papereita, saat kehuja.

Huonot puolet: kun kerrot oikean ikäsi, ihmiset alkavat oikein syynäämään iän merkkejä kasvoistasi ja itse tiedät, että olet ikäisesi näköinen niin kuin kuuluukin. Samoin jotkut pettyvät oikeaan ikääsi.

Summa summarum: haluan olla ikäiseni näköinen ja ettei ikäni tule kenellekään yllätyksenä.

Pääsääntöisesti se tuntuu todella hyvältä. Huono puoli on, että joskus on ärsyttävää kun ikääni ei uskota ja väitetään että valehtelen.

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa siksi, koska sua ei oteta yhtä vakavasti. Esim. luultu luokassa opiskelijaksi vaikka olin opettaja.

Ja ärsyttävää siksi, että oman ikäiset vastakkaisen sukupuolen edustajat näyttää tosi vanhoilta. Mutta oikeasti nuoremmat on liian lapsellisia puolisoksi.

Näähän ei ole välttämättä kiinni esim. ihon kunnosta, vaan että minkä malliset kasvot on jne. Ne joilla korkeat poskipäät ei koskaan näytä kovin nuorilta, edes teineinä, koska niissä on jotain aikuista aina. (Ja siis näyttävät myös hyviltä tietty poskipäineen.)

Juuri tuohan siinä nuorelta näyttämisessä on se pahin puoli. Siis että ne samat kasvonpiirteet, jotka saavat ihmisen näyttämään nuorelta, ovat niitä piirteitä jotka tekevät ihmisestä ruman.

Tytöttely, vähättely ja hämmästely ärsytti varsinkin nuorempana. Lisäksi hoikkuudesta kommentoiminen on aika henkilökohtaista ja törppöä. Vielä liki viisikymppisenä nuoremmat miehet katselivat perään ja hakeutuivat juttusille. Tavallaan se oli imartelevaa, mutta toisaalta vähän noloa. Uudessa työpaikassa kolmekymppiset luulevat minua heidän ikäisekseen.

On toisaalta kivaa, kun olen 41v nainen ja monet arvioivat iäksi 25-30v. Mutta töissä pomo pitää minua ikuisena pikkutyttönä ja arvostusta ei tule kuten keski-ikäisille miehille.

Treffimaailmassa on aika kummallinen tilanne kun erosin vastikään ja etsin kumppaniksi ikäisiäni 40-50v miehiä. Miltei aina toteavat että olenpa nätti ja söpö mutta taidan olla heille liian nuori.

Kolmikymppisiä lähtisi mukaan joka sormelle mutta ne tuntuu musta pikkupojilta.

Meinasi sitä, että ei ollut naisrintamalla vientiä ennen aikuisikää. Naama oli 3-kymppisenäkin kuin 15-vuotiaalla. Paperit on kysytty viimeksi kuukausi sitten ja ikää on nyt 47

Vierailija kirjoitti:

En tiedä näytinkö ikäistäni nuoremmalta, mutta kesätyöntekijä päätti kysyä minulta henkkarit, kun ostin pari siideriä. Esitin ajokortin, mikä on minulla se isompi versio. Siinä se kesä.esa sitä sitten tuumaili vähän aikaa ja päätti myydä minulle juomat. Ilmeestä näki ettei ollut nähnyt isompaa ajokorttia ennen

Tarkoitatko sellaista noin 2x luottokortinkokoista? Mulla on tällainen ajokortti, jostain 80 ja 90- luvun taitteesta.

Ihmiset eivät aina suhtaudu pikkutyttömäisyyteen kovin arvostavasti. Itse en koskaan töksäyttele mitään kenenkään ulkomuodosta päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

No just vkonloppuna kävin S-marketissa ja ladoin kolme lonkeroa hihnalle. Kysyttiin henkkareita. Ikää on 50v. Pääasiassa nolotti tilanne, kun en voinut uskoa todeksi.

Jokseeenkin sama tilanne. Olin tulossa uimasta ja ajattelin 55v. syntymäpäiväni kunniaksi ostaa pari olutta S-marketista. Kysyivät paperit. Olin aivan ällikällä lyöty ja ilmoitin, että täytin juuri 55 eikä ole henkkareita mukana syystä että olin juuri uimassa.

Aiemmin on kysytty paperit myös 30+ kun olin eräällä rautatieasemalla pelaamassa kierroksen hedelmäpeliä junaa odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

On toisaalta kivaa, kun olen 41v nainen ja monet arvioivat iäksi 25-30v. Mutta töissä pomo pitää minua ikuisena pikkutyttönä ja arvostusta ei tule kuten keski-ikäisille miehille.

Treffimaailmassa on aika kummallinen tilanne kun erosin vastikään ja etsin kumppaniksi ikäisiäni 40-50v miehiä. Miltei aina toteavat että olenpa nätti ja söpö mutta taidan olla heille liian nuori.

Kolmikymppisiä lähtisi mukaan joka sormelle mutta ne tuntuu musta pikkupojilta.

Eheiii... kannattaisi ottaa hyöty irti niistä reippaista nuorukaisista. MOnella tavalla.

Se tunne kun joku pari-kolmekymppinen mies lähestyy ihan kohteliaasti ja haluaa tutustua ja kun hänelle selviää ikäni. Vähän noloa on.

Tuntuu joskus loukkaavalta ja tungettelevalta, toisinaan nololta ja välillä jopa imartelevalta ja ilahduttavalta.