Lue keskustelun säännöt.
Miten kauas avaruus ulottuu ja sitten kun seinä tulee vastaan niin mitä sen takana on?
03.04.2023 |
Tietääkö joku tai onko veikkauksia? Oon tätä miettinyt kun katselen taivaalle.
Entä miten tyhjästä on syntynyt dna:ta?
Itse en ole tieteilijä niin joku joka on niin vois kertoa mulle.
Kommentit (120)
Ongelma (tai ehkä ratkaisu) on se, että myös etäisyyden määritelmä on osa avaruuden määritelmää. Avaruus voi laajeta äärettömästi, koska sen "ulkopuolella" mikään ei ole (eikä voi olla) millään etäisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruus on valtava, ja se ulottuu käsittämättömän kauas. Tähänastisen tieteellisen ymmärryksemme mukaan avaruus on todennäköisesti rajaton ja jatkuu loputtomiin. Tämä perustuu osittain siihen, että havainnot osoittavat universumin olevan tasainen ja laajenevan jatkuvasti.
Koska avaruuden uskotaan olevan rajaton, ei ole oikeastaan "seinää", joka tulisi vastaan. Kysymys siitä, mitä sen takana olisi, ei siis ole sovelias, koska ei ole mitään "sen takana".
Yksi tapa ajatella tätä on, että avaruus on itseään kiertävä, ja vaikka matkustaisit tarpeeksi kauas yhteen suuntaan, päätyisit takaisin lähtökohtaasi. Tämä on kuitenkin vain yksi mahdollinen skenaario, ja todellinen avaruuden luonne on edelleen suurelta osin mysteeri. Tieteellinen tutkimus jatkuu, ja se auttaa meitä ymmärtämään avaruutta ja sen ominaisuuksia entistä paremmin tulevaisuudessa.
Mitenniin muka palaa takaisin jos menee ihan luotisuoraan eteenpäin?
Ymmärrän että jos hitusen poikkeaa suorasta niin sitten palaisi lopulta takaisin, mutta jos ei.
?
Universumin ollessa positiivisesti kaareutunut suoraan kulkeminen johtaa palaamiseen samaan pisteeseen, niin hankalaa kuin sen käsittäminen onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruus on valtava, ja se ulottuu käsittämättömän kauas. Tähänastisen tieteellisen ymmärryksemme mukaan avaruus on todennäköisesti rajaton ja jatkuu loputtomiin. Tämä perustuu osittain siihen, että havainnot osoittavat universumin olevan tasainen ja laajenevan jatkuvasti.
Koska avaruuden uskotaan olevan rajaton, ei ole oikeastaan "seinää", joka tulisi vastaan. Kysymys siitä, mitä sen takana olisi, ei siis ole sovelias, koska ei ole mitään "sen takana".
Yksi tapa ajatella tätä on, että avaruus on itseään kiertävä, ja vaikka matkustaisit tarpeeksi kauas yhteen suuntaan, päätyisit takaisin lähtökohtaasi. Tämä on kuitenkin vain yksi mahdollinen skenaario, ja todellinen avaruuden luonne on edelleen suurelta osin mysteeri. Tieteellinen tutkimus jatkuu, ja se auttaa meitä ymmärtämään avaruutta ja sen ominaisuuksia entistä paremmin tulevaisuudessa.
Mitenniin muka palaa takaisin jos menee ihan luotisuoraan eteenpäin?
Ymmärrän että jos hitusen poikkeaa suorasta niin sitten palaisi lopulta takaisin, mutta jos ei.
?
Universumin ollessa positiivisesti kaareutunut suoraan kulkeminen johtaa palaamiseen samaan pisteeseen, niin hankalaa kuin sen käsittäminen onkin.
Ohoh, onko matemaatikoille tavallaan siis ihan helppo ymmärtää että suora voi avaruudessa olla kaareva? No, minä en edes tiedä mitä tuo positiivisesti kaareutunut on.
Osaan vaan ajatella että jos piirrän paperille vaikka meidän galaksin planeettoja ja piirrän siihen suoran viivan lähtemään maapallolta niin mulle se on suora. Mutta että jossain käsitteistössä se ei enää ole suora. Missä kohtaa se alkaa kaartua? Ilmakehän jälkeen?
Anteeksi, varmaan älykkäitä ärsyttää tälläinen tyhmyys, olen pahoillani, koittakaa kestää.
Vierailija kirjoitti:
Elämme simulaatiossa joten suurin osa avaruudesta on illuusiota.
Tämä on ollut tiedossa jo kauan aikaa. Tästä on myös kirjoitettu muinaisissa teksteissä ja nyt ke sitten "keksittiin".
https://tekniikanmaailma.fi/mitn-tutkijan-kova-vaite-on-todennakoista-e…
On todennäköistä, että elämme simuloidussa todellisuudessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämme simulaatiossa joten suurin osa avaruudesta on illuusiota.
Tämä on ollut tiedossa jo kauan aikaa. Tästä on myös kirjoitettu muinaisissa teksteissä ja nyt ke sitten "keksittiin".
https://tekniikanmaailma.fi/mitn-tutkijan-kova-vaite-on-todennakoista-e…
On todennäköistä, että elämme simuloidussa todellisuudessa
Tämä siis tarkoittaa, että vaikka maailmamme on virtuaalinen, se on kuitenkin myös todellinen, se on todella olemassa, vaikka se onkin virtuaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruus on valtava, ja se ulottuu käsittämättömän kauas. Tähänastisen tieteellisen ymmärryksemme mukaan avaruus on todennäköisesti rajaton ja jatkuu loputtomiin. Tämä perustuu osittain siihen, että havainnot osoittavat universumin olevan tasainen ja laajenevan jatkuvasti.
Koska avaruuden uskotaan olevan rajaton, ei ole oikeastaan "seinää", joka tulisi vastaan. Kysymys siitä, mitä sen takana olisi, ei siis ole sovelias, koska ei ole mitään "sen takana".
Yksi tapa ajatella tätä on, että avaruus on itseään kiertävä, ja vaikka matkustaisit tarpeeksi kauas yhteen suuntaan, päätyisit takaisin lähtökohtaasi. Tämä on kuitenkin vain yksi mahdollinen skenaario, ja todellinen avaruuden luonne on edelleen suurelta osin mysteeri. Tieteellinen tutkimus jatkuu, ja se auttaa meitä ymmärtämään avaruutta ja sen ominaisuuksia entistä paremmin tulevaisuudessa.
Mitenniin muka palaa takaisin jos menee ihan luotisuoraan eteenpäin?
Ymmärrän että jos hitusen poikkeaa suorasta niin sitten palaisi lopulta takaisin, mutta jos ei.
?
Universumin ollessa positiivisesti kaareutunut suoraan kulkeminen johtaa palaamiseen samaan pisteeseen, niin hankalaa kuin sen käsittäminen onkin.
Ohoh, onko matemaatikoille tavallaan siis ihan helppo ymmärtää että suora voi avaruudessa olla kaareva? No, minä en edes tiedä mitä tuo positiivisesti kaareutunut on.
Osaan vaan ajatella että jos piirrän paperille vaikka meidän galaksin planeettoja ja piirrän siihen suoran viivan lähtemään maapallolta niin mulle se on suora. Mutta että jossain käsitteistössä se ei enää ole suora. Missä kohtaa se alkaa kaartua? Ilmakehän jälkeen?
Anteeksi, varmaan älykkäitä ärsyttää tälläinen tyhmyys, olen pahoillani, koittakaa kestää.
Yleisen suhteellisuusteorian, joka on kosmologian tärkein työkalu, syvällinen ymmärräminen vaatii differentiaaligeometrian opiskelua, joka on matematiikan haara, johon törmätään yleensä vasta yliopisto opintojen maisterivaiheessa. Aihe ei tosiaan ole ihan helpoimmasta päästä, mutta alkuperäisiin kysymyksiin vastailu yleisellä tasolla ei vaadi tähän asiaan perehtymistä
Minä hyväksyn täysin tän että avaruus laajenee ja tiedän että kaikki tapahtuu niin hitaasti ettei sillä oo maapallolla eläjille väliä. Galagsit ei sitten itsessään laajene? Eli jos kuviteltaisiin että voisimme seurata tätä laajenemista tooosi kauan, lopulta katsellessamme taivaalle siellä ei enää näkyisi tähtiä kaukoputkella, kun galaksit lopulta olisivat niin kaukana toisistaan? Vai syntyisikö näitä galakseja kokoajan lisää? Tulisiko uusia alkuräjähdyksiä? Vai voiko alkuräjähdyksiä olla vain yksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmankaikkeus ois vaikka pallon muotoinen ja sen reunoilla ois näitä mustia aukkoja ja toisella puolella vaan sitä mustaa mitä niissä mustissa aukoissakin. No, tuskin ihan säännöllisen pallon muotoinen?? Toisella puolella kuitenkin siis "ei mitään", sitä, mistä dna ja atomit on sitten "muodostunut"? alkuräjähdyksessä. Mutta miten "ei mitään" voi räjähtää?? eikö räjähtämiseen tarvita jotain energiaa?
Olisiko tässä uuden energian lähde tässä tyhjässä josta saadaan räjäytettyä myös planeettoja. No, ehkä turhan paljon energiaa siinä meidän energian lähteeksi.
En sano että tämä on ongelma, mutta tieteilijät voisi vähän valistaa tätä tavistyhmeliiniä, kiitos jo etukäteen.
Räjähdys on väärä sana, ei se ollut mikään räjähdys kuten se ymmärretään täällä maapallolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmankaikkeus ois vaikka pallon muotoinen ja sen reunoilla ois näitä mustia aukkoja ja toisella puolella vaan sitä mustaa mitä niissä mustissa aukoissakin. No, tuskin ihan säännöllisen pallon muotoinen?? Toisella puolella kuitenkin siis "ei mitään", sitä, mistä dna ja atomit on sitten "muodostunut"? alkuräjähdyksessä. Mutta miten "ei mitään" voi räjähtää?? eikö räjähtämiseen tarvita jotain energiaa?
Olisiko tässä uuden energian lähde tässä tyhjässä josta saadaan räjäytettyä myös planeettoja. No, ehkä turhan paljon energiaa siinä meidän energian lähteeksi.
En sano että tämä on ongelma, mutta tieteilijät voisi vähän valistaa tätä tavistyhmeliiniä, kiitos jo etukäteen.
Räjähdys on väärä sana, ei se ollut mikään räjähdys kuten se ymmärretään täällä maapallolla.
Mikä sen oikea nimitys on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alússa Jumala loi taivaan ja maan.
Aine oli niin pirun tiheää, että räjähti ja sitten alkoi aika.
Ennen aikaa on epärlevantti kysymys, joten äläpä kysele mitä oli sitä ennen.
Jumala sanoi, tulkoon valo.
Avaruus on ääretön tai ei ole ja siellä avaruudessa kuljetaan samaan pisteeseen takaisin tai ei kuljeta.
Mutta tärkeintä on olla kysymättä mitä siellä laidoilla on, sillä eihän siellä mittään mainitsemisen arvoista olekaan, onko edes reunoja?
Jumala koi ihmisen omaksi kuvakseen.
Oli kaikennäköisiä mössöjä lämpimissä tulivuorten lätäköissä ja lisää tuli asteroideista ja sitten ne vaan sekottuvat keskenään ja siitä tuli joku yksisoluinen.
Eipähän hättäillä, sillä aika on tärkein speksi tässä hommassa.
Kaikki aineet tiedetään, osataan sekoittaa yhteen ja nyt vaan odotellaan muutama mijardi vuotta, että saadaan ensimmäinen öttiäinen eloon :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaruus kuplii kuin shanpanjalasi
Meidän universumi on vain yksi kupla
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyn täysin tän että avaruus laajenee ja tiedän että kaikki tapahtuu niin hitaasti ettei sillä oo maapallolla eläjille väliä. Galagsit ei sitten itsessään laajene? Eli jos kuviteltaisiin että voisimme seurata tätä laajenemista tooosi kauan, lopulta katsellessamme taivaalle siellä ei enää näkyisi tähtiä kaukoputkella, kun galaksit lopulta olisivat niin kaukana toisistaan? Vai syntyisikö näitä galakseja kokoajan lisää? Tulisiko uusia alkuräjähdyksiä? Vai voiko alkuräjähdyksiä olla vain yksi?
Tämän hetken parhaimpien mittauksien perusteella näyttää siltä että avaruus laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Tätä ilmiötä vastaan taistelee gravitaatio, eli isot massakeskittymät (galaksit, tähdet yms) pystyvät säilyttämään rakenteensa hetken aikaa,mutta tarpeeksi kun kuluu aikaa kaikki tulevat erkaantumaan toisistaan eikä universumissa tule enää syntymään tähtiä, planeettoja yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoisuus joka kaikilla meissä tiedostaa maailman, siinä olevat ilmiöt ja itse entiteetin on ääretön.
Äärettömän liikunnosta erottuu liike, ajatus, joka ilmenee fyysisenä maailmana, siinä olevina ilmiöinä ja entiteettinä.
Ajatus tuotteet ovat rajallisia, menttaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Jumala koi ihmisen omaksi kuvakseen.
Oli kaikennäköisiä mössöjä lämpimissä tulivuorten lätäköissä ja lisää tuli asteroideista ja sitten ne vaan sekottuvat keskenään ja siitä tuli joku yksisoluinen.
Eipähän hättäillä, sillä aika on tärkein speksi tässä hommassa.
Kaikki aineet tiedetään, osataan sekoittaa yhteen ja nyt vaan odotellaan muutama mijardi vuotta, että saadaan ensimmäinen öttiäinen eloon :-)
Miksi hyökkäät taas väärälle alueelle. Tämä on tieteellinen kysymys, ei kristinuskon kysymys. Ja tässä sinä olet taas. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyn täysin tän että avaruus laajenee ja tiedän että kaikki tapahtuu niin hitaasti ettei sillä oo maapallolla eläjille väliä. Galagsit ei sitten itsessään laajene? Eli jos kuviteltaisiin että voisimme seurata tätä laajenemista tooosi kauan, lopulta katsellessamme taivaalle siellä ei enää näkyisi tähtiä kaukoputkella, kun galaksit lopulta olisivat niin kaukana toisistaan? Vai syntyisikö näitä galakseja kokoajan lisää? Tulisiko uusia alkuräjähdyksiä? Vai voiko alkuräjähdyksiä olla vain yksi?
Tämän hetken parhaimpien mittauksien perusteella näyttää siltä että avaruus laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Tätä ilmiötä vastaan taistelee gravitaatio, eli isot massakeskittymät (galaksit, tähdet yms) pystyvät säilyttämään rakenteensa hetken aikaa,mutta tarpeeksi kun kuluu aikaa kaikki tulevat erkaantumaan toisistaan eikä universumissa tule enää syntymään tähtiä, planeettoja yms
Tarkoittaako se että kaikki avaruuden kappaleet loittonee toisistaan? Etääntyykö esim maapallo auringosta kokoajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruus ei ole huone.
Seiniä ei ole.
Joku reuna on oltava, miten se muuten voi laajeta niinkuin ilmapallo?
Jos ajatellaan että vastaan tulee seinä niin mitä materiaalia se on? Oletetaan että kalliota. No sitä jatkuu sitten johonkin asti. Mitä sen jälkeen? Jotain siellä aina on mikä jatkuu, joko materiaa tai tyhjyyttä. Se ei voi loppua.
Joskus kauan sitten jossakin oli joku tieteellinen juttu jostain maailmankaikkeuden rajasta, joka oli mukamas löydetty. Sen selvittämiseen oli käytetty jotain kaikututkimusta? tai vastaavaa menetelmää. Se on hassua.
Ei ole mitään ulkopuolta, koko avaruus syntyi alkupamauksessa.