Miten kauas avaruus ulottuu ja sitten kun seinä tulee vastaan niin mitä sen takana on?
Tietääkö joku tai onko veikkauksia? Oon tätä miettinyt kun katselen taivaalle.
Entä miten tyhjästä on syntynyt dna:ta?
Itse en ole tieteilijä niin joku joka on niin vois kertoa mulle.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruus ei ole huone.
Seiniä ei ole.
Joku reuna on oltava, miten se muuten voi laajeta niinkuin ilmapallo?
Ei tarvitse olla. Emme vaan käsitä avaruuden luonteesta mitään.
Olemme kuin torakoita ydinvoimalan vessassa. Torakka ei koskaan tajua mikä vessa on ja vielä vähemmän mikä,on ydinvoimala, miksi se on olemassa ja mitä se tekee?
Avaruuden luonteesta ja rakenteesta on edelleen paljon epävarmuutta. Nykyisen tiedon ja yleisen suhteellisuusteorian mukaan universumi on joko rajallinen tai rajaton, mutta se ei välttämättä tarkoita, että sillä olisi "reuna" tavallisessa merkityksessä.
Yksi mahdollinen malli on, että universumi on rajallinen mutta itseään kiertävä, kuten maapallon pinta. Tässä tapauksessa voit jatkaa matkaasi yhteen suuntaan ja palata lopulta takaisin lähtöpisteeseesi ilman, että kohtaat minkäänlaisen reunan. Tämä malli perustuu ajatukseen, että avaruus on kaareva ja sulkeutunut itseensä.
Toinen mahdollinen malli on, että universumi on rajaton ja laajenee jatkuvasti. Tässä tapauksessa ei ole olemassa reunaa, johon voisi törmätä, koska avaruus jatkuu loputtomiin. Tässä mallissa avaruus ei ole kaareva vaan pääasiassa tasainen.
Vaikka nykyinen tieteellinen käsitys viittaa siihen, että universumi on laajeneva ja pääasiassa tasainen, emme voi vielä täysin sulkea pois muita mahdollisuuksia. Tieteellinen tutkimus jatkuu, ja se auttaa meitä ymmärtämään avaruuden luonteen ja rakenteen entistä paremmin tulevaisuudessa.
Ihanaa kun on ihmisiä joilla riittää älliä tutkia näitä asioita. Itse vaan juutun tähän reunan ihmettelyyn eikä mieleni taivu tuohon munkkirinkilän muotoiseen avaruuteen, suora ei taivu ees avaruudessa vaikka ymmärrän kyllä sen ettei avaruudessa voi olla astronautti pää alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kun on ihmisiä joilla riittää älliä tutkia näitä asioita. Itse vaan juutun tähän reunan ihmettelyyn eikä mieleni taivu tuohon munkkirinkilän muotoiseen avaruuteen, suora ei taivu ees avaruudessa vaikka ymmärrän kyllä sen ettei avaruudessa voi olla astronautti pää alaspäin.
Harvoin kyse on älykkyyden puutteesta vaan opettajien epäpätevyydestä.
If you can't explain it to a six-year-old, then you don't understand it yourself
Albert Einstein
Tuskin kukaan tietää, ja voi olla että asiaa ei ole edes mahdollista selvittää
Olemassaolo on ikuista, ei mikään ole "syntynyt tyhjästä". Kaikki koostuu siitä samasta energiasta, joka ennen ajan alkamista oli pakkautuneena äärimmäiseen pieneen pisteeseen, kunnes tapahtui alkuräjähdys. Mikään ei synny, mikään ei katoa, vaan se ikuinen massa elää ja muuttaa muotoaan. Ei tämäkään arkijärkeen välttämättä mene, mutta ajatus jostakin jumalasta siirtää tuon saman ajattomuuden ongelman vain uudelle tasolle.
Minä ajattelen että musta aukko(/mustat aukot) on se "tunneli" mihin sielu ihmisen kuollessa syöksyy. Tunnelin päässä on valo ja lämmin, hyvä olo. Sanotaan vaikka taivaaksi. Eli mustan aukon takana on toinen todellisuus, yliluonnollisuus. Näitä tarinoita on paljon ihmisiltä, jotka ovat kuolleet, mutta elvytetty takaisin elävien kirjoihin.
Kukaan koskaan nukkuessa kokenut äärimmäisen hyvää oloa? Kuvittelen, että se on se olo jossa sielu "kelluu" kuoleman jälkeen.
Kaikki ei ole tässä vaan on muutakin.
Avaruus joka tapauksessa on ääretön.
Vastaukset Veda teksteistä, joissa on yksityiskohtaiset selitykset tästä.
https://popularvedicscience.com/history/big-bang/the-origin-of-the-univ…
1800-luvulla ja 1900-luvun alussa suurin osa länsimaisista tiedemiehistä oli kiinnostunut staattisen ja ikuisen maailmankaikkeuden käsitteestä, koska sen avulla voitiin kiertää maailmankaikkeuden luomista koskevat teologiset kysymykset. Ikuinen maailmankaikkeus ei vaadi luojaa. Tämä ajattelutapa oli niin vahva, että vielä vuonna 1916 kukaan vähäisempi tiedemies kuin Albert Einstein muutti keinotekoisesti yleisen suhteellisuusteoriansa yhtälöitä niin, että se kuvasi maailmankaikkeuden staattisena ja ikuisena. Kun tähtitieteilijät olivat 1930-luvulla löytäneet vahvan empiirisen todisteen siitä, että maailmankaikkeutemme laajenee, mikä osoittaa, että sen on täytynyt syntyä rajallisena ajankohtana menneisyydessä...
Ihminen ei ole edes Kuussa käynyt niin turhaan esität kysymyksiä asioista joihin yksikään ihminen ei osaa vastata.
Jos avaruus on ääretön, silloin teet aluksella aina vain pienen matkan paikallisesti (yleensä), koska välimatka on suhteellinen. Vortexia tai madonreikää käyttämällä pääset suoraan perille.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole edes Kuussa käynyt niin turhaan esität kysymyksiä asioista joihin yksikään ihminen ei osaa vastata.
Yhdysvalloissa useammat ihmiset tietävät, etteivät he ole käyneet kuussa.
Ihminen, jonka elinaika on sekunnin murto-osa verrattuna kosmoksen ikään, mitä hän voi tietää menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Muutamien planeettojen sijainti ja mitat, siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen että musta aukko(/mustat aukot) on se "tunneli" mihin sielu ihmisen kuollessa syöksyy. Tunnelin päässä on valo ja lämmin, hyvä olo. Sanotaan vaikka taivaaksi. Eli mustan aukon takana on toinen todellisuus, yliluonnollisuus. Näitä tarinoita on paljon ihmisiltä, jotka ovat kuolleet, mutta elvytetty takaisin elävien kirjoihin.
Kukaan koskaan nukkuessa kokenut äärimmäisen hyvää oloa? Kuvittelen, että se on se olo jossa sielu "kelluu" kuoleman jälkeen.
Kaikki ei ole tässä vaan on muutakin.
Avaruus joka tapauksessa on ääretön.
Näillä uskomuksilla ei sitten ole mitään tekemistä tieteen kanssa eikä siitä mitä mustat aukot nykyisen tietämyksemme mukaan ovat.
Myöskään viimeinen väittämäsi ei välttämättä pidä paikkansa, muitakin vaihtoehtoja on olemassa
Mitä avaruuden ympärillä tai ulkopuolella on?
Vierailija kirjoitti:
Mitä avaruuden ympärillä tai ulkopuolella on?
Jos olet saanut käsityksen, että universumimme on pallo niin tämä ei pidä paikkansa vaan tällä kuvataan sitä universumimme osaa, jonka pystymme havaitsemaan. Koska valonnopeus ei ole ääretön niin emme pysty näkemään niihin avaruuden kohtiin, josta valo ei ole ehtinyt vielä tulemaan tänne asti. Pallon "kuori" kuvaa siis vain reunaa minne asti näemme eikä sitä että universumi päättyisi tähän.
Elämme simulaatiossa joten suurin osa avaruudesta on illuusiota.
Pahoittelut, jos aiempi vastaukseni oli epäselvä. Aiemmassa vastauksessani kuvailin yhden mahdollisen skenaarion, jossa avaruus olisi itseään kiertävä. Tämä tarkoittaisi, että avaruuden rakenteessa olisi jonkinlainen kaarevuus, joka saa sen "kiertymään" ympäri itseään. Tässä skenaariossa, jos jatkaisit matkaasi tarpeeksi kauan yhteen suuntaan, voisit palata lähtöpisteeseesi.
Todellisuudessa meillä ei ole varmaa tietoa siitä, onko avaruus rajallinen vai rajaton. Tutkimukset ovat osoittaneet, että universumi on laajeneva ja pääasiassa tasainen, mikä viittaisi siihen, että se voisi olla rajaton. Jos avaruus on todellakin rajaton, niin matkustaminen suoraan eteenpäin ei johtaisi takaisin lähtöpisteeseen.
Kuitenkin, koska avaruuden todellinen luonne on edelleen suurelta osin mysteeri, emme voi sulkea pois muita mahdollisuuksia. Tieteellinen tutkimus jatkuu ja se auttaa meitä ymmärtämään avaruutta ja sen ominaisuuksia entistä paremmin tulevaisuudessa.