Tunnetteko ihmistä, joka oikeasti vain loisisi kotona, eikä omasta päätöksestään mene töihin?

Minun 38-vuotias poika. Ei ole koskaan työnteko kiinnostanut. Elää vaimonsa rahoilla.

Tunnen ihmisiä, joilla on valtavasti kriteereitä työpaikalle, mutta työnantajalla ei saisi olla juurikaan kriteereitä sille kenet palkkaa.

En tunne enkä usko että kukaan olisi huvikseen mielenterveysongelmallinen tai muuten sen verran vajaa kyvyiltään ettei työssä käynti onnistu.

Ennen kuin huutelette "menkää hoitoon" niin olkaa hyvä ja näyttäkää esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoustöitä saa jokainen ja samoin päiväkotiin pääsee kaikki töihin harjoittelun jälkeen. Wolt-kuskiksi pääsee myös kaikki.

Nyt kun jauhejengi pilasi demarit niin kokoomus kyllä huolehtii että kaikki myös menevät töihin.

Koomuksen vaalilupaus:

Alle 700 euroa kuukaudessa käteen yhdeksän kuukauden työttömyyden jälkeen.

Niin 700e kuussa käteen kaikkien kulujen jälkeen, sehän on 700e enemmän kuin monella töissä käyvällä kun jää vuokran, ruoan ja laskujen jälkeen 0e käteen.

Meillähän on laki, joka sanoo, että työttömälle tulee jäädä "sen ja sen verran" kulujen jälkeen käyttöön, ensin maksetaan tonnin vuokra, sitten laskut, sitten muut ja lopulta annetaan vielä 700e boonus.

Brutto 1400e enkä saa tukia, rahaa jää vuokran ja laskujen jälkeen noin 150e ja sillä pitää syödä, eli ruokien jälkeen tilille kertyy tasan 0e. Ilmeisesti kaikki lait ja turvat koskee vain työttömiä, töissä käyvien pitää vain pärjätä, vaikka eläisi kuinka vaatimattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, sukulaiseni. Tosin ei kyllä ole hakenut eikä saa minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, vaan elää vanhempansa kanssa. Elää siis käytännössä täysin yhteiskunnan ulkopuolella, eikä ole missään kontaktissa oikeastaan kenenkään kanssa. Taustalla koulukiusaamista ja se, että ei pärjännyt lukion jälkeisissä opinnoissaan. Jossain vaiheessa menetti toivonsa ja luovutti täysin.

Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa..en saa tukia ja olen työtön eikä työelämä enää vedä.. lopuinpalamisen jälkeen jouduin ulos työelämästä enkä näe sinne enää paluuta..

Rahattoman tulee vietettyä erakkoelamaa kun autostakin on luovuttu niin ei tule käytyä enää yhtään missään eikä juuri enää edes kiinnosta osallistua mihinkään...päivä kerrallaan mennään.

Toivottavasti löydät jonkun kivan.

Tunnen, montakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sellaisia ihmisiä, jotka ovat todella innokkaita menemään töihin, sitten kun löytyy se täysin heidän vaatimusten mukainen työ. Se, että he eivät ole lähellekään työnantajien toiveiden mukaisia hakijoita ei käynnistä mitään itsensä kehittämisen prosessia esim kouluttautumista, vaan pelkän uhriutumisen ja vihan sekä oikeutuksen jatkaa toisten rahoilla elämistä.

Ja myöskin työyhteisön ja työnantajan sekä esihenkilön pitää olla tietynlainen ja kriteerit täyttävä. Ja sitten kun vaatimukset on sellaisia, että ollaan utopian puolella, niin se antaa oikeutuksen jatkaa tuilla elämistä. Ja jos on ollut töissä viimeksi kauan aikaa sitten tai mielikuva työelämästä on omien vanhempien puheista muodostettu, niin tämän päivän tavanomainen työelämä vaatimuksineen voi tuntua kiusaamiselta tai terveysuhalta. Ja sellaista kai se sitten todellisuudessa onkin, mutta silti tavanomaista tämän päivän työelämää. 

Osuvasti sanoitit tuon ylläolevan.

Niinhän se on, että odotusten ollessa pilvissä täydellisistä työyhteisöä ei löydy.

Kyllä, useammankin.

Semmoinen mystinen ufo- ajatus, että se vika olisikin enemmän työelämässä ja vähemmän yksittäisissä ihmisissä- Meneekö yli käsityskyvyn? Onko teidät ehdollistettu jo niin täydellisesti että pystytte ajattelemaan vain valmiiksi annettujen kaavojen mukaisesti?

Tiedän. Ex-kaverini. 30vuotias nainen, jolla 3 koiraa, 2 kissaa ja yksi lapsi ja joka elää tyytyväisenä kelan rahoilla ja kuvittelee ja vaatii että kelan pitää maksaa hänelle kaikki mahdollinen. Jos kela ei maksa, nysvää rahat exältään tai joltain tapailemaltaan uudelta mieheltä. Mitään ei halua maksaa itte.

Ei halua hakea töitä, koska työelämä on "paskaa!". Ihmetyttää vain mistä tietää että on paskaa kun ei ikinä töisä oo edes ollu 😆😆

Kiva roolimalli tuollanen varmasti lapselleki opettaa että ei kannata tehä töitä 👌

Tunnen. Ensin ei jäänyt tahallaan työttömäksi, mutta on ollut pitkäaikaistyötön (noin 10v) eikä ilmeisesti ole enää halua työelämään. Terveysongelmia on, mutta esim. kassalla työskentelyä ne eivät estäisi. Kyse on pikemminkin nykyään halusta, valittaa kuitenkin silti rahaongelmiaan eikä oikeastaan tee mitään elintapojensa, terveytensä tai elämänsä muuttamiseksi.

Itseni tunnen. En jaksa mennä töihin koska haluan vain harrastella. En kylläkään asu Suomessa enkä nosta tukia. Päivät kuluvat hevosten parissa.

Ymmärrän kyllä että osaa ei kiinnosta tylsät työt. Palkkaus kuntoon niin tekijöitä löytyy kyllä.

Tunnen tai tiedän muutaman joka mieluummin elelee yhteiskunnan tuilla kun ei napostele mennä töihin. 

Toivottavasti joutuvat nyt töihin.

Niitä on paljon, tunnenkin kymmeniä. Syynä vain ja ainoastaan se, ettei siitä työstä, jota saa, makseta tarpeeksi, jotta kannattaisi mennä töihin. Eli koulutus ei riitä työhön, josta maksetaan yli 3000/kk, eikä pienempipalkkainen homma kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen mystinen ufo- ajatus, että se vika olisikin enemmän työelämässä ja vähemmän yksittäisissä ihmisissä- Meneekö yli käsityskyvyn? Onko teidät ehdollistettu jo niin täydellisesti että pystytte ajattelemaan vain valmiiksi annettujen kaavojen mukaisesti?

Miten tuo on toiminut ikinä ihmiskunnan historiassa? "Hei, ettekö tajua että metsästäminen on vaarallista, mä en ainakaan halua. Ai saitteko saalista, no tänne sitten heti kunnon kimpale parasta paistia!" Olosuhteet ei välttämättä ole kivat, mutta riittääkö se perusteluksi heittäytyä muiden taakaksi?

Näitä ketjuja tulee olemaan seuraavat 4 vuotta aika paljon. Kokoomuslaiset arvot ja perisuomalainen kateus syynä.

Tiedän sellaisia työttömiä joita ei vaan kiinnosta mennä töihin, kun tuet on riittävän hyvät. Toki voi olla taustalla myös mielenterveysongelmia, niinkuin usein on. Kuka palkkaa mielenterveyshäiriöisiä, päihdeongelmaisia jne? Että ei se ihan niin vaan mee että kaikki töihin..

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä sosiaalialalla ja voi kyllä näitä riittää. Mitä enemmän katselen niiden menoa niin alkaa usko loppua. Mitään vastuuta ei oteta mistään,ainoa mikä kelpaa on raha ja maksusitoumukset ties mihin.

Kerrotko esimiehesi niin voin käräyttää  asenteellisuutesi`? 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tunnen pari. Toinen liioitteli selkävaivojaan, on ollut sairauslomalla ja ties millä kuntoutuksella jo vuosikausia. On yrittänyt päästä sairauseläkkeelle, ettei tarvitsisi edes esittää hakevansa töitä. Omistaa asunnon, jonka vuokratuloilla elää. 

Toinen ei vaan halua töihin, koska "saa pari sataa enemmän kuin kelasta, en todellakaan herää aikaisin aamulla rehkimään hiki päässä parin satasen takia".  Pakolliset työhakemukset tekee tahallaan niin huonosti, ettei koskaan pääse edes haastatteluun.

Anteeksi nyt vaan, mutta sinä et mitenkään voi tietää toisen selkäkivun laadusta! Toisella voi olla vaikka miten kipeä selkä, mutta sinun korviesi välissä vain kuvittelet tietäväsi, että toinen valehtelee. Oikeasti et voi saada asiasta varmuutta, koska et voi käydä toisen kehossa tuntemassa, miltä hänen selkäkipunsa tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen mystinen ufo- ajatus, että se vika olisikin enemmän työelämässä ja vähemmän yksittäisissä ihmisissä- Meneekö yli käsityskyvyn? Onko teidät ehdollistettu jo niin täydellisesti että pystytte ajattelemaan vain valmiiksi annettujen kaavojen mukaisesti?

Miten tuo on toiminut ikinä ihmiskunnan historiassa? "Hei, ettekö tajua että metsästäminen on vaarallista, mä en ainakaan halua. Ai saitteko saalista, no tänne sitten heti kunnon kimpale parasta paistia!" Olosuhteet ei välttämättä ole kivat, mutta riittääkö se perusteluksi heittäytyä muiden taakaksi?

Huoh. Olisiko niin, että koko työelämä ja työn teko on aivan täysin erilaista kuin ennen wanhaan? Ja jos oikein pitkälle mennään metsästäjä-keräilijöiden elämään, niin eivät he kovin paljoa töitä tee. Nelisen tuntia per päivä ja sitten se on siinä. Lopun ajan voi seurustella ihmisten kanssa, leikkiä jne.