Tunnetteko ihmistä, joka oikeasti vain loisisi kotona, eikä omasta päätöksestään mene töihin?
Tunnen kyllä muutamia työttömiä, mutta kukaan heistä ei ole sellainen työtön, joka vain omasta tahdostaan ja välttämättä haluaisi olla työtön ja jotenkin nauttisi kotona olemisesta. Kaikilla on työttömyyteen muita syitä: irtisanottu konkurssin takia ja ikää kohta 60, ei enää saa töitä iän ja fyysisen kunnon takia tai mielenterveysongelmia ja totaalinen loppuunpalaminen edellisessä työssä, ei ole työkykyinen ainakaan täysipäiväiseen työhön tällä hetkellä.
Onko sellaisia "loisin kotona ja rahat juoksee, en vaan jaksa mennä töihin" -ihmisiä oikeasti olemassa?
Kommentit (219)
Tunnen montakin. Kaikilla yksi suuri ongelma eli alkoholi.
Periaatteessa joo mut toisaalta ei. Näillä kaikilla on kyllä päihdeongelmaa niin olisiko niistä edes töihin. Eikä mitään pientä vaan deliriumia, luottotiedottomaksi juomista ja jatkuvasti päivystyksessä hampaat irti -tyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen töitä sosiaalialalla ja voi kyllä näitä riittää. Mitä enemmän katselen niiden menoa niin alkaa usko loppua. Mitään vastuuta ei oteta mistään,ainoa mikä kelpaa on raha ja maksusitoumukset ties mihin.
Kerrotko esimiehesi niin voin käräyttää asenteellisuutesi`?
Mitäs väärää tuossa on, jos mielipiteet eivät vaikuta työhön ja asiakkaiden kohteluun? Kyllähän tuollaisen näkeminen vaikuttaa väkisinkin omaan ajattelutapaan, tietäisitpä kuinka moni poliisi väheksyy esim. juoppoja. Eihän se oikein ole, mutta jos 90 % työstä on negatiivista ja asiakkaat samaa massaa, niin väitätkö positiivisuuden säilyvän?
- eri
Tunnen. Taiteellinen nuori mies joka halusi elokuvaohjaajaksi mutta ei tehnyt tikkua ristiin asian eteen. Ymmärtääkseni hän kantaa kaunaa yhteiskunnalle siitä ettei häntä ymmärretä. Hän elää "anarkistina" eli käytännössä suurimman osan vuodesta sossun rahoilla. Kesäisin saattaa vähän tehdä rentoja taidejuttuja, esim. toimia avustajana kesäteatterissa.
Minä loisin kotona kun en saa töitä. Työttömyyttä takana pari vuotta. Ikää 60, pitkä työura takana asiantuntija tehtävissä, osaamista vaikka muille jakaa. Ei vaan löydy työtä. Olen laittanut satoja hakemuksia ja soitellut firmoihin, vastauksiakaan ei tule. Aika kuluu koiran kanssa ulkoillessa. Vituttaa kuunnella kun joku sanoo, että "kyllä tekevälle töitä löytyy". Voisin aina läsäyttää kasvoille. Muutama vuosi eläkkeelle, sen jälkeen good bye, tämä lähtee lämpöiseen loisimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoustöitä saa jokainen ja samoin päiväkotiin pääsee kaikki töihin harjoittelun jälkeen. Wolt-kuskiksi pääsee myös kaikki.
Nyt kun jauhejengi pilasi demarit niin kokoomus kyllä huolehtii että kaikki myös menevät töihin.
Koomuksen vaalilupaus:
Alle 700 euroa kuukaudessa käteen yhdeksän kuukauden työttömyyden jälkeen.
Niin 700e kuussa käteen kaikkien kulujen jälkeen, sehän on 700e enemmän kuin monella töissä käyvällä kun jää vuokran, ruoan ja laskujen jälkeen 0e käteen.
Meillähän on laki, joka sanoo, että työttömälle tulee jäädä "sen ja sen verran" kulujen jälkeen käyttöön, ensin maksetaan tonnin vuokra, sitten laskut, sitten muut ja lopulta annetaan vielä 700e boonus.
Mulla jää yh:na kaikkien kulujen jälkeen 700 käteen kuussa. Siitä sitten ostetaan itselle ja lapsille ruoka, lasten kengät ym. Palkka on 5000.
Tunnen useita. Mutta olen todennut heille, että ei ole mitään mistä keskustella heidän kanssaan. Eikä enää ole tavattu.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Taiteellinen nuori mies joka halusi elokuvaohjaajaksi mutta ei tehnyt tikkua ristiin asian eteen. Ymmärtääkseni hän kantaa kaunaa yhteiskunnalle siitä ettei häntä ymmärretä. Hän elää "anarkistina" eli käytännössä suurimman osan vuodesta sossun rahoilla. Kesäisin saattaa vähän tehdä rentoja taidejuttuja, esim. toimia avustajana kesäteatterissa.
On noita loisanarkisteja minunkin suvussani molemmissa haaroissa. En pidä yhteyttä.
Esim. minä, mutta en elä tukien varassa.
Olen sellainen työtön. Kyllästyin työn hakemiseen joten en ole hakenut vuoteen töitä. Ihan turha lähetellä hakemuksia koska eivät kutsu töitä tekemään. Työkkärissä on mun tiedot jos haluavat joskus palkata minut mutta minä en töitä hae. En ole ollut nirso töiden suhteen sillä olen tehnyt kaikenlaista kuten raksahommaa , puutarhahommia, talkkarin töitä, tapahtumien rakentelua... Nykyään ei vaan kelpaa mihinkään.
Tunnen useammankin. Yksi näistä on omien sanojensa mukaan kyormittunut, ettei pää kestä työn tekoa. Kuitenkin tekee kevyttä työtö pari tuntia viikossa jonkun sossupajan kautta ja saa tukensa korotettuna, ja lisäksi tekee niitä samoja hommia sitten myös pimeesti.
Ongelma onkin ettei pää kestä verojen maksua.
Kyllä niiltä kaikilta loisijoiltakin tekosyyt löytyy.
Meille hakee joka työpaikkahaussa viisi sellaista, jotka ovat selvästi hakeneet mahdollisimman kauas omalta alaltaan, ettei vaan saa töitä. Tyyliin, varastomies hakee lääkärin paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, montakin.
Missä piireissä sä oikein pyörit? Itse tunnen useita työttömiä, ja kaikki heistä haluavat töitä.
Mä taidan olla tuommoinen.
Kävin töissä reilu pari vuotta ja irtisanouduin viime syksynä. Sitä ennen olin työttömänä myös. Vähän sykleissä mennyt nämä duunin teot.
Mä olen paljon onnellisempi näin ilman ulkoapäin saneltua säännöllisyyttä
Elän suht vaatimattomasti. Omassa mummon mökissäni pkseudun takamailla. Kotoilen ja kasvatan sapuskani. Tähän muutin n. 6 vuotta sitten.
Perintöä ja rahavoitto on mahdollistanut sijoituksia ja säästöjä. Olen taloudellisesti itsenäinen.
Kaverit tuossa puhu, että miksen ota työttömyyskorvauksia. Nekin voisi säästää. Karenssit sitten vaan välillä yms.
En ole innostunut tuosta. Onhan siitä vaivan näköä jonkin verran.
Lapsia kaksi lukiolaista. Asuvat isällään Helsingissä. Helpommat kulut ja kaikki on lähellä. Tavataan viikottain.
Terveenä olen saanut kulkea. Mieleltänikin, kun kuuntelen itseäni.
N44
Vierailija kirjoitti:
Meille hakee joka työpaikkahaussa viisi sellaista, jotka ovat selvästi hakeneet mahdollisimman kauas omalta alaltaan, ettei vaan saa töitä. Tyyliin, varastomies hakee lääkärin paikkaa.
Ei ole aina kiinni siitä, ettei haluaisi töitä, mutta joka kuukausi ei välttämättä ole neljää paikkaa tarjolla omalta alalta, eikä liippaa edes läheltä omaa työkokemusta. Voihan se haettu työpaikka olla myös kiinnostuksenkohde, vaikka kokemusta ei olisi. Oletan kuitenkin, että et ole lääkärikeskuksen rekryhenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen töitä sosiaalialalla ja voi kyllä näitä riittää. Mitä enemmän katselen niiden menoa niin alkaa usko loppua. Mitään vastuuta ei oteta mistään,ainoa mikä kelpaa on raha ja maksusitoumukset ties mihin.
Kerrotko esimiehesi niin voin käräyttää asenteellisuutesi`?
Arvelet, että esimiehellä joka toimii sosiaalialalla, olisi tästä asiasta erilaiset havainnot?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kolmekymppisen naisen, joka jätti koulun pelkkään peruskouluun ja on edelleen työttömänä kotona, omasta tahdostaan. Ei halua opiskella eikä tehdä töitä, vaan olla kotona pelaamassa pleikkaria ja katsomassa animea. Usein sosiaalisessa mediassa raivoaa kun yhteiskunta ei anna enemmän rahaa, ja että ainoa asia mitä köyhä tarvitsee on iso tukku rahaa puhtaana käteen (ei siis mitään ruokajakelua tms). Koskaan ei ole kokenut mitään velvoitetta tehdä oman tilanteensa eteen mitään vaan oikeasti kokee, että yhteiskunnan täytyy hänelle tarjota kaikkea loputtomiin.
No aika vähemmistössä tällaiset. Kuuluisi johonkin kuntouttavan piiriin tai sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen mystinen ufo- ajatus, että se vika olisikin enemmän työelämässä ja vähemmän yksittäisissä ihmisissä- Meneekö yli käsityskyvyn? Onko teidät ehdollistettu jo niin täydellisesti että pystytte ajattelemaan vain valmiiksi annettujen kaavojen mukaisesti?
Miten tuo on toiminut ikinä ihmiskunnan historiassa? "Hei, ettekö tajua että metsästäminen on vaarallista, mä en ainakaan halua. Ai saitteko saalista, no tänne sitten heti kunnon kimpale parasta paistia!" Olosuhteet ei välttämättä ole kivat, mutta riittääkö se perusteluksi heittäytyä muiden taakaksi?
Veikkaan vain että työelämän arvot ovat paljon kieroutuneemmat kuin pystyt ajattelemaan. Ajattele enemmän!
Sori, en ehdi. Mun täytyy elättää sut ja mut.
Veikkaan vain että työelämän arvot ovat paljon kieroutuneemmat kuin pystyt ajattelemaan. Ajattele enemmän!