Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmistä, joka oikeasti vain loisisi kotona, eikä omasta päätöksestään mene töihin?
03.04.2023 |
Tunnen kyllä muutamia työttömiä, mutta kukaan heistä ei ole sellainen työtön, joka vain omasta tahdostaan ja välttämättä haluaisi olla työtön ja jotenkin nauttisi kotona olemisesta. Kaikilla on työttömyyteen muita syitä: irtisanottu konkurssin takia ja ikää kohta 60, ei enää saa töitä iän ja fyysisen kunnon takia tai mielenterveysongelmia ja totaalinen loppuunpalaminen edellisessä työssä, ei ole työkykyinen ainakaan täysipäiväiseen työhön tällä hetkellä.
Onko sellaisia "loisin kotona ja rahat juoksee, en vaan jaksa mennä töihin" -ihmisiä oikeasti olemassa?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni. On ihan kouluttautunut tyyppi, mutta oman alan töitä ei löydy. Mikään muu ei kelpaa, ja äidin nurkissa on hyvä pyöriä. Ei suostu muuttamaan toiselle paikkakunnalle töiden perässä. Ei suostu tekemään mitään muuta samalla kun hakisi oman alansa töitä.
Ihmisillä on yleensä aika realistinen käsitys siitä, millaiseen työhön he kykenevät pidemmän päälle. Ja jos alkaa tekemään muita hommia, on hyvin vaikea nykyisin päästä sille alkuperäiselle alalle. Rahan takia moni tietysti tekee, mutta silloin se enemmänkin pyritään salaamaan, ei todellakaan ole mikään meriitti.
Jos odottelee töitä siltä omalta alalta niin aika nopeasti se koulussa hankittu ns. osaaminen vanhenee. Kun tekee edes jotain töitä, on näyttö ainakin työkykyisyydestä. Ja saattaapi jopa kertyä niitä tuttuja, joiden kautta saa vinkkiä muista mahdollisuuksista.
Kouluttautumalla kovin spesifille alalle ja asumalla sopivasti, voi ihan itse tehdä itsestään työttömän. Jos kouluttautuu ammattiballeriinaksi, niin kannattaa suunnitella asuvansa sellaisella paikkakunnalla, missä työmahdollisuuksia on. Moni vain ajattelee asian niin, että ihmisellä on oikeus asua missä haluaa ja yrittäjän/yhteiskunnan on velvollisuus järjestää hänelle töitä siihen kävelymatkan päähän. Sitten näille joudutaan maksamaan korvausta työttömyydestä, jonka ovat ihan itse omilla valinnoillaan aiheuttaneet. Onko sekään asiallista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään joka tahallaan välttelisi töitä. Tunnen kyllä ihmisiä jotka haluaisivat saada työstään sellaisen palkan ettei tarvitsisi valtion tukea elämiseen. Sen raja menee varmaankin siellä 2500€ kohdalla (brutto) Työstä kuitenkin pitäisi mielestäni jäädä käteen enemmän kuin siitä koituu kustannuksia. Ja mielellään edes vähän säästöön. Mielestäni aika loogista. Eikä tässä kaikessa ole kyse tukien suuresta määrästä vaan palkkojen pienuudesta verrattuna elinkustannuksiin.
Kyllä näitä mun asiakkaissa on valitettavan paljon. T. Työkkärin täti
Naapurini 49v lastentarhaopettaja. Sanoi itsnsä irti vakituisesta työpaikasta viisi vuotta sitten, kun saivat maksettua asuntolainansa loppuun. Ei muka saa töitä vaikka joka lastentarhaan hakenut.
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään joka tahallaan välttelisi töitä. Tunnen kyllä ihmisiä jotka haluaisivat saada työstään sellaisen palkan ettei tarvitsisi valtion tukea elämiseen. Sen raja menee varmaankin siellä 2500€ kohdalla (brutto) Työstä kuitenkin pitäisi mielestäni jäädä käteen enemmän kuin siitä koituu kustannuksia. Ja mielellään edes vähän säästöön. Mielestäni aika loogista. Eikä tässä kaikessa ole kyse tukien suuresta määrästä vaan palkkojen pienuudesta verrattuna elinkustannuksiin.
Ihmisten pitäisi suhteuttaa se oma elintaso sen mukaan, mihin on varaa. Asumistuet mahdollistavat kalliimman asumisen, kuin tosiasiassa on taloudellisia edellytyksiä. Nyt moni erehtyi myös nollakorkojen innostamana laittamaan +600 tonnin omakotitalon, mitä nyt yritetään kaupata pois. Näyttävät siirtyvän vain välittäjältä toiselle, kun kauppa ei korkojen muutoksen myötä enää käy.
Eletään suu säkkiä myöten. Se on monelta unohtunut. Ihmiset pitävät monia asioita perusoikeutena, vaikka ilman pärjää ihan hyvin. Yhtenä esimerkkinä suoratoistopalvelut, joihin helposti saa satasen menemään per kk, kun varmuuden vuoksi otetaan kaikki mahdolliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Less is more ajattelulla ahneuden sijaan ja elämä hymyilee.
Tyhjän saa tekemättäkin
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te tiedätte kaikenlaiseten ystävien, tuttavien, sukulaisten ja naapurien työnhaut yms.? Oikeastkoi ne suostuu tekemään teille tiliä niistä? Ihmettelen.
En tunne yhtään suoranaisesti sellaista työtöntä, joka ei haluaisi mennä töihin. Mutta tiedän kyllä pari nuorta, jotka ovat jotenkin niin avuttomia, etteivät vaan pärjää töissä. Todennäköisesti toisella on myös jotain mielenterveydellisiä ongelmia.
Lisäksi muutaman tiedän, jotka eivät mene ihan mihin tahansa töihin. Esim. taatusti pääsisivät kaupankassalle osa-aikaiseksi, mutta etsivät mieluummin kokoaikaista toimistotyötä. Voin myöntää, että olin itsekin tällainen, tosin siitä on jo kymmenen vuotta. Onneksi onnistuin nopeasti löytämään paikan kirjanpitotoimistosta. En enää muista millä nimellä sitä silloin kutsuttiin, nykyään varmaan olisi työkokeiluna, eli sain päivärahaa ja työnantajan ei tarvinnut maksaa mitää. Tuon työkokemuksen ansiosta pääsinkin seuraavaan paikkaan vakituiseksi ja siellä olen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kolme naista. Yksi heistä tosin taitaa olla jo eläkeiässä, mutta nuorempana aina oli työpaikassa jotain vikaa ja lopetti ennen kuin pääsi edes kunnolla alkuun. Ei halunnut käydä töissä, kun mieskään ei käynyt (oli sairauseläkkeellä)
Sitten on kaksi 35-40 v sisarusta, joiden mielestä on tärkeämpää lähteä Japaniin katsomaan kirsikankukkia kuin ottaa vastaan tarjottu työ. Näitä vastaavia syitä löytyi aina. Jos muuta ei keksinyt, niin ei ollut autoa, jolla töihin menisi. Bussi kuitenkin kulki usein kotiovelta työpaikan ovelle. Kumpikaan ei ole koskaan ollut töissä ja opiskelut vähän vaiheessa edelleen.
Olenhan minäkin ollut joskus työttömänä, mutta parin kohdalla ilmoittauduin vuokrafirmaan, jonka kautta sain keikkatöitä ja lopulta työllistyin yhteen ketjuun, jonka toisessa paikassa olin ollut keikkatyössä. Olin kuulemma saanut hyvät suositukset keikkatyöpaikan esimieheltä.
No siis minä olen juuri sellainen, mutta en nosta sosiaalitukia vaan puoliso elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni poika. Ei kiinnosta työnteko, ei kiinnostanut koulukaan. Nyt on 26-v ja asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa josta käsittääkseni joskus makselee jotain kun jaksaa ja viitsii. Pitkäaikaisessa ansiotyössä ei ole koskaan ollut. Pari kertaa yritteli mutta aina oli joku ongelma työnantajan kanssa. En tiedä elääkö jollain tuilla mutta joskus pelaa ammatikseen jotain tietokonejuttuja. Saa sitten rahaakin siitä. Pari vuotta sitten oli oikein lehdessäkin juttu kun tienasi useita kymppitonneja joten varmaan sitten elää niillä rahoilla vielä. Sitä en tiedä miten verottaja noihin tuloihin suhtautuu jos joukkue johon kuuluu, onkin amerikkalainen? Sisareni pitää poikaa matemaattisena nerona, joka on vain väärinymmärretty ja joka odottaa jotain suurta tilaisuutta. Totta tuossa on, että poika oli tosi hyvä matikassa koulussa mutta mitä se hyödyttää jos kouluun ei lopulta viitsi mennä kun mikään muu ei oikein huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Mutta tunnen myös erittäin työhaluisia, ja ahkeria ja kaikkensa työnantajan eteen tekeviä, jotka eivät vaan saa töitä. Että toisaalta ihan sama, ehkä nuo haluttomatkaan eivät saisi töitä. Tai luultavasti eivät saisi.
Varmaan sellaisia kiinnostaa enemmän, joilla perhettä, pieni/pieniä lapsia eli tekemistä. Sinkkuja harvemmin, koska ketä kiinnostaisi lorvia kotona, jossa ei sinänsä ole mitään tekemistä. Ja riippuuhan se koulutuksesta, kunnianhimosta, halusta kehittää itseään, tienata omaisuutta, maksaa lainaa/lainoja. En tunne ketään.
Vierailija kirjoitti:
No siis minä olen juuri sellainen, mutta en nosta sosiaalitukia vaan puoliso elättää.
Kenen puoliso haluaa elättää??
En ketään sellaista joka saisi töitä jos hakisi. Päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat on yleensä syynä siihen että on "en haluaiskaa töihin"-asenne. Ikävä kyllä on aika paljon ihmisiä, joita ei kukaan palkkaisi, vaikka olisi viimeinen työnhakija. Siinä kävisi niin, että työnantaja kohauttaisi olkapäitään, että jaha, ei enää ole työntekijöitä, no pitää pärjätä ilman.
Kyllä tunnen useita. Yleensä kyse ei ole niinkään siitä, etteivät haluaisi mitään töitä - eivät vain halua niitä töitä mitä saisivat eivätkä laita tikkuakaan ristiin sen vuoksi että saisivat niitä töitä mitä haluavat. Tai sitten vaan hyödyntävät systeemiä muulla tapaa.
Esimerkki 1: Noin 28 vuotias nyt 4 vuotiaan lapsen äiti. Kouluttautui kosmetologiksi oletettavasti siksi että häntä kiinnostaa ulkonäkö ja meikkaaminen mutta hän on oikeasti ihan liian hienohelma koskemaan mitään vanhusten ihoa tai tekemään jalkahoitoja, joten ei suostu niitä hommia tekemään. Uskon hänen unelmoivan siististä sisätyöstä, josta maksetaan hyvähköä palkkaa mutta en pidä kovin todennäköisenä että hän niitä saa. Osaa olla edustava ja miellyttävä mutta ei siedä epämukavuutta eikä vaivannäköä.
Esimerkki 2: Nyt 33 vuotias nainen, myöskin kouluttautui kosmetologiksi kun häntä kiinnosti ulkonäkö ja meikkaaminen. Sellainen biletyyppi jota ei varmasti kiinnosta kosketella muiden ihoa. Biletti ja matkusteli n. 25 vuotiaaksi asti, oli poikkeuksellisen kaunis nainen, nykyään huumeongelmainen työtön. Varmasti haluaisi tehdä jotakin siistiä sisätyötä, joka maksaa hyvin, mutta en usko kenenkään palkkaavan häntä sellaiseen.
Esimerkki 3: Miehen veli on kyllä periaattessa työssäkäyvä mutta hyödyntää aina ansiosidonnaiset täysin. Ollut meidän 3,5 v suhteen aikana nyt kahdesti ansiosidonnaisella. Edellisellä kerralla sai heti töitä kun sitä haki ja vielä ihan hyvällä palkalla mutta hän halusi nyt vaan olla puolitoista vuotta kotona. Nyt hän on taas ansiosidonnaisella ja äiti sekä veli painostaa etsimään töitä, en tiedä onko yrittänyt.
Esimerkki 4: On tavallaan töissä mutta ainakin puolet vuodesta saikulla syystä tai toisesta. Saikut johtuu mt-ongelmista, jotka johtuu hänen toistuvista epäonnisista miessuhteista. Hankkii aina uuden hullun edellisen lähdettyä. Varmaan ihan hyvä työntekijä silloin kun on töissä mutta ei häpeile laittaa instaan kuvia lomamatkoistaan ja bilettämisestä saikkujensa aikana.
Itseni🙈Nyt olen hoitovapaalla ja teen joka vko n.2h töitä..näin toivoisin jatkavani lopun elämää, mutta pelkään, että työkkärille ei riitä tuo parin tunnin työaika🙈Päätyöni on ollut hoitoalalla enkä tosiaan haluaisi sinne enää mennä koskaan, enkä jaksa uudelleen kouluttautua..haluaisin vaan olla lopun elämää kotona ja silloin tällöin tehdä tuon pari tuntia.