Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!
03.04.2023 |
...Ja mielellään kantakaupungista tai vähintään 5 km säteellä ytimestä.
Miksei nykynuorelle kelpaa solukämppä tai yhteisöllinen kimppakämppä?
Pakko saada yksiö, eikä HOASin tms. yksiöitä riitä kuin muutamille. Sitten on pakko vuokrata 800-900 euron yksiö Töölöstä tai Kalliosta. HOASin soluissa asuvat enää ulkomaalaiset opiskelijat.
Nyt opiskelijat ovat kauhuissaan, että heidän asumistukensa muutetaan takaisin vanhaan malliin, eikä esimerkiksi kesäajalta saisi enää asumistukea.
Mitä mieltä olette tästä, ovatko opiskelijat tottuneet liian hyvään?
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Suomeen pitäisi saada samanlaisia dormeja, kuin USA:ssa. Eli soluhuoneita vaikka kerroksen täydeltä, ja koko kerroksen asukkailla yhteisesti käytettävät kylppärit, toki lukittavilla ovilla.
Mutta siihen päälle rakennettaisiin kunnolliset ja kivat yhteistilat: hienot yhteiskeittiöt, yhteiset hengailutilat, tarvittaessa esim. yhteisjääkaapit, jossa jokaisella olisi lukittava lokero.
Uskoisin, että yhteisöllinen yhteisasumiselämä tekisi positiivisen vaikutuksen monien opiskelijoiden elämään.
Vastahan medioissa on uutisoitu, että juuri OPISKELIJAT kärsivät YKSINÄISYYDESTÄ.
Jos palattaisiin esim. soluasuntoihin tai ihan oikeasti annettaisiin vaihtoehdoksi asua viihtyisässä ja laadukkaassa dormissa / yhteisöasunnossa, olisin aivan varma, että yksinäisyys vähenisi.
Opiskeluelämään pitäisi saada lisää yhteisöllisyyttä, koska tuolloin opitut sosiaaliset taidot ja sosiaaliset suhteet kantavat pitkälle. Yhteisöllisyys vähentäisi koettua yksinäisyyttä aivan varmasti.
Kuka ne yhteiset tilat siellä siivoaa, ne opiskelijatko? Käytännössä se menee niin, että osa elää siististi ja osa sotkee. Sitten siivous jää parin ihmisen harteille. Ne laiskat sotkijat muistaa opiskeluajan asumisen mukavana, ne siivoamaan joutuneet eivät.
Miten nämä nuoret pystyvät sitten elämään edes parisuhteessa kun ei voi/osata avata suuta siivottomuudesta ja ahdistustaan kaikenlaisesta? Tämä keskustelu haiskahtaa vahvasti vuokranantajien pelolta, että asumistukeen tulee muutos.
Miksi tällä palstalla on niin usein aloituksia, miten nainen on eron partaalla, kun mies on suhteessa vapaamatkustaja eikä suostu siivoamaan edes omia jälkiään? Onko vika silloin sen sotkijan vai sen toisen, joka joutuu siivoamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?
Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.
Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.
Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.
Miten pakotat sen sotkijan siivoamaan? Saako häntä lyödä?
Sosiaalisiin taitoihin kuuluu yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ja niiden noudattaminen, sekä asioista keskustelu ja palaverit.
Tuollaiselle lyömistä ehdottavalle ihmiselle puoli vuotta yhteisöasunnossa/kommuunissa elämistä tekisi oikein hyvää ja kasvattaisi sosiaalisia taitoja, joista selkeästi on puutetta.
Kysyn uudestaan, miten sen sotkijan saa siivoamaan, jos hän ei tahdo?
Keskustelemalla, puhumalla kärsivällisesti. Tekemällä itse oma osansa, ja viestimällä selkeästi, että sotkujen siivoamatta jättäminen ei ole OK.
Olen asunut sotkijan kanssa solussa, joten tuttua on. Saimme hänet toisen kämppiksen kanssa kyllä tekemään osansa; ei hän tahallaan sotkenut - äärimmäisen harva toimii niin - mutta aloitekyky sotkujen siivoamiseen oli vain huono.
Pistimme hänet siivoamaan sotkunsa, mutta kärsivällistä lähestymistapaa se vaati, samoin hiukan aikaa ja pelisilmää.
Toinen sanoo joojoo, kyllä mä siivoan, mutta en nyt. Sitten häipyy paikalta ja tulee illalla takaisin. Eli miten pakotat, kun puheella ei ole vaikutusta eikä saa lyödä?
Aloittaa vaikka sunnuntaiaamuna klo 07:30 rytmikkään koputuksen kämppiksen ovelle, samalla toistellen "sii-vo-a-maan, sii-vo-a-maan". Esimerkiksi näin itse toimin.
Muutaman kerran herättelimme tätä kämppistä näissä merkeissä sunnuntaiaamuisin. Lopulta meni viesti perille ja siistiä tuli. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että olisimme tällaisilla toimilla savustaneet kämppiksen ulos.
Teimme myös toisen kämppiksen kanssa selväksi tälle kolmannelle, että mistä tahansa väkivallanteosta teemme rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Terveiset Keski-Euroopasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.
Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap
Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.
Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu.
Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?
Ääritapaukset ovat harvinaisia, ja ääritapauksissa voi esim. vaihtaa asuntoa, mutta ei näitä usein vastaan tule. Itse sanoisin pitkällä kokemuksella, että positiiviset puolet ovat suurempia kuin negatiiviset, ja opiskeluaikainen asuminen tällä tavalla huomattavasti edullisempaa.
Opiskelijoiden vuokrayhtiön toiminta ei lähde opiskelijoiden edullisemmasta asumismuodosta, vaan vuokratuotannon kannattavuudesta ja miten rakennuksen arvo säilyy ja sille saadaan hyvä tuotto. Soluasunnot olivat historiaa jo 2000-luvun alussa.
Nyt kyllä puhut höpöjä, aloitin opiskelut pääkaupunkiseudulla 2002 ja silloin lähes kaikki paitsi piakkoin valmistumassa olevat asui soluissa. Yksiötä ei edes saanut hakea ennen kuin oli asunut solussa, perheelliset sitten poikkeuksena. Osa jopa jakoi saman huoneen toisen satunnaisen opiskelijan kanssa, se olisi ollut jo vähän liikaa minullekin, onneksi ei tarvinnut. Epäsosiaalisena ja todella ujona en traumatisoitunut vuosien soluasumisesta, jälkikäteen ajatellen se teki minulle hyvää. Ymmärrän yksiöiden suosion mutta tätä solujen kuvailua maanpäällisenä helvettinä ja ihmisoikeusrikkomuksena en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Totta Suomessa pidetään ensin 5 välivuotta ja aletaan opiskella vasta sitten kun ollaan jo lapsentekoiässä.
Olen asunut Saksassa ja siellä opiskelijat asuivat Wohngemeinschafteissa tai opiskelija-asuntoloissa tai kotona vanhempiensa luona. Ei siellä juuri kukaan missään yksiössä asunut, koska töissä käymiseen ei ollut edes aikaa, sillä opiskelijat vaativat siellä muutakin kuin käsienheiluttelua.
Ihan olen 27v ja mulla on siis taaperoikäinen lapsi sekä 7 vuoden suhde takana. Kävin myöskin opintojen ohella töissä ja opintojen keskiarvo oli 4,5.
Itketään miksei Suomessa hankita lapsia mutta sitten vaaditaan että ihminen elää kuin lapsi mahdollisimman pitkään.
Ooh, oletpa täydellinen ja onnistunut kansalainen. Kaikki sujunut kuin mallioppikirjan mukaan, joten täytyyhän muillakin mennä niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teki kyllä soluasuminen hallaa opiskeluille. Keskellä viikkoa bilettävät kämppikset ja naapurit pitivät hereillä tenttipäivää edeltävänä yönä, paskaiset tiskit jätettiin mulle siivottavaksi, vessa aina varattu kun oli kiire ja muutenkin kaikki oli vaikeaa. Voimavarat eivät olisi riittäneet töissäkäyntiin opintojen ohella.
Hohhoijaa. Tämä lause toistunut alkusivuilla jo. Miten ne tämän päivän nelikymppiset ovat selvinneet soluasumistraumoistaan ilman KELA-korvauksia? Ja perustaneet perheitä? Maksakaa yksiönne itse kermatakamukset.
Ehkä siksi että me nelikymppiset olimme ikäluokkaa joka oli pääpiirteittäin vielä fiksua ja filmaattista. Ei ollut räjähdysmäisesti kasvaneita mt-ongelmia, erilaisia kirjaindiagnooseja joka toisella, levottomuutta, aggressiota ja ties mitä käytöshäiriöitä. Oli helppoa ja turvallistakin muuttaa soluun, kun vastassa oli toinen samanlainen hyvin käyttäytyvä ja ennakoitava ikätoveri. Nykyään ei mene enää samalla tavalla. Jos olisin äiti en välttämättä haluaisi, että jälkikasvu lähtee uhkapelaamaan yhteisasumisella ventovieraan kanssa. Hyvä kaveri on asia erikseen.
Tämä on kyllä totta.
Tosin oli omanikäisissäni (nyt olen 40+) jo tuolloin 2000-luvun alussa selkeästi havaittavissa erilaisia ongelmia, mutta ei niitä kovin usein vielä diagnosoitu. Oli omalla kämppiksellänikin selkeästi MT-ongelmia, ja hän saikin diagnoosin myöhemmin. Pärjäsimme kuitenkin hänen kanssaan.
Yksi asia on nykyään ainakin selvää: erilaisuutta ei SIEDETÄ. Nykyään erilaisuus hyväksytään, ja kaikki kirjaindiagnoosit ym. ovat OK - tasan tarkkaan niin kauan, kun ei tarvitse esimerkiksi tällaisen ihmisen kanssa asua ja elää.
Itse opin soluasumisen aikana juuri sietämään erilaisuutta ja kohtaamaan aidosti sellaiset ihmiset, joilla ei ole kaikki muumit välttämättä kanootissa. Pitkää pinnaa se vaati. En silti kokenut oloani uhatuksi, välillä vähän epämukavaksi, mutta siihenkin tuli sietokykyä. Myös puolisoni asui soluasunnossa noin puolitoista vuotta kahteen eri otteeseen, ja samanlaisia kokemuksia oli hänelläkin.
Mutta kaikki tuo mielestäni kuitenkin kasvatti ja antoi itselleni taitoja, ja sitä kuuluisaa resilienssia sellaisiin tilanteisiin, kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä.
Juuri näin. Tämänkin keskustelun ovat täyttäneet pumpuliin lapsensa kasvattaneet vanhemmat, jotka pelottelevat toisiaan elämällä ja vuokranantajat, jotka mielellään lisäävät pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites nyt niin moni köyhä opiskelija onkin bilettävä liitäjä? Millä rahalla ja ajalla kun ne opiskelukin venyy ja venyy kun ei ole aikaa (ja rahaa) opiskella? Pääsykokeet ja testit kouluihin niin vaikeita mutta joka solussa on joku psykoosijoukko? Naapurisolussakin ihan oksennettu! Ihan naapurissa, voi voi. Arvotaloyksiöissähän naapurit eivät oksentele....
Samassa solussa voi olla kaksi kunnollista ja yksi pikavipeillä juhliva metelöijä. Se yksi pilaa monen muun elämisen ja opiskelun, mutta eroonkaan siitä ei pääse.
Miksi elämäntapaloisille maksetaan KAIKKI vuoden ympäri ja vuodesta toiseen? Opiskelijat opiskelevat, käyvät töissä, ottavat lainaa ja joutuisivat vielä asumaan solussa, missä elämänmeno on mitä on. Vapaamatkustajat, jotka eivät eläissään ole juurikaan laittaneet rikkaa ristiin, saavat kyllä täyden ylläpidon vaikka loppuelämäksi, tietenkin yksiössä tai kaksiossa, tai jos kyseessä on tyypillinen Jouluapua-perhe, sitten isommassa asunnossa. Siis näitä "koskaan ei ole töissä oltu mutta jouluna syntyy seitsemäs lapsi".
Työssäkäyvät eivät ehdi opiskella, mutta opiskelijoiden pitää jaksaa ja ehtiä käydä töissä ja vielä valmistuakin ajoissa. Sitten alkaa lainanmaksu.
Jos heiltä lähtee vielä asumistukikin, sitten joutaa lähteä kaikilta muiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva asua solukämpässä kun kämppis syö sun ruuat, ei siivoa, olet allerginen sen kissalle astmasi kanssa, ruuat pitää säilytää omassa huonessa, kukaan ei siivoa paitsi sinä, kämppikset pitää bileitä kun yrität opiskella, tuntematon voi olla vaarallinen, varas tai väkivaltainen yms.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoille pitää olla lasitettu parveke, poreamme, infrapunasauna ja sähköauton latauspaikka. Keskivertoduunareilla ei ole varaa valita asuntoaan noilla kriteereillä, jos meinaa jossain asua.
Ei ole vihapuheella äärtä eikä rajaa. Et ole varmaan ikinä edes käynyt opiskelijatalossa, kun et tiedä että niiden yksiöt ovat niin perus kuin olla voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveiset Keski-Euroopasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.
Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap
Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.
Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu.
Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?
Ääritapaukset ovat harvinaisia, ja ääritapauksissa voi esim. vaihtaa asuntoa, mutta ei näitä usein vastaan tule. Itse sanoisin pitkällä kokemuksella, että positiiviset puolet ovat suurempia kuin negatiiviset, ja opiskeluaikainen asuminen tällä tavalla huomattavasti edullisempaa.
Opiskelijoiden vuokrayhtiön toiminta ei lähde opiskelijoiden edullisemmasta asumismuodosta, vaan vuokratuotannon kannattavuudesta ja miten rakennuksen arvo säilyy ja sille saadaan hyvä tuotto. Soluasunnot olivat historiaa jo 2000-luvun alussa.
Nyt kyllä puhut höpöjä, aloitin opiskelut pääkaupunkiseudulla 2002 ja silloin lähes kaikki paitsi piakkoin valmistumassa olevat asui soluissa. Yksiötä ei edes saanut hakea ennen kuin oli asunut solussa, perheelliset sitten poikkeuksena. Osa jopa jakoi saman huoneen toisen satunnaisen opiskelijan kanssa, se olisi ollut jo vähän liikaa minullekin, onneksi ei tarvinnut. Epäsosiaalisena ja todella ujona en traumatisoitunut vuosien soluasumisesta, jälkikäteen ajatellen se teki minulle hyvää. Ymmärrän yksiöiden suosion mutta tätä solujen kuvailua maanpäällisenä helvettinä ja ihmisoikeusrikkomuksena en.
Veit sanat suustani. Äidin veli on nsjoutunut sairaalaan useamman kerran viimeisimmän vuoden aikana. Maailman ujoin ja epäsosiaalisin ihminen. On jopa joutunut olla osastolla useita päiviä. Mutta tämä on tehnyt hänelle pelkkää hyvää. Hän on jopa ymmärtänyt, että elämässä on muillakin välillä vaikeaa ja muidenkin ihmisten kanssa voi välillä jutella. Siksi vastustan yksiöitä yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Itse tulin raskaaksi solukämpässä. Ovi oli kiinni. Etkö osaa laittaa ovea kiinni?
Joo, oli tosi kiva kuunnella öisin sinun ulinaa ja voihketta, törmätä eteisessä alastomaan poikaystävääsi ja odottaa vessavuoroa, kun teillä oli sessiot suihkussa. Poikaystäväsi oli kova kusemaan pöntön ohi.
Sellaista se voi olla solussa. Siivouksesta sovitaan yhdessä, ja se siivoaa vessan, jonka poikaystävä kusee seinille.
Vaihtoehtona on työnteko ja oma yksiö tai vaihtoehtoisesti kommuuniasuminen itse valittujen kämppisten kanssa. Moni nuori asuu näin.
Miten pakotat sen sotkijan siivoamaan? Saako häntä lyödä?
Sosiaalisiin taitoihin kuuluu yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ja niiden noudattaminen, sekä asioista keskustelu ja palaverit.
Tuollaiselle lyömistä ehdottavalle ihmiselle puoli vuotta yhteisöasunnossa/kommuunissa elämistä tekisi oikein hyvää ja kasvattaisi sosiaalisia taitoja, joista selkeästi on puutetta.
Kysyn uudestaan, miten sen sotkijan saa siivoamaan, jos hän ei tahdo?
Keskustelemalla, puhumalla kärsivällisesti. Tekemällä itse oma osansa, ja viestimällä selkeästi, että sotkujen siivoamatta jättäminen ei ole OK.
Olen asunut sotkijan kanssa solussa, joten tuttua on. Saimme hänet toisen kämppiksen kanssa kyllä tekemään osansa; ei hän tahallaan sotkenut - äärimmäisen harva toimii niin - mutta aloitekyky sotkujen siivoamiseen oli vain huono.
Pistimme hänet siivoamaan sotkunsa, mutta kärsivällistä lähestymistapaa se vaati, samoin hiukan aikaa ja pelisilmää.
Toinen sanoo joojoo, kyllä mä siivoan, mutta en nyt. Sitten häipyy paikalta ja tulee illalla takaisin. Eli miten pakotat, kun puheella ei ole vaikutusta eikä saa lyödä?
Aloittaa vaikka sunnuntaiaamuna klo 07:30 rytmikkään koputuksen kämppiksen ovelle, samalla toistellen "sii-vo-a-maan, sii-vo-a-maan". Esimerkiksi näin itse toimin.
Muutaman kerran herättelimme tätä kämppistä näissä merkeissä sunnuntaiaamuisin. Lopulta meni viesti perille ja siistiä tuli. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että olisimme tällaisilla toimilla savustaneet kämppiksen ulos.
Teimme myös toisen kämppiksen kanssa selväksi tälle kolmannelle, että mistä tahansa väkivallanteosta teemme rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä.
Sieltä huoneesta kömpii isokokoinen, krapulainen poikaystävä, joka on vihainen herättämisestä. Siinä voi itse saada nyrkistä. Onko lisää ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Olen nuorena asunut soluasunnossa ja alivuokralaisena. Se ei ole mitään elämää. Kyllä jokainen tarvitsee asunnon, johon on oma ovi ja missä voi olla rauhassa. Koin itsekkin olevani tuuliajolla, kun kaverit koputtelivat ovelle ja keittiö oli sekaisin, suihku usein varattu. Niistä ajoista jäi trauma, että nyt asun rivitalossa, johon on oma ovi suoraan kadulta. Kerrostalossa on ärsyttävää, kun kaikki ramppaa samassa rappukäytävässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä solussa ole pakko asua tuntemattoman kanssa. Voi hakea kaverisolua ennestään tutun kaverin/tuttujen kavereiden kanssa. Näihin asuntoihin voi viedä lemmikeitäkin.
Itse asuin lapsuudenkaverin kanssa solussa opintojen alkuajat ja sitten muutinkin jo yhteen poikaystävän kanssa. Olisi ollut kivaa, jos olisin saanut avoliitossakin asumistukea
Kaikilla ei ole kavereita opiskelupaikkakunnalla. Saatetaan muutta aihan toiseen vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Ja sehän se allergiselle onkin kivaa kun joku tuo soluun lemmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveiset Keski-Euroopasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.
Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap
Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.
Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu.
Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?
Ääritapaukset ovat harvinaisia, ja ääritapauksissa voi esim. vaihtaa asuntoa, mutta ei näitä usein vastaan tule. Itse sanoisin pitkällä kokemuksella, että positiiviset puolet ovat suurempia kuin negatiiviset, ja opiskeluaikainen asuminen tällä tavalla huomattavasti edullisempaa.
Opiskelijoiden vuokrayhtiön toiminta ei lähde opiskelijoiden edullisemmasta asumismuodosta, vaan vuokratuotannon kannattavuudesta ja miten rakennuksen arvo säilyy ja sille saadaan hyvä tuotto. Soluasunnot olivat historiaa jo 2000-luvun alussa.
Nyt kyllä puhut höpöjä, aloitin opiskelut pääkaupunkiseudulla 2002 ja silloin lähes kaikki paitsi piakkoin valmistumassa olevat asui soluissa. Yksiötä ei edes saanut hakea ennen kuin oli asunut solussa, perheelliset sitten poikkeuksena. Osa jopa jakoi saman huoneen toisen satunnaisen opiskelijan kanssa, se olisi ollut jo vähän liikaa minullekin, onneksi ei tarvinnut. Epäsosiaalisena ja todella ujona en traumatisoitunut vuosien soluasumisesta, jälkikäteen ajatellen se teki minulle hyvää. Ymmärrän yksiöiden suosion mutta tätä solujen kuvailua maanpäällisenä helvettinä ja ihmisoikeusrikkomuksena en.
Veit sanat suustani. Äidin veli on nsjoutunut sairaalaan useamman kerran viimeisimmän vuoden aikana. Maailman ujoin ja epäsosiaalisin ihminen. On jopa joutunut olla osastolla useita päiviä. Mutta tämä on tehnyt hänelle pelkkää hyvää. Hän on jopa ymmärtänyt, että elämässä on muillakin välillä vaikeaa ja muidenkin ihmisten kanssa voi välillä jutella. Siksi vastustan yksiöitä yli kaiken.
Olet varmaan myös sitä mieltä, että lapset eivät tarvitse omia huoneita vaan kaksi tai kolme lasta mahtuu samaan huoneeseen? Vanhempien sänky sopii olohuoneeseen, ei hekään tarvitse omaa makuuhuonetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä solussa ole pakko asua tuntemattoman kanssa. Voi hakea kaverisolua ennestään tutun kaverin/tuttujen kavereiden kanssa. Näihin asuntoihin voi viedä lemmikeitäkin.
Itse asuin lapsuudenkaverin kanssa solussa opintojen alkuajat ja sitten muutinkin jo yhteen poikaystävän kanssa. Olisi ollut kivaa, jos olisin saanut avoliitossakin asumistukea
Kaikilla ei ole kavereita opiskelupaikkakunnalla. Saatetaan muutta aihan toiseen vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Ja sehän se allergiselle onkin kivaa kun joku tuo soluun lemmikin.
Soluissa ei saa olla lemmikkejä. Kaverisolut sitten erikseen mutta luulisi että kaverien kanssa kykenee sopimaan.
Vierailija kirjoitti:
Mites nyt niin moni köyhä opiskelija onkin bilettävä liitäjä? Millä rahalla ja ajalla kun ne opiskelukin venyy ja venyy kun ei ole aikaa (ja rahaa) opiskella? Pääsykokeet ja testit kouluihin niin vaikeita mutta joka solussa on joku psykoosijoukko? Naapurisolussakin ihan oksennettu! Ihan naapurissa, voi voi. Arvotaloyksiöissähän naapurit eivät oksentele....
Aika moni näyttää olevan pikavippi kierteessä ainakin.
Palstalla esiintyy säännöllisesti ketjuja joissa kysytään neuvoja esim. 25 neliön yksiön sisustamiseen tai onko sen kokoinen asunto ns. liian pieni. Niissä käy yksi jos toinenkin toitottamassa, kuinka ei IKINÄ voisi asua näin ahtaassa rotanloukossa (pitää olla vähintään kaksio mutta mielellään kolmio yhdelle hengelle). Ja nyt se pieni yksiö onkin hävytöntä ylellisyyttä, koska opiskelijat kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Kiva asua solukämpässä kun kämppis syö sun ruuat, ei siivoa, olet allerginen sen kissalle astmasi kanssa, ruuat pitää säilytää omassa huonessa, kukaan ei siivoa paitsi sinä, kämppikset pitää bileitä kun yrität opiskella, tuntematon voi olla vaarallinen, varas tai väkivaltainen yms.
ja nämä ihan suoria kavereiden kokemuksia. yhden kämppis myös majoitti perheenjäseniään huoneessaan, noin 6 hlöä. Eipä juuri keittiöön ja vessaan/suihkuun päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelijoille annetaan enemmän rahaa niin annetaan se opetuksen laadun varmistamiseen tai terveyspalveluihin eikä luksukseen. Jos on varaa vaatia yksiötä, asiat ovat opiskelijoilla hyvin ja se on mukava kuulla.
Miksi eläkeläisille ei kelpaa soluasuminen, heitähän on moninkertaisesti enemmän ja myös heidän asumistaan ja palveluita tuetaan, kuin opiskelijoita.
Tuttu vanhus 83v sai paikan kunnallista hoivakodeissa, pienen yksiön, jossa keittiösyvennys, oma wc- ja kylpyhuone.
Miksi eläkeläisiä ei vaadita soluasumiseen, jollein eläkkeitä voisi leikata ja asuminen ja palveluiden järjestäminen olisi halvempaa.
Nyt ne viedään kilometrien päähän.Ja samalla tavalla vanhuksien elämää tuetaan yhteiskunnan rahoista, kuin opiskelijoita, kun keskieläke on n. 1400€ ja käteen reilu tonni, joka ei riitä palvelujen ostamiseen.
Menisitkö itse 70-80 vuotiaana asumaan parin dementin, mutta motorisesti hyperaktiivisen randomin kanssa 25 m2 luukkuun. Sori, mutta epäilen. Yaitaisi siinä sinullakin äkkiä turahtaa vaippa täyteen. Kannattaa miettiä mitä ehdottelee, koska se voi hyvinkin olla todellisuuttasi, eikä sinulta kysytä, vaan sinut käsketään.
Aina on helppia rqjoittaa ja ohjeistaa muita, kunhan se ei koske itseä.
Kappas kumma, kun sopivasti olet asunut Meksikossa ja sattumoisin oli psykoosi-mielialapotilas kämppiksenä. Mitäs veikkaat, miten suuri todennäköisyys mieliala ja psykoosinestolääkkeisiin on juuri lukiosta päässeellä?
Kannattaa yrittää vaikuttaa vuokranantajana tällä hetkellä Kokoomukseen eikä vauvapalstalla. Säälittävää.