Aikuinen, kuinka usein puhut vanhempiesi kanssa puhelimessa tai tapaat heitä?

Minulla on hyvät välit äitiini, mutta kokisin tosi raskaana jos päivittäin pitäisi viestitellä ja/tai soitella. En keksi mitä ihmeen asiaa mulla hänelle päivittäin olisi. Parin viikon välein soitellaan.

Äidin kanssa meillä on läheiset välit. Äiti soittelee vähintään kerran viikossa kyselläkseen vointiani. Olen ollut pitkään sairaana ja samaan aikaan äiti on kaivannut tukea oman äitinsä perikunnan asioiden hoidossa. Eli ollaan juteltu puhelimessa ahkerasti. Nyt kun kuntoni antaa myöden, olemme käyneet äidillä melkein viikoittain. Äidillä on ihana pihasauna, jossa saa ihan parhaat löylyt, käydään siellä usein lauantaisaunassa.

Isän kanssa kommunikointi tapahtuu enää muistoissani, jouluna ja syntymäpäivänä viemme kynttilän haudalle.

Anopin kanssa soittelen kerran pari kuussa. Ne onkin sitten pitkiä puheluita. Pari tuntia kuluu kuin hujauksessa. Anoppi asuu kilometrin päässä, mutta anopin kissan takia käyn siellä vain silloin, kun voimme tavata ulkona, eli keväästä syksyyn.

Eikö yleensä teinit ajattele että vanhempien kanssa tiheä yhteydenpito on jotenkin noloa?

Aika lapsellista.

Yleensä soitellaan molempien vanhempien kanssa ainakin pari-kolme kertaa viikossa. Whatsappilla pidetään yhteyttä useamman kerran viikossa, varsinkin nyt lapseni ollessa pieni.

Äidin luona käyn parin-kolmen viikon välein. Isän luona käyn harvemmin, koska isä asuu Britanniassa.

Asun n. viiden kilsan päässä.

Olen viimeksi nähnyt nelisen vuotta sitten.

Viimeisestä viestistä taitaa olla pari vuotta.

Tuonelaan ei ole puhelinta.

Isäni kuoli jo yli 13 vuotta sitten, mutta äitini kanssa olen hyvin läheinen. Asumme noin tunnin matkan päässä, ja soittelemme lähes joka päivä. Joskus montakin kertaa, jos on asiaa.

Käyn äidin luona noin joka toinen tai kolmas viikonloppu, tai välillä hän tulee meille. Kesällä näemme enemmänkin, kun mökkimme on lähellä hänen kotiaan.

Voisi kai sanoa, että äitini on paras ystäväni nykyään. Ja se on ihanaa.

Olisiko se jotenkin aikuisempaa käydä joulupöydässä ja kerran kesässä kahveilla? Ja soitella kerran kuukaudessa?

Olen vähän kateellinen kaikille, joilla on hyvät ja läheiset välit vanhempien kanssa.

Äiti soittaa ehkä parin-kolmen kuukauden välein, viestejä laitellaan perheen whatsapp ryhmään vähän useammin ja nähdään nelisen kertaa vuodessa. Jo edesmenneen isäni kanssa ei soiteltu ollenkaan, mutta näin häntä yhtä usein kuin äitiäni.

Ollaan "hyvä perhe". Ei siis alkoholiongelmia, perheväkivaltaa tai muuta näennäisesti pahaa, mutta välit on aina olleet hyvin etäiset ja kylmät. Siskojen kanssa ollaan onneksi läheisempiä.

Soitan päivittäin. Äitini on 87-vuotias ja asuu yksin, joten se on ihan turvallisuuteen liittyvää varmistelua myös tarkistaa, ettei mitään ole sattunut. Nuorena aikuisena soitin ehkä kerran viikossa eli kyllä tämä on mennyt niin, että aika luontevasti huolenpito äidistä on kasvanut, kun hän on ikääntynyt.

Äidin kanssa puheluita ja viestejä joka viikko, riippuu paljonko on asiaa. Välimatkaa on 120 km ja nähdään 2-3 viikon välein. Yleensä päiväseltään, mutta silloin tällöin jään tyttäreni kanssa äidille yöksi. Isää näen vähän harvemmin kun meillä ei aina aikataulut kohtaa ja isän kanssa soitellaan vaan kun on oikeaa asiaa.

Kahdeksankymppinen äiti, soittelen pari kertaa viikossa, viestejä muina päivinä. Käyn joka toinen viikko. Äiti on reipas mutta yksinäinen, ja koska välimme hyvät niin minusta kiva olla yhteyksissä. Lässyttämisestä mutsi kyllä ei tykkäisi.

Vanhempani asuvat n 4km päässä minusta. Ollaan tekemisissä vaihdellen ehkä 2-3 kertaa kuussa. Nähdään 1-2 kertaa kuussa.

Varmasti useammin olisin tekemisissä jos jompi kumpi olisi jäänyt yksin, mutta heillä on toisensa ja pärjäävät mainiosti.

En myöskään oman aikuisen tyttäreni kanssa ole päivittäin yhteydessä, tuntuisi oudolta sellainen riippuvuus. Kaikki kuitenkin tietävät että milloin vain saa soittaa, ja aina autetaan jos apua tarvitsee!

N46

Äiti soittaa mulle noin kerran kuussa ja käyn siellä muutaman kerran vuodessa. Itse en pidä yhteyttä häneen, jos en tarvitse jotain esim. äidillä olevia tavaroitani. Pistäisin välit täysin poikki, jos isäpuoleni vihdoin heittäis äidin pihalle.

Viestittelemme lähes päivittäin. Emme soittele koskaan (oikeasti ikinä). Näemme 2-3 kertaa vuodessa, koska asun ulkomailla. N40

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän kateellinen kaikille, joilla on hyvät ja läheiset välit vanhempien kanssa.

Äiti soittaa ehkä parin-kolmen kuukauden välein, viestejä laitellaan perheen whatsapp ryhmään vähän useammin ja nähdään nelisen kertaa vuodessa. Jo edesmenneen isäni kanssa ei soiteltu ollenkaan, mutta näin häntä yhtä usein kuin äitiäni.

Ollaan "hyvä perhe". Ei siis alkoholiongelmia, perheväkivaltaa tai muuta näennäisesti pahaa, mutta välit on aina olleet hyvin etäiset ja kylmät. Siskojen kanssa ollaan onneksi läheisempiä.

Meillä samanlaista. En kuitenkaan kadehdi muita, näin on hyvä. En jaksaisi läheisempiä välejä, en jaksa puhua koko ajan kaikesta.

Äidin kanssa olen viimeksi ollut missään kontaktissa kuusi vuotta sitten. Omasta toiveestani.

Isäni kanssa näen jouluisin. Soitellaan noin 1-3 kertaa vuodessa.

Sisarusteni kanssa en ole tekemisissä, jouluisin nähdään lyhyesti.

Sellaista.

Lähetellään whatsapissa useamman kerran viikossa viestejä. Soitellaan harvemmin, ehkä kerran kuussa. Olemme äidin kanssa läheisiä, mutta hän ei soita minulle. Minun pitää soittaa aina hänelle.

Nainen 35

Vierailija kirjoitti:

Tuonelaan ei ole puhelinta.

Vuoden suomalainen elokuva 😁.

Tapaan 2-5 kertaa viikossa, puhelimessa puhutaan viikoittain ja viestejä lähetellään lähes joka päivä.

m40