Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea

Tutkitusti onnellisimpia ja onnistuneimpia ovat sellaiset pariskunnat, joissa nainen on hieman miestä "tasokkaampi". Tällöin mies kokee voittaneensa jättipotin ja kohtelee naista hyvin, ja esimerkiksi todennäköisyys pettää ja pilata homma (eli menettää niin hyvä nainen, ettei uskoisi saavansa enää toista vastaavaa) on paljon pienempi.

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä se kumppani pitää metsästää nuorena. Juna meni jo monelta, kun leikittiin niin itsenäistä ja omanarvon tuntevaa sinkkua. Keskityttiin ihan muihin asioihin kuin siihen puolison löytämiseen ja perheen perustamiseen. Tiedän itsekin paljon ikäisiäni, jotka halveksivat meitä jotka tehtiin nuorena lapsia, mentiin naimisiin. Itse opiskelivat ja keskittyivät uran luomiseen ym. Se on turha itkeä nyt.

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä niissä hyvissä naisissa on myös sellaisia, joka ovat parikymppisenä päätyneet yhteen alussa hyvältä vaikuttaneen, mutta myöhemmin huonoksi paljastuneen miehen kanssa. Sitten kolmekymppisenä eroavatj ja etsivät uutta, sitä hyvää loppuelämän miestä.

Itse olen tällainen, aloin seurustella 22-vuotiaana ensimmäisen mieheni kanssa. Oltiin parisuhteessa 8 vuotta, sitten juuri 30 täytettyäni erosin hänestä, koska tajusin ettei hän ole hyvä loppuelämän kumppani enkä ollut enää onnellinen siinä suhteessa. Noin puoli vuotta erosta liityin tinderiin, siitä viikon sisällä matchasin ihanan miehen kanssa ja nyt ollaan jonkun aikaa jo oltu onnellisesti parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti onnellisimpia ja onnistuneimpia ovat sellaiset pariskunnat, joissa nainen on hieman miestä "tasokkaampi". Tällöin mies kokee voittaneensa jättipotin ja kohtelee naista hyvin, ja esimerkiksi todennäköisyys pettää ja pilata homma (eli menettää niin hyvä nainen, ettei uskoisi saavansa enää toista vastaavaa) on paljon pienempi.

Miksi tämä ei toimisi toisinpäin? Tässä mallissa hyvä nainen saa miehen tekemään kaikkensa suhteen eteen, jolloin nainenkin viihtyy suhteessa vaikka saisi "paremmankin".

Entä jos nainen tekee kaikkensa suhteen eteen koska kokee voittaneensa jättipotin? Miksi se ei tekisi ihan samoin suhdetta onnelliseksi?

Kiitos kaikille! Tämä ketju sai mimut lopullisesti luopumaan kaikesta toivosta, että löytäisin koskaan minkäänlaista parisuhdetta tai edes intiimisuhdetta Suomesta

Tilaan uuden passin ja alan matkustelemaan. Kiitos uudestaan, silmäni lopultakin avautuivat.

Hyvästi myös AV olen varma että elämänlaatuni nousee kaikin ravoin kun lopetan myös täällä käymisen. Kiitos, hyvästi ja hauskaa vaalipäivää!

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Juuri niin. Elämä ei kestä ikuisesti. Kaikelle on aikansa. Pariutuminen joko onnistuu parikymppisenä tai sitten ei onnistu. Vanhempana on tarjolla vain epäonnistujia, joihin ei kannata haaskata aikaa. Onnistujat ovat jo onnellisesti varattuja parisuhteessa.

Höpö höpö. Parikymppisenä pitää elää, kokea, opiskella, suunnitella ja seikkailla eikä vääntää mitään vauvoja. Parisuhde perustetaan sitten kun siihen ollaan valmiita ja sitten siinä voi olla loppuiän, ei tule sitä parikymppisenä avioituneiden efektiä että pitää erota kun on jäänyt niin paljon kokematta ja omat siivet kokeilematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä niissä hyvissä naisissa on myös sellaisia, joka ovat parikymppisenä päätyneet yhteen alussa hyvältä vaikuttaneen, mutta myöhemmin huonoksi paljastuneen miehen kanssa. Sitten kolmekymppisenä eroavatj ja etsivät uutta, sitä hyvää loppuelämän miestä.

Itse olen tällainen, aloin seurustella 22-vuotiaana ensimmäisen mieheni kanssa. Oltiin parisuhteessa 8 vuotta, sitten juuri 30 täytettyäni erosin hänestä, koska tajusin ettei hän ole hyvä loppuelämän kumppani enkä ollut enää onnellinen siinä suhteessa. Noin puoli vuotta erosta liityin tinderiin, siitä viikon sisällä matchasin ihanan miehen kanssa ja nyt ollaan jonkun aikaa jo oltu onnellisesti parisuhteessa.

siinä sinulle sitten seuraa seuraavaksi 8 vuodeksi

Monet ei ymmärrä että se nuoruus ei kestä ikuisesti. Ne valinnat mitä on tehnyt silloin parikymppisenä voi vaikuttaa radikaalisti koko loppuelämään.

Ei se luovuttamalla ainakaan löydy.

Itse löysin kumppanini deittipalstalta 34-vuotiaana.

Olin jo päättänyt, että olen ihan oma itseni vaan, enkä tee kompromisseja minulle tärkeissä asioissa, enkä lähde uusperhepyöritykseen. Jos ei niillä kriteereillä ketään löydy, niin sitten olen mieluummin yksin.

Löytyi. Kyllä kaiken ikäisenä se kivan kumppanin löytyminen on haaste. Sattumasta se on kiinni löytyykö, vai ei, mutta luovuttamalla, katkeroitumalla tai muuttumalla epätoivoiseksi et ainakaan löydä ketään.

Jos itse olet kiva ihminen ja sinkkuna kolmekymppisenä, niin on ihan mahdollista, että seuraa etsii ihan samanlainen mies. Kannattaa vaan karsia rankalla kädellä ne kaikki ei toivotut yhteydenotot ja henkilöt pois rasittamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä niissä hyvissä naisissa on myös sellaisia, joka ovat parikymppisenä päätyneet yhteen alussa hyvältä vaikuttaneen, mutta myöhemmin huonoksi paljastuneen miehen kanssa. Sitten kolmekymppisenä eroavatj ja etsivät uutta, sitä hyvää loppuelämän miestä.

Itse olen tällainen, aloin seurustella 22-vuotiaana ensimmäisen mieheni kanssa. Oltiin parisuhteessa 8 vuotta, sitten juuri 30 täytettyäni erosin hänestä, koska tajusin ettei hän ole hyvä loppuelämän kumppani enkä ollut enää onnellinen siinä suhteessa. Noin puoli vuotta erosta liityin tinderiin, siitä viikon sisällä matchasin ihanan miehen kanssa ja nyt ollaan jonkun aikaa jo oltu onnellisesti parisuhteessa.

siinä sinulle sitten seuraa seuraavaksi 8 vuodeksi

Ai että jos ei heti ekalla kerralla onnistu, niin sitten ei voi onnistua toisellakaan kerralla? Yritätkö kaikkia muitakin asioita elämässäsi vain yhden ainoan kerran, joko ekayrityksellä maaliin tai sitten hanskat tiskiin?

Aika luuseriasenteelta kuulostaa minusta :D

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Parikymppisenä pitää elää, kokea, opiskella, suunnitella ja seikkailla eikä vääntää mitään vauvoja. Parisuhde perustetaan sitten kun siihen ollaan valmiita ja sitten siinä voi olla loppuiän, ei tule sitä parikymppisenä avioituneiden efektiä että pitää erota kun on jäänyt niin paljon kokematta ja omat siivet kokeilematta.

Höpöhöpö. Eläminen ja seikkaileminen kuuluu teini-ikään. Parikymppinen on biologisesti parhaassa lisääntymisiässä. Kaikki vauva-ainekset on vielä priimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä niissä hyvissä naisissa on myös sellaisia, joka ovat parikymppisenä päätyneet yhteen alussa hyvältä vaikuttaneen, mutta myöhemmin huonoksi paljastuneen miehen kanssa. Sitten kolmekymppisenä eroavatj ja etsivät uutta, sitä hyvää loppuelämän miestä.

Itse olen tällainen, aloin seurustella 22-vuotiaana ensimmäisen mieheni kanssa. Oltiin parisuhteessa 8 vuotta, sitten juuri 30 täytettyäni erosin hänestä, koska tajusin ettei hän ole hyvä loppuelämän kumppani enkä ollut enää onnellinen siinä suhteessa. Noin puoli vuotta erosta liityin tinderiin, siitä viikon sisällä matchasin ihanan miehen kanssa ja nyt ollaan jonkun aikaa jo oltu onnellisesti parisuhteessa.

siinä sinulle sitten seuraa seuraavaksi 8 vuodeksi

Ai että jos ei heti ekalla kerralla onnistu, niin sitten ei voi onnistua toisellakaan kerralla? Yritätkö kaikkia muitakin asioita elämässäsi vain yhden ainoan kerran, joko ekayrityksellä maaliin tai sitten hanskat tiskiin?

Aika luuseriasenteelta kuulostaa minusta :D

ekalla kierroksella parikymppisenä oli valittavana kaikki hyvät ja huonot. toisella kierroksella hyvät ovat edelleen parisuhteessa ja valittavana on enää huonot epäonnistujat. eli todennäköisyys toisen kierroksen onnistumiseen on heikko.

Naisilta täällä vaaditaan avioitumista parikymppisenä mutta kuinka moni mies on valmis menemään tuossa iässä naimisiin ja perustamaan perheen? Kun mietin omia nuoruuden poikaystäviä niin ei heistä olisi mitenkään ollut perheenisiksi siinä iässä eikä kyllä sen puoleen itsestäkään äidiksi. Lapsia me oltiin.

Sitten kun löytyi se kumppani joka selkeästi oli aviomiesmatskua ja itsekin alkoi olla tarpeeksi aikuinen perheen perustamiseen, asia oli ihan eri.

Enpä tiedä mitä elämästä olisi tullut jos olisi saman tehnyt parikymppisenä. Ei olisi niille lapsillekaan ollut kovin hyvä alkutaival.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä niissä hyvissä naisissa on myös sellaisia, joka ovat parikymppisenä päätyneet yhteen alussa hyvältä vaikuttaneen, mutta myöhemmin huonoksi paljastuneen miehen kanssa. Sitten kolmekymppisenä eroavatj ja etsivät uutta, sitä hyvää loppuelämän miestä.

Itse olen tällainen, aloin seurustella 22-vuotiaana ensimmäisen mieheni kanssa. Oltiin parisuhteessa 8 vuotta, sitten juuri 30 täytettyäni erosin hänestä, koska tajusin ettei hän ole hyvä loppuelämän kumppani enkä ollut enää onnellinen siinä suhteessa. Noin puoli vuotta erosta liityin tinderiin, siitä viikon sisällä matchasin ihanan miehen kanssa ja nyt ollaan jonkun aikaa jo oltu onnellisesti parisuhteessa.

siinä sinulle sitten seuraa seuraavaksi 8 vuodeksi

Ai että jos ei heti ekalla kerralla onnistu, niin sitten ei voi onnistua toisellakaan kerralla? Yritätkö kaikkia muitakin asioita elämässäsi vain yhden ainoan kerran, joko ekayrityksellä maaliin tai sitten hanskat tiskiin?

Aika luuseriasenteelta kuulostaa minusta :D

ekalla kierroksella parikymppisenä oli valittavana kaikki hyvät ja huonot. toisella kierroksella hyvät ovat edelleen parisuhteessa ja valittavana on enää huonot epäonnistujat. eli todennäköisyys toisen kierroksen onnistumiseen on heikko.

Ei pidä paikkaansa edelleenkään. Lapsellinen yksinkertaistus ajatella, että kaikki "hyvät" ovat automaattisesti löytäneet yhtä hyvän kumppanin ja toimivan parisuhteen. Monet niistä hyvistäkin rakastuvat nuorena väärään tyyppiin ja tulee toimimaton suhde, josta sitten eroavat ja tadaa, ovat sillä toisella kierroksella. Kolmikymppisenä sitten tuntevat jo itsensä paljon paremmin ja on myös sen aiemman suhteen pohjalta kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä oikeasti suhteelta ja kumppanilta kaipaa jotta se suhde toimisi. Tällöin osaa valita paremmin ja löytää itselleen sopivamman puolison. Näin kävi itselleni ainakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä niissä hyvissä naisissa on myös sellaisia, joka ovat parikymppisenä päätyneet yhteen alussa hyvältä vaikuttaneen, mutta myöhemmin huonoksi paljastuneen miehen kanssa. Sitten kolmekymppisenä eroavatj ja etsivät uutta, sitä hyvää loppuelämän miestä.

Itse olen tällainen, aloin seurustella 22-vuotiaana ensimmäisen mieheni kanssa. Oltiin parisuhteessa 8 vuotta, sitten juuri 30 täytettyäni erosin hänestä, koska tajusin ettei hän ole hyvä loppuelämän kumppani enkä ollut enää onnellinen siinä suhteessa. Noin puoli vuotta erosta liityin tinderiin, siitä viikon sisällä matchasin ihanan miehen kanssa ja nyt ollaan jonkun aikaa jo oltu onnellisesti parisuhteessa.

siinä sinulle sitten seuraa seuraavaksi 8 vuodeksi

Ai että jos ei heti ekalla kerralla onnistu, niin sitten ei voi onnistua toisellakaan kerralla? Yritätkö kaikkia muitakin asioita elämässäsi vain yhden ainoan kerran, joko ekayrityksellä maaliin tai sitten hanskat tiskiin?

Aika luuseriasenteelta kuulostaa minusta :D

ekalla kierroksella parikymppisenä oli valittavana kaikki hyvät ja huonot. toisella kierroksella hyvät ovat edelleen parisuhteessa ja valittavana on enää huonot epäonnistujat. eli todennäköisyys toisen kierroksen onnistumiseen on heikko.

Tutkimusten mukaan toiset liitot ovat kylläkin kestävämpiä kuin ensimmäiset. Ensimmäisen liiton aikaa moni ei edes oikeasti tiedä millainen itsekään on, saati mitä toiselta haluaa. Nuorena on menty liittoihin aivan sokeasti, ei silloin tiedä millainen ihminen on hyvä ja millainen huono.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille! Tämä ketju sai mimut lopullisesti luopumaan kaikesta toivosta, että löytäisin koskaan minkäänlaista parisuhdetta tai edes intiimisuhdetta Suomesta

Tilaan uuden passin ja alan matkustelemaan. Kiitos uudestaan, silmäni lopultakin avautuivat.

Hyvästi myös AV olen varma että elämänlaatuni nousee kaikin ravoin kun lopetan myös täällä käymisen. Kiitos, hyvästi ja hauskaa vaalipäivää!

En tiedä oliko tämä provo mutta pointti siinä on. Kun lukee näitä ketjuja niin ei näytä deittailu tekevän ketään onnelliseksi, ei näitä kommentteja kirjoita ihmiset jotka ovat tyytyväisiä.

T. Tuo joka jo ekalla sivulla kertoi ettei deittaile

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko nuorena kuitenkin j ä n n ä tyttö ja oliko seksiä niiden pahojen kanssa? 😳

Ei pahojen kanssa, mutta en kyllä neitsytkään ole enää kolmekymppisenä 😃 ja toivon myös, ettei kumppanikaan ole.

Yleensä ne, jotka haluavat kokemattoman naisen, niin haikailevat niiden vasta täysi-ikäistyneiden perään.

-ap

Eikö joku pienten lasten isä olisi siis sulle passeli?

ne, jotka vanhenevat yhdessä onnellisesti toisiaan tukien loppuun asti, ovat pariutuneet jo nuorena.

muille on tarjolla enää parisuhteisiin kykenemättömiä ja eronneita, jotka eroavat uudelleen.