Tunnen itseni kakkosluokan ihmiseksi, omakotitalosta vuokralle
Joudun muuttamaan omakotitalosta kaupungin vuokra-asuntoon. Kaikki ihmiset elämässäni asuvat omistusasunnoissa, omakotitaloissa suurin osa, jokunen rivitalossa.
Itse en pääse edes rivitaloon.
Tunnen itseni huonommaksi ihmiseksi. Huono-osaiseksi.
En pysty muuttamaan edes yksityiseltä vuokrattuun kivaan kauniiseen asuntoon, vaan minun on muutettava rumaan kaupungin vuokraluukkuun.
Ja toivoa paremmasta ei ole. Elämä tulee olemaan taloudellisesti todella tiukkaa. Joka killinki pitää laskea hyvin tarkkaan. Ei toivoa, että enää ikinä saisin ostettua omaa kotia, tai muutettua kivempaan.
Sinne vaan, muiden luusereiden sekaan. Lapsetkin leimaantuu. Yksi ei sinne edes halua. On mielummin isän kanssa vanhassa kodissa, kivasss kauniissa omakotitalossa hyvällä paikalla.
Pitäkää huoli, että hoidatte oman taloutenne siihen kuntoon, että ette ikinä kukaan joudu tämmöiseen tilanteeseen. Omaa rahaa on jokaisella oltava riittävästi.
Kommentit (99)
Kauheitsa nämä nykyajan angilismit.
Työväenluokasta puhuttaessa koko retoriikka on nykyään kopioitu jenkeistä.
Luuserit, weeteet, incelit, jne.
Noin muuten, otan aidosti osaa. Tervetuloa.
Jospa kuitenkin yrittäisit rakentaa identiteettisi jollekin muulle kuin omaisuudelle tai sen puutteelle.
Kaikki lapset voivat toki jäädä isälleen, eikä se tarkoita että olet huono äiti - identiteetin rakentaminen jolkekin muulle kuin muiden ihmisten oletuksille pätee tähän. Lisäksi etä-äitiys voi auttaa sinua kohentamaan taloudellista ademaasi jollei kovemman työnteon niin sitten ipiskelun avulla.
Lannistunut, mariseva äiti ei ole hyväksi lapsille.
En ole kyllä itse asiaa koskaan nähnyt näin. Vaikka olisi varaa lainaan, viihdyn paremmin vuokralla. Voin nostaa kytkintä miten itse haluan ja vaihtaa maisemaa. Voin myös laittaa enemmän rahaa huvituksiin sun muihin, sillä en tarvitse yhtä isoa puskuria. Jos hella/jääkaappi menee rikki, mun ei tarvitse omasta pussista ottaa.
Vuokralla asuessa mulla on varaa palkata siivoja paristi kuussa, omakotitaloasuessa samoilla tuloilla en siihen pystyisi.
Isän luona heillä ei ole henkisesti hyvät oltavat.
On todella kova paikka joutua lähtemään omasta ihanasta, kauniista kodista, ihanalla omalla pihalla jota on vuosia laittanut mieleiseksi, toisen saadessa jäädä.
Jatkossa ei ole edes sitä pihaa. Puutarhakalusteet huonekalukaupoissa muistuttaa tästä inhottavasti, kun koitan etsiä uusia, edullisia kalusteita.
Ymmärrän, että muut asiat merkkaa enemmän kun materia. Silti, suren ja asia on vaikea.
Suren, että yksi lapsista valitsee henkisen paineen isän luona koska äidin koti hävettää. Ja äidin pieni ruma auto. Verrattuna isän isoon kalliiseen ja hienoon.
Onkin eriasia jos vuokralla asuminen on oma valinta.
On eriasia jos voi itse valita sen kivan vuokrakämpän.
Vuokralla on monia hyviä puolia.
Mutta, nyt joudun valitsemaan edullisimman mahdollisen. Ja silti rahasta tulee olemaan todella tiukkaa!
Jos isä olisi tasapainoinen normaali vanhempi, niin mikäpä siinä olisi olla etä äiti, mutta isä ei ole. Minulla on todella iso huoli lasten mielenterveydestä jo nyt. Saatika sitten kun isälle jäävät.
Vierailija kirjoitti:
Isän luona heillä ei ole henkisesti hyvät oltavat.
On todella kova paikka joutua lähtemään omasta ihanasta, kauniista kodista, ihanalla omalla pihalla jota on vuosia laittanut mieleiseksi, toisen saadessa jäädä.
Jatkossa ei ole edes sitä pihaa. Puutarhakalusteet huonekalukaupoissa muistuttaa tästä inhottavasti, kun koitan etsiä uusia, edullisia kalusteita.
Ymmärrän, että muut asiat merkkaa enemmän kun materia. Silti, suren ja asia on vaikea.
Suren, että yksi lapsista valitsee henkisen paineen isän luona koska äidin koti hävettää. Ja äidin pieni ruma auto. Verrattuna isän isoon kalliiseen ja hienoon.
Lapsesi on materialisti. Sille tekisi hyvää asua vuosi Israelissa kibbutsilla. Oppisi arvostamaan muutakin kuin tavaraa.
Niin siinä monelle pikkurouvalle käy. Tunnen yhden kaveripiiristäni. Eli kuvitellaan olevan jotan suurempaa ja hienompaa, kun mies kustantaa kaiken. Yllättäen elämä näyttää toista ja huomaat, ettet ole yhtään kummenpi kuin ne, joita olet avoimesti halveksinut.
Ap. Olet tullut elämässäsi siihen vaiheeseen, että joudut laittamaan elämäsi arvot uusiksi. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita huolimatta asunnosta, jopa se asunnotonkin, jota halveksit. Sinua on kohdannut armollinen käsi, kun olet saanut kaupungin vuokra-asunnon. Muista aina sanoa lapsillesi, että teillä oli niin hyvä onni.
Mikset pääse yksityiselle vuokralle? Nyt on vuokraajan markkinat. En usko, että kaupungin asuntoa edes saat, tai että se olisi ainakaan yhtään halvempi.
Minä asun vuokralla laadukkaammin ja halvemmin keskellä kaupunkia kaupungin vuokratalossa kuin ikinäkoskaan missään muussa asumismuodossa.
Sillä erolla, että tälle "pikkurouvalle" mies ei todellakaan ole kustantanut kaikkea. Ihan olen kaikki rahani laittanut tämän perheen elätykseen. Mies toki maksanut oman osansa ja samaan aikaan sijoittanut, säästänyt ja haalinut omaisuutta ja tehnyt vuosittain useita omia poikienreissuja. Reilu peli?
Ja minä olen kuullut olevani loinen.
Tyhjin käsin olet eli et ole käynyt töissä?
Onko tää nyt vastatrollaus aiemmin keksimällesi "kotiäitiys takaisin"-trollaukselle?
Mikähän pään sairaus on kyseesä?
Silloin ei kaupunginasuntoa anneta, jos tulot on hyvät
Vierailija kirjoitti:
Sillä erolla, että tälle "pikkurouvalle" mies ei todellakaan ole kustantanut kaikkea. Ihan olen kaikki rahani laittanut tämän perheen elätykseen. Mies toki maksanut oman osansa ja samaan aikaan sijoittanut, säästänyt ja haalinut omaisuutta ja tehnyt vuosittain useita omia poikienreissuja. Reilu peli?
Ja minä olen kuullut olevani loinen.
Typerys olet ainakin. Avoliitossa kumpikin huolehtii omasta vaurastumisestaan ja elinkustannukset jaetaan.
Mekin asutaan vuokralla, säästän kokoajan ja en näytä lapselle kurttuista naamaa. Meillä on puhdas siisti koti. Ostetaan alesta uusia. Kaikkea ei tarvitse olla. Kukkia ja patvekekalusteet voi laittaa myös parvekkeelle. Enemmän käydään ulkona kun ei ole omaa pihaa. Ala ajattelemaan positiivisemmin niin saat paremman suunnan elämääsi.
Lohduttaisiko tilannetta se, jos saisit kaupungin vuokra-asunnon rivitalosta?
Olisiko vähemmän kurjaa asua vuokralla rivitalossa?
Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa ja häpesin. Nyt olen enemmän, kuin tyytyväinen alkujärkytyksen jälkeen. Koti tuntuu kodilta, vaikka onkin vuokra-asunto.
Ja mitä taloudelliseen tilanteeseen tulee, tiesitkö, että voit hakea asumistukea ja lapsilisään yh-korotuksen?
Pääsisin yksityiselle toki, mutten voi mennä, koska vuokra muine lisäkuluineen olisi niin paljon kallimpi.
Lisään vielä, että ikinä en ole muita ihmisiä halveksinut, enkä heitä ajattele kakkosluokan kansalaisina, jotka siellä kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat. Mutta itseni kohdalla tämä ajatus väkisin tunkee mieleen.
Pian te sinne sopeudutte ja saatte uusia ystäviä naapureista. Vuoden kuluttua ette enää edes muista vanhaa elämäänne, kun teillä on niin kivaa uudessa kodissa, uusien ystävien kanssa.