Olen nainen. En ajatellut et elämä on näin tyhjää ja yksinäistä 30 veenä.

Olisi kannattanut opiskella. No vielä ehtii hyvin.

Kyllä sinä varmasti jollekkin mahan muuttajalle kelpaa, eivät pruukaa olla niin kranttuja ku kantikset.

Selvästikin kaipaat lasta elämääsi.

No älä huoli, odota että olet 40v, sitten se todellinen yksinäisyys alkaa.

up

Tuu tänne..lähdetään vaellukselle vuoristoon ja nauttimaan toisistamme

M40

Tuollaiset tuntemukset tulevat lisääntymään monilla tulevaisuudessa. Ensin uhotaan kovaan ääneen miten ei haluta lapsia eikä kumppania. Jonkun aikaa voikin olla kivaa, sitten kun ympäriltä ihmiset itse saa perhettä, huomaakin miten yksin sitä jää. Toki on sellaisiakin, jotka oikeasti viihtyvät täysin yksin.  Mutta monet tajuavat mitä se yksin olo oikeasti sitten on, kun kaikki arjet ja pyhät on yksin ja muut ihmiset perheensä kanssa. Jossain kohtaa voi alkaa tuntua todella raskaalta taakalta.

Vierailija kirjoitti:

No älä huoli, odota että olet 40v, sitten se todellinen yksinäisyys alkaa.

Just olin tulossa kirjoittamaan samaa, että nyt on kymmenisen vuotta aikaa sopeutua siihen kun se todellinen riemu alkaa. Toisaalta myös aikaa kuvitella, että tilanne muuttuu kunhan vaan teen niin ja näin sekä uskotella itselleen kuinka varmasti kaikki on paremmin esim 5 vuoden päästä -kenties jo huomenna.

Mutta ei se ole eikä mikään muutu kuin huonompaan suuntaan vaikka kuinka riittäisi tarmoa tapella tuulimyllyjä vastaan. Aika kuluu ja se kuluu koko ajan vain aiempaa nopeammin.

Työt riittää

Parisuhde kaksikymppisenä se vasta mahdoton onkin. Ihmiset ovat vielä niin menopäällä. Kolmekymppisenä se onnistuu jo paremmin. 

30 v on sopiva ikä löytää seurustelukumppani. Ja tulla raskaaksi. Vai onko sulla vielä mieleinen työ löytämättä?  Itse oon niin turvallisuushakuinen, että hankin lapset vasta kun oli vakityöpaikka.

Suosittelen lataamaan Bumble sovelluksen. Siellä on Bff osio, jossa on paljon samassa tilanteessa olevia naisia etsimässä kavereita. Olin kakskymppisenä samassa tilanteessa kuin sinä ja tuota kautta löytänyt useamman ystävän. :)

Pullaa uuniin vielä kun sen uunin saa kuumaksi!

Minä olen jo kohta 50 ja halusin lisää uusia ystäviä. Laitoin paikalliseen puskaradioon viestin harrastuksen kautta tavata. Meitä on iso joukko ihmisiä nyt yhdessä. En mitenkään muuten olisi heitä löytänyt. 

 

Tsemppiä sinulle, tuo on jo hyvä, että mietit miten tilanne voisi muuttua.

Kannattaa panostaa merkityksellisyyden löytämiseen. Elämässä kuuluu hyväksyä se että yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähdetään, mutta kun on intohimoja ja merkityksellisyyttä, ei tipu sellaiseen toivottomuuteen ja yksinäisyyteen.

Olet myöhässä. Olisi kannattanut käyttää parikymppiset perheen perustamiseen. Nyt on parasta ennen -päivä jo ohi ja joudut tyytymään suhteeseen, johon et saa haluamaasi unelmien miestä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset tuntemukset tulevat lisääntymään monilla tulevaisuudessa. Ensin uhotaan kovaan ääneen miten ei haluta lapsia eikä kumppania. Jonkun aikaa voikin olla kivaa, sitten kun ympäriltä ihmiset itse saa perhettä, huomaakin miten yksin sitä jää. Toki on sellaisiakin, jotka oikeasti viihtyvät täysin yksin.  Mutta monet tajuavat mitä se yksin olo oikeasti sitten on, kun kaikki arjet ja pyhät on yksin ja muut ihmiset perheensä kanssa. Jossain kohtaa voi alkaa tuntua todella raskaalta taakalta.

Tämä. Oikeasti niin surullista kuultavaa, että ollaan niin himputin varmoja siitä, että EI IKINÄ LAPSIA HYI HELVETTI MIKÄ PALLO JALKAAN

Mitä enemmistö (eli ei kaikki) oikeasti tekee kun täyttää jotain 50 tai 60, jatkavat samaa tippumista tuurilla ja ryyppäävät menemään? Kuulostaa raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

30 v on sopiva ikä löytää seurustelukumppani. Ja tulla raskaaksi. Vai onko sulla vielä mieleinen työ löytämättä?  Itse oon niin turvallisuushakuinen, että hankin lapset vasta kun oli vakityöpaikka.

Tuota noin.. Samassa iässä ei oikein voi löytää seurustelukumppania ja tulla raskaaksi. Tai siis voihan sitä, mutta ei tuossa ole mitään järkeä että perustaa perheen itselleen vielä vieraan ihmisen kanssa. Jos 30-vuotiaana löytää kumppanin niin perhettä kannattaa alkaa perustaa muutaman vuoden seurustelun + yhdessä asumisen jälkeen eli silloin alkaa olla 35-vuotias kun (eka) muksu syntyy.

Jos taas haluaa olla 30-vuotiaana äiti (tai edes raskaana) niin se kumppani pitäisi olla katsottuna viimeistään n. 25-vuotiaana. Siinä on sitten samalla aikaa päästä urallaan alkuun ja löytää se vakipaikka eikä tarvitse hoppuilla saati yrittää tehdä montaa asiaa samaan aikaan hirveällä kiireellä.

Minä taas olen täysin erilainen. Minulle on aina ollut hyvä olla yksin ja lähinnä ahdistun ihan kaikesta ihmislajien kohtaamisista. Osaan naamarin ja etiketit, mutta ihmiset on minulle kuin kysymysmerkkipalkkeja supper maario worldistä. Ja välttelen niihin osumista. 

Minua ei siis kiinnosta yhtään millainen painajainen tai lahja sieltä paljastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset tuntemukset tulevat lisääntymään monilla tulevaisuudessa. Ensin uhotaan kovaan ääneen miten ei haluta lapsia eikä kumppania. Jonkun aikaa voikin olla kivaa, sitten kun ympäriltä ihmiset itse saa perhettä, huomaakin miten yksin sitä jää. Toki on sellaisiakin, jotka oikeasti viihtyvät täysin yksin.  Mutta monet tajuavat mitä se yksin olo oikeasti sitten on, kun kaikki arjet ja pyhät on yksin ja muut ihmiset perheensä kanssa. Jossain kohtaa voi alkaa tuntua todella raskaalta taakalta.

Tämä. Oikeasti niin surullista kuultavaa, että ollaan niin himputin varmoja siitä, että EI IKINÄ LAPSIA HYI HELVETTI MIKÄ PALLO JALKAAN

Mitä enemmistö (eli ei kaikki) oikeasti tekee kun täyttää jotain 50 tai 60, jatkavat samaa tippumista tuurilla ja ryyppäävät menemään? Kuulostaa raskaalta.

Ihan mukavaa elämää eletään näin 55 vuoden iässä. Ei ryypätä. Harrastetaan kaikkea kivaa. On rahaa ja mahdollisuuksia.