Tunnen itseni kakkosluokan ihmiseksi, omakotitalosta vuokralle

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei kaupunginasuntoa anneta, jos tulot on hyvät

Minä tienaan melkein 50 000 vuodessa ja sain minuutissa kaupungin vuokra-asunnon Turussa. Halusin nimenomaan Varissuolle ja nähtävästi tänne halutaan myös hyvin toimeen tulevia.

Ottamatta kantaa, onko juuri kyseinen tarina provo, tuonkaltaisia tarinoita on tullut oikeasti eteen. Pikkurouva, jonka isä oli naittanut tyttärensä liikekumppanin pojalle oli täysin taloudenpidosta tietämätön uusavuton, jonka käsitys käyttötavaroista ja ostoksista rajoittui lähinnä turkisliikkeessä vierailuun ja kosmetiikaostoksiin. Sitten viidenkympin korvilla tuli ero, mies vaihtoi nuoreen ja edustavampaan. Pikkurouva joutui opettelemaan oman taloudenhoitonsa aivan alusta ja asettumaan omilleen, eli opettelemaan asiat joista jo 16 vuotias vähän valistuneempi selviää. Vaikeinta ja tuskallisinta oli kuitenkin statuksen muuttuminen ja piireistä pois putoaminen nimittäin kun oli tavisihmisiä arvostellut ja katsonut aina nenänvarttaan pitkin, niin ei sitä muutostukea oikein mielellään tarjonnut. Että näin. Suurinkin rahakupla voi joskus puhjeta, siltä varalta olisi syytä olla olemassa myös muita arvoja.

Semmosille joutolänteille kun heitettäisiin hirsimökkejä ympäri kaupunkeja, saataisiin siirrettyä bilekämppiä kerrostaloista niihin ja monessa tapauksessa myös kodittomille voisi löytyä kämppä.

Jokaisella pitäisi olla jonkunlainen kotilo mielestäni kuitenkin, vaikka nyt sitten oliskin hullu rymyyjäkin.

Riittääkö rahaa vielä Helly Hansenin takkiin?

Onhan tänä päivänä tosiaan täysin käsittämättömiä tapauksia. Ystäväni siis lähes 50v ja hänellä ei ole ollut koskaan omaa tiliä ja mies käynyt kaupassa aina ruokaostokset ja hoitanut kaikki talouden asiat. Eron myötä ystäväni joutui täysin hätäpäissään pyytämään apua aivan yksinkertaisissakin asioissa. Koko ajan hän oli käynyt töissä mutta kaikki muut itsestään selvät asiat jääneet oppimatta. 

Miksi teillä ei ole omaisuus molempien nimissä. Miksi te suostutte siihen niin usein, että esim. Talo vain miehen nimissä? Silloin käy just näin, että tyhjän päälle joutuu.

Mä luen aivan järkyttyneenä tätä keskustelua. Mä en ikinä, siis ikinä, ostaisi omaa asuntoa tai omistusosaketta. Typerämpää rahan tuhausta en keksi. Miksi laittaisin järkyttävän määrän omaa rahaa ja pienen määrän lainaa kiinni johonkin, josta en tule mitään tuottoa saamaan tai jos tilanteet iskee päälle niin mitään taloudellista apua. Voin ihan samanlailla sisustaa asuntoni vuokralla ja etsin vain asuntoja, joissa on parveke. Saan sinne tuon pienen pöytäryhmän kukka-asetelmia ja lattian laitettua puusäleiköllä kuin terassiksi. Seiniä maalaan asunnossa välillä, toki vuokranantajan luvalla. Kunhan on paikat siistinä niin mitä pieni kulahdus keittiössä haittaa?

Jos joku pitäisi mua toisen luokan kansalaisena tämän takia niin ajattelisin siitä pöhlöstä, että hänellä on pieni elämä ja iso velka. Mulla on iso elämä ja pieni velka. Näin vuokralla asuessa olen pystynyt asumaan ties missä ja löytämään uusia ihania kaupunkeja ja kaupunginosia pitkin maailmaa. Olisi hirveä sitoutua johonkin omaisuuteen tuolla tavalla, että itkee jos sen menettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Olin itse 8samassa tilanteessa 10v sitten. En ollut pystynyt kartuttamaan omaisuutta, kun mies saneli, että minun maksettava suurempi osa perheen menoista pienestä palkastani. Talo ja minulle niin rakas kesämökki oli miehen nimissä. En kestänyt enää narsistimiestä ja lähdin. Ainoa vaihtoehto oli muuttaa kaupungin vuokra-asuntoon. Pääsimme luhtitalooon jossa oli oma pieni takaterassi. Vaikka monet täällä narisee sitä kuinka "hienostorouva" ruikuttaa, kun elintaso laskee, se ei ainakaan omalla kohdallani pitänyt paikkaansa. Surin erittäin paljon oman rakkaan kodin ja mökin menettämistä. Miettikää jotain teille rakasta paikkaa, vaikka mummolaa lapsuudesta tms. Paikkaa, jossa sielu levännyt kun siellä saanut olla (jos teillä sellaisesta kokemusta). Se kun pitää jättää taakseen ilman tietoa kokeeko sellaista sielun rauhaa enää missään, niin se todellakin surettaa silloin. Lapsista toinen suri mielettömästi eroa, toinen oli helpottunut, kun ikuinen vanhempien riitely ja ahdistus loppui. Tilannetta ei helpottanut se, että naapuriin sattui vahvasti mt-ongelmainen pariskunta ja toisessa naapurissa asui juoppo. Poliisit oli tuttu näky meidän rapussa, yöaikaankin meteliin herättiin. Ei ollut lasten paikka asua. Oli pakko päästä pois. Menin pankkiin ja kyselin mahdollisuutta lainaan, ja sen sain. Päästiin omaan kotiin, jossa halvemmat kustannukset kuin kaupungin vuokra-asunnossa! Nyt toki korot korkeammalla kuin silloin. Mutta älä lannistu ap! Elämä hymyilee vielä. Ota tämä väliaikaisena vaiheena. Sisusta koti nätiksi, halvallakin saa esim. kukkia jotka antaa viihtyvyyttä. Etsi lohtua ja voimaa pienistä asioista: kävelylenkeistä luonnossa, auringosta. Puhalla huonoa mieltä ulos ja rauhaa, onnea, hyvää mieltä sisään. Se jo auttaa.

Kyllä meitä saman kokeneita on muitakin. Itseltäni narsistimies vei puukolla uhten osuuteni yhteiseen ok-taloon ym omaisuuteen. Avioehtoa ei ollut ja arviota takana yli 10v.

Kerran vaan toi erään epämääräisen asianajajan

kirjoittaman paperin eteeni, jossa ilmoitan luopuvani kaikesta omaisuudestani ja siirtäväni sen mieheni nimiin. Puukko kurkulla, enkä päässyt pakoon.

Ja valtion virassa tämä pahoinpitelevä, kotona paikkoja särkevä, nimittelevä, vaimonsa ja lapsensa ulos ajava narsisti!! Työpaikallaan oikea pullea päivänsäde, jota työpaikan naiset

puolustelivat ja lähettelivät kortteja matkoiltaan. Kun on niiin ihana mies.

Pääsin eroon kuitenkin ehjin nahoin lasten kanssa. Omistusasunto sekä menestyneet, nyt jo aikuiset lapset. Tyhjästä aloitin silloin uuden elämän lasteni kanssa.

Olen tuon ensimmäisen tekstin kirjoittaja. Tuo sinun tekstisi kuvastaa sitä mitä elämää itsekin koin. Ilman tuota puukolla uhkaamista, mutta narsisti osaa manipuloida, vastaan ei auta sanoa tai on helvetti irti. Ja todellakin ex-miehenikin oli/on työpaikan mahtavin työkaveri ja pomo, alaiset kehui minulle kuinka aivan paras esimies. Tuttavamme kehuivat minulle, miten olen löytänyt niin mahtavan miehen. Pyhyyden esikuva, oikeudenmukainen, heikkoja puolustava, vahva, fiksu, tilannetajuinen, ja huumorintaju ihan parasta, saa jokaisen nauramaan ja hyvälle tuulelle. Niistä olin oikeasti ylpeäkin miehessäni. Mutta minulle, läheisimmälle ihmiselleen oli kuin hirviö. Niin raakaa henkistä väkivaltaa on ihan sairasta muistellakaan näin jälkeenpäin.

Kun tuolla joku sanoo, että on vain tyhmyyttä elää toisen vallan alla, niin se kuvastaa vain sitä, että hänellä ei ole kokemusta tällaisesta. Hän olkoon onnellinen siitä.

Ei se narsistinen käytös paljastu heti. Vähitellen vuosien aikana käännetään ensin positiivisella palkiten omat ajatukset vastaamaan hänen näkökantojaan. Vähitellen pahat asiat lisääntyvät, mutta toisaalta aivan mahtavia asioita hetkittäin. Odotin, että toinen muuttuisi, kun vain yritän puhua, yritin saada toisen ymmärtämään oman käyttäytymisensä vaikutukset. Mutta kun aina vika vain minussa, ei hänessä. Aina. Vähitellen hyvät hetket harveni ja pahat asiat lisääntyivät. Onneksi uskaltauduin viimein kertomaan asioista ystävilleni, vaikka meidän perheen asioistahan ei olisi saanut kertoa ulkopuolisille. Se avasi vähitellen silmäni ja uskaltauduin omille siivilleni, vaikka narsisti oli katkonut ne tyngiksi.

Kaikki ketkä elävät narsistin vallan alla, jutelkaa asioista lähipiirille ja/tai ammattilaiselle.

Uskokaa jos joku sanoo, että tuollainen ei kuulu normaaliin parisuhteeseen. Uskokaa, että se toinen ei muutu ikinä, vaan pahemmaksi vain menee. Uskaltakaa lähteä.

En minäkään ala seurustelemaan miehen kanssa joka asuu omistusasunnossa, koska itse asun vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Mä luen aivan järkyttyneenä tätä keskustelua. Mä en ikinä, siis ikinä, ostaisi omaa asuntoa tai omistusosaketta. Typerämpää rahan tuhausta en keksi. Miksi laittaisin järkyttävän määrän omaa rahaa ja pienen määrän lainaa kiinni johonkin, josta en tule mitään tuottoa saamaan tai jos tilanteet iskee päälle niin mitään taloudellista apua. Voin ihan samanlailla sisustaa asuntoni vuokralla ja etsin vain asuntoja, joissa on parveke. Saan sinne tuon pienen pöytäryhmän kukka-asetelmia ja lattian laitettua puusäleiköllä kuin terassiksi. Seiniä maalaan asunnossa välillä, toki vuokranantajan luvalla. Kunhan on paikat siistinä niin mitä pieni kulahdus keittiössä haittaa?

Jos joku pitäisi mua toisen luokan kansalaisena tämän takia niin ajattelisin siitä pöhlöstä, että hänellä on pieni elämä ja iso velka. Mulla on iso elämä ja pieni velka. Näin vuokralla asuessa olen pystynyt asumaan ties missä ja löytämään uusia ihania kaupunkeja ja kaupunginosia pitkin maailmaa. Olisi hirveä sitoutua johonkin omaisuuteen tuolla tavalla, että itkee jos sen menettää.

Onko sinulla lapsia? Minkä ikäinen olet? Ihanaa että voit nauttia elämästäsi ja muuttaa eri kaupunkeihin. Yleensä perheellisillä se ei kuitenkaan käy niin helposti. Ja mitä omistusasumiseen tulee, niin kumpi on järkevämpää: maksat vuokranantajallesi esim. 700e/kk vuokraa kuussa, vai oman asunnon lainanlyhennystä esim. 500e/kk +ystiövastike esim. 100e/kk =600e/kk. Vuokralla k.o summa häviää sinulta, omassa asunnossa maksat asunnon itsellesi esim. 15v aikana. Sen jälkeen et maksa enää tuota 500e/kk lainkaan, vain yhtiövastikkeen, jonka jälkeen jää säästöön rahaa. Tai jos haluat muuttaa jonnekin muualle, myyt asunnon, saat sen 90 000e plus mahdollinen asunnon arvonnousu.

T. Nimimerkki ostin asunnon v. 2019 hintaan 125000e, ja möin v. 2022 hintaan 158000e, ilman mitään remontteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luen aivan järkyttyneenä tätä keskustelua. Mä en ikinä, siis ikinä, ostaisi omaa asuntoa tai omistusosaketta. Typerämpää rahan tuhausta en keksi. Miksi laittaisin järkyttävän määrän omaa rahaa ja pienen määrän lainaa kiinni johonkin, josta en tule mitään tuottoa saamaan tai jos tilanteet iskee päälle niin mitään taloudellista apua. Voin ihan samanlailla sisustaa asuntoni vuokralla ja etsin vain asuntoja, joissa on parveke. Saan sinne tuon pienen pöytäryhmän kukka-asetelmia ja lattian laitettua puusäleiköllä kuin terassiksi. Seiniä maalaan asunnossa välillä, toki vuokranantajan luvalla. Kunhan on paikat siistinä niin mitä pieni kulahdus keittiössä haittaa?

Jos joku pitäisi mua toisen luokan kansalaisena tämän takia niin ajattelisin siitä pöhlöstä, että hänellä on pieni elämä ja iso velka. Mulla on iso elämä ja pieni velka. Näin vuokralla asuessa olen pystynyt asumaan ties missä ja löytämään uusia ihania kaupunkeja ja kaupunginosia pitkin maailmaa. Olisi hirveä sitoutua johonkin omaisuuteen tuolla tavalla, että itkee jos sen menettää.

Onko sinulla lapsia? Minkä ikäinen olet? Ihanaa että voit nauttia elämästäsi ja muuttaa eri kaupunkeihin. Yleensä perheellisillä se ei kuitenkaan käy niin helposti. Ja mitä omistusasumiseen tulee, niin kumpi on järkevämpää: maksat vuokranantajallesi esim. 700e/kk vuokraa kuussa, vai oman asunnon lainanlyhennystä esim. 500e/kk +ystiövastike esim. 100e/kk =600e/kk. Vuokralla k.o summa häviää sinulta, omassa asunnossa maksat asunnon itsellesi esim. 15v aikana. Sen jälkeen et maksa enää tuota 500e/kk lainkaan, vain yhtiövastikkeen, jonka jälkeen jää säästöön rahaa. Tai jos haluat muuttaa jonnekin muualle, myyt asunnon, saat sen 90 000e plus mahdollinen asunnon arvonnousu.

T. Nimimerkki ostin asunnon v. 2019 hintaan 125000e, ja möin v. 2022 hintaan 158000e, ilman mitään remontteja.

Kerrostalossa ollaan vastuussa myös naapureiden yhtiölainoista ja vastikkeista. Jos taloyhtiö menee konkurssiin niin kaikki menettävät asuntonsa.

Älä nyt sitten ainakaan naapureilles sano kun menet esittäytymään että tulin teidän luusereiden joukkoon.

Nyt ei vain kannata enää sokeasti luottaa siihen että sen omistusasunnon saisi järkevään hintaan myytyä tai edes lainkaan. Vastikkeet saattavat nousta paljonkin ja uusia remontteja ilmestyä nurkan takaa yllättäen. Asuntojen arvonnousu ei enää niin varmaa kuin aiemmin. Vuokra-asuntojen hinnat taas ovat osin jopa laskeneet koska vuokralaisia ei riitä kaikille. Itselläni on velaton omistusasunto mutta ei se välttämättä ole se autuaaksi tekevä asumismuoto. Vastike noussut jo ja nousee taas pian lisää pelkästään yleisten kustannusten nousun vuoksi. Samaa summaa vuokriin ei suoraan pysty siirtämään eli vuokralaiset jos niitä on asuvat edullisemmin.

Tuollaista se on kun ollaan otettu annuiteettilaina kiinteän tasaerän sijaan.

Ihan kuin olisin lukenut tämän ennenkin.

On omakohtaista kokemusta, nyt vaan opiskelemaan parempipalkkaista ammattia. Oma lapsi oli ala-asteella kun aloitin opiskelut ja myös hän sai motivaatiota koulunkäyntiin kun näki miten puursin opinnoissani. Sen lisäksi olin paljon enemmän kotona kuin töissä ollessani, joten lapsille voi olla myös tästä iso hyöty pitkälle elämään.

Jos olet ollut samassa työssä muutamankin vuoden, niin työnantajan on pakko päästää sinut opintovapaalle, saat ensimmäiset 2 vuotta saman rahan kuin liiton työttömyyskorvaus. Viimeisen vuoden opintoihin otin opintolainaa. 

Tosin puolensa on kunnan vuokratalollakin, ei jatkuvia remontteja, ei pihan hoitamista, ei lumitöitä - olet vapaa tekemään mitä haluat.

Suosittelen nyt miettimään kaikki ihan uusiksi, se mitä tällä hetkellä on ja sen mitä tulevaisuudelta haluaa ja sitten ryhdyt toimeen sen saavuttamiseksi. Valittamisella ja itsensä säälimisellä ajaa vaan itsensä syvemmälle masennukseen. Luo itsesi uudestaan ja iloitse pienistäkin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Pääsisin yksityiselle toki, mutten voi mennä, koska vuokra muine lisäkuluineen olisi niin paljon kallimpi.

Lisään vielä, että ikinä en ole muita ihmisiä halveksinut, enkä heitä ajattele kakkosluokan kansalaisina, jotka siellä kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat. Mutta itseni kohdalla tämä ajatus väkisin tunkee mieleen.

Älä puolustele enempää, kun se ei sinun eduksesi ole. Et ole halveksinut m u t t a itsesi kohdalla nämä ajatukset kuitenkin tulee? Eli kyllä, sinä halveksit. Oletko aivan typerä? Luuletko että sepostuksesi menee läpi? Minulle aivan sama vaikka nukkuisit sillan alla iteksesi, kokeile niin loppuu tuo vinkuna.

Vierailija kirjoitti:

Sillä erolla, että tälle "pikkurouvalle" mies ei todellakaan ole kustantanut kaikkea. Ihan olen kaikki rahani laittanut tämän perheen elätykseen. Mies toki maksanut oman osansa ja samaan aikaan sijoittanut, säästänyt ja haalinut omaisuutta ja tehnyt vuosittain useita omia poikienreissuja. Reilu peli?

Ja minä olen kuullut olevani loinen.

Jostain elitismistä asenteesi ja luuserikäsityksesi silti kumpuaa. Kannattaa muuten jo ennakkoon varustautua siihen, että joudut ehkä käyttämään myös julkista liikennettä. Sinne vaan rahvaan sekaan. Hyi olkoon.

Jännä kun samasta asiasta voi ajatella niin eri tavalla.

Myimme omistusasunnon ja muutimme velattomina vuokralle. Rahaa jäi mukava potti sijoitulsiin ja velattoman auton ostoon. Ihanan huoletonta.