Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni kakkosluokan ihmiseksi, omakotitalosta vuokralle
02.04.2023 |
Joudun muuttamaan omakotitalosta kaupungin vuokra-asuntoon. Kaikki ihmiset elämässäni asuvat omistusasunnoissa, omakotitaloissa suurin osa, jokunen rivitalossa.
Itse en pääse edes rivitaloon.
Tunnen itseni huonommaksi ihmiseksi. Huono-osaiseksi.
En pysty muuttamaan edes yksityiseltä vuokrattuun kivaan kauniiseen asuntoon, vaan minun on muutettava rumaan kaupungin vuokraluukkuun.
Ja toivoa paremmasta ei ole. Elämä tulee olemaan taloudellisesti todella tiukkaa. Joka killinki pitää laskea hyvin tarkkaan. Ei toivoa, että enää ikinä saisin ostettua omaa kotia, tai muutettua kivempaan.
Sinne vaan, muiden luusereiden sekaan. Lapsetkin leimaantuu. Yksi ei sinne edes halua. On mielummin isän kanssa vanhassa kodissa, kivasss kauniissa omakotitalossa hyvällä paikalla.
Pitäkää huoli, että hoidatte oman taloutenne siihen kuntoon, että ette ikinä kukaan joudu tämmöiseen tilanteeseen. Omaa rahaa on jokaisella oltava riittävästi.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Pääsisin yksityiselle toki, mutten voi mennä, koska vuokra muine lisäkuluineen olisi niin paljon kallimpi.
Lisään vielä, että ikinä en ole muita ihmisiä halveksinut, enkä heitä ajattele kakkosluokan kansalaisina, jotka siellä kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat. Mutta itseni kohdalla tämä ajatus väkisin tunkee mieleen.
Mitä lisäkuluja? Vuokravakuus? Eikö kaupunki pyydä sellaista? Muita lisäkuluja ei tule, vedestä maksaa muutenkin jokainen. Lisäksi miksi luulet kaupungin asunnon olevan halvempi? En usko, että on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut kahden lapsen äiti ja erotessa sain tietenkin puolet yhteisestä omaisuudestamme. Ostin oman kolmion ilman velkaa. Mites ap ei pysty samaan, etkö ole viitsinyt töihin mennä?
Oot vain sisustanut ja leikkinyt kotia. Hassannut rahasi livelovelaugh-kyltteihin ja Muumi-mukeihin.
Tuosta asenteeta näkee että todellisuuden tapaaminen tekee sinulle hyvää. Tervetuloa tänne luusereiden sekaan! t: vuokralla asuva pientuloinen
Vierailija kirjoitti:
Isän luona heillä ei ole henkisesti hyvät oltavat.
On todella kova paikka joutua lähtemään omasta ihanasta, kauniista kodista, ihanalla omalla pihalla jota on vuosia laittanut mieleiseksi, toisen saadessa jäädä.
Jatkossa ei ole edes sitä pihaa. Puutarhakalusteet huonekalukaupoissa muistuttaa tästä inhottavasti, kun koitan etsiä uusia, edullisia kalusteita.
Ymmärrän, että muut asiat merkkaa enemmän kun materia. Silti, suren ja asia on vaikea.
Suren, että yksi lapsista valitsee henkisen paineen isän luona koska äidin koti hävettää. Ja äidin pieni ruma auto. Verrattuna isän isoon kalliiseen ja hienoon.
Jos lapset tekevät näin, voitte katsoa peiliin ja miettiä onko kasvatuksessa mennyt asiat ihan putkeen.
Hyvä kuitenkin että ymmärsit, että sinun pitää aikuistua ja ottaa vastuu omasta taoudestasi. Voimia aikuistumisen tielle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rivitalossa asuminen helpottaisi. Mutta, ei niitä ole tarjolla. Pakko nyt ainakin alkuun tyytyä siihen mitä saa.
Kokoajan olen käynyt töissä. Pieni palkka on mennyt laskuihin, ruokaan ja lasten kuluihin.
Menot on ollu epäreilusti jaettu. Mies tienasi paljon enemmän, silti kulut lähes puoliksi. Siksi hän saanut kerrytettyä omaisuutta, minä en.
Sitten vielä tämä surkea tilanne tähän, ja talo ei mene kaupaksi vaikka yritetty myydä.
Kyllä mun koti ainakin tulee olemaan onnellisempi kun tämä nykyinen.
Ja se on totta, että liian kauan annoin lasten kärsiä tästä surkeasta ilmapiiristä mikä täällä kotona on vallinnut vuosia. Ollaan eletty yhden määräävän tyrannin käskyn alla.
Päivän provo ja aprillipila. Eikä taas peukuttajat osannut lukea juttua rivien välistä.
Mies vei avioerossa kaiken ja plaa plaa ... Ja palstamammat uskoo jutun samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä erolla, että tälle "pikkurouvalle" mies ei todellakaan ole kustantanut kaikkea. Ihan olen kaikki rahani laittanut tämän perheen elätykseen. Mies toki maksanut oman osansa ja samaan aikaan sijoittanut, säästänyt ja haalinut omaisuutta ja tehnyt vuosittain useita omia poikienreissuja. Reilu peli?
Ja minä olen kuullut olevani loinen.
Suomalainen nainen toitottaa olevansa niin itsenainen ja tasa-arvoinen ja sitten kay noin. Mies tuossa on loinen ollut, imenyt naisesta kaiken ja turvonnut paksuksi ja rikkaaksi.
Paljon tärkeämpää kuin joku asumismuoto, on sinun henkinen kypsyminen. Olet valinnut huonon kumppanin ja satuttanut sillä lapsiasi, olet hoitanut oman taloutesi huonosti. Elämänhallinta siis vaatii kehittämistä, sun pitää kasvaa ja myös yrittää korjata sitä vauriota, jota olet lapsillesi kypsymättömyydelläsi aiheuttanut. Aloita se myöntämällä virheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut taloudellisesti todella vastuullinen.
Säästämisen ymmärsin ihan liian myöhään.
Isot velat tekee sen, että omaisuutta ei ole jaettavaksi.
Velat ja velalla hommatut tavarat jää miehelle. Ja sen myötä myös omaisuus, joka velkoja maksamalla kokoajan karttuu.
Itse saan rahaa nippanappa sen, että saan uuteen kotiin sängyt ja astianpesukoneen.
Ja auton saan.
Olen niin pienipalkkainen, että yksin en saa lainaa semmoiseen asuntoon jonka kolmen lapsen äitinä tarvitsisin. Ja alkupääomaa en siis erossa saa.
Kasvatuksessa on mennyt tosi moni asia pieleen.
onko bait vai ajatteleeko nykyajan ihmiset oikeasti näin? tarvitseeko itseään tai muita luokitella jotenkin, että miten paljon vaikka omistat niin olet sen perusteella muita parempi ihminen? aika oksettavaa tälläinen ajatusmaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina olen siellä asunut minne reppuni jättänyt ei haittaa vaikka joutuisi muuttamaan omakotitalosta katuojaan/metsään.
Ihmiset ovat liian mukavuudenhaluisia ja kiinni elintasossaan mitä voisi hyvinkin pudottaa tuonne Saharan eteläpuolen tasolle.
Tämähän kuulostaa todella monen etävanhemman kohtalolta. Taloudellinen tilanne huononee huomattavasti elatusmaksujen vuoksi ja lapset vieraantuu, eivät halua käydä, kun niin pieni asunto eikä rahaa tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän fattakämpässä asuminen ON noloa.
Todistus epäonnistuneesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä erolla, että tälle "pikkurouvalle" mies ei todellakaan ole kustantanut kaikkea. Ihan olen kaikki rahani laittanut tämän perheen elätykseen. Mies toki maksanut oman osansa ja samaan aikaan sijoittanut, säästänyt ja haalinut omaisuutta ja tehnyt vuosittain useita omia poikienreissuja. Reilu peli?
Ja minä olen kuullut olevani loinen.Suomalainen nainen toitottaa olevansa niin itsenainen ja tasa-arvoinen ja sitten kay noin. Mies tuossa on loinen ollut, imenyt naisesta kaiken ja turvonnut paksuksi ja rikkaaksi.
Halveksin kaikkia tuollaisia naisia. Tosin, minun on helppo sanoa, kun olen saanut noin parinsadan tonnin omaisuuden ensin lahjaksi ja sitten miljoonan perinnöksi.
Siis täh, onko tämä ihan tosissaan kirjoitettu?!
Pojille tekee hyvää varttua ankeissa oloissa, hard times make tough men. Pojat ymmärtävät, että täytyy tehdä kovasti duunia, että voi nauttia myöhemmin elämässään omakotitalossa, tai sitten voi valita elämässään pelata konsolipelejä ja runkkailla vuokrakämpässä koko elämänsä
Tyyöille sitten toivoo helppoa elämää omakotitalossa, ettei elämään tulisi turhaa draamaa.
Kuinka on mahdollista, että sinä et saa osituksessa tasinkoa juuri lainkaan? Onko talosta tosiaan velkaa yhtä paljon kuin mitä sen arvo on? Ei kai mies huijaa sinua nyt täysin suostumaan epäreiluun ositukseen?
Vierailija kirjoitti:
Isän luona heillä ei ole henkisesti hyvät oltavat.
On todella kova paikka joutua lähtemään omasta ihanasta, kauniista kodista, ihanalla omalla pihalla jota on vuosia laittanut mieleiseksi, toisen saadessa jäädä.
Jatkossa ei ole edes sitä pihaa. Puutarhakalusteet huonekalukaupoissa muistuttaa tästä inhottavasti, kun koitan etsiä uusia, edullisia kalusteita.
Ymmärrän, että muut asiat merkkaa enemmän kun materia. Silti, suren ja asia on vaikea.
Suren, että yksi lapsista valitsee henkisen paineen isän luona koska äidin koti hävettää. Ja äidin pieni ruma auto. Verrattuna isän isoon kalliiseen ja hienoon.
Yritä nyt edes. Sinulla on katto päänpäällä. Myös siitä kaupungin vuokra-asunnosta voi tehdä kauniin. Jos ero ottaa koville, niin ehkä muutama terapiakäynti vois olla paikallaan. Ja tuosta autosta ja lasten mielipiteet siitä. Minullakin oli ruma auto, kunnes lapsi ajoi ajokortin. Sen jälkeen auto kelpasi.
Naukumisprovo, kaikki köyhyyskliseet yhdellä ihmisellä, nyyh