Itku tuli kun mietin kuinka yksinäinen olen. Jää kokematta festarit, matkat, juhlat, surujen ja ilojen jakaminen jne.
Syy on tavallaan minun. Alkoholi on värittänyt aikasemmin niin paljon elämääni ja olen ollut epävarma, liian kilttikin monessa suhteessa. On pitänyt sitten nostaa kytkinä monen ihmisen kanssa syystä ja toisesta.
On ollut sellaista altistusta vääriin ihmissuhteisiin, ilmeisesti kun on lasisen lapsuuden vanhempien taholta viettänyt.
Olen todella mukava oikeasti ja pidän ihmisistä. Saan työkavereilta lahjoja, minusta pidetään jne mutta jotenkin olen vain jäänyt yksin vapaa-ajalleni kaiken pahan jälkeen mitä läheisimmissä ihmissuhteissa on ollut.
Väkivaltaiset miehet ovat yksi tekijä, joista olen päässyt eroon. Sitten alkoholi tietysti ja ne kaverit, jotka yrittivät hyötyä sekä levittelit asioitani pitkin ja poikin.
Olen tottunut olemaan itsekseni ja on sellainen tietynlainen suojamuuri rakentunut omaan elämääni. Hiljalleen olen alkanut avaamaan itseäni ja olen helposti lähesyttävämpi, parhaat puoleni alkavat taas tulemaan esiin. Olen jättänyt alkoholin myös pois ja muutenkin pidän itsestäni huolta.
Tänään itkettää kotona kun on niin yksikseen. Katselen kun toiset juhlivat merkkipäiviä yhdessä, on ystäviä ja käyvät syömässä, matkoilla etc. On sellaista ihanaa elämää, jossa jaetaan surut ja ilot, tehdään muistoja yhdessä. Olen toki vilpittömästi onnellinen tällaisten puolesta ja on ihanaa katsoa kun saavat yhdessä jakaa elämäänsä.
Itse olen rahaton, yksinäinen sinkku. Suht nuori vielä. Teen töitä, olen kotona ja yritän säästää rahaa,
Ehkä vielä jonain päivänä...
Saahan noita juttuja itsekin tehtyä mutta toivoisin kyllä, että minullekin suotaisiin hyvä ystäväpiiri vielä joskus kun tässä asiat ovat enemmän tasapainossa. Eikä vika varmasti ole toisissa vaan itsessäni siinä mielessä, etten ole kyennyt hyviä ihmissuhteita kovin tiiviiksi rakentamaan.
Kommentit (85)
Pystyykö tuollaisen vuoksi itkemään ilman mitään ulkoista syytä.
Monet noista jutuista voit tehdä itseksesikin.
Mullakin on muutama isompi juttu ollut salaisuutena. Sellasia mistä ei hirveän moni tiedä, ainakaan kaikkea. Sen verran hurjia, että folioo käskettäis ostaan, joten ei ihan tee mieli avautua. Kyse asiousta mitä muut tehneet mulle. Törkeyksiä ja rikoksia.
Hienoa kuulla, että olet päässyt jaloillesi vaikean elämän jälkeen, ja päässyt eroon huonoista ihmissuhteista. Toivottavasti löydät parempia tilalle. Yksinäisyyttä on kyllä paljon, ja yksikin ystävä on kultaakin kalliimpi.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on muutama isompi juttu ollut salaisuutena. Sellasia mistä ei hirveän moni tiedä, ainakaan kaikkea. Sen verran hurjia, että folioo käskettäis ostaan, joten ei ihan tee mieli avautua. Kyse asiousta mitä muut tehneet mulle. Törkeyksiä ja rikoksia.
Onko sinulla ystäviä? Kerrotko heille menneisyydestäsi?
-ap
Oma mokasi kun kiellät itseltäsi kaiken haluamasi. Se on SINUN valinta. Valitse jo tänään toisin ja osta festariliput, liput lähilomakohteeseen, elokuvalippu ja käy huomenna vaalikahvilla!
Sinun elämä!
Kyllähän myös ne kilteimmät pojat olisivat nuorena halunneet lähteä juhlimaan, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan... 🥺
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän myös ne kilteimmät pojat olisivat nuorena halunneet lähteä juhlimaan, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan... 🥺
Nyt! Sinä ja AP... Näen tässä mahdollisuuden rakkauden kesään!
Kampaaja (noin 30v nainen) kertoi, kuinka oli ollut festarilla Facebook-ryhmän porukan kanssa. He eivät olleet tavanneet toisiaan livenä aiemmin. Oli kuulemma ollut kivaa. Musiikki yhdistää! Ja jos seura ei sitten nappaakaan, niin kyllä festareilla voi bilettää itsekseenkin. Ja kun porukka on hyvällä tuulella niin on myös helppo tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.
Tämä. Kyllä useimmilla on se oma perhe mikä täyttää kaiken liikenevän vapaa-ajan. Me perheettömät sitten ollaan usein hyvin yksinäisiä. Se on huomattavasti tavallisempaa kuin joku biletyselämä. Toki jos jotain somea seuraa, saa sellaisen mielikuvan että kaikilla muilla on aina seuraa ja itsellä ei ole. Mutta ihan hyvin itse voisin ottaa iloisen selfien aina kun nopeasti käyväisen jonkun kaverin tai sukulaisen luona. Tosiasiassa sitä tapahtuu kuitenkin vain sen muutaman kerran vuodessa ja koko muun ajan vietän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän myös ne kilteimmät pojat olisivat nuorena halunneet lähteä juhlimaan, mutta kukaan ei pyytänyt mukaan... 🥺
Nyyh
Olet varmasti kokenut kovia, ja hienoa että olet selvinnyt siitä tähän päivään ja pystyt miettimään mitä hyvää haluat elämältäsi.
Kerrot että alkoholi on värittänyt elämääsi. Se on sellainen asia, josta vain sinä voit kantaa vastuuta. Siis ikävät asiat jota olet kärsinyt on varmasti vaikuttaneet, mutta kukaan muu ei voi tehdä sinun elämääsi muutosta kuin sinä itse. Alkoholistin lapsena olen katkaissut välit sellaisiin ystävyyden alkuihin, jossa olen huomannut toisen alkoholiongelman. Vain alkoholisti itse voi tehdä aloitteen parantumiseen. Toki olen sitten lähtenyt mukaan tueksi jos alkoholisti on pyytänyt.
Lisäksi tuosta liiasta kiltteydestä. Et voi tietää kuinka muut ovat kokeneet sinun käytöksesi. Viestistäsi jotenkin kuultaa se, että pohjimmiltasi ajattelet että muut ovat vastuussa sinun onnellisuudestasi. Vielä on matkaa siihen että olisit ihminen, jonka kanssa toisten olisi hyvä olla.
Oletko hakenut apua ongelmiisi ja sitoutunut tekemään muutoksia elämässäsi?
Vaikutat siltä, että sinusta voi tulla vielä vaikka mitä ja olet itse tiedostanut monia asioita. Muista että avain elämääsi on sinussa itsessäsi.
Olet saattanut säästyä monilta riidoilta ja välirikoilta.
Somestako seuraat muiden täydellistä elämää vai mistä? Muista ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.
Olet saavuttanut paljon kun olet päässyt eroon haitallisista ihmissuhteista ja alkoholista. Kun kerran olet aika nuori edelleen, ehdit kyllä rakentaa mieleisesi elämän. Voi riittää yksi uusi tuttavuus tai vaikka harrastuspiiri, ja sitä kautta saat mitä kaipaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on muutama isompi juttu ollut salaisuutena. Sellasia mistä ei hirveän moni tiedä, ainakaan kaikkea. Sen verran hurjia, että folioo käskettäis ostaan, joten ei ihan tee mieli avautua. Kyse asiousta mitä muut tehneet mulle. Törkeyksiä ja rikoksia.
Onko sinulla ystäviä? Kerrotko heille menneisyydestäsi?
-ap
Sivusta huutelen että ihan turha kuvitella että omien ystävien osalta elämä mitenkään pyörisi sitten sinun ongelmien ympärillä ja ooh miten erityinen olet kun olet kärsinyt. Suomessa on hirveä määrä mielenterveyden ongelmia, perheväkivaltaa ja kiusaamista. Todennäköisesti monet ihmiset joiden elämää kadehdit ovat joutuneet selviämään jopa rankemmista asioista kuin sinä. Kenenkään tehtävä ei ole alkaa pönkittämään muita tai kaatamaan ongelmiaan muiden päälle. Sitä varten on mm. mielenterveyspalvelut. Ystäville voi jakaa sitten kun ei odota että he olisivat lääke sinun pahaan oloosi. Anteeksi rankka vastaus.
Joskus elämässä tulee vastaan kovia kokeneita ihmisiä jotka eivät ota vastuuta elämästään vaan käyttävät kokemuksiaan tekosyynä heittäytyä muiden varaan. He eivät osaa olla vastavuoroisia ja ymmärtää muita.
Mä olen kanssa yksinäinen mutta lähdin vaan menolipulla maailmalle. Täälläkin löytyy helmiä ja paljon porsaita. Ei muuta kuin eteenpäin!
Ymmärrän ap sua tavallaan, ei ole niin kiva lähteä yksin vaikka matkalle. Mutta se voi vaan alkuun tuntua siltä. Lähde jollekin järjestetylle ryhmämatkalle. Siellä on mahdollista tutustua.
Lähde kävelylle merenrantaan, ota koira, mene ryhmäliikuntatunnille.
Ei vaan kannata jäädä yksin kotiin suremaan. Sun pitää lähteä liikkeelle, muuten toi yksinäisyys vaan syvenee.
Täällä yksi, joka itki juuri koko lenkin ajan. On vaan niin paha mieli koko ajan tämän yksinäisyyden vuoksi. Pakotin itseni ulkoilemaan ja aurinkoon, mutta sainkin vaan jonkun hillitsemättömän itkunpuuskan. Varmaan osa vastaantulijoistakin huomasi, vaikka yritin piilotella aurinko lasien takana. Olo on kertakaikkisen toivoton tällä hetkellä, enkä jaksaisi enää yhtään tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämään. Keski-ikäinen nainen olen siis.
Moni tähän vastanneista on ihan oikeassa.
Hyvin harvalla oikeasti on mitään erityistä ystäväporukkaa, ei kaikki ole Vappu Pimiöitä.
Ja someen laitetaan asioita joita halutaan muistaa, ja usein ne on ne muutama kerta vuodessa kun näkee jonkun rakkaan ihmisen, sukulaisen, perheenjäsenen, vanhan ystävän. Ei niitä laiteta sinne sen takia, että sinä yksinäinen niistä pahastuisit tai olisit kateellinen, niillä toisillakin ihmisillä on huonoja hetkiä, pahoja hetkiä, yksinäisiä hetkiä, mutta niitä ei välttämättä haluta ikuistaa nettiin (jotkut haluaa).
Ja jos sinä olet kerran yksinäinen, niin miksi et ota yhteyttä toiseen yksinäiseen? Teitä yksinäisiä on Suomessa miljoona, jokaiselle varmasti löytyisi ystäviä jos vain ottaisitte toisiinne yhteyttä, ettekä odottaisi että teihin otetaan yhteyttä niiden taholta joilla on jo tarpeeksi ystäviä omiin tarpeisiin.
Aika harvalla aikuisella on mitään tiivistä ihanaa ystäväpiiriä.