Äitini on 47v ja raskaana, olen itse tahattomasti lapseton. Tulimme sovintoon, että kasvatamme lapsen yhdessä.

No oho, voiko tuo kestää siihen asti, että lapsi on 18-vuotias? Oma äiti on kuitenkin aina oma äiti ja olisihan se outoa, kun kuljette vaikka kaupassa ja lapsi sanoo teitä molempia äidiksi! Tuntuu, että roolit kääntyy luonnollisesti "oikein" jossain vaiheessa lapsen kasvua. Onhan lapsen saaminen ja kasvattaminen parisuhteessakin välillä yhteentörmäyksiä ja kompromisseja täynnä. Onko äitisi saanut sinut poikkeuksellisen nuorena? Tai onko suhteenne hyvin kaverillinen?

Hänestä tulee rakastettu lapsi. Koska syntyy? Onnea elon tielle:)

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tilanteenne onkin poikkeuksellinen, vastaavia tilanteita on kuitenkin tapahtunut aiemmin. Joissain tapauksissa vanhemmat ovat sopineet kasvattavansa lapsen yhdessä, vaikka eivät olisi parisuhteessa keskenään. Tämä voi olla haastava tilanne, mutta se voi myös olla erittäin tärkeä ja merkityksellinen lapselle, joka saa kasvaa rakastavassa ympäristössä.

On tärkeää, että sinä ja äitisi keskustelette tarkasti siitä, miten aiotte käytännössä järjestää lapsen kasvatuksen ja huoltajuuden. Esimerkiksi, miten päätöksiä lapsen kasvatukseen liittyen tehdään ja kuka vastaa lapsen taloudellisesta tuesta. Voitte hakea apua juridisilta asiantuntijoilta, jos tarvitsette apua sopimuksen laatimisessa.

On myös tärkeää, että teillä molemmilla on tuki verkosto, joka auttaa teitä selviytymään haastavista tilanteista. Voitte harkita esimerkiksi perheneuvolan tai muiden tukipalveluiden käyttöä.

Kokemukset vastaavista tilanteista ovat yksilöllisiä, sillä jokainen tilanne on erilainen. On kuitenkin tärkeää, että luotatte omaan kykyynne kasvattaa lasta ja pidätte yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, jotka voivat tarjota teille tukea ja neuvoja.

Toivotan teille kaikkea hyvää tulevaisuudessa!

Miksi tuota viestiä on alapeukutettu noin paljon 😂?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tilanteenne onkin poikkeuksellinen, vastaavia tilanteita on kuitenkin tapahtunut aiemmin. Joissain tapauksissa vanhemmat ovat sopineet kasvattavansa lapsen yhdessä, vaikka eivät olisi parisuhteessa keskenään. Tämä voi olla haastava tilanne, mutta se voi myös olla erittäin tärkeä ja merkityksellinen lapselle, joka saa kasvaa rakastavassa ympäristössä.

On tärkeää, että sinä ja äitisi keskustelette tarkasti siitä, miten aiotte käytännössä järjestää lapsen kasvatuksen ja huoltajuuden. Esimerkiksi, miten päätöksiä lapsen kasvatukseen liittyen tehdään ja kuka vastaa lapsen taloudellisesta tuesta. Voitte hakea apua juridisilta asiantuntijoilta, jos tarvitsette apua sopimuksen laatimisessa.

On myös tärkeää, että teillä molemmilla on tuki verkosto, joka auttaa teitä selviytymään haastavista tilanteista. Voitte harkita esimerkiksi perheneuvolan tai muiden tukipalveluiden käyttöä.

Kokemukset vastaavista tilanteista ovat yksilöllisiä, sillä jokainen tilanne on erilainen. On kuitenkin tärkeää, että luotatte omaan kykyynne kasvattaa lasta ja pidätte yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, jotka voivat tarjota teille tukea ja neuvoja.

Toivotan teille kaikkea hyvää tulevaisuudessa!

Miksi tuota viestiä on alapeukutettu noin paljon 😂?

Koska en itse haluaisi olla äitini ja isosiskoni kasvattama. Toki sisarukset voivat olla läheisiä ja vaikka virallisestikin huoltaja, mutta haluaisinko sanoa äidiksi tai ajatella että hän on toinen vanhempi. No en, eikä varmasti moni muukaan, mutta mitäpä sitä lapsen kannalta miettimään asioita, kun pitää olla niin avoin ja hyväksyvä kaikenlaisia mielenpistoksia kohtaan.

Ei mitään järkeä siinä, että molempia sanottaisiin äidiksi ja viralliset asiat hoidettaisiin yhdessä. Anna äidin olla äiti ja sinä olet isosisko, vaikka osallistuisit lapsen elämään hyvin paljon.

Ap,sinulla on hyvin vilkas mielikuvitus:(

Jatka samaan malliin.

Hyi helvetti mikä krapula...

Taidan avata bissen 🍺

Muista äänestää !!

Ihan fiksun kuuloista. Vanhempi äiti voi suostua että tytär auttaa. Mitä ihmeellistä siinä on?

Ihania vauv-vauutisia!! Onneksi olkoon!

Joku otti varaslähdön aprillipäivään.

47 v? Äärimmäisen harvinaista. 

Olisi kiinostavaa tietää, mitä tässä lopulta kävi. Alkoiko isosisko toiseksi äidiksi?

Kummityttöni äiti oli 49v kun hän syntyi. Juhlittiin nimiäisiä ja äidin 50v samalla kertaa. 

Lapsia syntyy kovin eri ikäisille ihmisille ja monenlaisiin elämäntilanteisiin. Onneksi asiat kuitenkin yleensä kääntyvät parhain päin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia syntyy kovin eri ikäisille ihmisille ja monenlaisiin elämäntilanteisiin. Onneksi asiat kuitenkin yleensä kääntyvät parhain päin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

 Näinhän se menee.