Mietitkö koskaan, että kuolemasi jälkeen omaisesi joutuvat huolehtimaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asia voi koskea nuoriakin. Nuorelle voi yllättäen tulla jokin nopeasti etenevä, parantumaton sairaus, voi kuolla autokolarissa tai muussa tapaturmassa. Mikä on nuoren määritelmä?

Eik tuo nyt ois jo vähän hätävarjelun liioittelua jos nuorten jo pitäis oma kuolemansa mielessään pohtia mitä kämppä sisältää.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo lahjoittanut siistejä ja hyviä tavaroita mm. ukranalaisille ja jatkan kotini perkaamista. 

Hienoa!

Miten niin ei koske nuoria?? Nuorikin voi kuolla.

En oikeastaan ole miettinyt. Tai no olen 31v, mutta koska vaan voi kuolla 😅

Isäni oli tehnyt kuolinsiivousta ennen kuolemaansa. En osaa sanoa oliko siitä kauheasti apua vai ei. No varmaan ainakin se, että tavaraa oli varmasti ollut paljon enemmän, jos hän ei olisi itse käynyt niitä aiemmin läpi. Mutta hän oli jostain kerännyt kauhean määrän kenkälaatikoita, joihin oli laittanut tavaransa ja kirjoittanut laatikkoon, mitä se sisältää. Oli meillä lopulta kauhea määrä kenkälaatikoita vietävänä kierrätykseen..

Isä oli näitä laatikoita myös korstellut eri tavoin. On muuten todella ristiriitaista alkaa käydä läpi laatikkoa, jossa lukee "muistoja". Mitä minä olen tekemään toisen rakkaille muistoille? Mutta toisaalta mikä minä olen niitä säilyttämäänkään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asia voi koskea nuoriakin. Nuorelle voi yllättäen tulla jokin nopeasti etenevä, parantumaton sairaus, voi kuolla autokolarissa tai muussa tapaturmassa. Mikä on nuoren määritelmä?

Eik tuo nyt ois jo vähän hätävarjelun liioittelua jos nuorten jo pitäis oma kuolemansa mielessään pohtia mitä kämppä sisältää.

Olen tuntenut nuoria, jotka ovat kuolleet yllättäen tai sairastaneet lyhyen aikaa ja kuolleet sitten. 

Yritän hävittää, mutta tiedän etten ehdi. Tiedän, että hommaavat vaihtolavan ja sinne menee vaivalla väsätyt lukemattomat askarteluprojektini ja maalaamani taulut sekä savikipot jne.

En millään raaskisi heittää roskiin hyvää ja käyttökelpoista tavaraa.

Kyllähän sitä miettii, toivon että perijät tulevat kantamaan rojut jätelavalle, ettei omaisten tartte vaivautua. Ei olla muutenkaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa että ne myy halvalla mun aarteet

Mua kans vähän, suku sellaista ettei erota hopeaa valkokullasta tai platinasta.

Mahdollisille omaisillekin on paljon helpompaa, kun on selkeät kirjalliset ohjeet, miten vainaja toivoo meneteltävän hänen tavaroidensa suhteen.

Olen tehnyt mahdollisimman helpoksi kuten kaiken muunkin. Tietokoneellani on aikuiselle lapselleni nimetty tiedosto, jossa on kerrottu hoitotahtoni, hautajaistoiveeni, kaikki pankkitilit mitä minulla on olemassa, salasanat kaikkiin palveluihin (niiden päivittäminen meinaa unohtua, mutta valtaosa on sellaisia, joille pääsee, kun pääsee sähköpostiini ja tilaa sinne uuden salasanan) jne. Tietenkään perillisellä ei ole lupaa käyttää pankkitiliäni, mutta eipä tarvitse ihmetellä, missä kaikkialla minulla voisi olla rahaa ja/tai osakkeita. Siellä on myös kaikki maksulliset palvelut (vakuutukset, YTK, suoratoistot ym), jotka kannattaa katkaista välittömästi.

Ja samassa tiedostossa on lueteltu omaisuuteni, jolla on jotain arvoa. Paheeni ovat kirjat, niitä ostan kun en löydä kirjastosta mieluista, mutta laitan sitten kiertoon. Muuta tarpeetonta en hanki ja pikkuhiljaa olen kaikesta turhasta yrittänyt päästä eroon. Asun puolisoni omistamassa asunnossa, joten periaatteessa jos minä kuolen ensin, niin kaikki muu jää hänelle. Hänellä on valitettavasti erilainen suhtautuminen tavaraan eikä hän useinkaan tule kaupungilta ilman, että olisi "tehnyt löytöjä" :-( Onneksi ostaa osin kierrätettyä.

No, eivät hamstraaja-vanhempani ainakaan mieti. Jäljelle jäänee todennäköisesti kaksi kerrostaloasuntoa, yksi autotalli sekä kesämökki aivan täynnä tavaraa. Olen jo miettinyt, että palkkaan jonkun sitten rahaa vastaan setvimään ne tavarat. Tai sitten kieltäydyn perinnöstå, en ole vielä päättänyt. Emme siis ole hirveästi tekemisissä, koska vanhempani ovat myös alkoholisteja.

Itse elän aika minimalistisesti.

Kaikki on järjestyksessä. Läpikäyty ja raakattu.

Taistelen vielä äitini hamstraamien tavaroiden kanssa, joita on rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä täynnä. Äiti on elossa, mutta vaikeasti dementoituneena hoitokodissa. Jos joskus saan tämän urakan valmiiksi, seuraavaksi alan perata omia tavaroitani. Jossain vaiheessa ilmeisesti myös anopin tavarat kaatuvat minun niskoilleni.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei koske nuoria?? Nuorikin voi kuolla.

Tietenkin nuorikin voi kuolla. Tuskin nuori kuitenkaan miettii, mitä tavaroilleen tehdään kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa että ne myy halvalla mun aarteet

Mua kans vähän, suku sellaista ettei erota hopeaa valkokullasta tai platinasta.

No mitä sillä on väliä? Et sinä sitä rahaa ole näkemässä. 

Sen verran mietin, että olemme asiasta paljon jutelleet ainokaiseni kanssa jonka kanssa on avoimet läheiset välit olleet aina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia en ole tohtinut hankkia dil doa. En tiedä, miten päästä yli ajatuksesta, että perikunta löytää sen.

Hah! Mulla on vaikka ja mitä vempainta ja vempelettä. Ajattelen, että miesystävä kun rahat musta saa niin saa myös luvan siivota mun asunnon. Aikalailla hän kyllä tietää mun kaikki synkimmät salaisuudet jo. Lisäksi ajattelen, että jos joku muu siivoaa niin en mä ole täällä sitä häpeämässä enää. Aivan sama siinä vaiheessa.

Miesystävä perii sinut? Olet testamentannut omaisuutesi hänelle? Eikö tuossa tapauksessa kannattaisi mennä naimisiin, koska silloin perintövero olisi kai pienempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on käynyt monta kertaa mielessä, että varmaan tosi inhottavaa mun tyttärelle joutua tätä mun tavarataivasta joskus sitten raivaamaan. Pitäisi jossain vaiheessa alkaa itse tavaraa hävittämään, mutta kun vielä luulee niitä haluavansa ja tarvitsevansa. Jos kuolee äkillsesti, niin onhan tämä ihan hirveä taakka perilliselle, joten toivottavasti kuolee hissukseen, että ehtii itse edes jotain esitöitä tekemään. N60

Kuusikymppinen on jo alkanut kuolla hissukseen. Ala siis raivata sitä huusholliasi.

Mun äitini on 84v ja porskuttaa vielä täysillä omassa kodissaan, joten mullakin saattaa olla vielä parikymmentä vuotta jäljellä. Ajattelin, että jos nyt edes eläkkeelle asti odottaisi ennen kuolinsiivousta, mikäli en sairastu vakavasti ennen sitä. N60

P.S. Dildot olen jo hävottänyt 😁

Vierailija kirjoitti:

Taistelen vielä äitini hamstraamien tavaroiden kanssa, joita on rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä täynnä. Äiti on elossa, mutta vaikeasti dementoituneena hoitokodissa. Jos joskus saan tämän urakan valmiiksi, seuraavaksi alan perata omia tavaroitani. Jossain vaiheessa ilmeisesti myös anopin tavarat kaatuvat minun niskoilleni.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asia voi koskea nuoriakin. Nuorelle voi yllättäen tulla jokin nopeasti etenevä, parantumaton sairaus, voi kuolla autokolarissa tai muussa tapaturmassa. Mikä on nuoren määritelmä?

Eik tuo nyt ois jo vähän hätävarjelun liioittelua jos nuorten jo pitäis oma kuolemansa mielessään pohtia mitä kämppä sisältää.

Olen tuntenut nuoria, jotka ovat kuolleet yllättäen tai sairastaneet lyhyen aikaa ja kuolleet sitten. 

Tietenkin joka iikka tietää että nuoriakin kuolee, lapsiakin kuolee niin hirveän kuin se onkin. Mutta on kuitenkin suht harvinaista, eikä minun mielestäni ainakaan nuoren ihmisen tarvi kantaa vastuuta vielä tästä ko asiasta. Eläkööt nyt täysillä ensin ja myöhemmin sitten voi alkaa murehtimaan näitä asioita.