Lue keskustelun säännöt.
Mietitkö koskaan, että kuolemasi jälkeen omaisesi joutuvat huolehtimaan
31.03.2023 |
tavaroistasi? Ei tämä nyt nuoria koske, mutta on täällä "vanhojakin"
Teetkö omaisillesi asian hoitamisen helpoksi vai onko kotisi kuin tavarataivas?
Kommentit (70)
Mä olen miettinyt jo nuoresta asti, kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat kallisarvoitset asiani ovat koirani ja lintuni. Tiedän että ne menee hyviin käsiin, koska asia on jo käsitelty heti alussa. Muilla tavaroilla ei ole mitään väliä.
Miksei nuoria koske? Jaa ei voi nuorena kuolla...ahaa...
Vierailija kirjoitti:
P.S. Dildot olen jo hävottänyt 😁
Miksi ihmeessä? Eikö niille juuri tuossa iässä ala olla käyttöä kun miehestä ei enää ole hommiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asia voi koskea nuoriakin. Nuorelle voi yllättäen tulla jokin nopeasti etenevä, parantumaton sairaus, voi kuolla autokolarissa tai muussa tapaturmassa. Mikä on nuoren määritelmä?
Eik tuo nyt ois jo vähän hätävarjelun liioittelua jos nuorten jo pitäis oma kuolemansa mielessään pohtia mitä kämppä sisältää.
Hernekö siellä nenässäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asia voi koskea nuoriakin. Nuorelle voi yllättäen tulla jokin nopeasti etenevä, parantumaton sairaus, voi kuolla autokolarissa tai muussa tapaturmassa. Mikä on nuoren määritelmä?
Eik tuo nyt ois jo vähän hätävarjelun liioittelua jos nuorten jo pitäis oma kuolemansa mielessään pohtia mitä kämppä sisältää.
Olen tuntenut nuoria, jotka ovat kuolleet yllättäen tai sairastaneet lyhyen aikaa ja kuolleet sitten.
Tietenkin joka iikka tietää että nuoriakin kuolee, lapsiakin kuolee niin hirveän kuin se onkin. Mutta on kuitenkin suht harvinaista, eikä minun mielestäni ainakaan nuoren ihmisen tarvi kantaa vastuuta vielä tästä ko asiasta. Eläkööt nyt täysillä ensin ja myöhemmin sitten voi alkaa murehtimaan näitä asioita.
Siinä taas kirjoitteli ihtesä pussiin!
Isältä jäi muovipussillinen vaatteita. Pyrin samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin itse hankkiutua kaikesta omaisuudesta eroon, käyttää kaikki rahat, sulkea ja päättää kaikki asiat, kävellä boihajoavissa vaatteissa syvälle metsään ja maatua sinne, sitten kun olen saanut elämästä kylläkseni. Oletan eläväni kauemmin kuin perheenjäseneni, lapsia ei ole eikä niin läheisiä ystäviä ja sukulaisia etten voisi vaan feidata itseäni pois ja sitten kadota niin ettei kukaan. Sitten joskus 40 vuoden päästä.
Suurin osa kodin tavaroista on alaikäisten lasten tavaroita, toki minimalistisesti keittiötavaraa ja omat vaatteet/kengät mahtuvat yhteen jätesäkkiin ja lähistolle vaikka uffille. Muut henk koht. tavarat parissa jätesäkissä roskiin tarvittaessa. Kun lapset kasvavat ja lähtevät omilleen aion karsia suurimman osan tavaroista ja muuttaa kolmiosta pieneen yksiöön vuokralle ja vielä enemmän laittaa asiani siihen kuntoon ettei jää liikaa selviteltävää. Nyt pitää olla vakuutuksia yms kun pienet lapset ja oma asunto + lainat, mutta kaikki pois kun jään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dildohan pitäs viedä periaatteessa sinne kauppojen eteisissä sijaitseviin SER-laatikoihin jos patterillinen versio. Ettehän vaa oo laittanu tavalliseen sekajätteeseen, ettehän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taistelen vielä äitini hamstraamien tavaroiden kanssa, joita on rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä täynnä. Äiti on elossa, mutta vaikeasti dementoituneena hoitokodissa. Jos joskus saan tämän urakan valmiiksi, seuraavaksi alan perata omia tavaroitani. Jossain vaiheessa ilmeisesti myös anopin tavarat kaatuvat minun niskoilleni.
Miksi?
Mieheni on äitinsä ainoa perillinen ja täysin kädetön käytännön asioissa, vähän sellainen hajamielinen professori. En usko, että hän pystyy äitinsä tavaroita raivaamaan, kun se aika tulee. Mutta turhahan sitä on vielä miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dildohan pitäs viedä periaatteessa sinne kauppojen eteisissä sijaitseviin SER-laatikoihin jos patterillinen versio. Ettehän vaa oo laittanu tavalliseen sekajätteeseen, ettehän?
Minä jätin omani joulupataan.
Kyllähän sitä ikäihmisenä miettii, periaatteessa minulla ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Aikuiset jälkeläiset ei ole osoittaneet mitään kiinnostusta mihinkään vanhaan tai menneeseen.
Mitään tavaraa, enkä kapinetta halua kenenkään vaivaksi jättää, en edes rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyytyväisiä vain ovat. En osta mitään muuta kuin laadukasta designia. Joko pitävät tavarani itse tai myyvät hyvällä rahalla eteenpäin.
No koskeehan tämä nuoriakin. Itse olen valmistautunut. Kaikki tarvittavat paperit esim jäsenyydet ja salasanat on kansioissa ja yritän karsia tarpeetonta tavaraa pikkuhiljaa. Olen myös kirjannut ylös hautajaistoiveeni.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin itse hankkiutua kaikesta omaisuudesta eroon, käyttää kaikki rahat, sulkea ja päättää kaikki asiat, kävellä boihajoavissa vaatteissa syvälle metsään ja maatua sinne, sitten kun olen saanut elämästä kylläkseni. Oletan eläväni kauemmin kuin perheenjäseneni, lapsia ei ole eikä niin läheisiä ystäviä ja sukulaisia etten voisi vaan feidata itseäni pois ja sitten kadota niin ettei kukaan. Sitten joskus 40 vuoden päästä.
Hyvä ja romanttinen suunnitelma. Tulee mieleen se japanilainen kuolinmetsä, jossa käyvät poistumassa. Kukaan ei heidän ruumiisiinsa koske enää.
Ajattelen, ettei kuolemani jälkeen tapahtuvat asiat enää kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
No todellakin mietin, ja myös sitä, kun äitini kuolee, kuinka paljon hänen(kin) jäämistössään on siivottavaa!
Meillä on vähän sukuvikana kiintyä tavaroihin muistot mielessä, ja niistä on vaikea luopua, mutta onhan se todella itsekästä jättää ne kaikki omat muistoesineet muiden vaivoiksi, heidän surunsa lisäksi 😔
Tavaroista voi ottaa muistoiksi kuvat. Halutessaan voi kirjoittaa, mitä muistoja kyseiseen tavaraan liittyy. Tämä on helpottanut itseäni luopumaan muistoesineistä. Olen lahjoittanut paljon tavaroita hyväntekeväisyyteen muutamaan paikkaan. On ollut haikeaa ja surullistakin luopua. Sitten on tullut kuitenkin hyvä mieli siitä, että lahjoitetut tavarat ilahduttavat ja auttavat muita. Kuvat säilyvät muistoina (tallennettuna pariin paikkaan).
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt jo nuoresta asti, kyllä.
Minä samoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin mietin, ja myös sitä, kun äitini kuolee, kuinka paljon hänen(kin) jäämistössään on siivottavaa!
Meillä on vähän sukuvikana kiintyä tavaroihin muistot mielessä, ja niistä on vaikea luopua, mutta onhan se todella itsekästä jättää ne kaikki omat muistoesineet muiden vaivoiksi, heidän surunsa lisäksi 😔Tavaroista voi ottaa muistoiksi kuvat. Halutessaan voi kirjoittaa, mitä muistoja kyseiseen tavaraan liittyy. Tämä on helpottanut itseäni luopumaan muistoesineistä. Olen lahjoittanut paljon tavaroita hyväntekeväisyyteen muutamaan paikkaan. On ollut haikeaa ja surullistakin luopua. Sitten on tullut kuitenkin hyvä mieli siitä, että lahjoitetut tavarat ilahduttavat ja auttavat muita. Kuvat säilyvät muistoina (tallennettuna pariin paikkaan).
Hyvä idea, kiitos tästä! Itsellekin joskus vaikeaa luopua tavaroista mutta tämähän helpottaa.
Jos mietin, ajattelen, että joutuminen hoitamaan asiani on kuolinpesälleni vähintään oikein. He ovat käyttäneet minua hyväkseen jo eläessäni ihan tarpeeksi, kyllä mulla on oikeus elää loppuun asti ihan itseäni varten valitsemieni tavaroiden kanssa, miettimättä etukäteen jotain hiton kuolinsiivousta.