Mietitkö koskaan, että kuolemasi jälkeen omaisesi joutuvat huolehtimaan

En mieti. En ole mikään hamstraaja, mutta en minimalistikaan. Kuollessani muut voivat ottaa mahdolliset haluamansa ja tilata vaikka jonkun tyhjentämään asunnon sen jälkeen.

Mua pelottaa että ne myy halvalla mun aarteet

Kuolinsiivousprojekti käynnissä juuri tämä mielessä. Elinajanennusteen mukaiseen kuolinikään on vielä reippaasti aikaa joten ei tarvi pitää kiirettä, aina sillonku aikaa niin on hyvä käydä tavaroita läpi ja kierrättää asianmukaisesti tavaraa pois.

Tarkoitukseni on tehdä lista, jossa on käyttämäni palvelut ja salasanat niihin. On facebookia, pankkipalveluja siellä ja täällä, sähköposti, vakuutukset ja mitä lie vielä. Kirjoitan listaan myös ne omistamani jutut, joilla on jotain arvoa, niin jälkeläisten ei tarvitse etsiä joka paikkaa läpi, onko siellä jotain arvokasta vai ei. Loput he voi hoitaa kierrätykseen tai roskiin, jonkun verran olen jo tavaraa vähentänyt. Onneksi en ole mikään ilokseen shoppailija.

Kyllä on käynyt monta kertaa mielessä, että varmaan tosi inhottavaa mun tyttärelle joutua tätä mun tavarataivasta joskus sitten raivaamaan. Pitäisi jossain vaiheessa alkaa itse tavaraa hävittämään, mutta kun vielä luulee niitä haluavansa ja tarvitsevansa. Jos kuolee äkillsesti, niin onhan tämä ihan hirveä taakka perilliselle, joten toivottavasti kuolee hissukseen, että ehtii itse edes jotain esitöitä tekemään. N60

On hyvä ajatella etukäteen, mitä tapahtuu henkilökohtaisille tavaroille ja omaisuudelle oman kuoleman jälkeen. Tärkeintä on, että omaiset tietävät, mitä tehdä, ja että asia on järjestetty niin, että se helpottaa heidän taakkaansa.

Jos koti on täynnä tavaroita ja omaisuutta, voi olla hyödyllistä käydä läpi tavarat ja poistaa kaikki tarpeettomat esineet ennen oman kuoleman jälkeistä aikaa. Tämä auttaa vähentämään omaisten taakkaa ja tekee tavaran lajittelusta ja myynnistä helpompaa. Myös tärkeiden asiakirjojen, kuten testamentin ja eläkepapereiden, säilyttäminen järjestelmällisesti ja helposti saatavilla on tärkeää.

On myös hyvä keskustella omaisten kanssa siitä, mitä he haluavat tehdä jäljelle jääneelle omaisuudelle ja tavaroille. Jos on tiettyjä esineitä, jotka haluaisit siirtää tietyn henkilön omistukseen, on hyvä kertoa tästä heille ja kirjata se ylös. Tämä auttaa välttämään mahdollisia riitoja omaisuuden jakamisesta.

Kannattaa myös harkita testamentin laatimista ja ottaa yhteyttä asianajajaan, joka voi auttaa tämän asian kanssa. Testamentin avulla voit määrittää, miten omaisuus ja varat jaetaan omaisillesi, mikä helpottaa heidän taakkaansa ja auttaa välttämään mahdollisia perintöriitoja.

Olen jo lahjoittanut siistejä ja hyviä tavaroita mm. ukranalaisille ja jatkan kotini perkaamista. 

Mietin ja olen jo tehnyt kuolinsiivouksen. Hävittänyt vanhoja turhia papereita (tuli monta kassillista silppua), karsinut tavaraa todella rankalla kädellä. Lopuista selviävät kyllä.

No todellakin mietin, ja myös sitä, kun äitini kuolee, kuinka paljon hänen(kin) jäämistössään on siivottavaa!

Meillä on vähän sukuvikana kiintyä tavaroihin muistot mielessä, ja niistä on vaikea luopua, mutta onhan se todella itsekästä jättää ne kaikki omat muistoesineet muiden vaivoiksi, heidän surunsa lisäksi 😔

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia en ole tohtinut hankkia dil doa. En tiedä, miten päästä yli ajatuksesta, että perikunta löytää sen.

Hah! Mulla on vaikka ja mitä vempainta ja vempelettä. Ajattelen, että miesystävä kun rahat musta saa niin saa myös luvan siivota mun asunnon. Aikalailla hän kyllä tietää mun kaikki synkimmät salaisuudet jo. Lisäksi ajattelen, että jos joku muu siivoaa niin en mä ole täällä sitä häpeämässä enää. Aivan sama siinä vaiheessa.

Kyllä asia voi koskea nuoriakin. Nuorelle voi yllättäen tulla jokin nopeasti etenevä, parantumaton sairaus, voi kuolla autokolarissa tai muussa tapaturmassa. Mikä on nuoren määritelmä?

Ei ole omaisia eikä juuri omaisuuttakaan, niin ei tartte miettiä. Ihan sama kuka ja miten hoitaa kuolemani jälkeen pakolliset asiat. Ihan tässä vielä elossa ollessa aivan tarpeeksi mietittävää, en jaksa miettiä kuoleman jälkeisiä asioita.

Kyseinen asia on vaikea. Ihmismieli ei halua ajatella omaa kuolemaansa. Eikä sitä, että omat rakkaat tavarat eivät merkitse muille mitään.

Ei ole mitään omaisia. Ei tarvi miettiä mitään.

Minua ei häiritse. Olen järjestelmällinen minimalisti, eikä minulla ole kotonani mitään tavarataivasta. Kaikki paperit on siistissä järjestyksessä, ja olen jättänyt lähimmilleni tiedot pankkitileistäni ja kaikesta muusta tärkeästä. Kotini siivoamisessa ei tule olemaan suurta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asia voi koskea nuoriakin. Nuorelle voi yllättäen tulla jokin nopeasti etenevä, parantumaton sairaus, voi kuolla autokolarissa tai muussa tapaturmassa. Mikä on nuoren määritelmä?

Toki, toki, mutta nuorella ei ole kuolema odotettavissa niin kuin jo vanhalla.

Minulta ei jää paljoa tavaraa, ne on helppo käsitellä. Muusta omaisuudesta ja suullisista sopimuksista olen laatinut listan, jonka avulla perunkirja on helppo laatia.

Minulla ei ole lapsia eikä puolisoa. Olen tehnyt testamentilla erään nuoren lähisukulaisen perillisekseni. Jos häntä ei kiinnosta minun omaisuuteni käsittely, hän voi kieltäytyä perinnöstä. Ei kaiken tarvitse olla helppoa. Minulle kukaan ei ole jättänyt perinnöksi mitään, vaan kaikki on omalla työllä ansaittua.

Onko sinulla testamenttia siitä, mitä tavaroillesi tehdään kuolemasi jälkeen? Lahjoitetaanko kaikki käyttökelpoinen hyväntekeväisyyteen johonkin tiettyyn kohteeseen vai heitetäänkö kaikki roskiin? Saako valtio arkistoida tavaroitasi ja papereitasi ja laittaa myöhemmin näytteille museoon? Näistä kannattaisi jokaisen laatia kirjallinen testamentti irtaimistostaan, oli omaisia tai ei.

Nuoriakin kuolee, joten omaiset joutuu huolehtimaan heidänkin tavarat. Joitain vuosia sitten asui naapurissa nuori pari, ajoivat kolarin se nainen kuoli sairaalassa, hänen vanhemmat hakivat tavarat pois.